Talvisota päättyi, kun Saksan diktaattori Adolf Hitler näin halusi. Hitler ilmoitti Stalinille helmikuun loppupuolella 1940, että Suomi voidaan jättää rauhaan. Suomi ei hävinnyt Viipuria - se jäi valloittamattomaksi. Suomi voitti puolustahdolla, sellaisella tahdolla, joka muutti historiaa - erityisesti Saksassa.
Hitler hyökkäsi liian aikaisin bolshevismin kimppuun ja hävisi maailmanhistorian suurimman taistelun ja Suomi säilytti itsenäisyyden Saksan avulla ja omalla taistelutahdolla sekä Stalinin tahdosta, ja palkkiona Mannerheimille kevään 1940 palveluksista (oli syntynyt historian suurin bluffi ja huijaus - onneksi vai haitaksi, sen näyttää myöhempi historian tutkimus) —
…
Talvisodan ja Itsenäisyyden kunniaksi niille niin monille, jotka yhdessä tekivät sen, jonka piti olla mahdotonta - Suomen kansalaisille, joille isänmaa oli pyhä ja jotka henkensä antoivat sen itsenäisyyden turvaamiseksi
Kansakunnan merkki itsenäisyydestä on oma kieli ja yhteinen näkemys tarpeesta ylläpitää riittävää puolustustahtoa ja -voimaa kaikkia ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan. Kansakunta kommunikoi toisiaan ymmärtäen - sellaisella herkkyydellä, jotta väärinymmärrykset minimoituisivat ainakin silloin, kun vastassa on kaikkia uhkaava vaara.
Suomi selvisi mahdottomasta 70 vuotta sitten, jolloin kansakunnalla oli ääni, merkitys ja voima. Kansallisia aatteita rapauttava markkinamekanismi on tänään heikentänyt tahtoa, näkemystä ja identiteettiä kokea omaa maata Isänmaana, jota puolustaa parhaiten sen oma kansa [edesmenneen sinivalkoisen äänen, jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin kuolematon lause]. .
Mitä kansakunta on tehnyt sitten vuoden 1940 kevättalven?
.
Kansakunta täytti joitain vuosia sitten 90-vuotta ja Suomen naiset ja miehet valmistautuivat viettämään Isänmaamme Itsenäisyyspäivän juhlia vauraampana, epätietoisempana, terveempänä ja huolestuneempana kuin koskaan aikaisemmin. Pinnalta asiat ovat hyvin; talouden rattaat tuottavat merkittävää vientiylijäämää, mutta samaan aikaan yksinäisten, juurettomien ja yhteenkuulumattomien osuus on suurempi kuin koskaan.
Kansakunnan voima on itsenäisyys - päätöskyky hoitaa itse asiansa tahtomallaan tavalla. Suomi on saanut eittämätöntä vaurautta ja talouden vakautta EU-liitoksestaan. EU:n kasvaessa uusille kehittyvien kansantalouksien alueille, joutuu oma kansantaloutemme antamaan omaa hyvinvointipanostaan uusille jäsenmaille. Suoritamme liittosuhteista tulontasausta hyötyen siitä myös itse.
Palkkojemme ollessa sellaisella tasolla, jolla ei enää likuhihnatyötä taloudellisesti ylläpidetä - antavat uudet EU-jäsenmaat edulliset toimintaedellytykset yrityksillemme pärjätä yhä kovenevassa maailman globaalitaloudessa. Suomi tulee voittamaan osuutensa taistelussa osaamisella, luotettavuudella ja tuote- ja palvelukehitystaidolla, esimerkiksi ympäristöteknologian alueella.
Valtakunta julkinäkyvyys juhlii presidentin linnassa Itsenäisyyspäivää ja kansa kokoontuu televisioiden ääreen katsomaan muutaman Mannerheim-ristin ritarin sisäänmarssia hiljentyneenä suuresta kunnioituksesta Itsenäisyyden takuumiehille ja -naisille.
Suurin osa kansasta jää presidentinlinnan porttien ulkopuolelle, maksaen kuitenkin tuon koko seremonian - työn tehneinä perheinä, yksinäisinä ja huolestuneina - osaavatko nuo erityisesti linnaan valitut henkilöt luotsata ja viedä tätä kansakuntaa oikeille asemille kohti koko maapalloa koskettaviin haasteisiin.
EU ei ole vienyt meiltä kieltämme, eikä kykyämme puolustaa omaa kansakuntaamme. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on selkeästi todettava, että kansa on antanut valtakirjansa Natoon liittymättömyydestä sekä lisärahalle, jolla kohennetaan kokonaispuolustuskykyämme. Kansan valtakirja on tahdonilmaus, jota kukaan nykyinen eikä tuleva kansanedustaja uskalla olla huomioimatta.
Kenraali Ehrnroothin, viimeisen sinivalkoisen äänen kaiku elää erityisesti nuorisossa, joka kantaa huomisen vastuun itsenäisyydestämme, puolustustahdostamme ja yhteydestämme luontoon.
Kenraali, joka toivoi viimeiselle matkalleen tykkilavettikulkuetta hevosineen, jota kuitenkaan tasavaltamme armeijan ylipäällikkö ei toiveena halunnut täyttää, on meille muistona teoista, jotka hakevat vertaistaan olosuhteissa, joita nykypolvi ei enää ymmärrä - antaa voimaa ja uskoa nähdä huominen muunakin kuin pelkän harvainvoiton ja ahneuden kasvuna. Kauan Eläköön Isänmaamme!
Kansa valitsee edustajiaan mieltymysten ja mainoksien kuin mielikuvienkin mukaan. Eräät edustajat ottavat tavaksi arvioida muita maita, kansoja ja kulttuureja, olettaen, että meidän länsimainen demokratiakäsite ideologiana on kaiken kattava ja kaikille suotava. Olisiko vihdoin meidänkin ymmärrettävä, että edustajan tehtävä on vaalia äänestäjiensä käsityksiä ja päämääriä, mitä heille on tullut luvatuksi, kun tarjolle on asettunut? —
”Se, peilasiko Hautalan puhe juuri hänen valitsijoitaan, jää nähtäväksi ensi kevääseen, jolloin useat jo istuvat kansanedustajat yrittävät pokata uutta valtakirjaa kansalaisilta seuraaviksi neljäksi vuodeksi” - Samalla tavalla kuva ikkunan kautta peilaa filosofisesti aina harhaa, jossa väliaines muodostaa kuvitelmia ja luuloja sellaisesta jonka todellisuus ei vastaa käytäntöä…
…
.
[Kesäkuu 2006 — Eduskunta ja nimenomaan naisten äänioikeus täyttivät vuonna 2006 100 vuotta - suurin juhlallisuuksin. Eduskunta kohotteli kerrankin yhtenäisenä joukkona parlamentarismin tärkeyttä ymmärtäen nurkan takana kurkistelevan suoran kansalaisvaikuttamisen.
Edustajat ovat tunnetusti kansalaisten antamilla luottamuslipuilla edustamassa nimenomaan omaa yhteenkuuluvuusryhmäänsä, tai ainakin näin pitäisi olla.
Vihreiden eduskuntaryhmän pj. Heidi Hautala käytti juhlaistunnossa hyväkseen puheenvuoron, joka esitti tuntemuksia itänaapurimme parlamentarismin tilasta. Tähän Hautalalla oli täysi oikeus, sillä kansanedustajalla on omaehtoinen puheitsenäisyys perustuslain mukaisesti. Se, peilasiko Hautalan puhe juuri hänen valitsijoitaan, jää nähtäväksi ensi kevääseen, jolloin useat jo istuvat edustajat nöyrästi yrittävät pokata kansalta uutta valtakirjaa seuraaviksi neljäksi vuodeksi.
Toinen kysymys Hautalan puheessa oli se, oliko kritiikkipuheenvuoro juuri juhlaistunnossa korrektia. Heidi Hautala on ennen puhetta tämän arvioinnin hyvin huolellisesti punninnut, sillä hän edustaa vihreiden poliittista eliittiä.
Edustuksellisuus on jäänne ajoilta, jolloin ei ollut informaatiologistiikan välineitä suoraan kansalaisvaikuttamiseen. Useasti kuulee kabineteissa puhuttavan, että nykyisen yhteiskunnan ollessa niin monijakoinen, ei suoraa määräysvaltaa voi antaa helposti mediaohjattavalle kansalle. Pitää kuitenkin muistaa, että eduskunta on koko kansa pienoiskoossa miinus äänestämättömät. Edustuksellisuus suuressa salissa ei koskaan luotsaa koko kansan tuntoja.
Vaaleissa äänestämättömät ovat yhtä kuin ihmiset suoran kansalaisvaikuttamisen ulkopuolella. Jokainen ihminen ottaa osaa kansalaisvaikuttamiseen, jopa tahtomattaan, tekemällä ostopäätöksiä.
Markkinatalous yrittää kaikin keinoin ymmärtää päätökset, saadakseen huomisen kauppoihin juuri sitä, mitä kansa haluaa. Mainosmanipulaattorit hoksasivat voivansa vaikuttaa myös ennen ostopäätöksiä, tekemällä huomioarvoisia osto-ohjaussignaaleja televisioon, lehtiin ja nyt myös nettiin. Näin kansanvaltaan syntyi ohjaava mekanismi vaikuttamaan haluihimme.
Tämän päivän puolueiden ja/tai langattomuuden ”kaamea kapula” voi ratkaista suoravaikuttamisen. Nokia ja muut kapulayhtiöt suunnittelevat kilpaa taskulaitteita, mobilaattoreita, joilla ollaan ”jatkuvasti yhteydessä kaikkeen”.
Ostostapahtumat syntyvät suunnittelulla tai pikaistuksissa. Lait ja asetukset syntyvät 200 ihmisen voimin 4-vuotiskausin edustaja-aloitteista ja virkamiesvalmistelijoilta. Nämä laki-impulssit tulevat aina viiveellä käsittelyyn ja päätöksiin; tuota viivettä voidaan myös kutsua harkinnaksi. Lain laatiminen suoralla kansalaisvaikuttamisella on käytännössä tänään mahdotonta.
Suora kansalaisvaikuttaminen on juuri nyt ostopäätöksiä, jolla ohjataan markkinataloutta. Kansanedustajille suora vaikutekanava kansalaisiin on informaatiologistiikkaa eli äänestäjän jatkuvaa hyväksyntää ohjaavana elementtinä ja työnantajana omaan edustajatyöhönsä.
Edustaja voi olla kansalaisen ”iholla” jatkuvasti oman yhteenkuuluvuusryhmänsä puitteissa. Kansanedustajan tulisi olla vastaanottavainen jatkuvaan suoraan kansalaisvaikuttamiseen, jotta työ suuressa salissa peilaa joka hetki kansalaistuntoja.
Kansalaiskyselyt lakien ja asetusten eri valmisteluvaiheissa voisivat ohjata lähemmäksi edustajia itse kansan suuntaan. Nykyaikaiset kapulat ovat jo huomenna tekniikaltaan sellaisia, että on turvallista ja yksiselitteistä kysyä kansalaisten näkemyksiä.
Systeemi voisi olla alussa vapaaehtoinen jokaisella kansanedustajalla itsellään. Edustaja voisi pitää jatkuvasti yllä vuoropuhelua oman yhteenkuuluvuusryhmänsä kanssa. Jokaisella voi olla omia kommunikaatiotekniikoita kysyttäessä mielipidettä huomisen päivän käsittelyyn tulevista asioista.
Edustuksellisuus liukuu enenevässä määrin suoravaikuttamiseen ja edustajan nelivuotiskausi on joka aamu kansalaisarvioinnissa, vähintään modernisti pitäen kvartaaliluottamusmittauksia muistutuksena luottamusvaltakirjan antajilta.
Samalla saadaan kansalaisaktivismia ja osallistumista yhteisten asioiden hoitoon ohi puoluekoneiston. Ehkä tulevaisuudessa kansalaiset itse kapuloillaan asettavat myös ehdokkaat ennen varsinaisia vaaleja. Nyt ehdokasasetteluun osallistuu vain murto-osa kansasta.
Ilkka Luoma
JK.
Heidi Hautala arvioitsijana, kun UPI-FIIA julkisti kirjaa Venäjän demokratiakehityksestä ja siihen puuttumisesta! —
Satamalakko laillisena ilmiönä kulminoituu yhteen henkilöön - AKT:n puheenjohtaja Timo Rätyyn, joka laillisella lakolla hakee linjoja huomisen irtisanomissuojalle, Suomessahan on yksi Länsi-Euroopan huonoimmista. Takavuosina Fortumin Lilius yliähkyröintioptiot realisoituessaan huudattivat yt-kierteessä kärvistellyttä kansaa epäoikeudenmukaisuudesta.
.
Lilius oli laillisella asialla, kuten Rätykin - mutta missä me nyt mennään? Kuka teki ja mitä? Liliuksen työn hedelmät ovat korjaamatta, kuten Rädynkin, vielä —
. 27.10.2005 — YLE:n AamuTV haastatteli Etla/Eva:n toimitusjohtajaa Sixten Korkmania, joka elinkeinoelämän edustajana totesi palkansaajien luottamuksen rapautuneen Fortumin optioista, jotka laaja kansalaiskeskustelu on yksimielisesti tuominnut.
.
Onpa sangen mielenkiintoista, että vasta nyt tapahtui herääminen pääomalinnakkeessa, kun eduskuntakin nosti räpylät pystyyn. Korkmanin oikeusvaltio toteamuksen jälkeen hän olikin valmis hautaamaan asian ja luullen kantaneensa elinkeinoelämän osallistumisvastuun kiusalliseen koko kansaa puhuttaneeseen asiaan.
Tosiasissa jo elinkeinoelämän asiantuntijatkin tietävät, ymmärtävät ja näkevät Fortum optioiden ehdottoman kohtuuttomuuden ja vastaamattomuden itse toimenpiteisiin ja ”ansaitun” palkkion väliseen suhteeseen. Kuinka suuren optio-oikeuden presidentti Kekkonen olisi ansainnut kaikista niistä ”liike-elämäjunailuistaan”, mitä hän teki lähinnä Neuvostoliiton kaupan ja suomalaisen valtio-omisteisen yhtiöjärjestelyiden osalta? Jos tämä Kekkosen ja Liliuksen välinen operaatio rahallistetaan yhteismitalliseksi, ei Suomen valtion budjetti olisi enään riittänyt Kekkoselle.
Sixten Korkman ei oivaltanut mainita pientä seikkaa, joka kertapyyhkäisyllä olisi palauttanut luottamusta elinkeinoelämän ja työnantajien pääoma- ja kvartaalitalouskäytäville; se olisi ollut maininta vapaaehtoisesta ja osittaisesta luopumisesta optioihin. Tämän maininta olisi välittömästi nostanut kansalaiskeskustelun uudelle portaalle vastuunkannosta ja ymmärryksestä, jossa työt tehdään ja suunnitellaan yhdessä.
.
Mutta Korkman jätti lauseen sanomatta, vaikka ymmärsi luottamusongelman jo syntyneen ja romuttavan avaukset laajasta palkanalennuskeskustelusta, jonka päämääränä olisi ollut kilpailukykymme nostaminen meneillään olevassa kansainvälisessä työn uudelleen jaossa.
Herää kysymys ymmärrystasosta ja yksisilmäisyydestä. Oikeusvaltio toteamus ei riitä loppuun käsittelemään hiertävää ongelmaa; kyseessä on laajempi luottamukseen liittyvä kysymys. Kekkosen aikana Liliuksen kaukainen edeltäjä vuorineuvos Uolevi Raade sai menestyksistään lämmintä kättä, vuorineuvoksen tittelin sekä vallan vailla vertaansa. Kekkosen myllykirje olisi jo ennen koko kohua eliminoitunut koko huutavan räikeyden ja tuolloinkin elimme oikeusvaltioissa, jossa kansa valitsi eduskunnan ja Kekkonen loput.
JK.
[08032010 - miltei viisi vuotta Liliuksen laillisen kaappauksen jälkeen ~ Tänään Lilius elää mukavalla eläkkeellä, saipa kultaisen kädenpuristuksen potkuistaan, siis irtisanomisesta, taisi kuitata vuoden palkankin, etuineen - sitähän Rätykin hakee tovereille ja työmiehille, jotka rehellistä työtä satamissa ja muuallakin tekevät. Missä mennään Suomen kansa? Mitä Lilius teki ja mitä Räty tekee, kummassa kumpuaa luottamus ja minne? Ajattelulihaksiin nyt liikettä ja katsotaan mitä meille syötetään ja pitääkö meidän kaikkea niellä.
(Kun kansantalouksilla menee huonosti, on kiukun purun kohteeksi aina joutunut maahanmuuttaja. Lähestyvät vaalit innostavat hakemaan irtopisteitä helpoilla teemoilla)
.
[ … yrittäjä mietii mistä saisi lisää työvoimaa, kun vienti vetää ja Afrikkakin ostaa kehitysmaatuella - yrittäjä oivaltaa, että maahanmuuttajista saa halpaa työvoimaa, vaikkapa Afrikasta tulleista. Yritys tuskailee työvoimapulassa, kun tilauksia satelee… ja palkkaa ahkeria kiinalaisia, kun saa niihin työllistämisavustuksetkin valtiolta - siis verovaroistamme… ]
.
Kansanedustajaehdokas heristää sormeaan maahanmuuttajiin päin. On muodikasta ottaa teema, joka menee jakeluun. Harva poliitikko ymmärtää, että maahanmuuttajat ovat tähän mennessä läntisen markkinatalouden kasvussa ja nousussa eräs välttämätön tuotantopanos muodostamaan yhä suurempia voittoja.
.
Laman koittaessa - [joka on muuten kansantaloudellinen aikakausipakko, koska ihminen ei aina jaksa kuluttaa kasvavasti - rajatkin tulevat lopulta vastaan], rajoja ”suljetaan” ja halutaan päästä ylimääräisistä sopimatonta geeniä kantavista ihmisistä eroon. Melkoista tekopyhyyttä, ensin palkataan, kun halvalla saadaan - usein ahkeruuttakin, ja pois potkitaan, kun huonosti menee.
.
Kansojen sekoittuminen on reviirikyksymys. Vuosimiljoonainen historia on säilyttänyt evoluutiossaan reviirit muuttumattomana yhtälön osana - varmaankin sen hyödyllisyyden vuoksi. Reviiri on turva, se on turva yksilölle, perheelle, suvulle, yhteisölle ja lopulta kokonaiselle kansakunnalle. Reviiri on niin voimakas tekijä, että sitä ”liiaksi” avaava ministerikin saa osansa vihasta …
.
Reviiriajattelu ei ole uusi ilmiö - se on maahanmuuttopolitiikan se järkevä keskustelutapa ja -aihe, joka katsoo tasapuolisesti niin alkuperäistä maassa olijaa (haltija/valvoja) kuin maahanmuuttajaakin (vieras/valvottava) ajatellen. Kaikilla ihmisillä ja eläimillä on se oma luontainen reviiri, josta ja jossa aika-ajoin sen raja-alueilla kamppaillaan verisesti, tästä ovat kaikki sodat alkaneet —
…
.
.
[ORIG 06. tammikuuta 2008]
Reviirien ja rajojen avaaminen sekoittaa kulttuurit, veren ja vallan
[ … Pääministeri Vanhanen julisti Tallinnassa uuden liikkuvuuden alkaneen, kun Eesti liittyi Schengen-alueeseen. Nyt vaihtuvat Suomen ja Eestin välillä työ, vapaa-aika, tavarat, huumeet ja rikokset helpommin ja nopeammin kuin aiemmin … ]
Ihmisten ja eläinten yhteisöt ovat kuitenkin kaikkinensa täynnä rajoja - niin heimollisina, suvullisina kuin alueellisina. Rajat ovat tehdyt turvaksi aina jotakin vastaan. Raja on merkki uuden vaikutusvallan alkamisesta. Suomen ja Venäjän raja on vedenjakaja, jossa kohtaavat uskonnot, kulttuurit, tavat, politiikka ja kauppa.
Maailma jakaantuu - meillä on reviirimme, konfliktimme, mutta myös velvollisuutemme sekoittaa geenejämme. Olemme yhtä eripuraista perhettä - minne menet ihminen? - Kuva otettu Tieteiden Päiviltä Helsingin Yliopistolta tammikuussa 2007 - aiheina oli rajat - sen kaikissa muodoissa ~ yksi raja on sivilisaatioiden rajat, jotka eniten nostattavat sotia…
Eläinkunnassa on miljoonia vuosia vaikuttaneet muuttumattomat reviirit. Reviireillä turvataan suvunjatkantaa, hallitsemista ja riittävästi niukan toimeentulon hankkimista. Rajat aitaavat reviirin lajikohtaisesti ruoan hankinta-alueeksi kuin geenistöllisen jatkumon turvaksi. Raja on este vieraan vaikutteen uhalle aina joltakin vallatulle alueelle, jolla halutaan ylläpitää sille jyvittynyttä valta- ja hallintajärjestelmää.
Välttääkseen yksipuolista geeniperimää, eläinkunnassa aika-ajoin käydään taistelu vallasta ja suvunjatkamisen oikeutuksesta. Vahvempi voittaa ja jatkaa perintökaarensa ominaisuuksia päämääränä puhdas itsekkyys oman vahvuuden jatkamiseksi. Eläinkunnassa harvoin reviirit sekoittuvat samalla lajilla - sotakin syttyyy vain rajoilla tai sen ylityksestä. Raja on periaatteessa rauhan takaaja ja turva omien geenien lisääntymiselle.
Rajat takasivat reviireinä erilaisuuden ja monet tavat, jotka värittävät ihmiskunnan alueellisia eroja niin tapoina, uskontoina kuin yhteiskuntamalleina. Kansakuntien monimuotoisuus on perua reviireistä ja rajoista. Rajoja on suljettu ja avattu, mutta aina meille on jäänyt vähintään henkilökohtaiset reviirit. Rajoja on valtiotkin täynnä - kunta, maakunta, suku, perhe ja lisääntymisreviirit. Samankaltaiset hakeutuvat yleensä yhteen, ja rajat tekevät erilaisuutta valintoihin.
Voimakas suku, laji tai eliö valtaa aina tilaa heikommalta
Passiton ja avoin raja helpottaa lisääntymisalttiimpia helpomman elämän alueille toteuttamaan omia tapojaan ja mallejaan. Osa sulautuu ja osa jakaantuu. Uskonnot pysyvät ja tavat leviävät uusille alueille. Sitkeimmät ja konservatiivisimmat maahanmuuttajat hiljalleen valtaavat heikomman jo alueella tai maassa olleen elintilan. Historia kertoo runsaasti degeneroituneista kansoista, jotka ovat hiljalleen hävinneet historian hämärään..
Avoimet rajat haastavat ”alkuperäväestön”. Luonnollinen sikiäminen sekaannuttaa ja monipuolistaa kulttuureja kuin tapoja ja uskontojakin. Syntyy suvaitsevuutta, mutta myös ristiriitoja - äärimmillään rasismia, jossa alkuperäinen vastustaa uusia virtauksia jo geenistöllistenkin syiden vuoksi. Eläinkunnassa vallitsee edelleen vahvat reviirirajat turvaten sopivasti geenistöllisen ”puhtauden”.
Eurooppa on ottanut vastaan runsaasti maahanmuuttajia, koska ”valkoiselle markkinaihmiselle” eivät kelpaa ”alimmat” suoritetyöt - näin tapahtuu myös Suomessa. Maamme saa kaivattua työvoimaa, koska ikääntymisemme, vähälapsisuutemme ja innoton suvunjatkanta eivät tuota riittävästi omaa ”verta” omine tapoinemme ja malleinemme.
Schengen avaa rajoja myös rikollisuudelle
Schengen haastaa poliisit huumeiden vastaisessa taistelussa, kuin järjestäytynyttä rikollisuuttakin vastaan. Ennen kaikkea rajojen avaus passittomuudelle avaa työvoiman mm. Latviasta, joka esimerkiksi voitti EY-tuomioistuimessa ratkaisevan työehtosopimuksiin liittyvän kiistan. Ruotsissa voidaan EY-päätöksen jälkeen tehdä työtä myös Latvian työehtosopimuksilla.
Latvialaiset, kuten puolalaisetkin voivat nyt tulla Suomeen tekemään samalla vapautuksella työtä huomattavasti pienemmillä palkoilla kuin omamme. Samalla ratkaisemme työvoimapulamme ja kilpailukykymme - palkkakustannukset pienenevät, mutta saamme lisääntyvästi uutta verta kansallisesti peri konservatiiviseen maahamme.
Suomi on perinteellisesti ollut varauksellinen maa maahanmuuttajille. Meillä on tapamme, mallimme ja luonteemme - me emme halua liiallista sekoitusta. Suomalaiset ovat itse sekoitusta pitkältä kansainvaellukselta, joka alkoi noin 12.000 vuotta sitten Aasiasta, haaraumaveljiemme esiintyessä Väli- ja Etelä-Amerikan alkuperäintiaaneina!
Aitosuomalaisesta geenistöstä löytyy merkkejä Etelä-Kiinasta
Viimeiset dna-tutkimukset kertovat heimoreviirillisen vaelluksemme alkaneen yhdeltä osalta nykyisiltä Kiinan alueilta läpi Venäjän. Suomi on kaltaisensa kansa, joka sai paljon vaikutteita myös lännestä - olemme todella vedenjakajalla ainutlaatuisessa asemassa EU:n jäsenenä. Meille on ratkaisevasti erilainen identiteetti kuin esim. ruotsalaisilla.
Suomi pysyy parhaiten monimuotoisena ja omannäköisenään lisääntyen riittävän omaehtoisesti tukien piirteitämme kansojen kirjossa. Vaimon ja miehen hakumatkat ulkomaille/ulkomailta ottavat vastaan aika-ajoin vieraita geenejä reviiriemme ulkopuolelta turvaksi kehitykselle.
Eläinkunta on pärjännyt maailmassa reviiriajattelulla miljoonia vuosia muuttamatta elinympäristöään liiaksi. Rajojen avaamisella on puolensa ja ennustetaankin, että viimeinen suomalainen blondi kuolee yksinäisyyteen Pohjois-Karjalan korvessa noin 200 vuoden kuluttua. Elämme koko ajan hitaiden muuttujien maailmassa.
Teksti
Avoin maahanmuuttopolitiikka on inhimillistä muuttajille - pääsevät Suomessa paremman sosiaaliturvan piiriin ja säästävät henkensä. Somalit osoittavat mieltään Suomessa heidän heimoveljiensä heikosta asemasta itse kotimaassaan Somaliassa. Olisiko parempi ja tehokkaampi tapa esittää mielenilmaus itse paikan päällä?
Teksti
Suomi on sisältä kansallisesti rikas maa - meillä on mm. eteläpohojalaaset vängällä murteella ja ahkeralla, jurolla ja hiukan ylipiällä mielellä. Suomi kehittyy parhaiten omien siittoisuudella, tällöin säilyy omanlaisemme ”melankolinen” tyyli ja tapa. Rajat aukaisemalla alkuperäinen väestö laimenee hitaasti, mutta varmasti.
Teksti
Kansallisesti Suomi on ominensa laaja, mutta eheä maa. Nuoret ikäluokkamme alkuperäisinä pienenevät - tässäkin Helsingin Vanhassa kirkossa Ressun abit saavat lakkinsa - kansainvälisenä kouluna lakin saajissa on myös muita kansallisuuksia kuin alkuperäsuomalaisia. Suomi on suomalaisten maa.
Teksti
Suomalainen on kristitty ja kuuluu kirkkoon käymättä siellä kuin Jouluna, häissä ja hautajaisissa. Olemme uskontojen suhteen ainakin itsellemme kovin suvaitsevaisia, mutta kuinka on maahan tulevat meille tuntemattomammat uskonnot, kuinka suvaitsevaisia ne ovat? Kuinka suvaitsevaisia sitten meidän tulee lopulta olla muita reviiriemme ulkopuolelta tulevia vaikutteita kohtaan?
Teksti
Rajojen auetessa saamme uutta työvomaa - se on mahdollisuus ja haaste [muotitermi]. Hiljalleen halvemmista maista tulleet laskevat palkkatasoamme, mutta toisaalta saamme työvoimaa sinne, missä emme itse enää viitsi työtä tehdä. Kierre on joka tapauksessa olemassa ja raksoilta se alkaa, kuin siivouksestakin - se työhän ei meille enää kelpaa.
Teksti
Me ikäännymme ja olemme loivaliikkeisiä siirtämään omia perinteellisiä geenejämme. Vanhukset ovat merkittävä osa väestöämme, ovat yksin ja osa pelaa. He tarvitsevat hoivaa, ja hoivaa tuleekin ulkomailta, kun omat loppuvat. — Meillä ei ole kohta enää luonnonmukaista reviiriä.
Teksti
Ahkerat kiinalaiset tuovat kauppojaan ja tapojaan meille. Kiinasta tavara maksaa murto-osan meillä tuotetuista. Kuinka on kulttuurimme, kun hyökyaalto tosissaan pääsee vauhtiin. Erilaisuus rikastuttaa, mutta hiljalleen väkevämpi valtaa heikomman alueet. Kerrotaankin, että 150 vuoden kuluttua viimeinen blondi kuolee Pohjois-Karjalan saloseuduilla - sukupuuttoon. Eläinkunnassa reviirit suojelevat lajikehitystä ja geenisiirtymää maltillisin muutosprosessein.
Identiteettimme on väärään aikaan kadoksissa, mutta se on helposti löydettävissä kuuntelemalla itseään ja antamalla sen vaikuttaa sinä ainoana hetkenä, jota demokratiaksi kutsutaan. Identiteetti rakentuu vahvoista vaikuttajista, jotka aidosti haluavat edustaa valitsijoitaan.
.
Politiikanhoito ei ole kyllä - kyllä peliä, vaan myös napakasti ei. Ratkaisevaa on myös radikaali äänestysprosentin muutos ylöspäin. Politiikan evoluution on otettava nyt todellinen muutos, se pienen pieni, mutta ratkaiseva uutuus: yhteenkuuluvuuden henki.
Evoluutio rakentuu tarkoituksenmukaisista ja koetelluista tapahtumaosasista ja tuloksena on lähes aina toimeen tulevampi rakenne, jossa on pienen pieni uutuus aikaisempaan. Näin hoituu myös laajasti koko maapalloa ajatellen globaali kehitys. Meneillään oleva kehityksen kausi suosii kulutuksen kasvua; erityisesti se toimii ihmisrikkaissa kulutusintoisissa maissa, kuten kauko-idässä.
Länsimaalainen markkinamekanismi on omaksuttu ihailtavan hyvin näissä uusissa kulutusjuhlissa. Länsimaalainen, meidän oma identiteettimme on hämärtynyt; emme enää puhalla yhteen hiileen. Emme keskitä voimavarojamme yhdensuuntaisesti; rakenteemme sosiaalisektorilla ovat luonnottoman raskaat, työnhintamme on liian korkea ja lisäksi vielä kulutamme kukkaroamme kuullen.
.
Emme suosi omaa tuotantoa ja haluamme luulotella olevamme kekseliäitä ja aikayksikköön nähden tuotteliaita. Olemme aikaansaaneet yhden lyhyimmistä työviikoista ja haluamme olla lomilla pitkään. TV:n katseluajat kasvavat ja uusien sohvien kauppa käy hyvin.
Kehittyvien maiden identiteettiä orastavasti kasvattaa itsetunto omasta tulevasta mahdollisuudesta vaikuttaa laajempiinkin ratkaisuihin, ikään kuin pituutta kasvamalla nähdään oman kotipiha-aidan yli.
.
Valtava kulutus vaikuttaa vakaasti kasvaen yhä väheneviin luonnonvaroihin. Esimerkiksi vielä toistaiseksi USA kuluttaa koko maailman bensiinistä noin 20%, mutta väestöstä se edustaa noin 5%. Uudet kuluttajat ovat myös tulossa ”ilmastosopimuksen uusjaolle”.
.
Kaikkien raaka-ainevarojen kohtalona on joutua kiristyvän kilpailun piiriin; rahalla eli kansakunnan ostovoimalla saa, ja etujen valvonnassa armeijalla pääsee. Uudet kulutusmaat vahvistavat armeijoitaan kiihtyvää vauhtia.
.
Uusia intressinvalvonta-asemia betonoidaan hyvää vauhtia meidän EU-kansalaisten harjoitellessa keskinäistä kisailua ja opettelemalla prosesseja, joissa suuret maat USA etunenässä ovat jo suvereeneja. Nyt paalutetaan seuraavan vuosikymmenen suurvalta-asemia. USA:n valtahegemonia tulee vääjäämättä pienenemään ja uusia vaikuttajia nousee kauko-idästä.
Länsimaalainen markkinastrategia on perustunut halpoihin raaka-aineisiin, hyvään osaamiseen eli koulutukseen sekä rahan kanavoimiseen taitavasti. Pääomat liikkuvat esteettä ja tekevät nopeimmin tuottaviin kohteisiin pesiään, kunnes niitä kotiutetaan, ja taas sijoitetaan uusiin tuottoalueisiin.
.
Tästä ”länsikotiin” jäävästä tuotosta menee suurin osa sijoittajille. Osaaminen taas perustuu koulutukseen; USA:ssa on halutuimmat yliopistot ja siellä opiskelee suuret määrät mm. kauko-idän nuoria. Heidän määrä ympäri maailman on valtava ja voimme vain kuvitella, millaisen määrän tietotaitoa he omaksuvat kotimaansa hyväksi (kuten muuten kaikki muutkin yrittävät tehdä).
.
Samalla tavalla kauko-idän liikemiehet ulottavat lonkeroitaan yhä laajemmalle ja yhä useampaan maahan. On menossa pääoman ja osaamisen uusjako ja keskittyminen sinne, missä on suurimmat potentiaalit eli ihmisten määrä. On sanottu, että laatu korvaa määrän; näinhän se on, mutta kun suuresta määrästä saadaan systematiikalla myös suurimmat määrät laatua!
Uhkakuvia ei sinänsä ole; on aivan normaalia, että maapallon mitassa tapahtuu kulutus- ja osaamiskeskittymien vaihtelua niin taloudessa kuin sotataidossa. Ei ole kovin kaukainen aika, kun Mongoliyhteiskunta Kaanien aikana oli maailman suurin ja vahvin, kunnes se katosi. Hivenen kauemmin sitten Rooma ulotti rajansa maailman senaikaisen suurimmaksi. Vielä taaempana oli egyptiläisten vuoro.
. Suomalaisen yhteiskunnan on löydettävä identiteettinsä
.
Poliitikkojen on lopetettava itse opittu sanomaton hymistely keskinäisverkostoissansa. On aika tulla ulos kansan pariin ja haistettava eli olla ”iholla”, mitä tarvitaan ja mitä muutoksia odotetaan.
.
Kansalaisten on kuunneltava radikaalisti itseään ja tehtävä sen ”turvallisen” valinnan sijasta uusi linja ja pyöräyttää äänestyslappuun jotain sellaista, jota haluaisi, mutta kun ei uskalla. Vähintäänkin nyt voisivat kaikki rynnätä uurnille kertomaan kantansa aivan uuden tason äänestysprosentilla; näin myös tulee uutta väriä eduskuntaan. On tullut aika etsiä se kadonnut yhteenkuuluvaisuuden henki.
(Satamalakko vangitsee meille ehdottoman tärkeän viennin. EK uhkailee hallitsemattomalla taloussyöksyllä. Voiko Räty joukkoineen todella tähän lyhyellä lakollaan näin vaikuttaa? Ei voi. Melkoiset syyt löytyivät jo maan hallituksen aiemmin tekemistä raskaista virheistä, mutta alkaen 15.12.2008: ”Oppositio käy tiukasti hallituksen kimppuun jahkailusta - nyt vaaditaan tekoja, lisävelkaantumisen uhallakin ja oppositiovastuulla”)
.
[ … vientitilaukset viivästyvät ja peruuntuvat. Maailmalla on jarrut päällä - kansalaiset tinkivät ja se kohtaantuu Suomen viennissä, mistä on ammennettu aikaisemmalla palkkamaltilla tämän päivän hyvinvointi ja ennätyssuuret voitot viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Opposition mielestä maamme hallitus aprikoi neuvottomana mitä pitäisi nyt tehdä, kun hallitusvastuukin painaa … ]
.
Presidentti Urho Kekkonen lopetti aikoinaan hallituksen ja hajotti eduskunnan - kansakunta oli kohdannut 100.000 työttömän rajan. Kello oli lyönyt ja Kekkonen toimi - asetti hätätilahallituksen. Tänään olisi ”Kekkosen hätätilahallitus” nimitetty jo kaksi vuotta sitten. Liika vauraus on sokeuttanut päättäjät. Nyt oppositio vaatii toimia, mutta riittääkö heilläkään kykyä tässä tilanteessa?
.
Vielä viime joulukuussa 2007 valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) tyynnytteli ja vakuutteli, ettei amerikkalaisperäinen sub-primekriisi rantaudu Suomeen. Meillä oli Kataisen mukaan vahva pankkijärjestelmä ja vakaa valtiontalous - ehkä niin. Kansa tietää nyt, että roskalainakriisi on välikäsien kautta noussut maihin Suomeen - jo kesällä 2008, vain kuusi kuukautta Kataisen vakuuttelun jälkeen.
.
Ennakointi on riskinottoa. Riskinotossa on mahdollisuus ja uhka 1/. Väärä päätös vie aina syteen. Saveen mennään myös nyt, jos emme tee mitään. Varmaa lienee se, että nyt täytyy tehdä jotain. Kuka tekee, onkin visainen kysymys. Onko nykyinen poliittinen päätöskoneisto niin turtunut hyvin menneeseen menoonsa, että sokeus vallitsi vielä vain vuosi sitten, kun valtion ylimmäinen rahanvartija antoi vakuuttelunsa, vaikka Suomen Pankki 2/ samaan aikaan ennusti ja varoitti 3/ täysin toisin.
.
Pitäisikö nyt olla kaukaa viisas ja toimia kriisiajan mentaliteetilla lietsomatta liiaksi kansalaisia, vaan ilmoittamalla varautumisesta kaikilla rintamilla - varmuuden vuoksi. Voi olla, että valtiovarainministeriössä on salaista tietoa, joka kertoo jotain muuta kuin jatkuva mediauutisointi. Oli tai ei - niin kansakuntaa rauhoittavat parhaiten teot ja suunnitelmat, joissa tunnustetaan myös ikävin mahdollisuus. Oleellista on se, että toimitaan määrätietoisesti.
.
Kansa ymmärtää toimenpiteet, joiden tarkoitus on tosissaan estää ja padota alkanutta lamaa, jossa on täysin uusia ulottuvuuksia ja parametreja. Olemme globaalissa työn ja kulutuksen uudelleen jaossa. Kiina tulee asettumaan aivan uuteen rooliin, kuten maapallon energia- ja raaka-aineaitta Venäjä. EU:n yhtenäisyys tietona, taitona, kekseliäisyytena ja maailman suurimpana kulutuskeskittymänä on samassa roolissa kuin Kiina ja Venäjä - nämä toimijat voivat yhdessä ratkaista lähes koko globaalin kriisin.
.
Suomi on niin pieni peluri, että se voi vain huolehtia itsestään. Emme saa apuja muualta, vaikka Brysselistä mitä kerrottaisiin median välityksellä. Maamme ongelmat ratkaistaan täällä, kuten ratkaisimme selkä seinää vasten vuosien 1939, -40 ja 44 todelliset kriisit kuin 1990-luvun alun talouskriisin. Suurin apumme on olla hyvissä väleissä sinne, mistä saamme vientieuromme ja mistä tuomme energiamme. Tuonti on maksettava viennillä.
.
Suomessa on pieni kulutusvoima, mutta sen suuri ratkaisu on kuluttaa kotimaista, korkeamman hinnankin uhalla. Peruskansalaiset valitsevat nyt itse linjansa ja tiensä. Kulutus pienentyy, rahankierto vähentyy ja säästäminen lisääntyy. Varauma kansalaisten taholta on jo alkanut. Milloin valtiomme työntakaajana aloittaa oman varautumansa?
.
Siirtyminen hallitusti ja informoidusti varautumiseen rauhoittaa kansalaisia, jo siksikin, että äänestäjät ja veronmaksajat näkevät, että nyt tehdään oikeasti toimia, joilla on vaikutusta - myös pahimissakin tilanteissa.
.
”Viisas hallitsija ennakoi ja tekee päätöksiä”. Päätöksien ei tarvitse olla kalliita tai tuhlailevia, vaan ennakoivia, että jos näin ja näin tapahtuu - niin silloin astuu voimaan seuraavat toimenpiteet. Ensimmäiseksi on asetettava täysin nykyisistä poliittisista päätöskoneistoista riippumaton ”varjohallitus”, joka käy jatkuvaa keskustelua maan oman hallituksen asiantuntijaryhmän kanssa, näin maksimoidaan laaja tieto ja taito.
.
Tiukempi operaatio on hajottaa hallitus ja järjestää ennenaikaiset eduskuntavaalit - siihen ei tosin ole enää instrumentteja eikä ihmistäkään - Kekkonenhan olisi jo tässä tilanteessa terminoinut nykyisen hallituksen ja määrännyt kansalaiset uurnille. Näin ennen, mutta ei tänään.
.
Tänään kansalaiset voivat ottaa myös oman äänekkäämmän suoravaikuttamisen roolin, sillä suuri kansa lopulta maksaa aina kaiken sen, mitä valitsemamme päättäjät väärin tekevät - toki saavat myös hyvin mennessä ne edut, jotka valintademokratia on kansakunnan eduksi säätänyt.
.
Nyt on tekojen aika - varautuminen kaikkein hankalimpiinkin tilanteisiin ei ole lietsomista, vaan ennakoivaa viisautta kohdata yhtenäisempänä todennäköiset ongelmat, joille ei saata olla vertailukohtaa historiastamme.
…
.
1/
Muistattakoon Harri Holkeri (pääministeri, kok.), joka käytti ”menee hyvin” -aikana kuuluisaa lausahdusta: ” Hallittu riskinotto” - se osoittautui myöhemmin kohtalokkaaksi, mutta ilmeisesti välttämättömäksi?
.
2/
Suomen Pankki - voisiko se olla kansalaisten luottamuspankki?
Linkki kirjoitukseen, josta käy ilmi Suomen Pankin ennuste ja varoitus joulukuulta 2007, jolloin valtiovarainministeri Jyrki Katainen rauhoitteli ja vakuutteli Suomen ohittavan suurella todennäköisyydellä USA:sta alkaneen roskaluottokriisin, jossa ostettiin olemattomalla sellaista johon oli kätketty jotain, mitä ei ollut olemassa.
Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus Suomen eduskunnasta, jossa käsittelyssä oli ilmastoselonteko - [Copyright by Ilkka Luoma 2008]
.
Kansio
Ilmastonmuutos kuin muukin saastuminen on liiallisen ja ihmiselle suhteettoman kulutuksen tulos. Saattaa olla, että puolitus ostokäyttäytymisessämme ja suuntaus ympäristön ymmärrykseen ohjaa nykyisen talouskriisin ”väljemmille vesille”. Huomaamme, että elämässa on muutakin kuin näyttö- ja muuhun eläinkuntaan nähden liiallinen kerskakulutus. ”Niin luonto vastaa kuin sinne huudetaan”
(Satamalakko napsahti päälle - AKT:n puheenjohtaja Timo Räty toimii SAK:n pioneerina ja samaan aikaan slovenialaisen entisen perikommunistin Slavoj Zizek ´in*/ kannatus kasvaa älyllisen pohdinnan immateriaalisessa maailmassa - [kirjoitettu 4.3. -10 ~ 05:27])
.
[ … duunari ihmettelee irtisanomisilmoitus näpissään ja kuukauden tai parin lopputili kourassaan - kuinkas tässä näin kävi? Saksassa toveri saa irtisanomisen jälkeen usein koko vuoden palkkapussin hanskaansa. Suomessa hanska pannaan naulaan tai sitten se on hukassa … ]
.
Mitä yhteistä on Timo Rädyllä ja entisen Jugoslavian kommunistilla, nykyisellä filosofilla ja psykoanalyyytikko Slavoj Zizek´llä? Päällisin puolin ei mitään - mutta onpas kuitenkin. Molemmat haluavat kapitalistiselle ja maattomalle rahalle ja näyttö- sekä vertailutaloudelle suitset suuhun. On kysymys kansajoukkojen vallankumoksesta ja henkisestä terrorista 1/.
.
Helsingin Vuosaaren jätekukkulalta kuvattu näkymä Vuosaaren satamatyömaalle. Kuvan betonimuuri (kuvassa yläoikealla) erottaa Sipoon metsät ja kaupallisen huomisen kuhinan, kun satama aukeaa kulutuksen keskipisteeksi logistisena määräsatamana mm. pääkaupunkiseudun loputtomille tarpeille. Tänään tämä rakentamaton satama on ahtaajien osalta lakossa - oliko koko satama tarpeellinen juuri tässä kohtaa Suomelle?
…
.
Zizek kannustaa terroriin ja vallankumoukseen kapitalismia vastaan. Räty taas kannustaa joukkojaan taisteluun irtisanomissuojasta, kun palkkakin satamissa ylitöineen on jo parempi kuin keskimäärin Suomessa.
.
Suomi käy työn uudelleenjaon taistelua muun EU-Euroopan kanssa idän mahtimaata Kiinaa vastaan. Työmme ovat laajalti karanneet halpahintaisten toverien Kiinaan. Näin olemme hinnoitelleet itsemme vapaaehtoiseen kehitysmaarahoitukseen nostaen hiljalleen kiinalaisen liukuhihnaduunarin palkkaa.
.
.
Meillä Suomessa ei ole duunaria eikä kohta toveriakaan
.
Meillä ei Kiinaan nähden enää ole toveria eikä duunaria. Meillä palkat ovat riittävät ja ”liikaakin” jo useilla aloilla, kuin myös päälliköillä ja johtajilla, joiden palkka- ja palkkiopussiahneus ylitti piintyneemmänkin ammattiliittolaisen sydämentykytyksen. Maallinen näyttö-ahneus oli meidän ylläpitävä motto taisteltaessa elintasosta ja materiaalisesta hyvinvoinnista. Hyvinvointi äityi osaltansa rasvakerroksiksi vyötärölle ja kansantaloussairaudeksi II -luokan kansalaisdiabeteksenä tuleville vuosille.
.
SAK joutuu uudistamaan itseään kuin koko vasemmistoleiri. Demarit löytävät aatteettomat vasemmistoliittolaiset ja yhdistyvät. SAK kerää voimia kahtiajakaantuneesta kansakunnasta, jonka kokoomusjohteinen hallitushegemonia vedenjakajalla näköalattomuuttaan loi - ymmärtämättä, että vain yhtenäinen kansa jaksaa hoitaa sille työnnetyt ongelmat ja vastuut 2/.
.
.
Ammattiyhdistysliike ottaa hanskan kauniiseen käteen
.
SAK uudistuu ja hyväksyy palkkojen totaalileikkaukset, jos ovat uudistajia. Mikäli eivät uudistu, syntyy jäsenkato ja kansakunnan lopullinen kahtiajako on arkipäivää. Kansainvälinen työn uudelleenjako ajaa meidät palkkaleikkauksiin 3/ - kaikki yli 2.300 euron palkat alenevat, kaikki yli 1.900 euron eläkkeet laskevat, kaikki osingot menevät suuremmalle verolle ja yliyltiöoptiot jäävät historiaan kansakuntarikoksena työtä tekevää ihmistä kohtaan.
.
AKT Timo Räty pannee nopeasti Suomen vientitoiminnan polvilleen ja tämän laskun maksaa kansakunta, eivät ahtaajat, eivätkä heidän työnantajansa. Räty taistelee nyt irtisanomissuojasta. Suomessa on helppo heivata yt-karusellista toveri mäkeen ja luiskaan vain kuukauden parin irtisanomisajan puitteissa. Toveri Saksassa nauttii jopa vuoden mittaista suojaa etsiessään kadonnutta onneaan ja työtä.
.
.
Taistelu on alkanut - toverit täällä ja Zizek siellä
.
Taistelu on alkanut. Ennen se olisi ollut Paperiliitto ja Jouko Ahonen, nyt se ei onnistu, kun uusimpiakin paperikoneita puretaan ja siirretään kaukoitään ja Kiinaan - paperin keksineeseen maahan. Räty voi tapella, hänen töitään ei voida viedä Kiinaan, vain siirreltävien tavaroiden valmistus voidaan viedä, no eipä sitten ole ahtaajallakaan hommia - kyllä siinä mieli ahdistuu.
.
Liksoja alemmaksi, lisää kansainvälistä kilpailukykyä - yhteishenkeä ja työnantajaltakin ymmärrystä, että päälliköiden, johtajien ja omistajien tuloja voidaan myös säätää alemmaksi yhteisen hyvän nimissä. Vastineeksi toverin palkka-alenemalle lisätään irtisanomissuojaa, jolloin tunne turvallisuudesta kohenee, olemmehan turvahakuista kansaa, kuten muutkin.
.
.
Zizekin vallankumous?
.
Zizek jakaa ohjeita vallankumoukselle. Zizek kehottaa taistelemaan kapitalismia vastaan - taistelua ylisuurien tuloerojen kaatamiseksi. Taistelua maatonta ylikansallista rahaa vastaan, taistelua pienen ihmisen puolesta. Slavoj kehottaa luottamaan suureen kansaan - ”kyllä kansa tietää”, julisti Timo Soinin (PS) oppi-isä Veikko Vennamokin.
.
Timo Soinin pitäisi tietää, että kansakuntaa ei johdeta haukina kaislikoista. Melonin kokoisilla sierainherneilläkään ei estetä kuin hajuaisti tuntea kansalaisen tuskanhikeä nenässään - tässä vedenjakajalla olevassa kansakunnassa, missä seuraava eduskunta joutuu korjaamaan kaikki nykyisen hallituksen tekemät virheet4/.
Kansalaismielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakansio -
Tieteiden talossa [ http://www.tsv.fi ] pidetystä esitelmätilaisuudesta, jossa käytiin seikkaperäisesti läpi uudelleen lämmitettyä kommunismiaatetta Slavoj Zizek´in arvoin ja filosofioin - alustajina Hanna Kuusela (väit./Lontoo) ja Kimmo Jylhämö (Voima -lehden päätoimittaja) — kuvat copyright by Ilkka Luoma 2010 - Nikon D3.
Hulabaloo-Conventum Oy:n entinen toimitusjohtaja, nykyinen rahoituksen professori Vesa Puttonen ennustelee, että Suomi voi olla Kreikka jo vuonna 2020 - ikääntyvä ja entistä vanhemmaksi elävä Suomen kansa kääntyy ostamaan hoivapalveluita itseltään ja Kiinasta tuoduilta vanhushoitajilta - mutta mistä alkaen asiat menivät pieleen? —
.
(31.12.2008 — Suomen hallitus koettaa keksiä kovin myöhään keinoja estää USA:sta lähtöisin olevan sub-primekriisin jälkivaikutuksia maamme talouteen ja kansalaisten kykyyn suorittaa jokapäiväiset toimensa - toivottavasti vientiä unohtamatta)
.
[ … suosittu valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) vakuutteli vielä vuosi sitten, että Suomi on niin vahva, ettei amerikkalaisten yli varojensa eläminen juurikaan vaikuta suomalaisiin. Mistä tämä onneton uutissammakko ammennettiin - jää tuntemattomaksi (samaan aikaan Suomen Pankki varoitti tulevista ongelmista). Oliko sitten niin, että Kataisella oli sellaista ”parempaa” tietoa, mitä meillä muilla ei ole vieläkään…, kuitenkin kriisi on jo rantautunut Suomeen … ]
.
Maan hallitus kokoontuu miettimään - mitähän teemme nyt. Puhutaan toinen toistemme palvelemisesta. Tosiasia on kuitenkin se, että maamme elää viennistä, jotta saamme maksettua tuontimme. Olemme erittäin vientiriippuvainen maa. Suomen hyvinvointi on pitkälti rakennettu vientiteollisuudesta ja mm. oivista insinööreistä, jotka ovat pääsääntöisesti tehneet laadukasta suunnittelua vastuullisten tekijöiden tehtäviksi.
.
Nykyinen vauraus on suurelta osin rakennettu vientitoiminnasta, jota ylijäämäisenä on tahkottu yli 10 vuotta. Historiallisen suuresta vientiylijäämästä kuuluu mm. suuri kiitos 1990-luvun maltillisille tupo-ratkaisuille, kuin silloisten hallitusten omistajia suosineille päätöksille. Minne ”katosivat” vientiylijäämät?
.
Ilkka Luoma
…
.
Liitteenä uusintamielipide 04. helmikuuta 2007 - mitään muuttamatta, vähentämättä tai lisäämättä
.
[C]
Automaatio ajaa meidät palvelemaan toinen toisiamme
.
[ … markkinatalouden kehote on tuottaa riittävä voitto jaettavaksi omistajille ja tuotto tehdä investointeja sinne, missä on edullisin tuotantoympäristö sekä suurin kysyntä … ]
. Suomi oli luokkayhteiskunta vielä 1960-luvulla. Silloin meillä oli rehellisesti duunari ja tirehtööri kuin työmies ja johtaja. Työsuhteet olivat pitkiä ja hommia riitti - työttömyys oli pientä, noin 3-5% luokkaa, tai oikeastaan työttömyys oli outo ilmiö. 1960-luvulla vielä vaneri ja sahatavara tehtiin Suomessa ja laivattiin vientiin. Oli tehokasta tuottaa voittoja devalvaatioiden turvaamassa talousympäristössä. Korot olivat vakaat ja patruunat halusivat tehtaiden olevan lähellä omia kartanoitaan. .
Nyt tuotanto karkaa mm. korkeiden palkkakustannuksiemme vuoksi kehittyviin maihin tehden hiljalleen sitä, mihin kehitysapu ei koskaan kyennyt. Länsimaalainen investointi ja työtilanteiden luonti mm. Kiinassa hiljakseen nostaa heidän palkkatasoa ja ostovoimaa.
.
Suomesta siirtyy entistä enemmän lähivuosina sarjatuotantotyöpaikkoja Kiinaan, Intiaan ja muihin edullisten palkkatasojen maihin. Seuraavassa aallossa lähtee myös suunnittelutyötä, mm. Kiina puskee markkinoille joka vuosi noin 340.000 insinööriä, eikä ole luultavaa, että me olisimme heitä paljoakaan ”parempia”.
.
Meidän on sopeuduttava, sillä valitsimme itse linjamme palkka- ja kustannuskehityksessä - me olemme automatisoimassa itseämme ulos käden työstä, tai oikeastaan automatisoimme itseämme palvelemaan toinen toistamme. Kaikki eivät voi olla myöskään matkailuelinkeinossa, joka on meille Suomessa huomisen työ- ja tehtäväalue. Suomi on huomisen matkailumaa, systemaattista suunnittelua ei ole vielä edes aloitettu.
.
Nokia teki ensimmäisen kauppansa Kiinaan nykymuodossaan 22 vuotta sitten - kaupan arvo oli ”vaatimattomat” n. 500.000 USD. Välissä oli Nokian oma kriisi, palkkarahoja mauruttiin mm. Lontoosta, koska suomalaiset pankit eivät antaneet. Nyt Nokia ei tarvitse suomalaisia pankkeja, siis niitä vähiä. Nokia on yksi Kiinassa olevien ulkomaalaisten yhtiöiden helmiä, tuottaen todennäköisesti Nokialle sen suurimmat voitot. Nokia kasvoi mittoihinsa paljolti myös Kiinan ansiosta.
.
Suomi on kallis maa ja meillä on ”kallista asua ja toimia”. Me olemme itse asiamme tähän tilaan järjestäneet. Loimme yhden maailman parhaista sosiaaliturvista, niin hyvän, että meillä ei tarvitse tehdä työtä. Olemme individualismissamme niin kollektiivisia, että keräämme rahat toistemme hoivaamiseen. Loimme hyvinvoinnin kansalaisyhteiskunnan, jota nyt ei ole siellä, mihin liukuhihnamme katoavat.
.
Seuraavaksi alamme automatisoimaan lisää, että työtehokkuutemme olisi kilpailutilanteen mukainen - siis meidän on tuotettava entistä enemmän vähemmillä ihmistyötunneilla. Automatisointiin menevät kohta myös palveluammatit - alamme palvelemaan itse itseämme esim. internetissä. Löydämme kohta sieltä automaattisesti myös virtuaalisen toisintominämme seurustelukumppaniksemme. Automaatio on hyvä renki, mutta huono isäntä.
.
Jos haluaa torpedoida omat kaupalliset pyrkimykset Kiinassa, niin silloin markkinoi automaatiota, systeemejä ja prosesseja, joissa ei työntekijöitä tarvita, tai jos tarvitaan niin ainakin 70% voidaan poistaa nykyisestä toimintamallista. Tällä toimenpiteellä saa kiinalaiset viranomaiset tylyiksi, sillä heillä on yksi yhteinen päämäärä ja se on työllisyyden turvaaminen. Kiina ei halua enää yhtään työtöntä entisten piilotyöttömien joukkoon. Kiinassa ei ole mekanismeja, joissa toimeentulo ilman työtä onnistuisi, vain sukulaiset ja perhe on se voima, mikä meillä taas sälyttyi yhteiskunnalle.
.
Suomessa me maksoimme itsellemme huomisen kilpailukyvyn heikkenemisen ostaessamme kustannuksillamme tulevaisuuden turvaa. Kiinassa tulevaisuuden turva on työ, työ ja sitten työ - suosituimmillaan itsenäinen yrittäjyys, perhekeskeisyys ja sukulaisten suosiminen yhteenkuuluvuuden nimissä. Turva on siellä perheessä, suvussa ja keskushallinnossa, jonne voi kiukutella aluehallinnon mielivaltaisuuksista. Kiinassa työ on valtion suojeluksessa ja nyt uuden aikakauden saatossa kisa menestykseen on avattu kaikille, lopusta huolehtii talouden ja yrittämisen evoluutio.
.
Suomi kuten muut kehittyneet länsitaloudet ovat automatisoineet tulevaisuutensa paitsioon idän huiman kehitysvauhdin varjoon. Tämä vuosisata on idän vuosisata. Ensi vuonna Kiina on kolmantena meille perinteellisillä talousluvuilla. Saksa jää taakse, seuraavaksi taipuu Japani ja lopulta 15 vuoden kuluttua USA - tuonne saakka ja edemmäksikin Kiina on suunnitelmansa ulottanut. Kiina on täydessä vauhdissa oleva talouskone, jonka loputon työvoima kurinalaisena, keskimäärin innostuneena ja yritteliäänä murskaa kaikki ennätykset. Talouden napaisuus vaihtuu kolmessa vuosikymmenessä.
.
EU on Kiinalle huomenna yhä tärkeämpi kauppakumppani siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme väkilukuna suurempi markkina kuin USA. Viime kädessä kehitysjuoksussa väkimäärä ratkaisee. Suuresta määrästä saa aina hitaasti, mutta varmasti enemmän menestyjiä, osaamista, keksintöjä kuin innovaatioita. Seuraavat olympialaiset saattaa tuoda yllättävän mitalisateen isäntämaahansa.
.
Suomi on tänään automatisoinut itsensä palvelemaan muita ja itseään. Meidän elintaso on onneksi siksi korkea, että meille on helpompi ajaa elintason laskua normaalein mittarein. Voimme pudottaa sisälämpötilaa, voimme vähentää turhia ajokilometrejä, voimme jättää helposti joka toisen ulkomaan matkan pois ja ruokaa voimme syödä huomattavasti vähemmän, josta kiitoksena saamme terveemmän elämän.
.
Automaatio oli hyvä renki aikansa, kunnes se toi meille hetkellisesti markkinavoimaa kotimaisena toimintana ja vientinä. Meille ei riitä nykyelintason säilyttämiseksi pelkkä kotimainen kysyntä, vaan öljy, kaasu, monet raaka-aineet ja kestokulutustavarat täytyy tuoda ulkoa ja ne voidaan maksaa vain viennillä. Toinen vaihtoehto on tyytyä kotimaiseen. Voimme ostaa kalliimmasta hinnastakin huolimatta kotimaista. Ostetaan vaikka vähemmän, mutta mitä enemmän ostamme sen enemmän jää työtehtäviä kotiin.
.
Yhtälö työpaikkojen ratkaisuksi on helppo: teemme pienemmillä kustannuksilla vähemmän, mutta kestävämpää ja pidempi-ikäistä, kulutamme vastaavasti myös vähemmän ja ostamme omia tuotteita tehden kaiken työmme mahdollisimman paljon itse. Teemme itsestämme vähemmän riippuvaisia muista, ja mitä teemme, teemme sen niin hyvin, että tuotteemme halutaan niiden laadun vuoksi. Miksiköhän sveitsiläiset pärjäävät edelleen huipputuotteillaan?
.
Paras keino saada työtä on työn kunnioitus sen työnkuvauksesta riippumatta ja siihen sisältyy vastuun otto tehtävistä ja panoksensa anto hiukan enemmän kuin sitä odotetaan; tuolla ylimäärällä me pärjäämme, koska se on se suurin erote muihin nähden. Tuon lääkkeen oppiminen ei ole helppoa, sillä meidän tulee purkaa hiukan näitä pinttyneitä tapojamme, jossa työnantajaa pidetään riistäjänä ja työntekijää tilikirjan kulueränä. Missä on suomalainen taisteluhenki, jolla maamme itsenäisyys pelastettiin lähes ylitsepääsemättömissä oloissa 1939, 1940 ja 1944.
.
Ilkka Luoma
http://www.facebook.com/first.ilkka
.
. Kuva:
CANON IXUS 850 002.jpg. 31.tammikuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
. Kuvalinkki: http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/375540496/
. Kuvateksti: Suomalainen rakennustyömaa on hiljainen miehitykseltään ja siellä on vähän valopilkkuja huomiselle - paitsi, että rakentajista on pula. Systeemit ovat automatisoidut ja alihankkijoiden määrä kasvaa vuosi vuodelta. Suomessa työvoima on ”kallista” - henkilösivukulut siirtyvät henkilöstön vuokrausyhtiöille ja työsuhteista ei pääyhtiö enää niiltä osin huolta kanna. Suomessa matalaenergiarakentaminen voisi olla alku uudelle menestystarinalle, josta voisi syntyä myös uusi vientituote. Automaatio vie perinteellisesti työpaikkoja ja tilalle saadaan palveluita toinen toisillemme. Missä menevät automaation rajat?
AKT:n puheenjohtaja Timo Räty pysäyttänee tänään jäteautot, jolloin kulutusjuhlamme näytevuori siirtyy takaisin takapihoillemme, kun minuuttiaikataulua tekevät kuljettajat siirtyvät lakkokorvausvapaavuoroille. Ihminen oppii näin arvostamaan jätekuljetusta, kun elintasoilmentymämme haiseva kasa kertyy näytteeksi tavoistamme neniimme - kiittäkäämme, ettei ole kesähellejakso menossa.
.
Kukaan ei halua kaatopaikkoja, eikä kukaan halua sen lähelle muuttaa. Kaatopaikka on kulutusjuhlamme tunnusmerkki ja tunnus vastuuttomuudesta. Eläinkunnan ainoana lajina ihminen kasaa kulutuskäyttäytymisensä pitkäaikaiseksi muistomerkiksi luonnolle.
.
Logistiikkamme muototaju loppuu siihen, kun kulutusoksennuksemme hajuhaitta siirtyy pois silmistämme ja nenistämme. Kulutustamme on huomenna säänneltävä tiukan kohdisteellisella verotuksella.
. Linkki keskusteluun: ………….. TIEDE
. Kotitaloudessa pitää ostaa juuri sen verran kertakäyttömuovikasseja ruokakaupasta, että saamme niillä rahdattua silmistämme lähes kaiken sen, minkä suollamme jääkaappiemme ja pakastimiemme kautta elintasopusseissa pihan perille. Näkemys ja tietämys kasvaisivat, jos lajittelisimme kaikki jätteet, jotka suollamme mainosmuovikasseihin.
.
Vanhempi polvi muistaa kauppareissujen jätekuorman vähäisyyden 1950- ja 60-luvuilla. Aiemmin ruokatarvikkeita ei pakattu muoviin ja monimutkaisiin pakkauksiin. Nyt voit katsoa kauppakassisi sisällön ja havaita itsestään selvänä ilmiönä, että kaikki ovat kertakäyttöpakattuina. Tämä jätekuorma palaa luontoon lähes sellaisenaan.
.
Jätelasku luonnolle on huomattava huomiselle tikittävä pommi. Kliinisyyshysterisoitunut puhtauden tavoittelu on nostanut pakkausteollisuuden tuottohuipulle. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka tarvitsee ruokahuoltonsa paketoituna, pakastettuna, tyhjiöimettynä ja suojakaasutettuna.
.
Kaikki nämä sitovat runsaasti energiaa ja tarvitsevat runsaasti pakkausmateriaalia ympärilleen. Kaatopaikat pullistelevat ja synnyttävät 100-200 vuotta kestävän ongelmapesäkkeen. .
Huolehtimisen mentaliteettimme on lyhytnäköistä - pois silmistä, se riittää. Hyvä esimerkki kulutuksesta itsellemme olisi kasata muutaman kuukauden kotitalousjätteet olohuoneeseemme alkaen television edestä.
.
Voimme jokainen arvailla, että olohuoneemme ei riittäisi edes paria kuukautta enempää omaksi perhekohtaiseksi kaatopaikaksi. Toinen vaihtoehto silmät avaavaan havainnointiin on koko jätteidenkäsittelytoimialan kuukauden mittainen totaalilakko.
.
Ihminen on ainoa eläinlaji, joka joutuu kierrättämään tuotoksensa. Muu eläinkunta ’paketoi’ tuotoksensa luonnollisesti luonnonsuolesta suoraan hyödyksi luonnon kasvustolle. Ihminen umpioi kiertonsa maakuoppiin muoviin käärittynä yrittäen toivorikkaana imeä muutamat henkäykset kaatopaikkakaasua energiaksi - saadakseen entisestään kulutusenergiaa minkään muuttumatta.
.
Ihminen on ainoa eläinlaji, joka joutuu säätämään kulutustansa veroilla. Huomisen verotus, pelastaaksemme ympäristöämme, pitää muodostua pelkästä kulutuksesta. Näitä verovaroja, nykyisten veroreikien tilkitsemisen lisäksi, tulee löytyä täydellisen kierrätyksen aikaansaamiseksi.
.
Mm. kertakäyttömuovipakkauksen hinta pitää nostaa veroilla niin korkeaksi, että kierrätys, josta saisi verohelpotuksia, tulee automaattiseksi sen hyödyllisyyden vuoksi. Ihimnen on ainoa eläinlaji joka oppii luonnon kunnioituksen vain oman lompakon kautta.
.
Kierrätyksessä koko sen logistiikka pitää olla valvottu, se ei voi pysähtyä siihen, että kuluttaja tunnetussa amerikkalaispikaravintolassa lajittelee pahvit yms., mutta pikaruokalan henkilökunta kuitenkin kippaa kaikki samaan pönttöön. Kierrätysrikkomukset ovat kriminalisoitava niin korkealle, että luonnon saastuttaminen on ympäröivän eliöyhteisön murhaa.
.
Vastuu kasvaa kustannuksien myötä. Kun kulutus tuntuu lompakossa, ajaa se tekemään luonnolle suotuisampia valintoja. Kulutusverot on porrastettava kannustamaan luonnonmukaisuutta, työllisyyttä ja säästöä. Työnteko on verotonta, samoin omistaminen, perinnönkin saa verovapaasti.
.
Ainoat verot ovat arvonlisävero, kulutusvero tuotteittain ja palveluittain sekä määrittäin. Kaikesta kulutuksesta maksamme veroa. Kaikki pakkaukset on pantava verolle ja palautusmaksuisiksi. Ihmiskunta on ainoa eliölaji, joka joutuu oppimaan huomioimisen taidon muusta eliökunnasta.
Ilkka Luoma
[11112006]
.
Kuva:
DSC_5761.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin kanssa.
. LINKKI KUVAAN . Kuvateksti: Ehkä Suomen kuuluisimmalta jätevuorelta (Vuosaaren suljettu kaatopaikka, Helsinki) avautuu näkymä uudelle satama-alueelle, jolle laivat kohta purkavat kulutustavaroita maailmalta kiertoon kaatopaikoillemme. Aivan vasemmasta laidasta alkavat Sipoon kunnan metsäiset ja vähäväkiset miltei luonnontilaiset maa-alueet, joita Helsinki himoitsee Vuosaaren jatkoksi. ’Kauniiden kumpujen’ alle on haudattuna jätteitä pois kuluttajien silmistä. Voimalaitos puskee jätekasojen vieressä lämpöä ja sähköä helsinkiläisille.
[ …ihminen reviiritaistelussaan, kasvavassa omistushamuamisessaan ja näyttämisenhalussaan rakentaa epätasapainoa herkkään luottamuksen ja epäluulon suhdeverkkoon - jossa vallitsee aina syy-seuraussuhde. Kateuden sävyttäessä ilkeyden herkkyyttä on konflikti aina nurkan takana väijymässä … ]
.
.
Taivaanrannassa meren jään takana siintää savupiiput, jotka ovat mielletty elintason merkkikuviksi. Savu, päästöt ja hiilidioksidi ovat työn ja tekemisen merkki. Savu merkitsee rahaa, vientiä, palkkoja ja menestystä. Tämä menestys haetaan aina jonkin varjolla ja jonkin resursseista.
Nyt ongelmistamme suurin, joka myös aiheuttaa hankalimman syy-seuraussuhteen - on jatkuva kasvu ja sen hokema sokeana ymmärtämättömyytenä, että mikään ei riitä koskaan loputtomiin. Kausaliteetti tulee palauttamaan ”järjestyksen” vuosimiljoonaiseen tasapainoon - ennen lopullista ”tuhoa” - tai se ei ole oikeastaan tuho, vaan jatkumon päässä häämöttävä syy-seuraussuhteen keskipiste.
…
. Täyttäessään hallitsemisen tarpeita toisten valvonta, määräily ja epäsuora vaikuttamisen halu herkistävät yksilöiden, ryhmien ja kansanjoukkojen väliseen hallitsemattomaan yhteenottoon päätyen aika-ajoin massiivisiin väkivaltataisteluihin - ihminen ja ihmisryhmät määrittämättömässä aikakausiajattelussa puhdistavat, purkavat ja toteuttavat patoutuneita kokemuksiaan epäoikeudenmukaisuudesta.
Tiedemiehet ovat kautta-aikain tutkineet kausaliteettia (syy-seuraussuhde) - on hyödyllistä vähintäänkin ymmärtää, miksi jokin tapahtuma on mahdollistunut. Syy-seuraussuhteet vallitsevat kaikkialla, niin koko eläinkunnassa, fysiikassa, kemiassa kuin filosofiassa ja psykologiassa.
Luomakunnan kausaliteetti on yhtä pitkä kuin aikajakso ”kaiken alusta”. Kaiken alun synnytti pienen pieni ”häiriö” täydellisen harmonisessa ja äärimmäisen lyhytkestoisessa alun supertapahtumassa - alkuräjähdyksessä. Myöhemmin syntyivät pienimmät osaset, joita juuri nyt etsitään kiihkeästi ja nimenomaan selityksenä miksi yleensä on mitään ja miksi me olemme ihmisinä täällä.
Kaikkeen syntyi syy-seuraussuhde ja lopputulemana on mm. kaltaisemme eläinlaji, ihminen, joka kieriskelee pitkälti itse aiheuttamissaan ongelmissa. Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa, itseasiassa ihminen on vain yksi malli, kuinka atomit ja molekyylit ovat ryhmittyneet joukko-opiksi, josta on syntynyt kysymyksiä asetteleva ajattelija.
Ihmisen epäluulo voittaa luottamuksen juuri ennen hallitsematonta väkivaltapurkausta. Aika-ajoin ihminen tarvitsee maskuliinisensa voimain koetuksen - tähän haetaan aina jokin syy, jotta seuraus saa oikeutuksensa. Valtahegemoniassamme olemme ylittäneet meille luonnostaan tarkoitetun reviirialueen.
Olemme onnistuneet ruokkimaan omaa itsetyytyväisyyskoneistoa niin paljon, että suhteellinen ymmärryksemme elinaluekoosta on hämärtynyt ratkaisevaksi uhaksi muille luonnostaan tasa-arvoisille lajeille.
Taistelu on osa luontoa. Luonnossa laajasti ottaen vallitsee sattuma, tai paremminkin kausaalisuus, johon 99,99% eläin- tai kasvikunnasta ei pyri eikä voi ottaa määräävää osaa. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka koettaa vaikuttaa syy-seuraussuhteisiin ihmiskeskeisenä ajattelumallina. Muu orgaaninen eliöstö ”hyväksyy” niistä riippumattoman ohjailumekanismin annettuina parametreina.
Eläin- ja kasvilajisto keskittyy vain juuri oman sattuman täyteisen elinkaarensa välittömään suojelemiseen, ilman että se tekee suunnitelmia varastoidakseen energiana, materiana tai suunnitelmina sellaista, mikä kuuluu myös muille.
Vain ihminen on luonut luonnottoman taseajattelun, jossa mm. taloudellisena ilmiönä markkinatalous omistajaluokkana pyrkii ohjailemaan suurempaa reviiriä kuin sille kuuluisi.
Ihminen on kateellinen, mutta oikeudenmukaisuutta haluava. Vapaasti, mutta rahavallan tarkassa ohjailussa kulkeva markkinatalous ajaa ihmisiä eripuolilla maapalloa epätasapainoon, epäoikeudenmukaisuuteen ja epätasaisten kertymien yhteismitaksi, jonka seurauksena syntyy vääjäämätön konflikti - se sota, joka ravistelee koko ihmiskuntaa aika-ajoin. —
Ja tähän tapahtumaan on selvä syy-seuraussuhde - se luottamuksen ja epäluulon järkkynyt suhde, jossa ”heikompi” tarttuu aseeseen, väkivaltaan ja muutosvoimaan. ”Vahvempi” vastaa [myös provosoiden] voimakkaammilla aseilla. Sota on osa ihmisluontoa, kuten se on eläinkunnassakin, mutta meillä se ajautuu kekseliäisyytemme vuoksi ylimitoitetuksi valtataisteluksi, jossa aina lopuksi sanotaan: ”Ei enää koskaa…”.
Loppukirjoitus
Juuri nyt maailmassa vallitsee energian, raaka-aineiden, työvoiman, valtahegemonian ja henkisen vaikutusvallan uusjako. Yhteiset resurssit eivät riitä kaikille sen suurimman kulutuksen näkökulmasta. Maapallo on yksinkertaisesti tukehtumassa. Jännitteet kasvavat - itä kohtaa lännen.
Etelä kohtaa pohjoisen ja tulotasoerot ovat juuri nyt suuremmat kuin koskaan. Ihmiskunnan suurimmassa pokeripelissä kortit on nyt jaettu epärehellisesti ja väärin. Pelin pyörittäjä vaihtuu tämän vuosisadan aikana.
Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvatiedosto: DSC_7010.JPG. 3. maaliskuuta 2007, Rauma, klo 15:01 [FI]. Copyright by Ilkka Luoma 2007.
Kuvaan liittyvä teksti:
Taivaanrannassa meren jään takana siintää savupiiput, jotka ovat mielletty elintason merkkikuviksi. Savu, päästöt ja hiilidioksidi ovat työn ja tekemisen merkki. Savu merkitsee rahaa, vientiä, palkkoja ja menestystä. Tämä menestys haetaan aina jonkin varjolla ja jonkin resursseista.
Nyt ongelmistamme suurin, joka myös aiheuttaa hankalimman syy-seuraussuhteen - on jatkuva kasvu ja sen hokema sokeana ymmärtämättömyytenä, että mikään ei riitä koskaan loputtomiin.
Kausaliteetti tulee palauttamaan ”järjestyksen” vuosimiljoonaiseen tasapainoon - ennen lopullista ”tuhoa” - tai se ei ole oikeastaan tuho, vaan jatkumon päässä häämöttävä syy-seuraussuhteen keskipiste.
[ … Viro oli virolaisina pitkään altavastaajana ja nieli kiukun ja alistamisen. Nyt entinen valtaa pitänyt on ajautunut alistamiseen uuden enemmistön taholta. Kuitenkin nykyinen vähemmistö on rakentanut Viroa tavallansa omista ihanteista ja lähtökohdista - mutta asiat eivät enää kohtaa, erilleen kasvu kiihtyy? … ]
. Heti Tallinnan sataman vieressä on mahtava rappeutumassa oleva kolossi jäähalleineen ja konserttisaleineen. Betonirakennelma on muisto Neuvostoliiton ajoilta, jolloin oli vallalla aikakautinen mahtipontisuuteen perustuva tapa rakentaa ja osoittaa vahvuutta ja pysyvyyttä. Nyt tämä betonilinnoitus rapistuu hoidon puutteessa viestittäen valtaenemmistön tahdosta murenevaa aikakautta, jota ei haluta muistella, mutta halutaan muistutella.
.
.
Uskontojen kirjoa, kaikille jotain, ei niin itse uskontonsa nimi, kuin se, mihin oikeasti haluaa uskoa ja turvautua - se tuo lohtua epäonneen ja yksinäisyyteen, joka jäytää niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin - yksinasuvia on Suomen suurimmissa kaupungeissa jo 40% koko asukasmäärästä, tosin kaikki eivät tunnusta tai tunnista yksinäisyyttään, ovatpa jopa onnellisia riippumattomuudestaan. Virossa on vahva kahtiajako, niin kansallisuuksissa kuin uskonnoissakin - vaikka molempien Jumalat lienevät yksi ja sama.
.
.
Tällä areenalla voisi iloita ja riemuita, ainakin 10.000 kuulijaa jollekin yhtenäisyyden ja ystävyyden bändille, paikka olisi erinomainen esiintymisestraadi.
.
.
Raha tuoksuu jo Vanhaan kaupunkiin saakka, sillä elintasorikkaat ostavat asuntonsa sieltä - se on ikäänkuin muodikkaampaa ja antaa hyvän osoituksen ostovoiman hankinnastaan.
.
.
Yhteiskunta jakaantuu myös Virossa vapaan markkinatalouden myötä - rahalla on valtaa ja rahalla pääsee. Hintataso ulottuu kohta Helsingin hintalappuihin. Kromatut linnoitukset maksavat ja kauppiaat hamuavat vuosisataisten hansalaisten tapaan kymmenyksensä hinnoista - siis voittoina, tosin voitot kasaantuvat entistä harvempiin taskuihin.
.
.
”Jumalan säde” saapuu kirkkoon pelastamaan köyhiä ja vaivaisia, näin ainakin hurskaiden ihmisten kasvoilta oli luettavissa - kuinka kaksinaamaisia osa noista kuvan palvelijoista oli, jää jokaisen omaan omatuntoon merkkinä omasta yhteydestä kunkin kaikkivaltiaaseen.
.
.
Moni kirkosta tulija osoitti huomiota köyhää kansaa kohtaan ja pieni almu ropsahti voirasiaan. Almujen pyyntö saattoi olla ainut keino syrjäytyneille ihmisille, joiden elämä on juuri yhtä arvokas kuin kuninkaiden ja presidenttienkin. Arvelisi ahneille ihmisille syntyneen omantunnon tuskia huomatessaan, kuinka maailma kohtelee meitä epätasa-arvoisesti. Köyhyys ei ole rikos, se voi olla silti kuitenkin ihmisen sielun ja omantunnon ylpeyttä lähimmäisenrakkaudesta, joka ei ole hintalappuja tarvinnut.
…
.
Onko venäläisyys niin suuri uhka, uhman kohde ja koston keskipiste, että vanhan vallan momumenttiakin pitää rapistuttamalla purkaa? Mikä aiheuttaa vuosikausien vastakkainasettelun?
.
Ihmisen elo kaikkialla on aika-ajoin tapahtuvaa vastakkainasettelua, jotta saataisiin omiin joukkoihin yhtenäisyyttä ja yhteistä kohdetta kohentamaan omaa itsetuntoa ja edesauttamaan päämäärien saavuttamista.
.
Virossa tapahtui laulava vallankumous ilman suurta verenvuodatusta. Muutos vanhasta oli miltei kivuton. Se oli rohkeutta, mihin pieni kansa uskalsi ottaa osaa ja johon Suomi ei reagoinut niin nopeasti kuin olisi voinut tehdä - olimme varovaisia, varjelimme omia etujamme, olimme siis pelokkaita siitä, mitä suuri ja mahtava Neuvostoliitto voisi tehdä.
.
Virolaiset saivat itsenäisyytensä, kuten pitikin, mutta samalla uusi enemmistö ja valta sai vähemmistön, joka elää tavallansa ja historiaansa sekä tapojaan kunnioittaen. Virolaiset ovat nostaneet elintasoaan olemalla markkinatalousmaisempia kuin konsanaan me suomalaiset. Viro kiiruhti Natoon, EU:hun ja eurotkin ovat jo nurkan takana - vauhti on ollut hengästyttävä.
.
Venäläiset ovat osana virolaisuutta. Heillä on uskontonsa, hartautensa, tavallansa uutteruutensa ja rikollisuutensa, kuten kaikilla muillakin kansoilla. Vastakkainasettelu on juopa, jonka vahvempi ja valtaa pitävämpi voisi hälventää yhteistyöksi. Venäläisillä on oma osansa Viron nousussa - nousussa, jossa myös pienemmille ansiotasoille on paikkansa.
.
Kansantalous on kaikkia tuloluokkia, kaikkia työtehtäviä ja kuluttamista kullekin ryhmälle tavallansa. Kansakunta muodostuu Virossakin kansallisuuksista. Miksi Viro haluaa näyttötarvetta vähemmistöään kohtaan? Miksi venäläinen sotilas patsaana pitää poistattaman?
.
Miksi Tallinnan sataman rannassa olevan entisen Neuvostoliiton murenevan monumentin pitää antaa rapistua merkkinä jostain - onko se itsetunnon kiillottamista uudelle valtaa pitävälle kostoksi historian eittämättömistä vääryyksistä itse virolaisia ja virolaisuutta kohtaan.
.
Olisiko hyväksyntä, yhteistyö ja suvaitsevaisuus nopeampi ratkaisu yhteisiin päämääriin, joista koko Viro hakee menestystä ja hyväksyntää maailman kansojen joukosta. Vastakkainasettelu on ihmisen ”inhimillisyyttä” - niin mekin kävimme jo muinoisessa Leningradissa kasvattamassa vajaamittaista itsetuntoamme ”rikkauksillamme” - kaupaten kuulakärkikyniä ja naisten sukkahousuja vastineena saaden viinaa, jolle löysimme välitöntä käyttöä nostaen kansallista henkeä ylimielisyyden asenteella entistä suuruhkaamme kohtaan.
.
Niin me myöskin vastakkainasettelimme itseämme tuoreiden virolaisten silmien edessä 1990-luvun ensimmäisinä Viron itsenäisyysvuosina ollen pulleita isoveljiä jälleen kiilloittaen omaa itsetuntoamme juuri väärään aikaan, jolloin olisi ratkaistu läheinen yhteenkuuluvuuden tuntu ”veljeskansamme” tavallisiin kansalaisiin. Niin me vastakkainasettelimme itsemme nuoreen Viron tasavaltaan, kuten he nyt vastakkainasettelevat itseään vanhoihin vallanpitäjiin, jotka on ahdettu nurkkaan vähemmistönä.
. Tuntuu tutulta, … niin mekin kuin hekin. Kansallinen tunto värjäytyy sokeuteen kokonaisuuksista ja haluttomuuteen anteeksiannosta. Ihmisyys asuu kaikkialla, on vain kysymys siitä, kuinka voimme soveltaa tapojamme ja hyväksyä erilaisuutta löytäen siitä rikkauden siemeniä moniarvoiselle kansakunnalle. Jokaiselle etsitään paikkaa hyväksynnällä ja toistemme tapojen kunnioituksella, ollen tyrkyttämättä juuri vain sitä omaa - mielestämme kaikkein parasta mallia.
____________________________ Kuva 1. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436697591/ — [DSC_7165]
. Kuvateksti 1. Tällä areenalla voisi iloita ja riemuita, ainakin 10.000 kuulijaa jollekin yhtenäisyyden ja ystävyyden bändille, paikka olisi erinomainen esiintymisestraadi.
. Kuva 2. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436741635/ — [DSC_7209]
. Kuvateksti 2. Raha tuoksuu jo Vanhaan kaupunkiin saakka, sillä elintasorikkaat ostavat asuntonsa sieltä - se on ikäänkuin muodikkaampaa ja antaa hyvän osoituksen ostovoiman hankinnastaan.
. Kuva 3. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436677629/ — [DSC_7100]
. Kuvateksti 3. Yhteiskunta jakaantuu myös Virossa vapaan markkinatalouden myötä - rahalla on valtaa ja rahalla pääsee. Hintataso ulottuu kohta Helsingin hintalappuihin. Kromatut linnoitukset maksavat ja kauppiaat hamuavat vuosisataisten hansalaisten tapaan kymmenyksensä hinnoista - siis voittoina, tosin voitot kasaantuvat entistä harvempiin taskuihin.
. Kuva 4. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436718702/ — [DSC_7195]
. Kuvateksti 4. ”Jumalan säde” saapuu kirkkoon pelastamaan köyhiä ja vaivaisia, näin ainakin hurskaiden ihmisten kasvoilta oli luettavissa - kuinka kaksinaamaisia osa noista kuvan palvelijoista oli, jää jokaisen omaan omatuntoon merkkinä omasta yhteydestä kunkin kaikkivaltiaaseen.
. Kuva 5. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436718740/ — [DSC_7200]
. Kuvateksti 5.
Moni kirkosta tulija osoitti huomiota köyhää kansaa kohtaan ja pieni almu ropsahti voirasiaan. Almujen pyyntö saattoi olla ainut keino syrjäytyneille ihmisille, joiden elämä on juuri yhtä arvokas kuin kuninkaiden ja presidenttienkin. Arvelisi ahneille ihmisille syntyneen omantunnon tuskia huomatessaan, kuinka maailma kohtelee meitä epätasa-arvoisesti. Köyhyys ei ole rikos, se voi olla silti kuitenkin ihmisen sielun ja omantunnon ylpeyttä lähimmäisenrakkaudesta, joka ei ole hintalappuja tarvinnut.
. Kuva 6. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436741667/ — [DSC_7238]
. Kuvateksti 6. Uskontojen kirjoa, kaikille jotain, ei niin itse uskontonsa nimi, kuin se, mihin oikeasti haluaa uskoa ja turvautua - se tuo lohtua epäonneen ja yksinäisyyteen, joka jäytää niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin - yksinasuvia on Suomen suurimmissa kaupungeissa jo 40% koko asukasmäärästä, tosin kaikki eivät tunnusta tai tunnista yksinäisyyttään, ovatpa jopa onnellisia riippumattomuudestaan. Virossa on vahva kahtiajako, niin kansallisuuksissa kuin uskonnoissakin - vaikka molempien Jumalat lienevät yksi ja sama.
……………………………………..
Ylläoleva kuvasarjakertomus liittyy ylläolevaan kirjoitukseen, joka perustuu Tallinnan matkaan 24.-25. maaliskuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
[ … kansalainen ihmettelee äänestyskopissa ketä vähiten epäluotettavaa ehdokasta äänestäisin. Tavallinen ihminen menetti luottamuksen edustajiinsa jatkuvista ”vilpeistä ja muunnellun totuuden tai muistamattomuuden” ilmentymistä. ”En äänestä” - moni pohtii, mutta jos kansalaiset saavat itse päättää eduskunnan paikkamäärän - niin nostaisiko se äänestysprosenttia? .1/ .. ]
.
Sanotaan, että eduskunta on kansan tahto ja äänestäjät pienoiskoossa - on sitten niin tai näin, niin yksinkertainen enemmistö ratkaisi pitkästä aikaa ensimmäisen pakkolain hädän edessä.
…
.
Kiinassa kokoontuu kerran vuodessa muutamaksi viikoksi kansankongressi - heidän eduskunta, jossa on noin 2700 edustajaa 1330 miljoonalle ihmiselle. Jos meidän eduskunta olisi samassa suhteessa, olisi meillä noin reilu 10 kansanedustajaa - no, järjestelmät eivät ole vertailukelpoisia suoraan. Sitäpaitsi Kiinassa tuotekehitetään nyt heille sopivaa kansalaisvaikuttamista.
.
Meillä Suomessa edustajien arvovalta on ryvettynyt keplottelujen, vilpillisyyden ja menetetyn luottamuksen myötä. Arvovallan lisäys aloitetaan pienentämällä eduskunnan kokoa, mutta lisäämällä edustajan avustajien määrää kahteen. Mikä on Suomen kansanedustuslaitoksen oikea koko? Sitä ei tiedä kukaan, mutta voidaan arvata, että se on lähempänä sataa kuin kahtasataa.
.
Suomessa on nyt tarjolla kansalaisvaikutteen lisääminen kansalaisaloitteen muodossa. Se lisää suoraa kansanvaltaa. Tänä internet- ja mobiiliviestinnän aikakautena on muotia vaatia yhteiskunnan todellisille maksumiehille enemmän suoraa päätösvaltaa, kuten mm. Sveitsissä, jossa kansa päätti, että minareetteja ei heillä rakenneta.
.
.
Antaa kansakunnan päättää Suomessa, mikä on eduskunnan oikea paikkamäärä
.
Oikea luku löytyy hyvin yksinkertaisesti - se on nimittäin sidottu äänestysprosenttiin. Jos kaikki äänioikeutetut äänestäisivät, siis prosentilla 100 - syntyisi meille 200 edustajan kansanedustuslaitos. Jos taas äänestysprosentti on 67 - on eduskuntamme koko 67% 200:sta eli 134.
.
Yksinkertaista - annetaan kansakunnan päättää kuinka paljon edustajia on - se on rehellistä. Jos kansalaiset äänestävät vain 50 prosentin vilkkaudella, toteutuu muodissa oleva 100-paikkainen eduskunta. Eduskunnan koko kertoo suoraan, kuinka paljon kansakunta arvostaa edustajiaan.
.
Samalla kun äänestäjät päättävät eduskunnan koon, he myös päättävät kenellä edustajalla on eniten valtaa. Jokainen edustaja saa eduskunnassa vaikuttamiseen äänisuhdeluvun, joka lasketaan hänen saamastaan suhteellisesta osuudesta vaalipiirinsä kokonaisäänimäärästä projisoiden ryhmäänsä ja/vaaliliittoonsa kuin kaikkiin annettuihin ääniin valtakunnassa.
.
Esimerkiksi 40.000 ääntä saanut on aito äänestäjiensä edustaja tasan oikealla painoarvolla. Ei voi olla oikein, että 3.200 äänen edustaja vaikuttaa samalla suhteella kuin kaveri, joka on saanut 60.000 kansalaista taakseen. Tällä systeemillä eduskunnassa on kuitenkin ne samat 199 ääntä, kuin ennenkin. Äänten mennessä tasan eduskunnan äänestysistunnossa oleva puhemies ratkaisee. Jokaisella edustajalla on yksilöllinen yhdestä äänestä poikkeava ”äänimäärä” äänestyksissä.
.
Elämme muutoksien aikaa. Muutokset ja ympäristön raikastus aloitetaan eduskunnastamme. Kansakunta voi yhdeltä osin tasan niin hyvin, kuin se arvostaa edustajiaan ja kunnioittaa omia äänestyspäätöksiään. Valtaa on siirrettävä suoraan kansalaisille ja nyt on oikea paikka säätää eduskunnan kokoa ja säätää lakiin kansalaisaloite2/. Seuraavista vaaleista kansalainen näyttää missä on kaapin paikka.
Tue Koko Kansan Rehellistä Vaalirahaa, jossa jokainen äänestäjä saa 10 euroa puhtaana käteen, kun uurnaan äänestyslippunsa pudottaa - tämä menoerä rahoitetaan osaksi puoluetukea reippaasti pienentämällä —
Kansalaismielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakansio,
- eduskunnasta, jossa edustajamme siunaavat Nato -esiastetta [NRF] suuren kansan enemmistön vastaisesti - mielipidemittauksesta toiseen kansa sanoo jyrkän ein Natolle — Copyright by Ilkka Luoma - |11032008| - kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä:
Suomen suurin puolue on ollut perinteellisesti nukkuvien puolue. Suuri joukko kansalaisia laistaa oikeutensa, jossa on käytännössä ainut paikka antaa mielipide ja oma vaikute demokratiassamme valtakunnan tasolla. Luottamus on mennyt monilta puolueisiin, mutta se ei saisi olla äänestämättömyyden syy.
Kansalaisilla oli mahdollisuus tutustua verovaroillaan maksamaansa eduskunnan uudisrakennukseen pikkuparlamenttiin Helsingissä. Rakennus oli komea, hieno ja materiaaleiltaan isänmaallinen, mutta kuinka isanmaallisia ovat talon käyttäjät, meidän valitsemat kansanedustajat? [DSC_4621.JPG]
Eduskunnan uudisrakennus on terävä muodoiltaan - parasta suomalaista suunnittelua ja valmistusosaamista. Kuinka terävästi valitsemamme kansanedustajat voivat Suomi-laivaamme johtaa Brysselin holhouksessa valitsijoidensa etuja ajaen, jopa kansalaismielipiteen vastaisesti? [DSC_4625.JPG]
______________________________________
[alkuperäinen ilmestymispäivä 15. maaliskuuta 2007.]
…
.
Äänestys on aktiivisuutta osoittaa huolta ja huomiota kansakuntamme huomisesta. Seuraava vedenjakajaeduskunta valmistelee pohjat merkittäviin päätöksiin mm. myöhemmästä puolustuksestamme, sosiaaliuudistuksista, paikastamme kansainvälisessä työn uudelleen jaossa, eläkejärjestelyjen kustannusjaosta sekä koulutuksemme uudelleen muokkauksesta vastaamaan uutta kilpailutilannetta.
Syntyvien suomalaisten määrää tulee lisätä. Koululaisten määrätietoisempaa ohjaamista tulee lisätä löytämään aktiviteettia liikkumisen ja uteliaisuuden lisääntymiseen. Opiskelijoiden suuntautumista tulee ohjata vallitsevien tarpeiden mukaisesti ja uteliaisuutta suuntautuneisuuteen on kannustettava.
Oppilaitoksien koulutuksen laatua sekä intensiteettiä tulee kohottaa kaikilla koulutuksen tasoilla. Suomalaisten on osattava uteliaan tiimimäisesti keskittää voimiansa. Parhaiden osaajien yksilöllisiä huippusuorituksia on kannustettava ja tutkimisen uteliaisuutta lisättävä. Kaikille näille teemoille tulee järjestää edellytykset.
Yritteliäisyyttä on kannustettava - teemaksi sopii hyvin ”yksi uusi työntekijä jokaiselle yrittäjälle partneriksi jakamaan riskiä ja menestystä”. Laatua, logistiikkaa ja asiakaspalvelun halua ymmärtämään asiakkaansa tyytyväisyys yhtiönsä ja yrittämisensä korkeimmaksi päämääräksi, jossa asiakas halutaan tulevan uudelleen yrityksen ovista löytämään ratkaisuja uusiin ongelmiinsa.
Vedenjakajaeduskunnalla on paljon valmisteltavaa ylihuomiselle, jolloin suuret päätökset tehdään. Nyt valittava eduskunta ei ole välivaiheen eduskunta, vaan valmisteleva nelivuotiskausi, jonka vahvalle pohjalle voidaan rakentaa ensi vuosikymmenen menestyvä, itseensä luottava, vapaa ja sitoutumaton Suomi, joka löytää paikkansa maapallollisessa työn ja osaamisen uusjaossa.
Samassa yhteydessä on ratkaistava koko maan kattava asumisen uusi aalto, tietoliikenteen ulottaminen kaikkialle kaikkien saataville ilman talouden rajoitetta. Mm. näiden osa-alueiden tehtävä on saattaa toimenpiteet vastaamaan sitä tarvetta, jolla pohjoisen pieni maamme on suuri suurempiensa joukossa.
Mitä korkeampi äänestysprosentti, sitä muistuttavampi on eduskunta valitsijoihinsa nähden. Eduskunta on pienoissuomi, jossa päätökset haudotaan valiokunnissa, saunoissa, palavereissa ja piireissä, joissa liian usein päällimmäisenä on vain omien verkostojen suosiminen ja palkitseminen.
Kansalaiset voivat äänillään valita mieleisensä ehdokkaat henkilöinä. Nyt on aika, jolloin muutos äänestyspäätöksissä aikaisempaan nähden on tervetullut lisäveri suuren salin päätösprosesseihin. Äänestäjän tehtävä on vaikea, koska kaikki lupaavat liikaa, kenelläkään ehdokkaalla ei ole kristallipalloa nähtäväksi, kuinka meillä menee kahden vuoden kuluttua.
Paras lupaus olisi herkkyys kansalaisten kuuntelulle ja huomioimiselle. Valittavien edustajien velvollisuus on täyttää kansalaisten vaikuttamistyhjiötä, mitä koetaan 3 vuotta ja 11 kuukautta.
On kannustettavaa käyttää äänioikeutensa nyt, sillä vain kerran neljässä vuodessa valtiomme perusylläpitäjällä, tavallisella kansalaisella on valtakunnallinen vaikuttamismahdollisuus; se on juuri nyt ja nämä valinnat viitoittavat tien neljäksi vuodeksi.
Voisimme ensi vuonna yrittää uutta äänestysvilkkausennätystä, tehtävä on ”helppo” - jokainen varmasti äänestämään menevä houkuttelee yhden läheisensä äänestämään, joka ei olisi muutoin ollut valmis käyttämään kansalaisoikeuttansa.
Jopa tyhjä lappu uurnaan on parempi ratkaisu, kuin kokonaan äänestämättä jättäminen. Nykyisin tyhjät laput luetaan hylättyihin, mutta jos niitä on riittävästi, niin se nostaa keskustelun ehdokkaiden laadusta, soveltuvuudesta ja valintojen vaikeudesta.
Lopuksi:
Annettu ääni on osallistumistodistus yhteisiin asioihin. Kansalaisaktivismi nostaa seuraavan neljän vuoden aikana voimakkaasti päätään. Ihmisten osallistumis-, yhteenkuuluvuus- ja hyväksytyksi tulemisen vietti kasvaa ja kansalaisliikkeet nousevat vaihtoehdoiksi perinteellisille poliittisille puolueille.
Tee nyt kansalaisaktivoituminen ja äänestä, älä jää kotiin - mene ja vaikuta. Mikäli äänestysprosentti nousee yli viisi prosenttiyksikköä, on eduskunta huomattavasti erilaisempi kuin perinteellisellä äänestysvilkkaudella. Kansalaiset voivat nyt ottaa päätökset käsiinsä.
Eduskunnan uudisrakennus on terävä muodoiltaan - parasta suomalaista suunnittelua ja valmistusosaamista. Kuinka terävästi valitsemamme kansanedustajat voivat Suomi-laivaamme johtaa Brysselin holhouksessa valitsijoidensa etuja ajaen, jopa kansalaismielipiteen vastaisesti? [DSC_4625.JPG]
Kansalaisilla oli mahdollisuus tutustua verovaroillaan maksamaansa eduskunnan uudisrakennukseen pikkuparlamenttiin Helsingissä. Rakennus oli komea, hieno ja materiaaleiltaan isänmaallinen, mutta kuinka isanmaallisia ovat talon käyttäjät, meidän valitsemat kansanedustajat? [DSC_4621.JPG]
Ylläolevia linkkien takaa aukeavia kuvia saa käyttää alussa olevan kirjoituksen yhteydessä. 17. elokuuta 2006, klo 15:09 [ DSC_4621.JPG ] ja 15:16 [ DSC_4625.JPG ]. Copyright by Ilkka Luoma 2006.
[ … yhteiskunnan yleisessä terveydenhuollossa jonotetaan, odotetaan ja saadaan yksipuolistuvaa palvelua - samaan aikaan yksityisellä puolella hoidot paranevat ja käsittelyajat nopeutuvat. Kansakunta seisoo vedenjakajallaan, missä pienen ryhmän tulotaso nousee suhteettomasti ja suuri osa leijuu jatkuvassa YT-uhassa … ]
Vahingossa kuvausteknisesti ilman manipulaatiota saatiin lippu puolitankoon kävelemällä oikeaan kohtaan, jolloin näkymä oli todellisuuden vastainen - samalla tavalla Suomi sai hallituksen, joka on todellisuutta vastaan - se ei kohtaa ymmärrystä ympäristönsä kokonaistilaan, jossa ihminen itse ja ympäröivä luonto oireilee sellaista, mihin ”vastuullisella kulutusjuhlalla ja markkinataloudella” ei parannuskeinoja luoda kokonaisuuden ehdoilla.
Kuvan kuuluisa patsas Helsingin Hakaniemessä demareiden linnoituksessa kuvastaa ottelua vastakkainasettelusta, joka on jo syntynyt jakamaan kansakuntaa vedenjakajalla. Osa ihmisistä repii yhä enemmän ”lattiatason työstä ja -kulutuksesta” itselleen osinkoja, optioita ja palkkioita. Osa taas hylkääntyy leipäjonoihin, terveyskeskusjonoihin ja AA-klinikkajonoihin yksinäistyen osallistumattomuuteen ja hyväksymättömyyteen. Kaiken päätteeksi kirjoitetaan perunkirjoitus, jossa jaetaan mitä on jaettavissa jälkeenjääville. Tuhkasta on noussut lintuja, niin myös kansalaisliikkeitä. Demareilla on nyt yhdistymisen kausi Vasemmistoliiton kanssa - koko tavallisen kuluttajan ja työtätekevän kansanosan on nyt liittouduttava yhtenäiseksi yhteiskuntavastuuliikkeeksi, jossa rintama ei rakoile.
…
.
Hallitus muodostui kolme vuotta sitten, siitä tuli suomalainen omakutoinen vedenjakajahallitus, jossa kohtaa kulutuksellinen markkinatalous vihreyden ja taloudellisen tasa-arvon edustaessa vain sävyä markkinavoimien kirjokentässä.
Samalla Suomi sai sosiaalidemokratian muutoskriisin oppositiossa, jossa eilisen suuri on tämän päivän pieni, vaikkei ero ollutkaan vastuuseen kuin 24.000 ääntä.
Suomi kohtasi ongelmansa Vanhanen II hallituksen aikana vedenjakajalla, jossa kiihtyvä kulutusjuhlallinen markkinatalous vastuullisuusepistolastaan huolimatta siirtää vakavien ongelmien käsittelyä tuonnemmaksi.
Samalla muodostumassa oleva hampaaton entisen määrityksen vasemmistoaatteellisuus etsii juuriaan ja huomistaan kriisissä, jossa edessä on vain muutos.
Sosialidemokraattinen puolue ei hävinnyt vaaleja, vaan vaalit hävisi Suomen kansa passiivisuudessaan. Kansakunnan eheys mitataan kriiseissä ja seuraavalle hallitukselle luotiin nyt vedenjakajan kriisi kansakunnan hajotessa kahteen eri osaan ja leiriin.
Toiset rikastuvat rikastumistaan - viime kädessä peruskuluttajan kukkaroista ja toinen puoli aloittaa köyhtymisensä niin taloudessa kuin henkisyydessä.
Suomi joutui maapallollisen työnuudelleenjaon kouriin - me menetämme kilpailussa kalliin kustannusrakenteen myötä suotuisan meitä elättäneen vientiylijäämän, joka yli 10 vuotta on tahkonnut varoja osinkoina ja tulonsiirtoina - enimmäkseen investointeina ulkomaille.
Yhteiskunnan palvelut aloittavat rapautumisensa samalla kun vaihtotase vääntyy miinukselle - nyt se porskutti maailmanlaajusestikin uskomattoman hyviä lukuja. Loistoristelijä toisensa perään sai tilausmerkinnät telakoillemme, mutta tämäkin aika juoksee vielä vähiin ja onkin nyt ohi - toistaiseksi.
Puoluepolitiikka hävisi kautta linjan vaalit, jossa kansakunta heitti viestin passiivisuudessaan koko riemunkirjavalle puoluekentälle. Kansa on väsynyt sisällyksettömiin sanoihin, kansa on väsynyt 12,5 eurosentin hymistelykorotuksiin selostustekstillä kuinka valtiovalta ottaa osaa mahdollisuuksien rakentamisiin meille perusihmisille ja kulutuksen lähtökohtavoimille.
Demarit jäivät oppositioon keräämään aatettaan, voimaansa ja uutta linjaa, jossa kansakunta kohtaisi joukkohengen, yhteenkuuluvuuden ja tarpeelliseksi tuntemisen olotilan.
Oikeudenmukaisuudesta ei tarvitse suuresti puhua - se ei koskaan täysin toteudu, sillä ihmiset ovat yksilöllisesti laumasieluja ja heillä on mielipiteensä. Vain koko kansakuntaa vahvasti uhkaava tekijä muodostaa kokonaishengen, jossa oikeudenmukaisuutta yhtenäisenä on helpompi jakaa.
Yhtenäinen ja motivoitunut kansakunta kestää myös alenevan kulutusvoima-kehityksen paremmin kuin hajallaan oleva.
Demarien ajattelukärkeä edustava entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja on osaltansa ratkaisijan roolissa. Hänellä on muistikuva ajoista, jolloin yhteenkuuluvuutta luotiin aatteella ja yhteisillä päämäärillä - tuo päämäärä muuten näkyy useasti Tuomiojan takin liepeessä. Rauha on saavuttamaton olotila. Niin kauan kuin on enemmän kuin yksi ihminen, on myös erimielisyyksiä ja näiden ääri-ilmiöinä sotia.
Aate on ja istuu kaikissa ihmisissä, mutta nyt se on kadoksissa useilta. Meille on syötetty ajatus vastuullisesta markkinataloudesta. Vastuullisuus markkinataloudessa, siis kilpailutaloudessa, on niin kauan täytenä mahdotonta kun on kilpailullista vastakkainasettelua ja markkinatalous on juuri sitä.
Voiton tavoittelu saa aina kohtuuttomia muotoja ja se on Suomessa viime vuosina nähty, erityisesti entisaatteellista oikeistoa lähellä olevat piirit ovat erikoistuneet ansiottomaan kähmintään ja tulonjakoon sellaisilta, jotka todellisuudessa nämä miltei kaikki voitonsaavuttamisedellytykset ovat luoneet.
Demareilla on yksi tie Suomessa. Heidän on rakennettava se oikea vastuullinen yhteiskuntatalous ja -henki vastineeksi vääjäämättä epäonistuvalle kasvumarkkinataloudelle.
Olemme jo nyt kuluttaneet koko maapallon tilaan, josta ei paluuta aikaisempaan ole. Meillä on jäänyt sopeutumisen nieltävä katkera kalkki, pakkosäästöt ja kulutuksen hillintä.
Nämä teesit vaativat toimintaa ja uusdemarit voivat ottaa täältä kansalaisliikkeenä - ei siis enää puolueena - vastuun työmiehen hellään kouraan. Niinistökin viittasi työläisiin, joita me kaikki itseasiassa olemme - meille vaan jää erisuuruisia summia kukkaroon kulutuksen alttarille uhrattavaksi välttämättömyyksiin ja ei niin tarpeelliseen.
Kansalaisliikkeet ovat kansakunnan yhteenkuuluvuusryhminä toiminnan ja aatemaailman iholla. Kansakuntaa yhdistetään tavoitteilla, joita ei ole puoluepoliittisesti kuorrutettu sanahelinöihin vailla normaalijärkisen ymmärrystä.
Kansalaisliikkeillä on aina kirkkaat tavoitekuvat: kulutus puolitetaan, bensiinin käyttö lopetetaan, kansalaispalkka työvelvoitteella asetetaan, todellinen kulutusvero haitallisuuskorotuksella säädetään jne.
Demarit voivat tehdä nyt vuodessa muodonmuutoksen aktiiviseksi kansalaisliikkeeksi, jossa jäsenyys saa kunnian ja vetovoiman. Henkilöitä vaihtuu ja aate kirkastuu. Kuluttaminen ja hokema täysturvatusta hoivayhteiskunnasta on mahdottomuus, mutta mahdottomuus ei ole luoda henkeä, jossa kaltaisryhmä kokee voimansa toinen toisestaan ja ryhtyy tekoihin päämäärin, jotka ovat kaikille ryhmässänsä samat.
Demareiden on kuoriuduttava vuosikymmenien jämähtäneestä esihistoriamuistelosta kohtaamaan nyt vallitsevan kuluttamiseen keskittyvän markkinatalousmekanismin. Kuluttaminen ei ole arvo, se on rasite. Meidän ekologinen jalanjälkemme on yksinkertaisesti liian suuri - yksi maapallon suurimmista.
Meidän on varauduttava vaikeisiin aikoihin. Markkinataloushallitus ei ratkaise tämän eikä erityisesti huomisen päivän ongelmia - se ei ole valmis vahvoihin leikkauksiin ja toimiin, joissa kansakunta paimennetaan tekoihin, joita se ei julkisesti halua, vaikka sisimmässään tietää radikaalienkin toimenpiteiden olevan välttämättömiä.
Demarit eivät hävinneet SAK-mainoksella, he hävisivät äänestämättömyydelle. Kerskakulutusmainos oli liian todellinen, se vain tehtiin väärin - ruoan, perustarpeemme kanssa ei leikitellä julkisesti. Mässäily oli totuus, jota tapahtuu yhä enemmän tällä vedenjakajalla, jossa tuloerot jyrkistyvät ja vatsanseudut kasvavat.
Meidän on tehtävä päätöksiä kansakunnan vahvuudesta, missä kouluttautuminen on lähtökohta 1. Seuraavaksi on tartuttava epämiellyttävään seikkaan - perinnöt ovat tänään ja huomenna suuremmat kuin koskaan ja osa noista varoista tulee menemään vanhusten omaan hoitoon ja huolehdintaan, tulontasaus ei jaksa huomenna enää tätä nykyistä hoivayhteiskuntamallia ylläpitää. Rahaa ei yhteisessä laarissa ole riittävästi.
Lähtökohta 1 - kouluttautuminen on jatkuvaa ja koko järjestelmä on pantava remonttiin, edellytykset remontin teolle pitää tapahtua nyt jo tämän vedenjakajahallituksen aikana. Oppiminen, osaaminen, innovaatiot ja ennen kaikkea uteliaisuuden vilpitön hyväksyminen takaavat menestymisemme, esim. ympäristöteknologialalla, jossa voimme nousta sen eräillä osa-alueilla maailman huipulle.
Suomalaiset ovat rakentaneet Nokian amerikkalaisille omistajille. Huomenna ei enää kaikki ole myytävissä, me tarvitsemme oman kansallisen omaisuuden, jolla ei ole hintalappua.
Lähtökohta 2 - kansalaisiin on puhallettava yhteishenkeä ja se ei tapahdu räikeillä epäoikeudenmukaisuuksilla yhtiöiden tulojen jakamisessa - on luotava uusi ajattelu siitä, ketkä ja miten voitonedellytykset luodaan ja jaetaan.
Eriarvoistuva ja uusluokkajakoa lietsova malli on nyt meneillään - osa kansasta on jatkuvan YT-uhan alla, toisaalta jatkuvaa työtä ei enää ole, on vain yrittämisen meininki, jossa olemme itsemme herroja hinnoittaen itsemme kukin tavallansa.
Yksilöiden yhteenliittyminen on kansalaisyhteiskunnan suojelluin ominaisuus ja kaikki voivat rakentaa ryhmiä lobbaukseen ja painostukseen - luoden itselleen arvoisensa elämän keskipisteen.
Kiina, joka on nouseva maailman valta ja omien sisäisten ongelmien tyyssija ( ja meillä monien selityksien sija miksi meillä menee niin kuin menee…) - voisi antaa meille tuhansia vuosia vanhana historiana yhden hyvän neuvon. Se on ominaisuus, miten huolehdimme itseämme ja ympäristöämme.
Kiinalaiselle on tärkeämpää nähdä hyvinvointi lähipiirissänsä kuin pelkästään itsessä. Tämä ero kollektivistisesta ajattelusta meidän individualismiin on se suuri ero, joka nyt nostaa Kiinaa suurimmaksi talousmahdiksi.
Kiinalaiset ymmärtävät, että yhteenkuuluvuus, hyödylliseksi tunteminen ja luottamus kokea osallistumista ja oikeudenmukaisuutta omassa ryhmässään on kaiken lähtökohta. Yksilö on valjastettu lähipiirin eduksi, ja näin yksilö on turvassa omassa yhteenkuuluvuusryhmässänsä.
Teksti 1) Kuvan kuuluisa patsas Helsingin Hakaniemessä demareiden linnoituksessa kuvastaa ottelua vastakkainasettelusta, joka on jo syntynyt jakamaan kansakuntaa vedenjakajalla. Osa ihmisistä repii yhä enemmän ”lattiatason työstä ja -kulutuksesta” itselleen osinkoja, optioita ja palkkioita. Osa taas hylkääntyy leipäjonoihin, terveyskeskusjonoihin ja AA-klinikkajonoihin yksinäistyen osallistumattomuuteen ja hyväksymättömyyteen.
Teksti 2) Demareiden puoluelinnoitus Helsingin Hakaniemessä peräänkuuluttaa jäseniään palaamaan takaisin, kuin Gabrielille paluukutsu muinoiselta tytöltä. SAK:n kerskakulutusmainos ei hävittänyt demareiden kannatusta, vaan mainoksesta syntynyt ruokapilkkaa koskeva pahennus. Mainos oli edellä aikaansa, mutta liian kirkas - totuutta lienee edelleen vaikea katsoa silmiin ja tuomio oli valmis.
Teksti 3) Demareiden päälinnoitus, puoluetoimisto sulkee oviaan kesällä aikaisemmin, joko kesäajan takia tai ihmisten vapaa-ajan hyväilemiseksi. SDP ”hävisi” Kokoomukselle vain 23.000 äänellä, siis koko maassa. Sauli Niinistö sai yksin 60.000 ääntä demareiden vankalta äänialueelta, SDP siis ”hävisi” Niinistölle, ei Kokoomukselle. Vedenjakajatappio oli onni demareille, sille nyt he voivat uudistaa itsensä neljässä vuodessa ja tulla takaisin kansakunnan vastuuliikkeenä korjaamaan syntyneet ja syntyvät virheet. Kansakunta saa herätyksensä kokemaan ympäristönsä tilaa kaikkinensa.
Teksti 4)
Kaiken päätteeksi kirjoitetaan perunkirjoitus, jossa jaetaan mitä on jaettavissa jälkeenjääville. Tuhkasta on noussut lintuja, niin myös kansalaisliikkeitä. Demareilla on nyt yhdistymisen kausi Vasemmistoliiton kanssa - koko tavallisen kuluttajan ja työtätekevän kansanosan on nyt liittouduttava yhtenäiseksi yhteiskuntavastuuliikkeeksi, jossa rintama ei rakoile.
Teksti 5) Vahingossa kuvausteknisesti ilman manipulaatiota saatiin lippu puolitankoon kävelemällä oikeaan kohtaan, jolloin näkymä oli todellisuuden vastainen - samalla tavalla Suomi sai hallituksen, joka on todellisuutta vastaan - se ei kohtaa ymmärrystä ympäristönsä kokonaistilaan, jossa ihminen itse ja ympäröivä luonto oireilee sellaista, mihin ”vastuullisella kulutusjuhlalla ja markkinataloudella” ei parannuskeinoja luoda kokonaisuuden ehdoilla.
Teksti 6) Eduskunta alkaen vaalijärjestelmästä on tulevan remontin esitilassa, nyt paalutetaan perustuksia kestokykyyn mihin yhteiskuntamme joutuu oppimisessa, kouluttautumisessa, terveydenhoidossa, hoivaperiaatteissa, tulontasauksessa ja ennenkaikkea kansakunnan yhteenkuuluvuus- ja osallistumisjärjestelyissä, missä se aivan tavallinen kansakunnan osa saa kokonsa mukaisen sijan valtajärjestelmissä - on syntynyt uusien kansalaisliikkeiden aika.
[ORIG 22042007]
……………………………………………………………………
Ylläolevia linkkien alta saatavia kuvia saa käyttää vapaasti alun kolumnin kanssa. Copyright by Ilkka Luoma 2007 [ 14.huhtikuuta armon vuonna 2007, juuri ennen uuden hallituksen nimeämistä ]
[ … yhteiskunnassa vettä ja sähköä ohjaavat samat mekanismit - ne virtaavat, niitä laskutetaan kulutetun määrän mukaan ja ovatpa vielä yhteiskunnan peruselementtejä, joiden tehtävä ei ole ruokkia markkinavetoista omistus- ja osinkokuplaa … ]
”Ennen hyvinä aikoina” vesi, sähkö, maantiet ja vesireitit olivat yhteiskunnan suojeluksessa. Liikelaitosten johdossa oli insinöörejä, jotka takasivat sähkön saannin ja osinkotavoittelut monopoleista olivat tuntemattomia ilmiöitä.
Kuvan keinotekoisesta koskesta ei mikään lohi nouse, vain ainoastaan harmi pääsemättömyydestä kutuamaan. Kuvassa Helsingin Vanhassa kaupungissa oleva Vantaan joen pääteasema ennen merta. Koskesta tehdään hiukan sähköäkin museogeneraattoreilla. Vesi on luonnottoman ruskeaa, johtunee erityyppisistä päästöistä. Lapin harvat vapaana olevat kosket ovat puhtaampia ja kalastajien sekä lohien suosiossa. Kuvattu toukokuussa 2006. DSC_12107.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70. …
.
Vesi ja sähkö olivat yhteiskuntavastuuajattelun alaisia toimia ja niihin ei sovellettu arvonnousuja omistajilleen - ehkä joskus pönkittämään kunnan taloutta jaettaessa niukkuutta kansalaisille.
Suomi on edelleen täynnä valtakunnallisia ja paikallisia sähköyhtiöitä ja vesilaitoksia. Sähkö vapautettiin. Ensin syntyi omistuskaruselli, jossa välistävetäjät rikastuivat - operaation näyttävä alku kietoutui Lapuan Sähköön.
Toisessa vauhtikaarteessa syntyi markkinakilpailu sähkönmyynnistä. Sähköä myytiin jopa tappiolla ja joidenkin laitosten olisi ollut parempi keskittyä vain monopolisiirtoon.
Nyt sähkölle ja kulutuksellemme on säädetty vastuita ympäristöstä - olemme päästökaupassa ja maksamme lisääntyvästi käytöstämme. Eräät yhtiöt osasivat hyödyntää nämä ominaisuudet ja syntyi ehkä kuuluisimpana ns. Fortum-ilmiö, jossa kansakunta tuomitsi lailliset saannot ansiottomina. Sähkö joutui yhteiskuntavastuusta osinkovastuuseen.
Yhteiskuntavastuullinen sähkö ja vesi eivät kuulu markkinamekanismien piiriin. Sähköä ja vettä tulee säästää - ja se säästö säädetään veroilla, ei hintakikkailuilla, joilla pönkitetään kurssinousua ja omistajahyväilyä. Tanskassa on miltei Euroopan kallein sähkö, mutta myös suurin verotus.
Suomessa on yksi Euroopan halvimmista sähköistä ja silti Fortum nappaa liikevaihdosta ylivoimaiset 30% voittoa - toki valtio saa sievoiset summat tulontasaukseen, mutta niin saa muutkin omistajat, jotka hyötyvät yhteiskunnallisista monopoleista. Pörssipeleihin eivät kuulu monopolitekijät - vain valtiolla on niihin oikeus.
Sähkö- ja vesi voidaan yhdistää samoihin yhtiöihin ja liikelaitoksiin. Eduskunta voi säätää lain, jolla yhdistetyt sähkö- ja vesilaitokset yhtiöityvät kaikki samaan toimintamalliin.
Hintasäätö, voitontuotto ja tekninen tuote- sekä palvelukehitys eriytetään muista yhtiöistä yhteiskunnan valvovan elimen alle turvaamaan näille välttämättömyyksille yhteiskuntavastuu niin kulutuksena, saantona kuin säätelynä huomioiden erityisesti ympäristötekijät.
Mielenkiintoisesti Kiinassa kaupunki-/ aluehallinto tarjoaa mm. ulkomaalaisille vesilaitosten laitetoimittajille pääsyä monopoliliiketoimintaan. Vastineeksi Kiinan viranomaiset haluavat toimitetuille huippulaitteistoille maksuaikaa vesilaitosyhtiön voitoista maksettavaksi.
Kiinalaisten idea on länsimaalainen tienrakennusmenetelmä - yhteiskunta säästää, kansalaiset saavat puhdasta vettä nopeammassa aikataulussa säädeltyyn hintaan. Länsimaalainen laitetoimittaja, mikäli kilpailun voittaa - saa varman takaisinmaksun tuotteillensa sekä näyttävän markkinapaikan.
Puhutaan, että mm. Etelä-Savossa olisi vielä sähköyhtiöitä, joissa oikeasti ajatellaan yhteiskuntavastuuta. Tämähän tarkoittaa huolehdintaa jakelusta, riittävästä energiansaannosta, tarkasta mittauksesta, siis laskutuksesta ja teknisestä kehityksestä esimerkiksi koviakin myrskyjä vastaan.
Tämä saa maksaa, mutta itse yhtiön ei tarvitse tuottaa juurikaan voittoa - mikäli omistajat eivät hyväksy yhteiskuntavastuuajattelua, vaihdettakoot heidät ulosostolla ja tämän jälkeen omistuksen betonoinnilla sinne, missä sitä vastuuta löytyy. Kansakunta ei tarvitse enää riidankylväjiksi sinänsä hyvin tuottavia ”fortumien” johtomekanismeja.
Sähkö ja vesi ovat kuten rauta- ja maantiet - yhteiskunta säätelee niitä ja vastaa saatavuudesta, toimivuudesta ja kehityksestä ympäristötekijät huomioiden.
Ollaan suurremonttien edessä, kokeilu markkinamekanismeista sähkön osalta voidaan päättää epäonnistuneena kokeiluna ja palata yhteiskuntavastuuaikakauteen viisastuneina niin menneistä kuin nykyisistäkin virheistä.
Silti kansalaiset eivät enää tule saamaan Euroopan halvinta sähköä, tältä osin kulutusjuhlat ovat ohitse.
_____________________________________ Mielipidekirjoitukseen liityvä kuvakertomus-
(kuvia saa käyttää ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma)
Teksti
Yhteiskunnan peruselementtejä ovat vesi, kaasu, sähkö ja teleliikenne. Yksityistämisaallossa vain kaasu ja vesi ovat jääneet kiinnostuksen puutteessa yksityistämisten ulkopuolelle. Paluu menneeseen sähkön osalta saattaa olla lähempänä kuin arvaammekaan. Virheistä voidaan oppia, paluu ei ole pettymys, vaan se voi olla oppi, jossa piuhat ovat kaikilta osin järjestyksessä - yhteiskuntavastuullisesti.
Teksti
Jos katsoo tarkkaan saattaa huomata presidentti Kekkosen virka-asunnosta, nyk. Kekkosen museo - suoraan edessä kuuluisan Raadeen hampaan, joka nykyisin on Fortumin pääkonttori. Kekkosen aikana johtajat eivät viritelleet omiaan ja myllykirjeet olisivat torpanneet Fortum optiorähäkän ennen kuin se olisi edes julkisesti syntynytkään. Puhutaan myös Kekkosen perinnön systemaattisesta tuhoamisesta - mutta tämä onkin jo oman juttunsa arvoinen!
Teksti
Huomisen liikenne on raideliikenne ja se toimii sähköllä, vieläpä ydinsähköllä. Ennen veturit olivat puilla ja hiilillä käyviä, välissä dieselillä ja lopulta sähköllä. Hallituksen arvaisi satsaavan raideliikenteeseen, eikä innoissaan olisi sitäkin yksityistämässä, kuten sähkölle kävi tunnetuin seurauksin.
Teksti
Elämme kulutusjuhlan maassa, meillä on vettä ja sähköä yllin kyllin. Kulutusjuhlahulabaloo onkin tältä erää ohitse - vastuu on heräämässä ja joudumme puolittamaan kulutuksemme. Hyötysuhteissa, laitteissa ja käyttötavoissa on huimasti vielä työtä edessä, se tuo lohtua, sillä se tulee tämän puolituksen lopulta tekemään. Meillä on Suomessa yksi maailman suurimmista ekologisista jalanjäljistä.
Teksti
Nykyinen Fortumin pääkonttori, entiseltä nimeltään Raaden hammas, onko se kaatumassa omaan mahdottomuuteensa? Puhutaan, että sateenkaaren päässä ovat kultapadat, näin tässä tapauksessa onkin, mutta onko se kohtaloksi nykyiselle ansiottomalle saannolle? Viime kädessä kaiken maksaa perimmäinen kuluttaja, niin ansiottomat optiot kuin muutkin palkat ja palkkiot.
Teksti
Suomi torppasi Venäjän merikaapelin, olisiko se sittenkin pitänyt rakentaa ja lopulta kaksisuuntaiseksi? Venäjä ja Pietari tarvitsevat itse kaiken sähkönsä, siksi innoissaan venäläiset ”loputtomia” energiavarojaan käyttävät - kasvu on erinomaista A-luokkaa ja lopulta hekin saavuttavat meidän ylivoimaiset lukemat. Sähköjohtohässäkkä Pietarissa - johdinbussi- ja ratikkapiuhojen sekamelskaa hyvässä järjestyksessä.
…
Sent:
—– Original Message —– ORIG 2nd Nov. 2007
From: Ilkka Luoma
[ … markkinatalouden hokema on kulutus ja siitä johtuva toimeliaisuudesta työllistyminen - ympäristövastuullisten vastaväite on kulutuksen hillitseminen ja vähentäminen, omaehtoisen itsetuotetun energian laajempi hyväksikäyttö liikkumiseen sekä verotuksen säätö kulutukseen - toimeliaisuutta ei silti kahlita vaan suunnataan … ]
. Vero on aika päiviä sitten keksitty vallan väline, jolla porkkanoidaan ja kepitetään. Samalla sen tarkoitus on huomioida inhimillisyyttä jakaen hyväosaisilta vähempiosaisille. Ympäristöä huomioivassa maassa verotusta suunnataan systemaattisesti kulutukseen ja vieläpä siten, että rasittavasti kuluttava maksaa enemmän. Olemme siirtymässä omien etujen nimissä ihmiskeskeisyydestä ympäristökeskeisyyteen. .
Verotuksen oppivuodet ovat alkaneet. Velkaa on maksettava velipuolen asemasta, vaikka osa siitä on edellisen suuren kulutusroihun jälkisammutuksen ajoilta, mm. valtavan työttömyyden kustannuspeittoa ja edelleen osin epäselvien pankkisotkujen jälkimaininkia (pitäisikö nyt hyvin tuottavien pankkien maksaa jotain takaisin?).
.
Jakoon ovat myös tulossa historiamme suurimmat perinnöt - perintöveroa muuttamalla valtio siirtää varallisuuseriä helpottamaan omia myöhempiä velvollisuuksiaan maksaa yhä suuremmille joukoille mm. eläkkeitä ja kohoavia sairauskuluja. Kansalaiset saavat hyvät pesämunat jo nyt haltuunsa - ennen kuin meneillään olevan kulutushulabaloon lasku lankeaa valtiollemme maksettavaksi.
.
Sähköä, polttoainetta, alkoholia, tupakkaa ja kaikkinaista ei-välttämättömyys- tai kulutusharkinnanvaraista tulee verottaa. Luontoa ympärillämme tulee säästää, siis kulutustamme on hillittävä, vähennettävä ja mm. omaehtoista liikuntaa tuettava (tilastojen mukaan suomalaiset ovat nousseet maapallon toiseksi lihavimmaksi kansaksi heti USA jälkeen).
.
Kulutus ja kasvu ovat tunnetusti markkinatalouden mittareita. Olemme onnistuneet mm. polttaamaan 100 vuodessa kaiken sen polttoaineen, johon on sitoutunut n. 10 miljoonan vuoden hiilidioksidivarastoitumiset - olemme siis tältä osin päästäneet ilmakehään 10 miljoonan vuoden luontovarannot 100 vuodessa.
.
Olemme onnistuneet kuluttamaan niin suuresti, että nyt kuumenevat ilmakehä, aavikoituvat valtiot ja helteisiin läkähtyvät ihmiset. Nykyinen EU pitää jo sisällään suuria uhkakuvia eteläisten osiensa aroutumisesta ja jopa aavikoitumisesta seuraavan 100 vuoden aikana. Ihmisen kiihtynyt kulutus on muuttanut koko ihmiselon aikana enemmän luontoa ja ympäristöä 100 vuodessa kuin koskaan aikaisemmin millään aikajaksolla.
.
Vero on porkkana, palkkio sekä keppi ja rangaistus. Ei-välttämättömyys- ja näyttökuluttaminen vain pönkittääksemme markkinakuvaamme on rikos ympäristöä kohtaan. Verotuksen oppivuosiin kuuluvat vääjäämättömästi verotuksen painopisteen siirto kulutukseen - kunhan tämän muistaisivat myös mm. amerikkalaiset ja kiinalaiset.
.
Työtuloja, perintöjä ja muita itse tekemiseen liittyviä toimia ei tarvitse verottaa lainkaan. Politisointi, tutkimustoiminta ja analyysit tuleekin siirtää itse kuluttamisen arviointiin, mittajärjestelmien suunnitteluun ja valttämättömyyden erottamiseen turhasta ja pelkästä näyttämiskulutuksesta. Kulutusverot ovat huomisen täsmäveroja, jotka lankeavat heti ostohetkellä henkilötasolle.
.
Perusidea on se, että kuka kuluttaa eniten, maksaa myös eniten. Tämä ei tarkoita sitä, että esim. suurlapsiperhe maksaa ruisleivästä enemmän, vaan sitä, että mm. eniten kuluttavan auton omistaja maksaa eniten. Huomisen verot ovat palkitsevia ja rankaisevia. Vastuunkanto tuo mukanaan verotuskäännöksen luontoarvojen huomioimiseen.
.
Terveellinen ruoka ( mitä se itseasiassa on ) verottuu vähemmän, epäterveellinen, siis se, joka teki meistä maapallon toiseksi lihavimman kansan, taas saakoon ankaramman verokohtelun. Ylensyöntivero ja liikkumisen kannuste on kampanjoita joilla nostetaan laajasti ja merkittävästi kansakunnan vireellisyys- ja elämäntasoa.
.
Virkeä ihminen on osallistuvampi ja nykykulutusjuhlamme ongelmat vaativat yhteistä osallistumista ratkaisujen löytymiseksi. Merkittävät muutokset lähtevät itse kuluttavan kansa tottumuksien muutoksista, ja nämä muutokset toteutuvat helpommin jos olemme aktiivisesti motivoituneita niiden tekoon. Aktiivisuuden ja osallistumisen suhde terveyteen ja elintapoihin on suoraan verrannollista.
. Elämme juuri nyt markkinataloudellisesti kulutusaallon harjalla. Katainen on oikeassa verrannossaan ”tuulen tuomista rahoista” - nyt on maksettava ”ylimääräisesti” velkaa, huomenna se ei saata olla enää mahdollista. Nyt kannattaa maksaa, sillä korot nousevat. Kataisen oppivuodet alkoivat näin oikean suuntaisesti. Elämme lisäksi kulutusjuhlan huippua. Hokemaksi ei enää kelpaa, että kaikki mitä kulutetaan tuo toimeliaisuuden myötä etuja kansantaloudelle.
.
Meillä on juuri nyt keskipisteenä uusi ”kansantalous” — se on luonnon tasapainotalous, tosin pessimistit väittävät jo, että on myöhäistä aloittaa muutokset - oli tai ei, nyt on mobilisoiduttava ymmärtämään, mitä tekomme jäljet merkitsevät lapsillemme ja heidän lapsilleen - perinnötkään eivät riitä, jos ei ole mistä elää. .
Ilkka Luoma
. http://ilkkaluoma.blogspot.com
……………………………………..
Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
( Copyright by Ilkka Luoma 2007 ), kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
. Kuva 1
— http://www.panoramio.com/photo/3670940 — IMG_1712.JPG 4481 kB ID: 3670940
.
Teksti
Varttunut kulutukseen tottunut yksilöihminen individualismissaan saapui katsomaan ja kuuntelemaan The Rolling Stones yhtyettä Helsinkiin mm. yksityisautoilla 1.8.2007. Huomisen juhlaa on kulutuksen verottaminen ja uusi hallitus onkin linjaamassa uusia polttoaineveroja hillitsemään ympäristötuhoja - liian myöhäänkö? Milloin aloitetaan oppivuodet ymmärryksen kohentamiseksi huomaamalla, ettei kulutusiloittelu ole ihmiskunnan etujen mukaista harmonisoitumiseen pyrkivässä ympäristössämme.
. Kuva 2
— http://www.panoramio.com/photo/3670936 — IMG_1227.JPG 2783 kB ID: 3670936
.
Teksti
Suuren suosion saanut nuorisosarja niin kirjoina kuin elokuvina on kapinaa vanhaa maailmaa vastaan. Olisiko Kataisesta Harry Potteriksi viitoittamaan uuden budjetin myötä verotusta ympäristöarvojen suuntaan - havaitsemalla, että kulutusjuhlailoittelu ei ole ihmisen itsekkyyden kannalta se oikea tie harmoniseen menestykseen.
. Kuva 3
— http://www.panoramio.com/photo/3670931 — IMG_1098.JPG 3749 kB ID: 3670931
.
Teksti
Uusi Eduskunta valtiovarainministeri Kataisen johdolla vääntää ensimmäistä budjettiaan. Onko havaittavissa käännettä vihreämpään suuntaan, vai jatkuuko markkinatalouden kulutusiloittelu luontomme ja ympäristömme kustannuksella? Kerran, vai hetken verran edustajiemme tie päätöksiin oli konkreettisesti viherretty - myöhemmin kukat jaettiin halukkaille kansalaisille ilmaiseksi Eduskunnan rappusilta.
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - On maksun aika ~ verotamme itsemme ympäristömme arvoisiksi
Jokainen lasku erääntyy - vääjäämättömästi
Huomio on nyt kiinnittynyt vain pankkeihin, luottamukseen niiden välillä ja valtioiden apuun tuloon. Milloin yksityisyrittäjä voi huutaa yhteiskuntaa apuun, kun huonosti menee - ei milloinkaan, vaan joko konkurssi tai lisää nokkeluutta ja ahkeruutta.
Laskut erääntyvät, ne erääntyvät kuluttamisestamme, ympäristömme ylikäytöstä ja mielenterveydestämme. Liika oli liikaa, ja nyt on maksun aika - maksajiksi joutuvat lapset, perhe, suku, ystävät, toverit ja yhteisöt, joissa joko olimme tai olemme—
…
[c]
ORIG JULKAISTU 2. elokuuta 2007
Laskunmaksun aika - verotuksen oppivuodet
……
( Valtiovarainministeri Jyrki Katainen säätää ensimmäistä budjettiaan; Kataisen oppivuodet ovat alkaneet kulutuksen hillintään ja verojen kohdistamiseen ympäristöarvojen mukaisesti )
Suomen Pankki, eräät valtiovarainministeriöstä, jotkut EU:n talousanalyytikot ja peräti harvat poliitikotkin ovat havainneet, että kulutusta ei voi loputtomin lisätä! On huomattu, että kasvun politiikka on tuhon politiikkaa - tai oikeastaan vain kaltaisellemme ihmislle tuhon politiikkaa - muu ympäristö sopeutuu. Miksi tavoittelemme kasvua, mitä me kirjoitimme jo vuosi sitten aiheesta? —
[ … ihmiset kuluttivat itsensä väsyksiin markkinataloudessa. Japanissakin eläkeläispariskunta huomasi, ettei kahden hengen talouden kahteen toilettiin voinut hankkia 5. ja 6. sähköhammasharjaa. Ympäristöongelmamme on kulutusjohteinen - ryöstimme enemmän kuin meille kuului … ]
.
Elinmahdollisuuksillemme tyly tosiasia on kulutuksemme globaali tasaaminen ja lännessä puolitus2/. Nykyisellä päästömäärällä keskilämpötila ryöstäytyy 3-5 asteen kasvuun vuosisadan loppuun mennessä ja se vääjäämättä tulee dramaattisesti vähentämään ihmiskuntaa - evoluutio tämäkin. Ympäristö ei jaksa vastata kulutuskiihkeyteemme.
.
Kannuste kuluttaa, jotta työllisyys säilyisi, on ideana kampanjassa ”kuluta, ettet ruoki lamaa”. Tuo lause on rujo osoitus sokeudesta ympäristöämme kohtaan, joka ponnistelee omassa äkkiliikkeisessä evoluutiossaan, jonka ”suunnitelmaa” ei olla rakennettu. Luonto tulee yllättämään niin meidät kuin ”itsensä”. Väärää evoluutiota ei ole, on vain tapahtumaketju, jossa elinmahdollisuudet mitataan lajeittain.
.
Työ on ihmiskunnan takuu elämän mielekkyydestä. Ihminen on rakennettu tekemään työtä. Työtätekemätön ihminen hakeutuu urille, joissa vastuut muusta ympäristöstä ja yhteiskunnasta eivät toteudu. Työ tuo ostovoimaa, mutta sen määrä pitää olla suhteutettu ympäristön kykyyn huolehtia kaikki osasensa - ihminen on vain yksi osa järjestelmää. Meille eivät kuulu kaikki materia- ja energiapotentiaalit.
.
Maapallollinen kulutus on puolitettava. Niukkuudesta on vaikea puolittaa, mutta runsaudesta se onnistuu. Kehote kuluttaa on onneton lause ymmärtämättömältä markkinamekanismilta. Eläinkunta on säätänyt kulutuksensa vain todelliseen ja välittömään tarpeeseensa. Liika kulutus lajiominaisuutena tuhoutuu vastavoimalla - minka luonto osasi evaluoida rakenteeksi valvomaan harmoniaa. Liika lisääntyminen on aina viime kädessä syöty muiden energiaksi ja lisääntymiseksi. Elämme kierteiden ja kiertojen herkässä maailmassa.
.
Lännessä ja nykyisissä hyvinvointimarkkinatalousmaissa kulutuksen puolitus ajaa myös hintojen ja kustannusten alenemaa - se patoaa ylijäämäkulutuksen pois potentiaaliksi sinne, missä kulutus ei ole edes meidän ovikynnystä ylittänyt. Materiaali- ja näyttötalous kouristelee samassa tahdissa kuin oppi ympäristön mekanismeista saavuttaa meidän liikakuluttajien ajatus- ja arvomaailman.
.
Kannuste huolehtia ympäristöstä, jotta se jaksaa ruokkia meidät on se huomisen vastuu lapsistamme ja heidän lapsenlapsista. Vastuu on aloittaa maailman taloushistorian suurin ympäristöprojekti - kysyntä on loputon ja markkinat kaikkialla, siksi paljon olemme jo tuhonneet ympäristöämme. Maailma mobilisoituu ympäristötekijöiden peruselementtien kuntoon saattamiseen - vesi, ilma, maaperä ja meret.
.
Suomelle on haavailtu uutta nokiaa - jo nykyinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) haaveili uudesta menestystarinasta, ollessaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja - tuolloin vihreä ecocity-father, professori Eero Paloheimo 3/ ehdotti ympäristöteknologian olevan se uusi nokia. Nyt jälkeenpäin vihreiden Tarja Cronberg oivalsi tämän Paloheimon jo vuosia sitten esittämän ratkaisumallin.
.
Suomi voi osaltansa mobilisoitua uudeksi nokiaksi. Meille on tyrkyllä maailman suurimmat ekoteknologiamarkkinat keihään kärkenä vesi ja sen puhdistaminen. Kiinassa on vesikriisi ja meillä on nyt avaimet noille markkinoille - vain 10-20% niistä riittää. Työ on aloitettava nyt heti ja voimat on keskitettävä.
.
Taistelu ympäristön elinvoimasta on nyt käynnistettävä. Huolehtiminen luonnosta, biosfääristä on myös alkanut, jotta se jaksaa ruokkia meidät. Tunnetusti arvopapereita, optioita, nelivetoa ja montaa muuta kerskakulutusnäyttöesinettä ei voida syödä. Me hengitämme, me tarvitsemme veden ja syötäväkin on - luonto ja ympäristö antavat nuo välttämättömyydet - jottei käy kuin sille kuuluisalle hevoselle, kun se oppi olemaan syömättä.
.
Suojele itseäsi, puolita kulutuksesi ja anna todennäköisempi tulevaisuus lapsillesi ja heidän lapsilleen. Säätökoneistomme suurin kiihdyke on geeniperimän eteenpäinvienti - turvaa se. Olemme osa luontokoneistoa, jossa liikakulutus eliminoituu pakolla, ellei sitä ennen vaistolla suojata perimäämme ja tehdä sitä ymmärryksellä ympäristöämme kohtaan.
.
Puolita, mutta suosi suomalaista, koe Suomea ja osta suomalaiselta.
Vihreät voisivat keskittyä kasvisruokiin ja töpselistä tulevaan sähköön. On loukkaus Suomen kansan enemmistöä kohtaan olla ministerinä esittämässä varusmiespalveluksen lopettamista. Itsenäinen, vaikkakin EU-Bryssel ohjauksessa oleva kansakunta turvaa oman olemassa olonsa aina omaan puolustukseen - jo kuuluisa edesmennyt sinivalkoinen Isänmaan ääni - kenraali Adolf Ehrnrooth sanoi: ”Suomi on hyvä maa ja sitä puolustaa parhaiten aitosuomalainen itse” —
Mitä kirjoitimme, kun ajastaan menneisyyteen jääneet ”valtioviisaat” esittivät Suomen liittymistä Natoon - sotilasliittoon, jota johtaa Vietnamin, Irakin ja Afganistanin sotien osapuoli, ainoan atomipommin siviilien sekaan pudottanut USA:
…
Nato, EU ja Suomi, kuvassa joka tapauksessa Suomen taivaalla tekemässä melkoista taitolentoesitystä Hollannin Ilmavoimien kapteeni amerikkalaisella General Dynamics Falcon F-16 hävittäjällä Lappeenrannassa toukokuussa 2005. Mainittakoon, että kuvassa on menossa hidaslentonäytös, jossa kone kulkee kulkusuuntaansa nähden 30 asteen kohtauskulmassa! Täytyy olla moottorissa jytyä. Photo by Ilu 2005.
…
.
[22092005] Max Jakobsson patistaa Suomea Natoon. Kansalaiset laajoissa tutkimuksissa eivät mielly eivätkä kannusta liittymään USA:n johtamaan toistaiseksi maailman suvereeneimpaan sotilasliittoon.
Suomalaisen poliitikon olisi hyvä kuunnella kansalaisen ääntä; kansalaiset kannattavat pysyttäytymistä erossa Natosta, kuten kannattavat asevelvollisuusarmeijaa samoin kuin poliisien vapaiden vakanssien pikaista täyttöä. Välistä huuto Naton puolesta on moniarvoisuutta ja Suomessa on aina sijansa keskusteluille ja vastaväitteille.
Jos leikitään hiukan ajatuksilla; niin mikä maa hyökkää Suomeen? Ruotsi ja Norja ne eivät ole. Viro kuuluu EU:hun. Puola on liian kaukana. Jäljelle jää maaottelukumppanimme Venäjä. Venäjä ei enää hyökkää Suomeen, koska taloudellinen hyöty vilkkaassa kauppavaihdossa on huomattavasti järkevämpää Venäjän koko ajan kohenevalle talouskasvulle.
Venäjä on meille nyt aivan uusi kumppani. Suomen nuorison myötämielisyyden kohde Karjala ja sen kohtalo on ilman Natoa todennäköisempi historialliselle sopimiselle kuin Venäjän hyökkäys Suomeen. Samassa operaatiossa voisimme tunnustaa rehdisti aseveljeyden Saksan kanssa aikoinaan jatkosodassa; Venäjällä arvostetaan suoraa puhetta tässä tilanteessa.
Jacobson puhui puuttuvista turvatakuista. Kansainvälinen terrorismi on suurin uhka. Terrorismille ei toistaiseksi ole olemassa mitään turvatakuita. Itse olemme itsellemme myös merkittävä uhka, mikäli emme pura osin kulutusvoimaamme uudessa kansainvälisessä työnjaossa.
Pienennämme tulevaa massatyöttömyyttä luopumalla tasapuolisesti osasta etuisuuksista, joita olemme vuosikymmenien saatossa hankkineet ja näin turvaamme osan muutoin muualle siirtyvistä työtehtävistä.
Suurin ulkoinen uhka, terroristit, eivät ole Suomesta todennäköisesti kiinnostuneita, koska emme ole mukana miehittämässä suvereeneja valtioita. Suomi on neutraali maa, ja paras turvatakuumme on oma itsemme. Innovatiivisuus, halu oppia ja olla utelias löytämään ratkaisuja niin itsellemme kuin kauppakumppaneillemme ovat takeita pysymisellemme erossa konflikteista.
Ruotsin ei tarvinnut hötkyillä II-maailmansodassa, koska sillä oli riittävän vahva armeija ja Ruotsin puolueettomuudella oli kaupallista silmää antaa molemmin puolin taistelurintamaa mm. erinomaisia kuulalaakereita sekä omaisuudenhoitopalveluita.
Sinänsä vertailut nykyajan ja menneen osalta ovat hankalia, koska poliittinen asetelma on nyt aivan erilainen. Nyt ratkaisevat energian saanti, raaka-aineet, puhdas vesi sekä kulutuksen tuoman saastekuorman käsittely.
Kansalaismielipide Nato-kysymyksessä on viisas ja ajantasainen, kun taas eräät arviot edustavat mennyttä maailmaa. On jopa todennäköistä, että kaupalliset suhteemme Venäjän suuntaan paranevat, kun pysyttäydymme poissa Natosta. Nato on aina Venäjälle yhtä kuin USA. USA on Naton takuumies.
Suomi voi hakea yhtenäisyyttä EU-tasolta. EU on nouseva tähti; sillä on luontevat suhteet Venäjään ja maailman tuleva supervalta Kiina on lämmin EU:n suuntaan. Kiina tuli Venäjän ohella Ranskan taakse, kun päätettiin maailman suurimman taloudellisen projektin, fuusiokoereaktorin sijoitusmaasta.
Suomi on jo nyt osa EU:ta. EU tulee kehittämään itselleen omat turvajärjestelyt, tosin siihen mennee vuosikymmen tai kaksi. Suomelle on tärkeintä työllisyys, kansalaisten yhtenäisyys ja laaja yhteisymmärrys näistä asioista. Seuraavissa vaaleissa ehdokkaitten kannattaa kuunnella äänestäjiään ja luvata oikeasti niitä asioita, joita kansa haluaa.
Suomi voi rauhassa käydä Nato-keskustelua, vähintäänkin seuraaviin eduskuntavaaleihin ja mielipidevaihdon kestäessä voimme rakentaa syvempiä kauppasuhteita niin Venäjälle kuin Kiinaan sekä samalla ylläpitää pitkäaikaisia kauppakumppaneitamme Saksaa ja Ruotsia painopistealueina Euroopassa. Suomen ei myöskään tule purkaa millään lailla puolustuskykyään.
Paras tulevaisuuden turvatakuu on koulutus ja oppiminen. Innovaatiot energia-, logistiikka-, tietoliikenne- ja jätteidenkierrätysalueilla voisivat tuottaa kaikkia hyödyttäviä keksintöjä ja ratkaisuja globaaleihin ongelmiin, missä poliittiset tekijät ovat voimattomia.
Osaavina ja taitavina kauppiaina olisimme haluttavia kumppaneita. Suomi on sanonut ”tahdon” EU:lle, se riittää. Suomi voi olla nyt vihdoin se puolueeton toimija, kuten se olisi halunnut olla talvisodan alla. Nyt ei ole näköpiirissä ”talvisotaa”.
Osa Suomen kansan väkevää identiteettiä on oma lakiin perustuva laaja kansalaisarmeija, jossa Suomen nuoret oppivat osaksi olemaan miehiä.
[Tänään keskustellaan aktiivisesti palkoista, palkkaeroista, tehdystä työstä, vastuusta ja sen kannosta. Palkkaerot ovat suurentuneet ja vastuun rajapinnat hämärtyneet kvartaalien valvontaan; mihin on jäänyt vastuu yhteiskunnasta ja sen osallisista - kansalaisista, missä on se yhteenkuuluvuuden henki, jolla vanhempamme ja isovanhempamme pelastivat tämän maan?]
Toisessa maailmansodassa käytiin maailmanhistorian suurimmat taistelut, joissa tulos ja vastuu olivat ehdottomia vaatimuksia. Henkilöjohtaminen oli yhteenkuuluvuuden ratkaisu. Työt tehtiin henkensä kaupalla antaen sen ainoan, mitä kullakin oli.
”Katselen mietteissäni kuinka suhtautuisi, jos tuollainen olisi vastaan tullut. Kuinka olisi hermo, vastuu ja taistelutahto kyennyt voittamaan pelon, mitä tämä II-maailmansodan tehokas rautahirviö tuolloin miehistössä aiheutti”
Rintamakenraali oli taistelurajapinnassa oikeasti kosketuksissa ”asiakas”- tai oikeastaan viholliskuntaansa. Tämän päivän ’siviilikenraali’ on tornissaan - nähden harvoin joukkojaan - niin omia, asiakkaita kuin vihollisiakaan. Kenraalilla oli johdettavanaan ”yhtiössään” noin 10.000 alaista.
Tuloerot ovat suurentuneet. Ihmiset ovat todella eriarvoisia. Johtamista ei usein sen varsinaisessa merkityksessä ole. Johtamisen periaate on raha viivan alla, jos sitäkään. Johtaminen on liian usein omien etujen valvontaa.
Johtajat eivät ole riittävästi rintamassa kohtaamassa asiakastansa tai vihollistaan, kuten olivat sotien kuuluisimmat johtajat. Alaiset saavat aina motivoituneisuutta yhteisen tavoitteen edessä huomatessaan, että johto panee itseään peliin myös ”taistelukentällä”.
…
Neuvostoliiton marsalkka Georgy Zukov, saksalainen sotamarsalkka Erich von Manstein, sotamarsalkka Erwin Rommel, suuramiraali Karl Dönitz sekä Suomesta jalkaväen kenraali, 1. lk.:n Mannerheim ristinritari Erik Heinrichs (hän komensi Suomen kautta-aikain suurinta sotilaskeskittymää, Karjalan Armeijaa / 100.000 miestä), Karjalan kannaksen ratkaisutaistelujen komentaja, kenraaliluutnantti Karl Oesch ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, 3. divisioonan päällikkö, kenraalimajuri Aaro Pajari.
Kenraaleiden päiväraha Talvisodassa oli 75 markkaa, kun miehistö sai 5 markkaa. Tuolloin bensiini maksoi 2,78 markkaa per litra ja naudanlihaa sai 7 markalla kilon.
Kunnia oli arvo kentillä, jossa mies koki suurimmat tekonsa - siellä ei säästelty tai pakoiltu, vaan vastuu kannettiin viimeiseen saakka. Saksalaiset menettivät suurimman määrän kenraaleja rintamilla. Kenraali oli tuolloin divisioonansa, ”yhtiönsä toimitusjohtaja” täydellä vastuulla. Vastuu ei ollut vain päämäärä, vaan myös henki, niin oma kuin alaistenkin.
Tämän päivän moni toimitusjohtaja useissa yhtiöissä ei itseasiassa tiedä juuri mitään yhteisestä vastuusta ja nimenomaan sen kannosta. Rintamilla vastuut kannettiin. Divisioonassa oli tyypillisesti 10.000 miestä, siis suuri ’osakeyhtiö’. Tuossa yhtiössä ei ollut YT-neuvotteluja, eikä myöskään lakkoja. Siellä oli tavoite, kunnia ja pakottava tarve menestyä tuhlaamatta omia voimia turhaan. Kaikilla oli tehtävänsä.
Kenraalit saivat myös palkkaa, olivathan he vakinaisessa palveluksessa nauttien myös erilaisia etuisuuksia vastapainoksi vastuulle, jonka laajuus ja paino olivat eri dekadeilla kuin rauhanajan kvartaalipelinappuloilla, jossa yhteenkuuluvuudesta ei ymmärretä mitään, on vain raha, ei kunniaa ja panostusta täysillä yhtiönsä, ’divisioonansa’ eteen.
Kenraalien nykypalkka on noin 6.000 - 10.000 euroa kuukaudessa, Talvi- ja Jatkosodassa palkat kenraaleilla olivat suhteessakin vähäisemmät. Suurimmat toimitusjohtajapalkkiot kaikkinensa tänään ovat luokkaa 100.000 - 400.000 euroa kuukaudessa.
[Neuvostoliiton armeijassa kuuluisin marsalkka, Stalinin Suuren Isänmaallisen sodan aikainen luottomies Zukov komensi suurimmillaan armeijaa, jonka kokoista yhtiötä saa maailmalta etsiä. Zukovilla oli alaisia enimmillään yli puolimiljoona. Zukov sai myös kuukausipalkkaa, tosin ilman veronmaksuvelvollisuutta. Palkka olisi tänä päivänä vastaavuudeltaan noin 30.000 euroa.
Zukovilla oli myös vapaa-panssariautoetu kuljettajalla, sekä esikunta. Vastuu seurasi jatkuvasti kintereillä. Vastuu oli miehistä, vastuu oli saavutuksista ja vastuu oli tavasta toimia, siten että ylipäällikön tahto toteutui. Zukov kantoi vastuunsa, ylennettiin Neuvostoliiton sankariksi useaan kertaan, sai ratsastajapatsaan ja paikan Stalinin ”sydämessä”.] - valinnainen kappale
[Kolmannen valtakunnan vastine Zukoville oli von Manstein. Hän oli myös marsalkka ja komensi vajaata puolta miljoonaa miestä. Von Mansteinin palkka oli vastaavuutena noin 20.000 nykyeuroa kuukaudessa samalla vapaalla-panssariautoedulla ja esikunnalla sekä sotilaspalvelijoilla kuin neuvostoliittolainen vastineensa.] - valinnainen kappale
[Vastuu miehistä, vastuu esimiehelle, vastuu Isänmaalle ja vastuu miestensä hengistä oli raskas. Työaika oli jatkuva. Saksalaiset Von Manstein kuten sotamarsalkka Erwin Rommel olivat ihailtuja miestensä silmissä. He antoivat itsensä kokonaan peliin, erityisesti Rommel. Rommel viihtyi aivan etulinjassa, hän kohosi vihollisen keskuudessa legendaksi.
Rommel sai palkkansa (nykyarvo noin 10.000 euroa kuukaudessa) ohella kantaa hinnan kunniastaan, uskollisuudestaan Isänmaalle, sen kaikkein kalleimmalla tavalla. Rommel riisti itseltään hengen vaihtoehtona teloituksesta omiensa taholta, ollen vainoharhaisesti epäiltynä korkeimman esimiehensä salamurhahankkeeseen.
Rommel kuoli syyttömänä. Hän jäi alaistensa mieliin esimiehenä, jolle joukot, sotilaat - siis alaiset olivat kaiken ratkaisu. Rommel menestyi loistavalla johtamistyylillään ja miehiään säästävillä taistelutavoilla] - valinnainen kappale
Suomalaiset kenraalit rintamalla tekivät erityisesti Talvisodassa ja Jatkosodan -44 kesällä pienoisen ihmeen taistellen miestensä rinnalla sodassa, joka maksoi heille palkkaa ja päivärahoja noin 3.000 - 5.000 nykyeuroa kuukaudessa ilman optioita ja bonuksia. Tai oikeastaan heillä oli optio; se oli Isänmaan vapaus ja kunnia palvella maatansa.
Tuolloin oli vielä arvot, oli päämäärä, oli kyky huolehtia alaisista ja kyky kantaa vastuu. Heinrichs, Oesch ja Pajari tekivät sen, mitä heiltä odotettiin. He olivat mukana tehden tuloksen, jossa saavutettuja optioita ei kadehdittu, vaan koko kansa oli yhtenä miehenä ja naisena yhteisen asian puolesta tekemässä sen, mistä vieläkin suomalaiset voivat olla ylpeitä.
Palkka tai palkkiot, optiot sekä muut etuisuudet eivät olleet se ratkaisevin vaikute. Oleellista oli tehdä työnsä joukkueena, johtajana, vastuunkantajana ja esimerkkinä kunniantunnosta, jossa alaisten taistelukyky (työskentelykyky) ja hyvinvointi oli yksi päällimmäisiä tavoitteita. Tuolloin ymmärrettiin, kuinka tulos ja tavoite saavutetaan.
Tulos tehtiin yhdessä; kurilla, komennolla, mutta kunnioituksella ja oikeudenmukaisuudella arvostaen kunkin panosta kuten omaansa. On huomattavaa, että osa reservin kenraaleista sai vain päivärän, tuon 75 markkaa, sianlihakilo maksoi vuonna 1939 13 markkaa per kilo.
Kuinka nyt johdetaan rauhanajan ’divisioonia’, omia sotilaita yhtä kuin työntekijöitä, jotka samalla tavalla tekevät joukkona sen tuloksen, mitä odotetaan omistajilta? Suurena erona on se, että ennen sodassa tämä omistaja oli kansa ja valtio. Nyt se on pääoma, tuo raha, jolla ylläpidetään kulutusyhteiskuntaa ilman kunniantuntoa ja arvostusta joukkueesta, joka lopulta tänä päivänäkin tekee sen todellisen työn päämäärän eteen.
Mihin on kadonnut osalta nykypäivien ”upseereista” - toimitusjohtajista kunniantunto ja aito vastuunkanto? Onko niin, että vasta suurimmat vaikeudet nostavat todelliset johtajat näkyville?
Kuva: Digicam 024.jpg. 30.kesäkuuta 2003. Copyright by Irma Miettinen 2003. Kuvaa saa käyttää yllä olevan tekstin yhteydessä vapaasti.
Kuvateksti: Venäläinen Sotka -panssarivaunu, joka oli vahva ja tehokas. Suomen miehet kohtasivat nämä sellaisella vastuulla, joka hakee vertaistaan tältä päivältä. Rivimies sai Talvisodassa 5 markkaa päivärahaa (bensiini maksoi tuolloin 2,78 mk/litra). Kuvan entisöity T-34 venäläinen panssarivaunu Kerimäellä Itä-Suomessa. Näitä tankkeja tuohoamalla punkaharjulainen Mannerheim-ristin ritari Eero Seppänen rivimiehenä ja 19-vuotiaana nuorukaisena teki sen, mitä meiltä odotetaan vaikeina ja totuuden edessä olevina hetkinä.
Kuvalinkki, missä Eero Seppänen on yhtenä Mannerheim-ristin ritareista laskemassa muistoseppelettä jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin arkulle LINKKI —> http://www.mil.fi/jalkavaenken…_press.jpg(julkaistaessa lähde mainittava)
Muistamme vetäytyvän Jukka Hienosen Finnairin matkustamohenkilökunnan lakon muutamia vuosia sitten. Mitä siitä jäi käteen, kun tarkastelemme tilannetta nyt? Eipä juuri mitään kuin todellisuudessa uhan, että nyt joudumme pudottamaan enemmän palkkoja kuin silloin lakolla saatiin —
Lakkoilu johtaa palkan alennuksiin ja työtuntien lisääntymiseen - ennemmin tai myöhemmin ja varmasti
Suomi on maailmanlaajuisessa työn uudelleen jaossa. Finnairin matkustamohenkilökunta päätti juuri Lahden huippukokouksen ja syyslomien kohdalle satuttaa lakkonsa. Lakko on laiton tai sitten laillinen - se ei ole asian ydin. Asian ydin on kyky pärjätä maailmanlaajuisessa kilpailussa.
Finnair oli rohkea ja kauaskatseinen yhtiö, vieläpä valtion enemmistöomisteinen, kuten Fortum. Finnair on myös yksi maailman turvallisimmista lentoyhtiöistä, jopa niin turvallinen, että tilastot ovat uhkaamasSa mielenrauhaa. Finnair oli myös pitkään monopoli kotimaamme taivaalla. Hinnat ryöstäytyivät siten, että Kuopioon oli kalliimpaa lentää kuin aika ajoin Brysseliin.
Finnair sai erinomaisen tuottavat Kiinan lennot edellisen pääjohtajansa Keijo Suilan aikana. Hän olisi ja on varmaan suuresti kiitollinen siitä Kiinan viranomaisille, kuin myös venäläisille ylilentoluvista. Kiinan omien lentoyhtiöiden koneita ei ole toistaiseksi näkynyt Helsinki-Vantaan lentokentällä. Olisivatko neuvottelemassa jo Venäjän ilmailuviranomaisten kanssa luvasta ylilentoon?
Lakko on menneen maailman ase, joka yleensä ainoastaan vahingoittaa asiakkaita, lakkoilijoita ja työnantajia. Elämme sopimusyhteiskunnassa, mutta kuitenkin markkinalakien alaisuudessa. Yhtiön menestys on henkilöstön menestys.
Henkilöstön motivaatio nostaa yhtiön kykyä palvella asiakkaitaan paremmin. Kustannukset ovat tekijä, jonka kanssa kaikki perinteelliset markkinatalouslänsimaat taistelevat. Lisäarvoa pitää saada erottuaksemme mm. kaukoidän kilpailusta. Henkilökunta johtajistoineen joustaa kulurakenteessa yhtiönsä edun ja menestymisen hyväksi.
Virolaiset lentoemännät tulevat 70%:lla toimeen Finnairin matkustamohenkilökunnan palkoista. Kiinalaiset, aina hymyilevät ystävällisen huomaavaiset lentoemännät saavat noin 30% Finnairin vastaavista palkoista. Tosin elinkustannukset Virossa ja Kiinassa ovat erilaiset meihin nähden. Ilmaa on kuitenkin palkoissa, jos 30 viikkotunnilla saadaan 40.000 euron vuosiansiot. Tarjoilijat saavat vähemmän maanpinnalla, ja heillä on vaarallisempi työ.
.
Vastuuntuntoinen toimitusjohtaja hakiessaan säästöjä yhtiölleen, aloittaa omasta palkastaan, seuraavana on hänen alla oleva johtajakaarti. Onko Finnairilla kilpailukyvyn nimissä johtajisto valmis pudottamaan palkkojansa? Jos näin kävisi, olisi alemman henkilökunnan helpompi ymmärtää yhtiötalkoot paremman huomisen toivossa. Yhteisesti toimien ’lentosää’ olisi kuulaampi ja yhtiö elinvoimaisempi.
On ajan kysymys, kun Kiinan koneet laskeutuvat myös Helsinkiin. Kiina on ostanut lähes 300 uutta matkustajasuihkukonetta, niin Euroopasta kuin Amerikasta. Koneita riittää kohta myös Helsingin vuoroille ja Venäjän ylilentolupa lienee leimoja vailla valmis.
Finnairin lakko aloittaa laajan kansalaiskeskustelun kilpailukyvystämme. Palkat kaikkinensa on eräs puheen aihe. Voimme myös lisätä työtuntejamme nostamatta palkkoja. Voimme saada hyvikkeeksi vuosibonuksen, joka jaetaan suhteessa koko henkilökunnalle vuosittain, mikäli yhtiö on tuottanut voittoa.
Omistajat ymmärtävät myös hiljalleen, että yhteiskunta jatkuu heidän osinkotilien ulkopuolellakin. Vastuullisuus leviää koko yhteiskunnassa. Meillä ei ole enää varaa yksinapaiseen laput silmillä ajatteluun. Kaikki liittyvät kaikkeen ja ongelmat vyöryvät kiivaasti nykyisiin elintason huippumaihin.
Viisain teko olisi nyt palata heti töihin palvelemaan asiakkaita, jotta Finnairin hyvä maine ei kärsi enempää. Suomalaiset voivat olla ylpeitä lentoyhtiöstänsä. Lakko on lopetettava heti. Osa Finnairin matkustamotyöntekijöistä toiveilee, että AKT:n Räty tulee hätiin ja julistaa logistiikka-ammattijyränä satamat kiinni ja kuorma-autot talleihin.
On vaarallista elätellä tämän kaltaisia haaveita. Suomi elää viennistä ja on kaikin keinoin estettävä hoksaus, missä satamalogistiikka onkin solidaarisuutta lentologistiikalle.
Lopuksi kysymys Finnairin pääjohtajalle Jukka Hienoselle: ”Oletko valmis pudottamaan palkkaasi 10-20% Finnairin kustannuskilpailukyvyn eduksi ja hyödyksi? Saisitko näin paremman vastaanoton palkkakululeikkurillesi? Voisitko myös motivoida alemmat johtajat samaan ’uhraukseen’?”
Ilkka Luoma
…
PS.
Tosin nyt on muistettava, että Timo Räty (AKT) koettaa pioneerina tuoda esille työturvaa, joka on Keski- ja Länsi-Euroopassa, varsinkin Saksassa jo arkipäivää monille aloille. Siis ihmiset haluavat töiden yllättävään loppumiseen lisää irtisanomispuskuria … ehkä se tulee olemaan uudistuvan ammattiyhdistysliikkeen päätavoite suoranaisten palkankorotusten sijasta (?)
Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
