(Vuoden 2009 Jussi-patsaan sai Klaus Härön 1/ 0hjaama elokuva Postia pappi Jaakobille 2/)
.
[ … huolella ja kansanomaisesti muotoiltu lause ei tavoittanut isältä pojalle, jolloin oli aikaa. Nyt anteeksipyynnön viesti ei enää tavoittanut isää pojalta - mieli oli sammumassa terveelle kokemattomien hirvittävien kipujen väkisin lievittämisen vuoksi - aika oli juossut ohi ymmärryksen. Posti ei tullut enää perille … ]
.
Elokuvat ovat aina sykähdyttäneet ihmisiä, niin väkivallassa, menestyksen tavoittelussa, rakkaudessa kuin nyt myös huomioimisessa ja kuuntelemisen taidossa. Pappi Jaakob oli kadottanut tarpeen näyttää maallista voimaansa ja näyttöä ulkoisilla merkeillä.
.
Jaakob oli sen sijaan löytänyt tavan huolehtia lähimmäisistä olemalla kohde, jolle puretaan ylikuormaa, joka usein oli syntynyt juoksusta elintason perässä tai epäonnistumisessa siinä. Pappi oli uskossaan voimakas ja jakoi lahjaansa ilman maallista näyttämisen perintövelvoitetta.
.
Elokuvateollisuus kykenee välillä muuhunkin kuin väkivallan, näyttämisen ja arkipäiväisen materialismin tunnekuohujen villitsemiseen. Aikaansa kutakin, sanoi se kuuluisa pässikin, olematta pässi - vaan näkijä, jolloin tarve ja ympäröivä maailma muuttui lopullisesti.
.
.
Arvomaailman muutos kohtaa ennen materialismin mahdottomuutta
.
Tie kohti henkisyyden suurempaa arvostusta herättelee arvoista, jotka olivat kadoksissa kuin yhteys isään, ukkiin, äitiin tai mummiin. Arvot kohtaavat tasapainossa ja arvostuksessa saatua elämän arvoa ja lahjaa kohtaan. Herkkyys havaita ympäröivä hätä on inhimillisyyttä jatkuvan tavaroiden perässä juoksemisen sijasta.
.
Postia pappi Jaakobille on elokuva, joka pysäytti kohtaamaan lähellä olevan hätähuudon ymmärtämään, että minä tai Sinä olemme tuossa tilassa jonain hetkenä - joko yksin tai tärkeimpien ympäröimänä. Lähtö on aina lopullista, vaikka biologisesti elämä jatkuu ja energiana se jatkuu loputtomiin.
.
Pappi Jaakob oli tuntemattomille lähimmäisille ajassa - unohtaen itsensä. Oli vain vihkimys uutteroittajana ja hetken vaalijana. Postia tuli hädästä päivittäin - postinkantaja oli lähettiläs, joka ei sisältöä tuntenut. Mekin olemme joskus viestintuojia ja -viejiä löytämättä sen sisältöä, koska paluuposti jäi saamatta tai ymmärtämättä.
.
Härön elokuva puhutti karuudessaan ja herkässä kuuntelun taidossa hiljaiset ja jurot suomalaiset, joille tunne on voimakkaampaa kuin itse sitä haluamme julkisesti näyttää. Elokuvissa on lupa itkeä, arkielämässä ei, koska sisumme patoaa sen.
.
Elokuvissa sisu voi hellittää ja katse suoraan omaan sieluun on sallittua - löytäen sen oman postin, joka on usein jäänyt lähettämättä. Lähetä postisi ajoissa, jottei se jää pikalähetyksen varaan tai kadonneen, ehkä virheellisen osoitteen vuoksi perille menemättä.
.
Meillä jokaisella on oikeus saada, tallentaa ja lähettää postia. Pappi Jaakob tallensi postinsa huolellisesti ja tunsi kaikki lähettäjänsä. Tunnistatko Sinä saamasi postin ja tiedätkö osoitteet, joissa postiasi odotetaan?
(Uutisointi pauhaa jatkuvasti synkkiä uutisia, joukkoon koetetaan hädissään heittää valopilkkuja, joilla ei olla täyttä totuuspohjaa - voisiko perussuomalaiset kirjoittaa ohjelman, jonka kansakunta ottaisi omakseen - olisiko se tässä?)
[ … kansalaiset elävät ajassa - niin hyvässä kuin pahemmassakin. Ryhmähenkeä tiivistetään yhteenkuuluvuusryhmissä, keinoja kehitetään, jalostetaan ja testataan. Kansakunta on juuri niin vahva kuin sen heikoimmat lenkit. Lenkkejä voidaan vahvistaa huomioimisella, päättävyydellä ja johtajuudella, johon luotetaan … ]
.
Talouskehitys on osa inhimillisyyttä. Evoluution mennessä ääripisteeseensä, mm. tehokkuus-, kasvuntavoittelu- ja keräämisajattelussaan - on edessä paluu arkeen. Arki koittaa vähentämisenä, jossa kulutusta leikataan 33 prosenttia ja energiankäyttö puolitetaan. Kansakunta on mobilisoitava tuleviin tehtäviin, jotka eivät ole helppoja eivätkä miellyttäviä.
.
Muutoksen alle joutuvat verotus, kierrätys, kulutus, ruoka ja ulkomaankauppa. Erityisoperaatioita vaaditaan nuorten ja vanhusten osalle kuin maahanmuuton periaatteiden kohdalle. Syvälliseen tarkasteluun joutuvat perinnöt, koulutus, yhteenkuuluvuus, kansallinen identiteetti ja tarpeelliseksi tuntemisen elämänjano. Lopuksi joudumme käsittelemään eutanasian ja sairaanhoidon perusperiaatteita.
.
Verotus ja kierrätys 1/
Verotus käännetään koskemaan aiheuttamisperiaatetta - mitä enemmän kulutat sen enemmän maksat, mitä enemmän vahingoitat ympäristön luontaisia kiertoja - sitä suuremmin otat osaa kustannuksiin. Joudumme hyväksymään perusperiaatteen, jossa lopulta palautamme luontoon käyttämämme tekijät sellaisina, kuin ne sieltä otimme.
.
Kuluttamamme ruoka 2/
Syömme keskimäärin liikaa, syömme edelleen keskimäärin väärin kulutukseemme nähden. Kulutamme itseämme liian vähän syömäämme energiaan nähden ja kulutamme liikaa ympäristöämme kasvattamaamme ruokaa ajatellen. Ruoka hankitaan läheltä ja jakelukatju suoraviivaistetaan - näin väestökin hajaantuu laajemmalle erinomaisessa maassamme.
.
Ulkomaankauppa 3/
Suomi elää viennistä. Ulkomaankauppa käsittää puolet bruttokansantuotteestamme**/. Nyt lisäämme kilpailukykyämme ja alennamme kustannuksiamme ja/tai lisäämme laatua ja teknologian syvällisyyttää, sillä kokonaan emme rajoja voi sulkea. Suosimme kotimaista, vaikka hinta olisi korkeampi. Kannattaa maksaa kotimaisesta työllisyydestä, sillä se takaa verojen kautta tulontasauksen hätää kärsiville.
.
Nuoret 4/
Nuoret maksavat huomenna tulontasaukseen tarvittavat verot. Epätietoisille nuorille säädetään työllisyysvelvoite - vaikka valtion opastamana. Ihminen on luotu oppimaan uutta tai sitten tekemään työtä. Työ yhdistää ja koulutus lisää identiteettiä. Tehtävänsä hallitseva ihminen osaa olla kehumatta ylpeä ryhmästään ja itsestään. Monien vanhempien on opeteltava uudelleen se tärkein tehtävä: suvunjatkamisen jälkeinen kasvatusvelvollisuus ja esimerkkinä oleminen.
.
Vanhukset 5/
Kokeneet ja terveet ihmiset ovat työreservi. Kokemus täydentää innokkuutta. Ihmiset elävät entistä pidempään ja omaavat suurenevat perinnöt. Perinnöt menevät uuteen tarkasteluun, joko verotukseen tai omaehtoiseen oman elämän turvaamiseen niin terveyden- kuin sairaudenhoidossa. Yli puolet sairaanhoidon kustannuksista menevät noin kuuteen viimeiseen elinkuukauteen. Eutanasia ***/ tulee vääjäämättä lakitarkasteluun. Todistettavasti haluaville järjestetään kunniallinen poistuminen. Elämän jatkaminen ei ole itseisarvo - vaan tavoitteena on elämänlaatu.
.
Maahanmuutto 6/
Suomi tarvitsee uutta ahkeraa verta. Geenistöllinen monimuotoisuus takaa evoluution, jossa kansakunta pysyy vahvana. Suomessa asutaan suomalaisina, oli synnyinmaa ”musta tai keltainen”. Suomalainen identiteetti liittoutumattomana ilmiönä on ns. EU-harvinaisuus, josta mm. Ruotsi ja Itävalta pitävät kiinni. Suomi on hyvä maa elää suomalaisille****/. Suomessa noudatetaan suomalaista lakia, kulttuuria, perinteitä ja tapoja - niitä ei ole vaikea vieraankaan oppia tai edes kunnioittaa.
.
Identiteetti 7/
Suomi ja suomalaiset eivät tarvitse viisaiden ryhmää etsiä sellaista, minkä kansa tietää ja hallitsee. Olimme sitten kateellisia, hiljaisia, pää painuksissa tai mitä tahansa - niin tiukan paikan kohdatessa identiteettimme tulee väkevästi esille: ”toveria tai kaveria emme jätä”. Puimme nyrkkiä ja perkelettä, mutta vastuumme kannamme ja tätä identiteettiä ei tarvitse vahvistaa mistään pohdiskeluryhmästä. Suomen kansa pitää päänsä ja elää tavallaan. Tämä tapa on kansallisen vahva tunne itsestämme.
.
Menestys ja hyvänolontunne 8/
Raha ei ratkaise kaikkea. Rahaa on riittävästi, se vain jakaantuu ahneille ja vähemmän ahneille. Välttämättömyys näyttää paremmalta kuin onkaan - ahneus ja kateus ovat syntejä, jotka kasvattavat tahtoa, lujuutta ja menestystä. Nyt suhteellistamme näyttämisen välineet materiasta henkiseen kykyyn olla yhtä ja kykyyn olla sietävä kateuden ihanaa hedelmää kohtaan. Kansakunnan lujuus kasvaa vaikeuksista, joita ei saa peitellä. Tunnustetaan tämä päivä ja toimitaan sen mukaisesti, sillä vaalea pohjoinen rotu elää väkevästi ja voi hyvin vähemmälläkin.
.
Lopuksi ~ johtajuus 9/
Suomen marsalkka Mannerheim on aina kansallisissa tutkimuksissa kautta aikain suosituin suomalainen. Puutteistaan huolimatta, joita meillä kaikilla on - Mannerheimiin luotettiin niinä hetkinä, kun olimme selkä seinää vasten. Suomalainen tarvitsee väkevän ja oikeudenmukaisen johtajan. Johtaja päättää ja johtajalla on valtaa. Aiemmin Suomessa presidentit olivat johtajia - kansa piti heistä, vaikka purnasikin.
.
Tahdoton, vallaton ja filosofisesti munaton johtaja ei puhu kielellä, mitä tärkeimmät naapurimme ymmärtävät. Kansan suoraan valitsema presidentti vahtikoot välillisesti tehtyjä päätöksiä ja pelejä, mitä 200 puolueiden enemmän tai vähemmän ohjaksissa olevaa vasallia kiemuroivat.
Kirjoitukseen liittyvä kuvakansio eduskunnasta, jossa päätettiin asioista~
lähinnä puolueohjauksessa, eikä välttämättä edustajien omien henkilökohtaisten vastuiden mukaisesti. Kansanedustaja on vastuussa vain valitsijoilleen ja Suomen lakikirjalle—
.
[kuvia liiteosoitteen alta saa käyttää vapaasti yllä olevan kirjoituksen yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma 2008]
Poliitikkoja varoitettiin jo syksyllä 2009 pahenevasta nuorisotyöttömyydestä, mm. kasvavista tuloeroista ja näiden mukanaan tuomista ongelmista ja ongelmien ongelmista - mm. Anni Sinnemäelle, uudelle työvoimaministerille. Kansakunta kohtaa vaikeudet paremmin, jos on mihin luottaa ja jos on ohjelma mitä noudatetaan - ehkä kovakin, mm. työvelvollisuudella?
[ … jääkiekossa on kiva kuunnella Maamme-laulua ja Viisuissa isäntämaan rooli oli harvinaista herkkua. Urheilussa myös radoilla suomalainen menestyy, kansakunta saa yhtenäisyyttä voitoista - on mukavaa olla ylimmällä korokkeella … ] Voidaan sanoa, että lintu oli kansankunnan kaapin päällä, tarpeillaan tai sitten ei. Tiukan paikan tullen suomalaiset tarvitsevat karismaattisen hahmon, johon turvataan ja joka yhdistää kansakunnan. Nykynuoriso tutkimusten mukaan haikailee yhteistoimintaa ja ryhmähenkeä. Missä on meidän tämän päivän Mannerheim? Lordeja tuettiin, kun heitä lavalle saatettiin ilmaiskonserttiin, johon kerääntyi Lordifaneja jopa 80.000 - samalla muuten tehtiin karaoken maailmanennätys lukumäärässä. Lordi uudisti Euroviisut ja osoitti Euroopalle, että suomalainen innovaatio ja kokeilun into sekä - halu kantavat menestystä. Espoossa kohoaa rakennus vailla vertaa, sen puhtaus ja valkoisuus sisältä suorastaan häikäisee yhteenkuuluvuutta. Tässä kirkossa ei ole naispappeusongelmia - siellä on sen sijaan joukko ihmisiä, jotka tuntevat turvaa omasta keskinäisyydestänsä. Oma virallinen valtion kirkkomme on ikääntyneen nahan luomisen tuskassa - karisma ja kuulijoiden sisäänvetokyky saamaan henkistä ravintoa todellisiin tarpeisiin on haennassa. Milloin alkaa uusien karismaattisten pappien uusi aikakausi, …jotka valavat kuulijoihinsa uskoa, huomisen varmuutta ja seurakunnan yhteishenkeä?
Merkki suomalaisesta Euroviisusta 2007 on esiintyjämme markkinointi viestinviennin maksuosoitukseksi kirjeen yläkulmaan. Lordi toi Suomelle himoitun isännyyden - tämä epäilemättä kohottaa Suomen tunnettuutta Euroopassa ja maailmallakin. Hanna pääsi viidenneksi - näin ennustettuna. Suomi on jääkiekon intohimomaa - menimme sekaisin 1995, kun ensimmäinen maailmanmestaruus syntyi - syntyykö nyt huomenna [ su. 13.05. ] toisinto, jos näin - Suomi sekoaa ja kansakunta tulee yhtenäisenä kaduille huutamaan riemuaa. Voitto on makeaa ja Maamme-laulu soljuu suloisesti korviimme. Suomalainen ei näe kuin vilauksen formuloista, jota tämä katajainen, mutta viime kädessä hyväntahtoinen kansa rakasti Häkkisen valtakautena. Ehkä Häkkinen edusti tyypillistä suomalaista luonnetta, hän oli taistelija, joka myös osasi voittaa ja toi meille himoittua Maamme-laulua olohuoneiden sohville. Kuvassa Suomen ainut Formula 1 tapahtuma vuodelta 2006, jolloin markkinointimielessä Toyota toi sirkuksen pienoiskoossa Helsingin kaduille - ja tapahtumaa seurasi uskomattomat 60.000 katsojaa! — Kimi Räikkönen sai Espanjasta 2007 ylimmän korokkeen - ennuste [ 12.05. ] — meni pieleen — merkitty 12. kesäkuuta 2007.
…
.
Kansakunta jakaantuu menestyjiin, toisten kustannuksella ahnehtiviin sekä peruspuurtajiin, joiden sietokykyä koetellaan syksyn palkkaratkaisuissa. Toiselle puolelle jäävät väsyneet, kaikkensa antaneet ja he, jotka eivät päässeet edes alkuun. Vanhemmat juoksivat niin kovaa menestymisen eteen, että osa jälkikasvusta jäi asemalle, josta junia lähtee harvakseltaan.
Viimeisissä tutkimuksissa nuoriso on osoittamassa vastuullisuutta ja huomiokykyä myös muualle kuin itsellensä. Jotkut kutsuvat sitä vastuulliseksi markkinataloudeksi. Oikeistopiirien viljelemä vastuullisuus on vain jäämässä puolitiehensä; pelkiksi sanoiksi - uusi vedenjakajahallitus on merkittävän suunnan näyttäjä - nyt ratkaistaan kahteen osaan jakavan yhteiskuntarailon laveneminen tai supistuminen.
Edelleen tutkimuksissa on huomattu yhteenkuuluvuuden olevan tärkeimpiä ominaisuuksia, mitä samakantainen kansakunta itselleen toivoo. Yhteenkuuluvuutta ravitaan voitoilla, menestyksellä ja tunteella, jossa huomaamme olevamme hyviä ja jopa parhaita. Suomi on sohvakaukaloiden luvattu penkkiurheilumaa. Meille menestys radoilla ja kaukaloissa kuin mäissäkin on ollut elämän ”tosi on” -koitoksia.
Enemmistö uskoo kirkkoon ja haluaa maksaa veronsa turvatakseen siunatun maan viimeiseksi leposijakseen. Maallistunut ja sopeutunut valtionkirkko on aktivoitumassa huomattuaan, että tuloskatoa on havaittavissa jäsenluetteloissa.
Kirkko on ottanut luontevan osuuden myös vastuullisuudessa omiin varoihinsa ja halua antaa esimerkkinsä talouselämälle, jossa qvartaalit ovat sokaisseet silmät näkemästä luonnon metsää harmonian puilta.
Nuoriso joutuu elämään vielä silloin, kun nyt suurimmat luonnontuhoajat ovat jo kirkollisverojensa myötä siunattuun maahan kätketyt. Vastuuta kantavat huomiselle eläjät, tämän päivän kiihkorytminen elämäntapa ei enää sovi vastuuta ottaville huomisen puurtajille ja hengen ravintoa kansakunnalle jakaville.
Kirkko joutuu huomioimaan kansan tarpeen saada yhteenkuuluvuutta myös henkisen aterioinnin puolella - karsima kohtaa ryhmähenkeä sytyttävien osallistujien taholta. Kirkko ja uskonnot saavat aktiivisia saarnaajia kohentamaan yhteishenkeä.
Yhteishenki kasvaa myös taisteluista voitoista ja mestaruuksista. Suomessa on menossa/ oli superviikonloppu. Me saamme/saimme menestystä jäisillä kentillä ja asvalttiradoilla. Koko Euroopan keskipisteenä oleva Euroviisutapahtuma lisää tunnettuutta meistä omanlaisistamme suomalaisista, joilla on kyky tiukalla hetkellä venyä uskomattomiin suorituksiin, kuten historiammekin todistaa. Kansakunta menestyy esikuvista, joista saadaan identiteettiä ja suomalaisuutta taisteluun paikasta auringossa.
Taloudellisesti kahtiajakaantunut kansakunta tuottaa koko ajan työstänsä ja osaamisestansa mittavaa ulkomaankaupan ylijäämää, joka mahdollistaa ainakin osittaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon. Juuri nyt vallalla oleva tehotalouden kuuri vääriin osoitteisiin kotiutuvine voittoineen jakaa kansakuntaa rahallisiin menestyjiin ja hiljaisiin, joille ei riitä notkuvista pöydistä kuin murusia.
Käänne pitäisi olla tasavaltaa johtavan hallituksen käsissä. Ei tulisi unohtaa, että kansakunta jatkuu hallituksen ulkopuolellakin, kuten myös vanha sanonta kehä III ulkopuolisesta elämästä aika-ajoin viisaasti osoittaa olemassa oloaan.
Yhtenäinen kansakunta sietää vaikeita aikoja. Yhtenäinen kansakunta kykenee taistelemaan asemastaan vaikeissakin puolustustaisteluissa. Nyt puolustamme omaa suomalaista työtä, suunnittelua ja osaamista. Nyt taistelemme itsellemme menestystä myös voittajan identiteettinä niin kaukaloissa kuin radoilla.
Suomi osaa uudistua, kuten viihteessä Euroviisuvoitto 2006 todisti. Suomi kykenee tuottamaan maailman suurinta ja parasta - kuten Nokia osoittaa. Suomalaiset osaavat myös vaikeimpia ja monimutkaisimpia asioita - kuten maailman parhaat loistoristeilijät todistavat.
Suomi osaa taistella sallitusti ilman väkivaltaa ja toisten tappamista. Emme tarvitse sotien liittoutumia, me tarvitsemme pinnalle pyrkivää yhteenkuuluvuutta, jota ravitaan sodista jaloimmissa - kaupankäynnissä ja urheilussa.
Kahtia jakaantuvaa kansakuntaa paikataan menestyksellä ja voitoilla. Näitä voittoja on ollut nyt tarjolla - tilaisuuksiin tulee tarttua, kuten ymmärrykseen, että kaltaisemme kulutuskäyttäytyminen levitessään koko maapallolle tuhoaa ympäristömme.
Suomalainen suuri taistelu on ympäristön osaamisen kehittämisessä - se on meille uusi haaste ja uusi ”nokia”. Meillä on ainutlaatuinen asema olla puolueettomana suurien kauppamaiden Kiinan, Saksan ja Venäjän asiantuntijoina, jolloin meille lohkeaa juuri se asema, mikä meillä kokomme ja osaamisemme puolesta kuuluu.
Voitot ovat makeita ja ilman yrittämistä ja yhteenkuuluvuutta niitä ei saavuteta.
Kuvateksti
Merkki suomalaisesta Euroviisusta 2007 on esiintyjämme markkinointi viestinviennin maksuosoitukseksi kirjeen yläkulmaan. Lordi toi Suomelle himoitun isännyyden - tämä epäilemättä kohottaa Suomen tunnettuutta Euroopassa ja maailmallakin. Hanna pääsi viidenneksi - näin ennustettuna.
Kuvateksti
Suomi on jääkiekon intohimomaa - menimme sekaisin 1995, kun ensimmäinen maailmanmestaruus syntyi - syntyykö nyt huomenna [ su. 13.05. ] toisinto, jos näin - Suomi sekoaa ja kansakunta tulee yhtenäisenä kaduille huutamaan riemuaa. Voitto on makeaa ja Maamme-laulu soljuu suloisesti korviimme.
Kuvateksti
Suomalainen ei näe kuin vilauksen formuloista, jota tämä katajainen, mutta viime kädessä hyväntahtoinen kansa rakasti Häkkisen valtakautena. Ehkä Häkkinen edusti tyypillistä suomalaista luonnetta, hän oli taistelija, joka myös osasi voittaa ja toi meille himoittua Maamme-laulua olohuoneiden sohville. Kuvassa Suomen ainut Formula 1 tapahtuma vuodelta 2006, jolloin markkinointimielessä Toyota toi sirkuksen pienoiskoossa Helsingin kaduille - ja tapahtumaa seurasi uskomattomat 60.000 katsojaa! — Kimi Räikkönen sai Espanjasta 2007 ylimmän korokkeen - ennuste [ 12.05. ] –
Kuvateksti
Voidaan sanoa, että lintu oli kansankunnan kaapin päällä, tarpeillaan tai sitten ei. Tiukan paikan tullen suomalaiset tarvitsevat karismaattisen hahmon, johon turvataan ja joka yhdistää kansakunnan. Nykynuoriso tutkimusten mukaan haikailee yhteistoimintaa ja ryhmähenkeä. Missä on meidän tämän päivän Mannerheim?
Kuvateksti
Lordeja tuettiin, kun heitä lavalle saatettiin ilmaiskonserttiin, johon kerääntyi Lordifaneja jopa 80.000 - samalla muuten tehtiin karaoken maailmanennätys lukumäärässä. Lordi uudisti Euroviisut ja osoitti Euroopalle, että suomalainen innovaatio ja kokeilun into sekä - halu kantavat menestystä.
Kuvateksti
Espoossa kohoaa rakennus vailla vertaa, sen puhtaus ja valkoisuus sisältä suorastaan häikäisee yhteenkuuluvuutta. Tässä kirkossa ei ole naispappeusongelmia - siellä on sen sijaan joukko ihmisiä, jotka tuntevat turvaa omasta keskinäisyydestänsä. Oma virallinen valtion kirkkomme on ikääntyneen nahan luomisen tuskassa - karisma ja kuulijoiden sisäänvetokyky saamaan henkistä ravintoa todellisiin tarpeisiin on haennassa. Milloin alkaa uusien karismaattisten pappien uusi aikakausi, …jotka valavat kuulijoihinsa uskoa, huomisen varmuutta ja seurakunnan yhteishenkeä?
[ … moni isä ja äiti kauhistelevat, kun perheen nuoriso otattaa reikiä eri keho-osiinsa ja koristautuvat renkaisiin, metalleihin, nappeihin - niin navassa, huulessa kuin rivinä korvissa. Joukkohenki on purrut, erilaistuminen ja erottuminen on nyt in - vaikka kunkin yhteenkuuluvusryhmä asettaa ”tiukat rajat ja säännöt” … ]
Vuosituhansia ihmiset ovat koristelleet itseään markkinoidakseen valtaa, voimaa, viisautta tai jotain pyhää ja uhkaavaa - osoittaen erottautumista toisistaan. Kenraalit koristautuvat kiiltäviin merkkeihinsä ja punkkarit nostavat hiuksensa pystyyn, kuten koira karvansa, kun on vihainen tai peloissaan - ollakseen esimerkiksi uhkaavan näköinen.
Afrikassa eräät heimot venyttävät huulensa lautasilla ollakseen voimallisempia, sukupuolisesti kiinnostavampia ja toisiaan kiihottavia. Toiset taas venyttävät kaulaansa ollakseen ylevämpiä tai tiukkaavat ja kuristavat jalkateriään ollakseen sirompia ja naisellisempia, viehättääkseen isäntäänsä ja herraansa.
Kemikaliot ovat täynnänsä puikkoa, purkkia, pulloa, suihketta ja voidetta, päämääränä löytää ihmisestä jotain uutta erottuakseen toisista, saadakseen itsetuntoa ja ollakseen kaunis, sillä jokaisella on tarve saada tunnustetta ja hyväksyntää. Samalla tavalla nuoret hakevat rajojaan ja tunnustelevat ympäristönsä reaktioita, odottaenkin ehkä ojennusta alitajunnassaan, jolloin syntyisi ymmärrys, että välittämistä ja huolehtimista on sittenkin olemassa.
Ihminen varustaa itseään, toiset muskeleilla salilta, toiset tietämyksenä ja viisautena kirjoista. Osa rakentaa julkikuvaansa muurien taakse talojensa näyttävyytenä. Hyväksyttävyyttä rakennetaan myös ladon kokoisilla maastureilla, joilla ei ole mitään käytännön käyttöä kaupungeissa, mutta niissäkin on koristautumisen meininki. Arvostusta haetaan merkkikellolla ranteessa tai Brioni-puvulla huolellisin leikkauksin peittämässä elintasokummun ääriviivoja - ja jälleen tavoitteena on olla haluttavampi, näkyvämpi ja hyväksyttävämpi.
Ihminen ja eläimet röyhistävät, pöyhistävät ja pullistavat ollakseen pelottavampia, uhkaavampia, mielenkiintoisempia ja puolustavampia - hyväksymättömyyden pelon ollessa takana viimeisenä ajatuksena omasta pienuudesta. Kiilto, välkehtiminen ja uhkaava murina tuplaputkista nelivedon ulvoessa liikennevaloista synnyttää kanssakulkijoissa kateutta, pistosta ja yrittämisen uhoa mentaliteetilla - ”enhän jälkeen voi jäädä, vaan minun vuoroni tulee, odota vain”. Kateus kalvaa ja kirvelee. ”Miksi talvipakkasella juuri tuolla parkkiruutunaapurilla on bensalämppäri, - minä vaan raaputan ja raaputan ja tuo pahuksenmoinen kiipeää valmiiksi lämpimään autoon”.
Kaikella noilla edellä mainituilla on yksi yhteinen piirre - se on erottautuminen, oli se sitten metallirengas silmäkulmassa tai tuplaputket auton takapuolessa. Meillä on näyttämisen halu, me markkinoimme itseämme, kuten se afrikkalainen neito, joka venytti korviinsa reiät, repeytymisen uhallakin. Urosmetso taas levittää takaosastonsa sulkasadon näytiksi koppelolle, joka kyyhkysen lailla kujertaen tutkailee uroksellista kykyä ja taistelutahtoa - olisiko siinä se minun tehogeenisekoittaja?
Niin se ihminenkin markkinoi itseään kohennusvälineillä saadakseen haluamaansa; on push- ja pef-uppia, on kohottajaa sekä kutistajaa, on väriä, tuuhentajaa ja kohentajaa - kaikki vain siksi, että se tuntuu mukavalta olla hyväksytty ja edes joskus aiheiden ja katseiden keskipiste. Se silmäkulmassa killuva metallirenkulakin tyttären silmäkulmasta lähtee ajallaan, kunhan löydetään se oma sielun sisus ja - mielenrauha ymmärryksestä, että minä olen sittenkin aina ainutlaatuinen jo omana itsenänikin
Kuvateksti:
Vaihtoehtonuoret istuvat erillään valtavirrasta erottuakseen massasta. Merkistö, kettingit, ”mainosjulisteet” [tässä: tulipalon sammuttaja] ja muut erilaistumisvälineet korostuvat kokonaisuudessa, jota myös käyttäytyminen ja esiintyminen sävyttävät. Lordi kokosi ilmaisesiintymiseensä Suomen suurimman yleisön musiikitapahtumana toukokuussa 2006. Kuvan henkilöitä kehoitettiin järjestysvallan myötä kohteliaasti poistumaan oman turvallisuuden nimissä - näin tapahtuikin, ilman mitään rähinöitä ja mellakoita. Ihmiset ovat kautta aikain koristautuneet saadakseen yhteenkuuluvuusryhmänsä hyväksyntää ja osallistumisoikeutta. Evoluutiossa on aina ollut osallisena markkinointi ja omien toimintamahdollisuuksien myynti lajikumppaneille ja/tai yhteenkuuluvuusryhmillensä.
[ … eduskunta sai ennätysmäärän naisia eduskuntaan, heitä on kuitenkin vähemmän kuin suhteellinen osuus kansasta ”edellyttäisi” - tytöt suuntaavat lukioihin ja pojat enemmän pajoille ja linjoille käden töihin … ]
. Kalevala oli miesvaltainen eeppos suomalaisuuden juurista ja tarustoista merkiksi omaleimaisuudesta, josta suomalainen voisi olla terveesti ylpeä - oli sitten takaa siintävästä lukiosta valmistuneiden tyttöjen osuus jo reilu 65% tai ei. Mainittu lukio on Suomen paras, tai sitten se toiseksi paras on eri mieltä - koulujen välillä on vallinnut ikiaikainen mittelö Suomen mestaruudesta - poikien villitsemänä tyttöjen katsoessa vierestä reviirihärkien paremmuustaistelua. Oye como va - sointui kauniisti lauluksi hyvin tyttövaltaisesta esiintyjäjoukosta estraadilta, missä nuoriso esitti osaamistaan kiinnostuneille vanhemmille lukion avoimien ovien päivillä 12. marraskuuta 2005.
…
. [26032007] Työpaikoilla nuoret naiset aloittaisivat pienemmällä palkalla kuin miehet. Suomesta on katoamassa monien vientialojen kilpailukyky kokonaispalkka-kustannusten vuoksi. Kädentaitotyöt nousevat palkkaluokissa ja tekijöiden puutetta havaitaan miltei kaikissa mm. rakennusalan tehtävissä (myöhemmäksi ongelmaksi syntyy ulkoa tuotu halpatyövoima).
Tytöt ovat ahkeran kiltisti päämäärätietoisia esikuviensa myötä astumaan lukion kautta akateemiselle tielle ja myöhempiin johtaja- ja päättäjäasemiin yhteiskunnassamme. Peruskoulumme suosii tyttöjen säntillisyyttä, ohjautumisherkkyyttä ja yleistietouteliaisuutta. Tytöt ovat ”parempia” lukioiden käytäville.
Pojat ropaavat ensin kaikkea mitä käsiin tarttuu, sitten pojat ropaavat fillareita, mopoja ja lopuksi tuunataan corollia ja astroja. Kaikki mikä kädessä taipuu viehättää yhä useampia poikia.
Nuoret miehet ovat luulleet itsestään enemmän kuin nuoret naiset. Miehet ovat osanneet pyytää palkkaa rohkeasti, itsevarmasti ja jopa yli taitojensa - näin on hiljalleen muodostunut ’ikiaikainen’ palkkatasoero miesten ja naisten välille.
Kilpailukykymme ulkomaille paranee hiljalleen, kun korkeampi palkkaisille aloille suuntautuu paremman ja pidemmälle menneen koulutuksensa myötä enemmän naisia - palkkatasot alenevat, koska nuoret naiset ovat varovaisia, realisteja ja ”järkevämpiä” palkkapyyntöjensä suhteen.
Naisilla ei ole miehille pakonomaista palkkataistelua paremmuuden osoituksena - naiset arvostavat enemmänkin itse tehtäviä, tiimejä ja kokonaisuutta.
Äidit haluavat lapsensa ja tyttärensä eliittilukioihin ja sitä myötä akateemiselle tielle vastuisiin ja vaikutustilanteisiin. Kärjistäen isät joko loikoilevat sohvalla, pubissa tai loputtomissa ylitöissä ja pitkästyttävän turhauttavissa kokouksissa vierailla paikkakunnilla - ainakin muun perheen mielestä.
Miehet mittelevät vallasta, palkoista, optioista ja bonuksista. Naiset pohtivat osatekijöiden vaikutuksia järkevän kokonaisuuden muodostumiseksi. Ikiaikaisen geeniohjauksen myötä nainen näkee harmoniaa ja palapelien palojen siisteyttä, kun mies taas näkee uhkia, konflikteja ja vastakkainasettelua geeniohjauksessa ja reviiri-ajattelussa. Nainen kokoaa ja mies hajottaa.
Tyttöjen suuntaus korkeampaan, mutta ei välttämättä parempaan koulutukseen tulee ohjaamaan koko yhteiskuntaa. Poikien suuntautuminen käden töihin tulee nostamaan entisiä duunariammatteja ansaitsemaansa arvostukseen ja näin muodoin nostamaan palkkatasoja siellä, ellei sitten ulkomaalaisvahvistukset hillitse palkkatasonousua.
Naisten laajempi hakeutuminen entisiin, jopa yliarvostettuihin, valkokaulus-ammateihin taas tulee laskemaan niiden palkkatasoja, joka tuo sitten kaipaamaamme kilpailukykyä nimenomaan vientialojen avainaloihin.
Tyttöjen ja poikien suurin esimerkki-imu lähtee markkinoinnista, joka alkaa jo heti siinä vaiheessa kun lapsi tiedostaa television. Telkkarista lähtee vahva vaikute urasuuntaukselle - mainokset iskostavat, tyypittävät ja kohdistavat ihanteita kuluttamisen maailmaan kokemaan halustaan, sielustaan ja ruumiistaan malleja, jotka rakennetaan mainostoimistojen piirustuspöydillä.
Tytöt ohjataan suuntiinsa ja pojille annetaan suuntavilkut tahoillensa. Erilaistuminen rakennemuutoksena koittaa vahvimmillaan valinnoissa lukion ja ammattikoulujen välillä - osan jäädessä ajalehtimaan, koska perinteellistä kotiohjausta ei ole saatu nuorten kaipaavasta tarpeesta ja halusta huolimatta.
Pojat tulevat taivuttamaan putkia, nostamaan elementtejä, korjaamaan jakokaappeja sekä laskemaan asfalttia. Näiden töiden arvostus nousee miehisen egon mukana, koska kukapa mies aliarvostetussa työssä olisi - miehinen reviiritaistelun itsetunto näkee tarpeellisuutta entisissa aliarvostetuissa ammattiryhmissä.
Tytöt taas opettavat, suunnittelevat, logistisoivat ja hoivaavat tasaisella järkevyydellä - ilman miesmäisiä intohimoja - tehtäviä, arkitoiminnallisesti molemmat jalat maassa. Näistä tehtäväjakaantumisista kohtaa myös tuleva palkkatasa-arvo.
Loppuosa palkkaeroista miesten ja naisten väliltä poistetaan hyvin yksinkertaisesti: Miehet pudottavat sen naisia suuremman osuutensa pois seuraavassa palkka-tarkistuksessa ja kas - näin syntyi taas uutta kilpailukykyä vientitoimintaamme - olemmahan monilla aloilla tuskaisen ylihinnoiteltuja kovaan kansainväliseen työn uudelleen jakoon nähden.
Lopuksi:
Uuden eduskunnan tärkeimpiä tehtäviä on panna alulle täysin uusi pohdinta kokonaiskoulutusjärjestelmästämme alkaen jo ajasta ennen nykyistä peruskoulun ala-astetta [ vakavuudella ].
On myöskin mukavaa ja hyödyllistä vastakkaisten sukupuolien ollessa kiinnostuneita edelleen toisistaan, tekemättä siitä kuitenkaan sen vakavampaa vastakkainasettelua [ keveydellä ].
Kuvateksti: Kalevala oli miesvaltainen eeppos suomalaisuuden juurista ja tarustoista merkiksi omaleimaisuudesta, josta suomalainen voisi olla terveesti ylpeä - oli sitten takaa siintävästä lukiosta valmistuneiden tyttöjen osuus jo reilu 65% tai ei. Mainittu lukio on Suomen paras, tai sitten se toiseksi paras on eri mieltä - koulujen välillä on vallinnut ikiaikainen mittelö Suomen mestaruudesta - poikien villitsemänä tyttöjen katsoessa vierestä reviirihärkien paremmuustaistelua.
Kuvateksti: Oye como va - sointui kauniisti lauluksi hyvin tyttövaltaisesta esiintyjäjoukosta estraadilta, missä nuoriso esitti osaamistaan kiinnostuneille vanhemmille lukion avoimien ovien päivillä 12. marraskuuta 2005.
Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. 12. marraskuuta 2005. Copyright by Ilkka Luoma 2005.
[ …isä pyörähtää pystypubilta kotiin ovenkarmit kaulassaan, luulee vaimonsa olleen taas vieraissa tai vähintään silmäillyt töissä esimiestään. Lasten isä kaatuu rähmälleen sohvalle ja sammuu huudettuaan äänensä käheäksi - tuskissaan nukahti syyttäen maailmaa katalaksi ja epäymmärtäväiseksi, uskoen kuitenkin tehneensä parhaansa syyllistäen itseään sisimmässään… ]
. Lapset ja nuoret saavat vaikutteet, opit ja esimerkit vanhemmiltaan ja nykyisin myös runsaasti ympäristöstään. Vastaanottokyky on herkkää, mutta rikkoutuvaa, kuten kuvan paperista tehdyt juhlatamineet. Saamaton oppi ja - neuvo elämäntielle on kuin päättömyys nuoressa ihmisessä kohdata vaikeuksia ja haasteita, mitä ympäröivä yhteiskunta kosolti jakaa kunkin elontielle. — [ nuorien suunnittelemia ehdottoman kierrätettäviä pukuja paperista, vaatesuunnittelun taidetta ennakkoluulottomasti - EVTEK — http://www.evtek.fi/ — ] . Vanhempien ja lähipiirin alkoholinkäyttö puhuttaa juuri nyt kun ollaan huomattu lisääntyvän käytön vaikutukset. Markkinatalouden kulutusjuhla on lisännyt elintasokilvoittelun sille tasolle, että vanhempien osallistuminen, huomioonotto ja neuvonantokyky huomiselle on kutistunut vuosi vuodelta saadun tavarallisen elintasohamuamisen suhteessa. Lapset ja nuoret ponnistavat omaan elämänsä aina siitä lähtökohdasta mitä heille kotona on tarjottu. — ”Ei pelkkä suunnan osoitus, vaan esimerkki ja teot” Nuorien saamassa esimerkissä vanhemmiltaan alkoholilla onkin suurempi vaikutus kuin arvaammekaan. Humala ja sen tuoma muutoskäyttäytyminen ovat tuntematonta, turvatonta ja jopa pelkoa aiheuttavaa peilikuvaa harhaisesta maailmasta, missä elämän realiteetteja ei tarjota sellaisena kuin ne todellisuudessa kohtaavat varttuvan nuoren. — ”Elämä ei ole peilikuvien heijasteita, vaan malleja todellisuudesta kokemuksella ja pohdinnalla”.
…
. YLE 1:n AamuTV innostui polemisoimaan asiantuntijoiden kanssa mitä merkitsee lapselle vanhempien alkoholinkäyttö. Tunnustettiin sen aikaansaavan mm. pelkoa, luottamuksen menetystä ja surua huomioimattomuudesta. Lapset eivät ymmärrä pieninä, että vanhemmilla on hätä jostain - he vain näkevät, että heistä ei huolehdita, he jäävät tuuliajolle ja kokevat turvattomuutta.
Alkoholin käyttö on kasvanut. Veroa alennettiin markkinoiden ja kilpailun takia. Sosiaaliviranomaiset ja työterveyslaitos tiesivät, mitä seuraa hinnan alennuksista. Kaikki nuo ennusteet ovat toteutuneet. Nyt puuhataan korotuksia oppineina seurauksista, jotka tuhosivat jo parissa vuodessa satoja perheitä ja työpaikkoja.
Alkoholinkäyttö on lisääntynyt kautta linjan; lapset jopa 12-vuotiaina, nuoret, nuoret aikuiset, nelikymppiset ja eläkeläiset, myös niin naiset kuin miehet - kaikki ovat maistaneet lohduketta yksinäisyydestä, huolista, ajelehtimisesta ja välinpitämättömyydestä, mikä vallitsee kiihkeärytmisessä markkinataloudessamme.
Nyt on kiire saada rahaa, tavaroita, näyttövälineitä. Kiire on aina, on niin kiire, ettei huomaa viereltään lohduttomuutta, yksinäisyyttä ja epätoivoa, koska itse on herkästi ajautumassa samaan pyörteeseen.
Aika on rahaa. Raha on valtaa. Kiire hermostuttaa - irtiottoja pitää saada, stressiä hukutetaan viiniin, harmittomiin sohvanreunamäyräkoiriin, iltadrinkkeihin ja kaappijuopotteluun. Alkoholi on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Lapset huomaavat herkästi jo hyvin nuorena erilaisen isän ja epävarman äidin. Nämä pienen pienet muutokset rakentavat mielikuvaa syvälle pienen lapsen mieleen esimerkeistä, epäluottamuksesta, pettämisestä - kun ei tultukkaan, vaikka oli sovittu. Lapset taltioivat malleja huomiselle.
Välinpitämättömyys ja silkka jaksamattomuus vanhemmilta ”ajavat” lapset steissille, kartsalle ja kaduille. Mallit saadaan kovasta katuelämästä - jengiydytään, haetaan esikuvia ryhmästä - ryhmää pitää palvella tai siitä joutuu ulos.
Jengissä on johtajat, jotka korvaavat esimerkillään sen luontaisen kasvatuksen, mikä piti saada kotoa. Isällä ja äidillä ei ollut aikaa, eikä aina edes hermoja arkipäivän kestämiseen.
Aikuiset ihmettelevät mikä meni vikaan - jotkut antoivat runsaat viikkorahat, automaattikortin, harrasteet ja kesälomat kaukomailla, jossa vain unohtui se pieni osatekijä, että ei matka ja sight-seeingit, vaan osallistuminen ja yhdessäolo.
Lapset tarvitsevat esimerkkejä - lapsien paras esimerkki pitäisi olla oma isä ja äiti. Mikäli tämä jää puuttumaan, olemme laiminlyöneet velvollisuutemme rakentavasta esimerkistä. Puhutaan laatuajasta.
Eläinkunnassa molemmat tai jompi kumpi kouluttaa, harjoittaa, osallistuu ja huolehtii juuri tarkasti tiettyyn ikään geenisiirtonsa - elämän eväät ja mallit esimerkein ja osallistumalla koulitaan, jotta valmius kohtaamaan oma alkava itsellinen elämä on mahdollista.
Paras ratkaisu geenisiirron onnistumiseksi on vuosituhansia vanhat tapojen ja toimien siirrot, joilla niin vanhemmat kuin niiden vanhemmat ovat oppikokoelmansa saaneet. Meiltä ihmisiltä liiaksi nuo ohjaavat opit, esimerkit ja yhteiset osallistumiset usein jäävät väliin ja seuraukset näkyvät nyt.
Ihmettelylle ei ole sijaa, sillä aina lapsen vanhemmat kantavat vastuun - selitykseksi ei käy se, että katu opetti. Kysymys kuuluu mieluumminkin, miksi me emme opettaneet, miksi me emme osallistuneet.
Ei ole syytöksiä, on vain toteamuksia vastuusta: lapsien teko on prosessi, jossa velvollisuus itsestään selvyytenä ajaa huolehtimista ja kasvatusta kädellä, joka tuntee rakkautta, ohjaamista, esimerkkiä ja oikeudenmukaisuutta.
Lapsi vaistoaa epäoikeudenmukaisuuden jo hyvin nuorena - mikäli tuolloin emme ole vaateliaita itseämme kohtaan, kylvämme siemenen huomiselle, jolloin muutokset toivottuun suuntaan eivät enää onnistu, … helposti.
Jokainen voi miettiä omaa, isänsä ja äitinsä sekä lapsiensa 2-vuotisvalokuvia ja ihmetellä, kuinka viattomia kaikki olivatkaan - mikä meni pieleen, mikä meni vikaan, missä tapahtui se ratkaiseva käänne?
Kasvatus ja osallistuminen ovat prosessi, joka kantaa historian perinnettä. Tuossa prosessissa luottamus on suurin tae kokea onnistumista, jota jokainen vanhempi haluaa kokea.
Jokainen isä ja äiti haluaa lapsistaan onnistujia, kukaan ei toivo menestymättömyyttä eikä epäonnistumista. Ei ole vaatimuksia, ei saa olla itsestään selvyyksiä - on vain luottamus ja sen hoito sekä rehtiys oikeudenmukaisuudesta, jossa lapset ovat tarkkaavaisia ja tässä kohtaan ratkaistaan monta huomisen kohtaloa.
Alkoholin vaikutukset ovat kemiallisia prosesseja, jotka laukaisevat mielenkuvasta riippuen mahtipontisuutta, näyttämisen halua, suurellisuutta, hiljaisuutta, avoimuutta, sulkeutumista sekä myös väkivaltaa ja henkistä julmuutta - ja aina jostain syystä, koska asioita ei voitu selvittää aikaisemmin.
Alkoholi ei juuri koskaan välitä uteliailleen sitä kuvaa, josta me kaikki olisimme olleet ylpeitä hyvinä isinä ja äiteinä. Jokainen syntynyt lapsi on elämän ja selvitymisen ihme pitkässä jatkumossa ja on jo itsessään voitto selvitymisestä - sitä ei tulisi tuhota hetkelliselläkään osallistumattomuudella. Laatuaika on kuitenkin aina niin vähissä.
1) — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908463/ — [ IMG_0569.JPG ]
Lapset ja nuoret saavat vaikutteet, opit ja esimerkit vanhemmiltaan ja nykyisin myös runsaasti ympäristöstään. Vastaanottokyky on herkkää, mutta rikkoutuvaa, kuten kuvan paperista tehdyt juhlatamineet. Saamaton oppi ja - neuvo elämäntielle on kuin päättömyys nuoressa ihmisessä kohdata vaikeuksia ja haasteita, mitä ympäröivä yhteiskunta kosolti jakaa kunkin elontielle. — [ nuorien suunnittelemia ehdottoman kierrätettäviä pukuja paperista, vaatesuunnittelun taidetta ennakkoluulottomasti - EVTEK — http://www.evtek.fi/ — ] .
2) — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908495/ — [ DSC_7145.JPG ]
Vanhempien ja lähipiirin alkoholinkäyttö puhuttaa juuri nyt kun ollaan huomattu lisääntyvän käytön vaikutukset. Markkinatalouden kulutusjuhla on lisännyt elintasokilvoittelun sille tasolle, että vanhempien osallistuminen, huomioonotto ja neuvonantokyky huomiselle on kutistunut vuosi vuodelta saadun tavarallisen elintasohamuamisen suhteessa. Lapset ja nuoret ponnistavat omaan elämänsä aina siitä lähtökohdasta mitä heille kotona on tarjottu. — ”Ei pelkkä suunnan osoitus, vaan esimerkki ja teot”
3) — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908497/ — [ IMG_0500.JPG ]
Nuorien saamassa esimerkissä vanhemmiltaan alkoholilla onkin suurempi vaikutus kuin arvaammekaan. Humala ja sen tuoma muutoskäyttäytyminen ovat tuntematonta, turvatonta ja jopa pelkoa aiheuttavaa peilikuvaa harhaisesta maailmasta, missä elämän realiteetteja ei tarjota sellaisena kuin ne todellisuudessa kohtaavat varttuvan nuoren. — ”Elämä ei ole peilikuvien heijasteita, vaan malleja todellisuudesta kokemuksella ja pohdinnalla”.
……………………………………………………………….
Kuvalinkkien alta tulevia kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Copyright by Ilkka Luoma ja Irma Miettinen 2007.
[… nainen on hedelmällisimmillään jo alle 20-vuotiaana. Nuorina ollaan myös pelottomampia ja luonnollisempia hoitamaan lasta. Lapsi - mukana menossa on luonnollisempaa kuin urahaussa stressaantuneen mielen hoitovapaa-ajan pelossa, kuinka työn käy, kun palataan takaisin aikuisten työmaailmaan…]
Suuren sanomalehden kuukausiliite avasi yhden ihmisen tärkeimmistä puheenvuoroista. Sunnuntainen kirjoitus herätteli ajattelemaan milloin olisi luonnollisinta tehdä geenien siirto huomiselle.
Markkinatalous ajaa nuoret lukemaan, bailaamaan, työharjoittelemaan ja kiirehtimään urakehitystä aina yli pitkälle kolmenkympin, jolloin vuosituhantisesta keskiarvosta ollaan jo menetetty yli kymmenen vuotta lapsen huolehdintaa - on myös huomioitava, että kaikki eivät halua tai voi saada lapsia.
Miksi ensisynnytystä lykätään ja lykätään? Selityksinä kuullaan valmistuminen, kokemuksien haku, nautiskelu omasta vapaasta elämästä sekä kokeilu erilaisista suhteista. Lasten tulo viipyy, etusijalla ovat ura, titteli, vauraus ja taloudelliset tavoitteet.
Ei ole harvinaista, että ensisynnyttäjinä on jo 4-kymppisiä, jolloin se sisältää jo mahdollisia riskejä. Olisiko myös lapsuuskotiesimerkillä tai kasvatuksella merkitystä lykkääntyneeseen lapsen tekoon?
Ei pelkästään oman edun tavoittelu, oman egon kasvattelu ja urakehityksen valvonta, vaan ennen kaikkea muuttunut tapa ja kyky hoitaa lasta, jotta tämä olisi itse myöhemmin valmis samoihin vuosituhantisiin tapahtumiin suvunjatkannan turvaamiseksi.
Nainen menettää hedelmällisyyttään jo alkaen 20-ikävuodesta. Mies tunnetusti säilyttää kykynsä kauas, mutta tutkimusten mukaan siittiöiden laatu ja määrä ovat hälyttävästi huononemassa ja vähentymässä - joko saasteiden, elämäntapojen tai jonkin meille tuntemattoman kehityssuunnan vuoksi.
Eläinkunta tekee suvunjatkannan heti kun elimistön kello antaa merkin; syntyy kiima ja vuosituhantinen tapahtuma toteutuu vuodesta toiseen. Keskimäärin eläinkunnassa riippuen vastasyntyneen kehitysasteesta, huolehdinta on intensiivistä, tarkkaa sekä puolustavaa jopa henkeen ja vereen saakka - kunnes vieroitus tapahtuu - on tullut aika lähteä.
Ihminen sitä vastoin usein kiinnittyy lapsiinsa vanhempien omien itsekkäiden mieltymysten vuoksi - ei uskalleta kohdata uutta yksinoloa avio-/ avopuolisosta huolimatta. Lapsista on syntynyt oljenkorsi nuoruuteen, joka menetettiin omissa oman edun tavoittelun tempauksissa 2-kympin ikavuosikymmenellä
Yhteiskunnan pitää suunnata järjestelmät siten, että lapsien teko on mahdollista luonnollisesti, silloin kun se on fyysisesti tehokkainta ja jolloin lapsen kasvatus on luonnollisimmillaan. Monesti näkee kypsempiä hoitotapoja ja -muotoja nuorissa, kuin ikääntyneemmissä ensisynnyttäjissä.
Nuori on rohkeampi hoitamaan ja kasvattamaan - hän/ he eivät pelkää - ”lapsi ei mene niin helposti rikki”. Ikääntyneempi saattaa hemmotella hyvä hyvyyttään lapset sokeana siitä opinvirrasta, joka olisi koulivampaa ja yhteiskuntaan valmistavampaa kuin pumpulissa kaitseminen.
Jokainen jo lapsensa aikuisikään saattanut isä tai äiti voi tapahtumien edessä olla kertomassa kuinka se iltatähti syntyi ja kuinka siitä huolehdittiin - liika passaaminen on vaarana luoda liian helpon elämännäkemyksen pienokaiselle ja nuorelle - jos liiaksi paapotaan vielä murrosiän kynnykselläkin kun ensimmäiset yöihmeellisyydet ovat jo tulleet. Toisaalta kokemus voi luoda varmuutta kasvatukseen.
Miksi meillä ja muissa länsimaissa markkinatalouden ehdot, säännöt ja menetelmät patoavat luonnollista elämän purkaumaa viivästyttäen lunnollisen kasvatuksen kauemmaksi. Miksi lapset pitää tehdä niin myöhään? Selitys ei ole se, että haimme kokemusta, haimme talouden turvaa, haimme uskottavuutta - ”eihän 20-vuotias voi nyt äiti ja isä olla”.
Itseasiassa suuri muutos tapahtui jo 1980-luvulta alkaen, vielä tuolloin ei ollut ihmeellistä, että 19-vuotias tyttö/poika työnteli vaunuja - nyt se on jo harvinaisempaa. Mikä muutti tilanteen? Selitykseksi ei myöskään kelpaa, ettei lasta uskalla tehdä, on epävarmuus työstä, on epävarmuus asunnosta ja on epävarmuus huomisesta, niin ja on epävarmuus miehestä/ mahdollisesta isästä.
Nuo ovat vaillinaisia selityksiä. Luonto loi mahdollisuuden tehdä lapset juuri silloin, kun evoluutio vuosimiljoonaisena kehityksenä sen valmiiksi siihen tehtävään loi ja ajoi tikanpojan puuhun.
On todennäköistä, että lapsien aikaisempi teko, kasvatus ja tämän tapahtumaketjun synkronoiminen nuoruuden vaiheisiin kiinteyttää, kasvattaa ja yhtenäistää perhettä, jolloin lapsen saama huomio on luonnollisella ja avoimella asteella - lapsen kokiessa jatkuvaa mukana oloa, kuten se evoluutiossa ihmisen osalta on säädetty tuhansien vuosien aikana intensiiviyden jaksoksi aina siihen hetkeen jolloin hän/ he ovat kypsiä omaan koitokseen ja suvunjatkantaan.
Markkinatalous, oravanpyörä, stressaantuminen ja henkinen rasitus, kilpailu urasta, tittelistä, maallisuudesta sekä omaisuudesta tuottavat uudet ikävanhemmat jo valmiiksi riskitekijöiksi lapsen normaalille kehitykselle, joka ei olisi muuta kuin huolehdintaa, mukanaoloa sekä olemista ”iholla” - ymmärtäen, ettei lasta omisteta.
Meillä on ainoastaan vastuu ja velvollisuus huolehtia omien geenien jatkuminen ja huolehtia se siten, että lapsemme ovat valmiina ottamaan vastaan kaiken sen, mitä me itsekkin olimme silloin aikaisemmin elämän edessä kohtaamassa.
Liian moni aikuinen varmentaakseen myöhemmin turvaa lapsilleen käänsi asian ongelmaksi oman uupumuksen ja juurettomuuden vuoksi. Suurena lohdutuksena on myös se, että vaikeudet ovat myös vahvistamassa uskoa omiin mahdollisuuksiin, saataessa onnistumisia, … edes joskus.
Lopuksi on todettava, että yleispätevää oikeaa aikaa ei ole. Kyse on kypsyydestä nähdä vastuu ja kyvystä saattaa tehtävä valmiiksi. Ei ole mitään patenttia ajoituksesta - ihmiset ovat yksilöitä, tosin myöhempää ajatellen lasten kehityksessä on haastava vaihe poikien ja tyttöjen eriaikaisessa murrosiässä -tosin senkin tulisi synkronoitua myöhemmin.
Tänä päivänä ovat vain seuraukset näkyvissä - ja näitä HS/kuukausiliite/ Virpi Suutari hyvin herättävässä kirjoituksessaan ”Äiti hukassa” esille toi. Yhteiskunnassamme, maallisesta vauraudesta huolimatta, on paha olo.
Kuvateksti:
”Lapsia ja nuoria ei voi liiaksi rajata aikuisten aitojen taakse suojaten heitä maailman pahuudelta”. Ei ole pumpulia, joka olisi lopullinen tae suojelun autuudesta. Lapset ja nuoret tulee laskea aistimaan maailmaa, kokemaan uutta ja tyydyttämään uteliaisuutta, jottei myöhemmin aikuisena tarvitse siirtää lapsuuskokemuksien puuteselityksien vuoksi sitä luonnollisinta tapahtumaa.
[ … isä ja äiti istuvat kulmakuppilassa kaljoilla, kun lapsi huutaa yksin kotona. Nuori opiskelijapari tuskailee, kuinka toinen pääsisi työhaastatteluun, kun toinen on tenteissä kiinni kaksi päivää ja omat vanhemmat ovat liian kaukana hoitamaan perheen kuopusta … ]
Yhteiskunta on avoin ja sosiaalisesti yhteenkuuluva, … parhaimmillaan. Yhteiskunnassa voidaan esittää malleja kollektivismista individualismiin. Lapset voidaan hoitaa kotona oman isän ja äidin toimesta, jotka ovat lähtökohdiltaan aina huolehtivaisimmat hoitajat ja kasvattajat. Lapset voidaan laittaa myös päivähoitoon kokemaan ja oppimaan sosiaalisuutta ja yhteistoimintaa muiden kanssa.
Yhteiskunnan järjestämät päivähoitopalvelut tarjoavat ruokaa, kasvatusta ja mm. opastusta järjestyksen ylläpitoon ammatti-ihmisten toimesta - usein nämä palvelut ja hoiva ovat ainoita huolehtimisen tapoja lapsille, isien ja äitien viettäessä aikaa omissa jutuissaan. Päivähoitopalvelut ovat tarkoitetut kaikille, myös vähävaraisille ja kotona oleville - nyt keskustellaan onko 0-linja tarkoitettu kaikille, joilla ei ole taloudellista mahdollisuutta maksaa päivähoitomaksuja. Helsingin Siilitien päiväkoti tarjoaa kunnan palveluita sosiaaliseen asemaan katsomatta. Hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin aikoina, jolloin ei kajastellut tummia pilviä taivaanrannassa. Peruskoulujen laittaessa loppukeväästä ovet kiinni, jää moni lapsi ilman päivittäistä huolehdintaa, osan vanhemmista ollessa töissä, osan matkoilla ja osan työttöminä mitä moninaisimmissa tapahtumissa. Kuntien leikkipuistot antavat monesti jopa yhden aterian ja välipalan, tämä saattaa olla lapsen ainoa ruokailu koko päivänä; onneksi vain pienelle vähemmistölle, joka on kuitenkin kasvamassa.
…
.
Kansakuntaa puhuttavat lasten päivähoidon ns. 0-maksuluokka ja vanhempien nk. subjektiivinen oikeus. Pitääkö näitä elementtejä olla käytössä vai ei.
Komplisoituva ja aikatauluissa kiireeseen kehittyvä sykintä ja pätkätöiden yhteiskunta vaatii toimijoiltaan hektisyyttä eli valmiuksia osallistumiseen hetkellä millä hyvänsä. Lapsetkin tässä kiireessä pitäisi tähän maailmaan saattaa jatkamaan ikääntyvien ikäluokkien myöhempää huolehdintaa vähintäänkin tulontasauksen, kulutuksen ja työvoimasaannon vuoksi.
Historiallisesti lapset on hoidettu kotona, mitään 0-luokkia ei ole ollut. Maksuttomuus on sosiaalisen ajattelun hedelmä, jossa ajateltiin, että vanhemmilla pitää olla vapautumisen mahdollisuuksia lasten hoidosta - syntyi päivähoitosysteemi, myös ympärivuorokautiseksi, koska vuorotyöt eräin paikkakunnin olivat/ ovat yleinen ilmiö. Päivähoito on erinomainen esimerkki tulontasauksesta, kun jotkut perheet tulo- ja sosiaalisin perustein saavat sen ilmaiseksi.
Laajetessaan kaikki systeemit tuottavat lieveilmiöitä ja vaikeuksia. Osa vanhemmista haluaa viedä lapsensa hoitoon, vaikka molemmat ovat työttöminä. Täytyyhän olla jatkuva mahdollisuus hakea työtä tai kuten Työvoimatoimiston pitäisi edellyttää, olla aina valmiudessa ottaa tarjottu työ vastaan.
Osa vanhemmista käyttää vapaa-aikansa lasten kasvatuksen osalta seurusteluun ikätovereiden kanssa kartuttamalla valtion alkoholiverokassaa. Lapsi huutaa kotona, jopa nälkiintyneenä. Tapauksilla on aina puolensa ja ääri-ilmiöt eivät ole harvinaisia.
Elämme sosiaalisessa yhteiskunnassa, jossa ainakin periaatteellisena puolena on yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja yhtäläinen osallistumisoikeus. Sosiaalisuuteen kuuluvat myös kanssakäyminen ikälajitovereiden kanssa.
On tunnettua, että sosiaalisuutta ja yhteenkuuluvuutta rakentuu yhteiskunnan hoitomalleissa - lapset ikäänkuin synkronoituvat tosiinsa niin hyvässä kuin pahassa. Tiimihenkisyys, samakantaisuus ja sama-ajattelevuus kasvavat kiistatta ryhmätoiminnoissa ja lasten yhteiskuntapäivähoito on sitä.
Elämme yksilöllisessä omakeskeisyysmaailmassa tavoitellen yhä enemmän ”hyvää, parempaa ja tuottoisampaa”, välittämättä juurikaan ympäristöseuraamuksista, niin luontona kuin sosiaalisina suhteina, siksi kovaa on vedenjakajahallituksenkin kannustama markkinatalouden henki.
Individualismi kasvaa minäkeskeisyydessä ja tätä suuntausta saattaa voimistaa yksilöllinen ja perhekeskeinen kasvatusmetodi, jossa kohtaanto muiden ikäleikkitovereiden kanssa on vähäisempää.
Kaukoidän maissa lasten vanhempien vanhemmilla ja isoäideillä ja -isillä on suuri merkitys perhe- ja sukuarvojen vaalijana. Sanotaan, että veri on vettä sakeampaa - näin se on ja sukuyhteys takaa parhaan perhe- ja sukukeskeisyyden, jossa myös talouden suosituimmuutta valvotaan sukujen sisälle.
Koko muu eläinkunta hoitaa, kasvattaa ja erityisesti valmentaa pentunsa, lapsensa ja jälkeläisensä kokopäivätoimisesti vain määräajan ja tämän jälkeen ”perimänhedelmillä” pitää olla riittävä itsenäisyys jatkaa suurinta luonnon järjestämää näytelmää - suvunjatkantaa.
Eläinvanhemmat pyrkivät aina antamaan parhaan valmennuksen perillisilleen, koska luonnossa vallitsee selkeä valiintumisen ja menestymisen tie - heikoille ei ole sijaa, vaan vahvempi jatkaa ja kyvyttömämpi menehtyy.
Pitääkö länsimaalaisessa sosiaalidemokratiassa järjestää ”vähäosaisille” ilmainen päivähoito? Mihin suunnataan lastenkasvatuksen painopiste, onko se yhteiskuntajärjestetty yleinen valmennus ymmärtää ja tulla toimeen sosiaalisessa ja yhteenkuuluvuuteen tähtäävässä yhteiskuntamallissa vai onko se yksilökeskeistä kasvatusmetodia tukeva perhe- ja sukukeskeisyys?
Pitääkö osalle lasten vanhemmista olla mahdollisuus ”tyrkätä” jälkikasvu pois tieltänsä, jotta aukeaa pääsy omiin ”harrasteisiin”. Liian moni lapsi on pelkästään yhteiskunnan hoitomenetelmien ja elämäänvalmennusjärjestelmien varassa. Kaikilla vanhemmilla ei ole riittävää vastuuta ymmärtää, miksi ovat lapsensa tehneet.
Osa vanhemmista on yritteliäitä ja molempien aika menee halussa päästä kiihtyvään oravanpyörälliseen markkinamekanismiin, jolloin lapset saattavat olla ”tiellä” haettaessa urajohteisuutta, titteliä ja valtaa.
Osa vanhemmista taas tarvitsee asiallisesti yhteiskuntahoitoa lapsilleen, jotta pääsevät suorittamaan perheen, lapsiensa ja läheistensä välttämättömyysasioita - työ on tärkein välttämättömyysasia.
Yhteiskunnan hoitojärjestelmät tulisivat olla käytettävissä kaikille sosiaaliseen asemaan katsomatta - näin oli määritetty, kun yhteiskunta oli vähemmän moniongelmainen.
Tasavertaisuus, yhdenmukaisuus ja tulotasoon katsomattomuus, mm. 0-hintaluokkina päivähoidoissa on synnyttänyt ”helpon tien” varastaa lapsille tarkoitettua aikaa yhteiskunnan ja omien lapsien kustannuksella. On vastuutonta ajatella päivähoitoa ”parkkipaikkana” omien ”välttämättömyysmenojen” suoritepakotteen edessä.
Suomalainen yhteiskunta on järjestänyt yhden maailman parhaista lasten päivähoitomenetelmistä. Tämä systeemi on tarkoitettu auttamaan vanhempia heidän suorittaessaan sosiaalisen yhteiskuntaelämänsä velvoitteita osallistumalla mm. tulonhankintaan saadakseen maksaa tulontasausta veroina kulutuksestaan.
Lapset tarvitsevat yhteenkuuluvuutta, rinnasteisuutta ja omaikäpolviosallistumista - tämän järjestää lasten päivähoito, jolloin kouluun menokin on helpompaa osallistumisvalmiuksien ollessa jo sisäänrakennettuna.
Lasten 0-maksuluokkapäivähoitoa ei tule käyttää väärin hoidettaessa puhtaan itsekkäästi vanhempien omia menoja elämän laitapuolelta. Vanhempien ensisijainen tehtävä on taata lapsilleen menestymisen mahdollisuus.
Meillä länsimaalaisessa yksilökeskeisyydessä se tarkoittaa vuorovaikutustaitojen hankintaa tiimihenkenä ja ryhmätoimijoina estäen toivottavasti liiallista minäkeskeisyyttä, sillä vastuullinen yhteiskuntasysteemi ei toimi pitkään ahneudella, omanapaisuudella ja ”kaikki minulle” kähminnällä.
Yhteiskunta on vastuuta toisista ja itsestänsä, mutta erityisesti lapsistaan. Päivähoitojärjestelmä ei ole ainut kasvatusmetodi, vaan se on lisä, joka auttaa vanhempia hakemaan tasapainoista ja toimivaa perheyhteyttä taaten jälkikasvulle suvunjatkannan mahdollisuudet.
[ Copyright by Ilkka Luoma 2007 - saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä ]
Panoramio on Googlen omistama ja hallinnoima kuvapalvelu, johon voidaan sijoittaa kuvat niiden ottopaikkoihin (Google Earth). Sivusto on suurella todennäköisyydellä täysin tietoturvallinen.
Teksti
Yhteiskunnan järjestämät päivähoitopalvelut tarjoavat ruokaa, kasvatusta ja mm. opastusta järjestyksen ylläpitoon ammatti-ihmisten toimesta - usein nämä palvelut ja hoiva ovat ainoita huolehtimisen tapoja lapsille, isien ja äitien viettäessä aikaa omissa jutuissaan. Päivähoitopalvelut ovat tarkoitetut kaikille, myös vähävaraisille ja kotona oleville - nyt keskustellaan onko 0-linja tarkoitettu kaikille, joilla ei ole taloudellista mahdollisuutta maksaa päivähoitomaksuja.
Teksti
Helsingin Siilitien päiväkoti tarjoaa kunnan palveluita sosiaaliseen asemaan katsomatta. Hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin aikoina, jolloin ei kajastellut tummia pilviä taivaanrannassa.
Teksti
Peruskoulujen laittaessa loppukeväästä ovet kiinni, jää moni lapsi ilman päivittäistä huolehdintaa, osan vanhemmista ollessa töissä, osan matkoilla ja osan työttöminä mitä moninaisimmissa tapahtumissa. Kuntien leikkipuistot antavat monesti jopa yhden aterian ja välipalan, tämä saattaa olla lapsen ainoa ruokailu koko päivänä; onneksi vain pienelle vähemmistölle, joka on kuitenkin kasvamassa.
Teksti
Kuntien ylläpitämät leikkipuistot ovat monille lapsille ainoa paikka, missä saada valvontaa, jopa lämmin ateria tai välipala. Lapsi saa sosiaalisuutta leikkipuistoista, koska hän ei ole siellä yksin. Useasti pienimpien osalta leikkikentällä pitäisi olla vanhempi mukana, näin ei aina ole. Leikkipuistot ovat yhteiskunnan järjestämiä ilmaisia paikkoja lapsille, kun peruskoulut sulkevat keväisin ovensa.
Teksti
Leikkipuiston (Hilleri) pihapylväässä istuu ikuista nokitustaan puinen palokärki muistuttamassa luonnosta ja lintulajeista. Suurissa kaupungeissa luonto on kadonnut kauas maalle, missä vielä aitoja luonnon ääniä on tarjolla ymmärrykseksi lapsille, että ihmisten lisäksi on eläimiäkin.
Teksti
Keväisin peruskoulut laskevat lapset lomille, monet jäävät kotiin yksin, koska vanhemmat ovat päivisin töissä ja muualla heille tärkeissä tehtävissä. Helsingin kaupungin peruskoulu Hillerikujan päässä Herttoniemessä - lienee lopetusuhan edessä? Lapset löytävät kotipihoistaan sosiaalista käyttäytymistä, koska täytyy tulla toimeen ”pihan sääntöjen” mukaan, ettei erottaudu liiaksi muista. Koulu on eräs paikka lapsien kasvatuksessa ja moni saa siellä ainoan lämpimän aterian liian monina päivinä. Yhteiskunta huolehtii nuoremmistaan aina 1-vuotiaasta 16-ikävuoteen saakka. Peruskoulu on ilmainen ja nyt keskustellaan 0-linjasta koskien päiväkoteja ja alle kouluikäisten hoitopaikkoja. Ennen lapset hoidettiin ja valmennettiin kotona.
Teksti
Helsingin Siiliten peruskoulu Hillerikuja 4:ssa - koulu lienee lakkautusuhan alainen, vaikka ennusteet lupailevat lisää väestöä muualta Suomesta nimenomaan pääkaupunkiseudulle. Peruskoulun ala-aste on merkittävä lapsien hoito- ja valmennuspaikka. Liian usein koulu jää ainoaksi paikaksi, missä lapsi saa opastusta elämäntaipaleensa varrelle.
”Masennuksen hoito on parantanut, itsemurhien määrä laskenut ja työuupumus vähentynyt, sanoo professori Jouko Lönnqvist. Koskaan suomalaiset eivät ole olleet niin terveitä tai tyytyväisiä kuin nyt - vaikka sitä onkin vaikea uskoa” .
Hei,
Sunnuntain HS:ssa oli väite otsikossa vailla vertaansa. ”Onnensa huipulla” oli raflaava ja väkevä ilmaus tietäessämme Suomen merkittävät itsemurhaluvut, etääntyvän nuorison ongelmat (varsinkin pojat), yksinäiset vanhukset, laitoksissa olevat ikääntyneet henkisen elämän ja kuoleman rajamailla kituvat.
”Mielisairaat” täyttävät avoimet ja suljetut laitokset, yhä suuremmaksi käyvä lääkkeiden syönti sekä aivan uutena ilmiönä noin 50-vuotiaiden miesten kuolemat hyvin koulutettuina ja työssään myös menestyneinä. Lisäksi epidemian lailla hiipii myös laaja työväsymys, joka vielä laistaa tutkijoiden mittarit ja havainnot.
Arvaan HS-kirjoituksen perustuvan tilastointiin, teknisiin tutkimuksiin, tulotason keskimääräiseen nousuun, parempaan ostovoimaan ja lisääntyvään vapaa-aikaan. Onni ja onnellisuus eivät lähde tunnetusti ja tutkimuksellisesti rahasta eikä kulutusvoimasta, se lähtee tyytäväisyydestä.
Arvaan HS-kirjoituksen perustuvan tilastointiin, teknisiin tutkimuksiin, tulotason keskimääräiseen nousuun, parempaan ostovoimaan ja lisääntyvään vapaa-aikaan. Onni ja onnellisuus eivät lähde tunnetusti ja tutkimuksellisesti rahasta eikä kulutusvoimasta, se lähtee tyytäväisyydestä.Tänä päivänä on entistä enemmän moniongelmaisia, yksinäisiä, sinänäsä hyvin toimeentulevia. Alkoholin kulutus on kasvanut entisestään, sairaspoissaolot lisääntyneet ja varsinainen työn maasta muutto ei ole vielä edes alkanut. Pelko jäytää tietyillä toimialoilla, tiedämme, että meidän kilpailukyky on syöty korkeassa palkkatasossa (sarjatuotanto ja perussuunnittelu).
Ymmärrän artikkelin ”rauhoittavan merkityksen” lukijoille, mutta eikö olisi hyväksi tunnustaa asioita ja katsoa ympärille. Monet tutkijat ovat ”tutkimuslinnoissaan” kaukana lähiöpubeista, poliisien arkipäivästä, sosiaalityöntekijöiden toimistokopeista. Papit tietävät myös arkiharmaan hyvin todellisen tilanteen.
Onnellisuutta eivät ole elintason kaukojäähdytyslaitteen Helsingin keskustassa, onnellisuutta eivät ole kasvavat maastoautot, nousevat asuntojen hinnat, eikä varsinkaan bruttokansantuotteen nousu. Voisimme mieluumminkin kysyä mikä on meidän nettokansantyytyväisyyden aste.
Tilastot, joihin useasti viitataan tehtäessä ”onnellisuustutkimuksia” ovat yhtä harhaanjohtavia kuin työttömyysluvutkin, jonka todellista määrää ei tiedä kuin työttömät itse. Tilastojakin on monia aina tarvitsijansa mukaisesti.
Kuinka voi olla mahdollista silmien sulkeminen, voiko keskiarvoajattelu hämätä ja sokeuttaa myös asiantuntijat, jotka näyttöpäätteidensä ja numeeristen esitystensä myötä ovat yhtä kaukana todellisesta elämästä kuin nettopalkka määrätystä lääkeannoksesta.
Tämä vastine on tehty kritiikillä, rakentavuudella ja ihmisyydellä. Huuto kansalaiselta perustuu mm. sosiaalityöntekijöiden, psykiatrien, lääkärien, apteekkareiden, poliisien, hautausurakoitsijoiden ja sairaaloiden henkilökunnan haastatteluihin, toki ”epätieteellisin” menetelmin, enkä voi myöskään missään nimessä väheksyä niiden monien pappien hiljaista kertomusta pahaa oloa tuntevista ihmisistä, joka ei muuten katso kulutusvoimaan.
Olen alle liittänyt muutamia lehtikirjoituksia aiheesta ja vähän sen vierestä, ne ovat julkaistut suomalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä viimeisen vajaan vuoden aikana. (Ne löytyvät myös tältä blogilta).
Rakentavasti menestystä tutkimustyöhön kuin journalistiikan kriittiseen maailmaan,
Avoin ja rakentava kirje professorille ja toimittajalle:
Professori Jouko Lönnqvist työskentelee Kansanterveyslaitoksella tutkimusprofessorina ja on saanut arvostettuja huomionosoituksia yhteiskunnalta.
Vastinetta kirjoitukseen HS:sta (23.07.2006), suora lainaus ingressistä
Lääkkeitä syödään yhä enemmän; lääkärit pääsevät vähemmällä määrätessään reseptejä enemmän. Annokset suurenevat. Sairaalahoidon välineet ja laitteet kallistuvat joka vuosi; hoidot ovat yhä arvokkaampia.
Elinajanodote nousee ja eläkkeelle tulevat ihmiset ovat keskimäärin yhä paremmassa kunnossa. Osa nuorista on jo ”lääkekierteessä” ja käyttävät euro-mitoilla alkoholia, tietämättä mitä huomenna tekisivät.
Eläkeläiset ja eläkeikään tulevat suuret ikäluokat tietävät mitä ovat vaikeat ajat; he ovat kokeneet iäkkäämmissä luokissa jopa pienoisen nälänhädän ja puutteen. Heillä on tieto, kuinka tulla toimeen vähemmällä. Eläkeläisistä suurin osa ei tiedosta meille nuoremmille ikuista hokemaa kasvun politiikasta.
Kokeneet ihmiset ymmärtävät, että tyhjästä on paha nyhjästä. Vanhuksilla on myös terve kunnioitus luontoa ja ympäröivyyttään kohtaan.
Nuorisoa on ikäluokkina vähämmän, paljon vähemmän kuin seuraavien vuosien aikana eläkkeelle siirtyviä. Nämä nuoret pitäisi työllistyä täysimääräisesti, sillä Suomi tarvitsee työntekijöitä kaikille aloille. Aktiiviväestö maksaa merkittävän osan eläkkeistä joka kuukausi palkkanauhoistaan.
Hälyttävä määrä nuorista ei tiedä vaikeuksista taloudellisesti, koska koti on ollut monille ”runsas”, mutta osallistumaton. Kotisiteen katketessa monet nuoret eivät ymmärrä vaikeuksien edessä mitä tehdä; kierre on valmis.
Tietämättöminä ratkaisuista moni nuori tipahtaa osallistumattomuuskuoppaan ilman yhteiskuntahyväksynnän saantia. Samankaltaisia löytyy kaikkialta ja hyväksyntää ja osallistumista pitää hakea vaikka huikkaremmeistä, lääkenarkkareista ja huumeryhmistä. Monella nuorella ei ole edes ollut ”kotia”; isä ryyppäsi, äiti masensi itsensä lääkkeillä ja mummokaan ei jaksanut loputtomiin.
Osa eläkeläisistä on jo nyt varakkaampia kuin koskaan, jättäen suuremmat perinnöt kuin milloinkaan koko Suomen historiassa. Eläkeikää lähestyvät suuret ikäluokat tulevat saamaan vieläkin suuremmat perinnöt, kuin ikinä aikaisemmin; nämä tulevat vastaavasti jättämään entistä suuremmat omaisuudet entistä pienemmille ikäluokille.
Ylihuomisen kulutus- ja ostovoimasta merkittävä osa on aikaisemmin hankittua pääomaa, joka suuntautuu myös ”kotiinpaluumuuton” myötä laajasti koko Suomeen. Osa ”maalta tulleista” palaa syntysijoilleen kuluttamaan kunnallisia palveluita, mutta myös tuomaan kulutuseuroja juuri nyt näivettyviin kuntiin ruuhkasuomen ulkopuolelle.
Kuinka saamme palvelut kohtaamaan; suuret kaupungit ja väestökeskittymät rakentavat kilpaa palveluita luullen loputtomaan väestösiirtoon ”maalta”. Maalla monesti on erinomaiset palvelut jo rakennettu, ilman suurempia jonotuksia, ja nyt väestöä siirtyy ruuhkasuomeen ja väestökeskittymiin. Palvelut ikäänkuin rakennetaan kahteen kertaan; se on tuhlausta.
Eri kokoiset ikäluokat ovat haaste. Haaste se on nimenomaan valtiolle, koska nyt vihdoin olisi rakennettava koko maata koskeva väestöpolitiikka. Kaikki eivät voi muuttaa Helsinkiiin, Ouluun, Kuopioon, Seinäjoelle, Tampereelle tai Turkuun. Valtiovalta voi rakentaa kannusteita väestön pysymiseksi tasaisemmin koko Suomen alueella.
Verotus on vahva ja vapaaehtoinen keino säädellä väestöjakaumaa koko Suomen alueella. Suomi on yksi EU:n pinta-alaltaan suurimmista, mutta vähäväkisimmistä maista.
On ennakoitavissa, että moni myy ”hyvähintaisen kaupunkikaksionsa/ -kolmionsa ja vaihtaa sen rivitaloon, omakotitaloon tai myöhemmin palvelutaloon sieltä, mistä nuoruutensa ja muistonsa ammensivat. Tämä muuttoaalto voi vielä yllättää yhteiskuntatutkijat.
Suomi on myöskin huomisen tutkimuskohde, kuinka väestöpyramidi hoidetaan ja rahoitetaan, sillä meillä alkaa ensimmäisinä Euroopassa ikääntyvän väestön haasteet. Samaan aikaan Suomessa on nuorisohaaste saada työllistyvyys (kohtaanto) ja osallistuminen uudelle tasolle nykyisestä.
Ihmiset hakevat ikääntyessään mieluummin elämisentasoa kuin laput silmillä ostovoimaa. Elämisentaso lähtee yhteisöstä, ja suuri kaupunki on liian monesti vanhukselle yksinäisyyden kehto ilman osallistumista. Pienikin ryhmä ja olemassa olon hyväksyntä ja huolehdinta on sisällökkäämpi ratkaisu kuin yksinäiset illat keskellä kantakaupunkia.
Osallistuva ihminen on terveempi, virkeämpi ja aktiivisempi. Ikääntyvä väestöosa tunsi ja tiesi vaikeudet rakentaessaan tämän hyvinvointisuomen jäämiseksi nuorisollemme, joka ei kaikin osin tunnista sitä työtä, mikä on heidän eteen tehty. Vastuun tulee kohdata kaikissa ikäluokissa. Menestystä Suomelle!
Uutisointia puhuttaa nyt myös Suomessa vahvat epäilyt lapsiin kohdistuvista muun muassa internetin välityksellä alkaneista seksuaalisista hyväksikäytöistä. Pinnalle on tullut jäävuoren huippu. Eläinkunnassa ei ole laadittuja lakeja suvunjatkamiselle, siellä toimivat vahvemman lait ja voimakas tarve lisääntymiseen ainoana päämääräpitoisena mallina itse elämäntarkoituksessa.
Eläinkunnassa toimivat luonnonlait. Vanhempien kasvattamat jälkeläiset ovat valmiit lisääntymiseen heti, kun sukukypsyys saavutetaan. Selvää ”ikärajaa” vuosina ei ole, on vain luonnonlaki, joka tuntuu nenään ja vaistoihin sekä toisinpäin sisältä tulevana tarpeena tehdä jotain.
.
Ihmiset ovat rakentaneet lait - sukukypsyyden käyttämisen osalta - selkiyttämään veteen piirretyn viivan. Sukukypsyys biologisesti saavutetaan aikaisemmin, kuin laki sen sallii toimintana ja mieli sen täysin ymmärtää.
.
Seksuaalisuus on luonnossa markkinointia ja mainontaa. Urokset ovat komeita ja sijoittuvat näytösalttarille valiintumisten kohtaamiseksi. Naaras katsoo usein vierestä, kun uros taistelee itselleen lisääntymisen oikeuden. Soitimella oleva urosmetso on naaraille komea näky ja paras kalisuttaja saa palkinnon. Uros on geenistöltään aina taistelutilanteessa ratkaistaessa perimän siirtoa eteenpäin.
.
Länsimainen markkinatalous on ulottanut markkinoinnin ja mainonnan kaikille elämän aloille. Mainostetaan niin miehekkäitä mammuttimaastureita, naisellisia ja eroottisia vaatteita kuin tunteisiin vetoavia palveluita mm. keräyksinä. Koko elonkaaremme on täynnä mainontaa. Mainosihmiset ovat keksineet myös nuoret, jopa alaikäiset markkinoinnin alttarille, jossa mm. piiloseksuaalisuudella on näkyvä osansa.
.
Alaikäiset ovat löytäneet mainosvälineen vailla vertaa; internet on täynnä mm. chat-palstoja, joissa sivustot ovat täynnä nuorten tyttöjen ja poikien kuvia photoshopattuina, aseteltuna ja edukseen järjestettynä aikuisten mainosmaailman mukaisesti. Nämä kuvat ovat kaikkien nähtävillä. Nämä internetpalstat ovat markkina-aluetta verhottuna yhteenkuuluvuusryhmien keskusteluihin. Osa nuorista ei olisi tiennyt ”kaunistaa” itseään esittelykuntoon, ellei markkinaviesti aikuisten maailmasta olisi heitäkin tavoittanut. Sitä nuoret ja lapset perässä, mitä aikuiset edellä.
.
Suosituimmalla chat-palstalla Suomessa on 8 mijoonaa potretti- yms.kuvaa ja 467.000 nuorta/lasta esittelyssä. Kävijöitä sivuilla on joka päivä satoja tuhansia ja niiden joukkoon mahtuvat myös nämä epänormaalit helpon voiton tavoittelijat. Tällä sivustolla rekisteröityneiden käyttäjien keski-iäksi on laskettu 19 vuotta, toisaalta monet nuoret ilmoittavat ikänsä korkeammaksi, kuin se onkaan.
.
Uros ja mies on aina testaustilanteessa kykyjensä osalta; on kysymys viehätysvoimasta ja tarpeesta kokeilla myös varttuneemmalla iällä kykyjen ja keinojen toimivuutta. Uros on aina markkinatilanteessa naaraiden ja naisten valintatilanteissa. Ihmisissäkin monesti naiset katsovat vierestä kun miehet vertailtuvat; nokkelin, vahvin ja huomaavaisin vahvalla itsetunnolla saa palkinnon ikiaikaisessa taistelussa seurustelusta ja sen jälkeisestä suvunjatkannasta. Mieheltä eivät lopu tarpeet, suvunjatkantakyky normaalisti säilyy loppuelämän.
.
Osa varttuneista miehistä on valinnut itselleen ”helpon” markkinatien kykyjensä, taitojensa ja huomaavaisuuden testaamiseksi; se on internet, joka on täynnä tarjontaa aikuistenmaailmassa. Viime vuosina tähän tarjontaan on tullut nuorten ja lapsien omat sivustot ja chattipalstat, joilla on nyt varhaisteineinä ja lapsiaikuisina kuvamarkkinat, joista on helppo valita kohteita. Kyseessä on tarjonta- ja kysyntätilanne, jossa alaikäisen mieli ei usein ymmärrä, mitä on tekemässä. Lisäksi teiniytyvällä tytöllä on tarve alkaa kokeilemaan omaa viehätysvoimaa; kaikkien tyttöjen äidit tietävät tämän. Tässä kohtaamispisteessä syntyvät lakien mukaiset rikokset.
.
Nettipalstoilta löytyy helppoja ”uhreja” tarpeisiin omissa ikäluokissaan onnistumattomille miehille. Kun luontainen tavoittelu ei ota onnistuakseen, on kentäksi valittava sellainen, jossa onnistuminen omille tarpeille onnistuu. Nuoret tytöt ovat suojattomia, he ovat luonnonmukaisesti testausvaiheessa itsekkin ja tähän miehet iskevät kiinni. Kokemus käyttää hyväkseen kokemattomuuden. Vastuu varttuvasta nuoresta jää unholaan. Vanhempien osuutta kasvatuksessa, koulimisessa ja opastuksessa ei voida unohtaa. Tietokoneessa on myös OFF-nappula.
.
Alaikäisten hyväksikäyttö kohtaa myös toisen ilmiön tyttöjen lisäksi pojissa, joista pieni osa varttuneista miehistä on kiinnostunut. Tämä toiminta on täysin luonnonvastainen; urokset keskenään eivät voi lisääntyä ja eläinkunnassa tämä saman sukupuolen keskinäisesiintymä on erittäin harvinainen, sen luonnottomuuden vuoksi. Ihmisillä vastaava tilanne alaikäistilanteessa varttuneemman tahon osalta on sairautta ja vastoin luonnollista kehittymistä. Yhteiskunta hoitakoon sairaat asianmukaisesti pois yhteisöllisyydestä. Luonnossa nämä erikoistilanteet eliminoituvat tavallansa.
.
Seksuaalisuus alaikäisten osalta on myös kasvatuskysymys. Vanhemmilla on velvollisuus valmentaa lapsensa kohti yhteiskuntamme mukaisia normistoja myös viattoman esittelyn, itsensä markkinoinnin ja mainonnan osalta. Vanhempien tulee ymmärtää oman nuoruutensa kautta lapsiensa kehittyminen ja muuttuva maailmanmeno.
.
Varttuneemmat ihmiset, lähinnä miehet ovat vastuussa omasta kyvystään ja jos se ei onnistu omassa kategoriassa, niin silloin on aika ajanut ohi ja ”helppoa” tavoittelua, manipuloimalla kokemattomia ja alaikäisiä ei tule sallia. Yhteiskuntaelämä on vastuuta itsestä ja toisista. Luonnonlait ovat meillä ihmisilläkin.
Globalisaation mukanaan tuoma maailmanlaajuinen työn uudelleenjako rutistaa palkojamme, työmme tuottavuutta, hermojamme ja lopulta ajaa kokonaiskustannuksia alas ja tuottavuutta kuin laatua sekä innovaatioita lisää - nuorisomme joutuu koville opiskelun taistelussa mm. kiinalaisia kohtaan. Meidän on pakko viedä, koska myös tuomme. Se vaatii kilpailukykyä…
.
Opiskelijat ovat huominen ja koko kansakuntamme tulevaisuus. Maailmanlaajuinen työn uudelleen jako vie meiltä perinteellisiä työpaikkoja. Kilpailu on kovaa ja uudet kehittyvät maat puskevat markkinoille motivoituneita ja ahkeria työläisiä, vastavalmistuneita ja kokeneita osaajia.
.
Suomen etu on nyt korjata opiskeljoiden edellytykset taisteluun osaamisesta, motivoituneisuudesta sekä hengestä ottaa vastaan kilpailu. Suomi tarvitsee vähät nuorensa kyvykkäinä, taistelutahtoisina, systemaattisina ja uteliaina ratkomaan huomisen verokertymäongelmat. Opiskelijoiden edellytyksiä pärjätä ei ole tarkistettu vuosikausiin, nyt on sen aika.
.
Tämä vetoomus koskee koko Suomea, meidän on nähtävä ne perusnuorten ongelmat yhtäaikaisine työssä oloineen, jatkuvasti kallistuvine asumiskustannuksineen sekä opiskelun kiristyminen säädettäessä määräaikoja valmistumisille
.
Yhtälö ei toimi, yhtäaikaa töissä ja koulussa ei toimi aikarajojen puitteissa. 20 vuotta sitten opiskelijat saivat enemmän käteen kuin nyt. Tuolloin otettiin surutta lainaa, nyt ei, on epävarmuus. Ei luoteta itseensä ja huomisen omaan yhteiskuntaan. Nykyisten opiskelijoiden herkkyyttä kritisoida perustellen nykyistä yhteiskuntaa tulee lisätä, lisäksi heidän uteliaisuuttaan tulee kannustaa näkemään huomisen aivan uusia ratkaisuja.
.
Valtion erityisessä suojeluksessa pitää olla työ, opiskelu ja päivätyön tehneet eläkeläiset ja kehittyvät lapset. Nyt pitää panna opiskelijoiden asiat kuntoon niin rahoituksen, opintotavoitteiden, valmistumissuuntien kysynnän (kädentaitoja unohtamatta), oppilaitosten, korkeakoulujen ja yliopistojen määrän osalta sekä yhdistetyn koulutuksen/ työtehtävien yhdistelemisenä.
.
Verotus voidaan ratkaista päätoimisten opiskelijoiden osalta uudelleen, veroton vuosiansio nostetaan riittävälle tasolle. Lisääntyvä työvoima- ja rahapula ajaa miltei valmistuneita opiskelijoita töihin ja tämä työ tulee synkronoida itse opiskeluun osaksi sitä.
.
Kansanedustajamme voivat nyt näyttää voimansa ja muuttaa hallituksen laatimaa budjettia ratkaisemaan juuri nyt huomisen edellytyksemme opiskelijoiden osalta. Koko opiskelijamaailma voisi ottaa tulevat eduskuntavaalit protestina ja osoittaa oman huolensa itsestä ja koko huomisen kansakunnastamme.
.
Ilman nykyistä opiskelijasukupolvea nyt hankittu osaaminen, varallisuus ja suomalainen henki ei toimi. Paine ulkomailta kasvaa, uusia vähempään tyytyviä opiskelijoita tulee koko ajan lisää
.
Jokainen opiskelija voi mennä hiljaisesti itseensä ja katsoa, mitä on omaehtoisesti tehtävissä. Osalla on riittävästi kaikkea ja osalla ei. Osa saa kotoa, osa ei. Osa pääsee töihin, osa ei. Kaikille yhteinen päämäärä on kannusteellinen opiskelu ja valmistuminen tarpeellisiin ammatteihin viivyttelemättä, kantamaan se yhteiskuntavastuu, joka isovanhempiemme osalta on mallikelpoisesti hoidettu.
.
Suomi tarvitsee yhteishenkeä, yhteenkuuluvuutta, tarpeellisuutta ja ryhmään kuulumisen henkeä. Nykyiset vaaleihin valmistautuvat kansanedustajat voivat nyt kantaa oman osansa yhteiseen tavoitteeseen kohottamaan opiskelijoiden edellytykset sille tasolle, mitä huomisen yhteiskunta tarvitsee taistelussa osastamme maailmanlaajuista kilpailua.
.
Ilkka Luoma
Työttömyyden kasvaessa - masennus ja itsemurhat lisääntyvät, samoin alkoholismi. Nuoria on suhteellisesti eniten työttöminä ja tekemättä mitään, vaikka elämä olisi edessä. Huoli pohjalle putoamisesta on aiheellinen - mutta mitä pitäisi tehdä - säätää työvelvollisuus ja valtiolle työnantovelvollisuus? —
.
Inhimilliseen yhteiskuntaan kuuluu ilo ja suru. Iloa ei jatku loputtomiin, eikä suruakaan pitäisi kokea yli kestokyvyn. Suru, epäonni, epäonnistumiset ja useasti kytköksen katkeaminen osallistumiseen johtaa mm. masennukseen.
.
Ihminen on laumaeläin ja sopii luontevasti yhteisöllisyyteen. Erkaantuminen ryhmästä tai osallistumisesta erakoi yksilön, jolloin yhteenkuuluuvuuden, osallistumisen ja tavoitesaavutuksen tarve ei toteudu; ihmisestä on tullut ”hyödytön”.
.Kvartaalitalous ja tehokkuuden päämääräpyrkimys ajavat markkinataloutta kujanjuoksuun, jossa pyrkyryys, ahneus ja puhtaan omaehtoinen voitontavoittelu erkaannuttavat yksilöt kauemmaksi yhteisöllisyydestä.
Kvartaalitalous ja tehokkuuden päämääräpyrkimys ajavat markkinataloutta kujanjuoksuun, jossa pyrkyryys, ahneus ja puhtaan omaehtoinen voitontavoittelu erkaannuttavat yksilöt kauemmaksi yhteisöllisyydestä..
Vastuunkanto, huolehdinta ja tiimikeskeisyys kärsivät yksilökeskeisessä voitontavoittelussa, jossa oma itsekäs tulotason nostovaade epäsuorasti välinpitämättömyyden tai ”sokeuden” kautta johtaa syrjäytyneiden ihmisten kulujen maksamiseen lisääntyvinä veroina.
.
Kuten eläinkunnassa, ei kaikille ihmisillekkään ole paikkaa ylimmillä portailla. Ihmisten mitatessa kyvykkyyttään osto- ja kulutusvoimalla, vie se sijaa vastuullisesta yhteistoiminnasta, jossa keskinäisyys, yhteinen tavoite sekä toteutumisen riemu jää saavuttamatta jatkuvasti käynnissä olevien saneerauksien, tehostustoimenpiteiden ja henkilöjärjestelyjen vuoksi.
.
Masentunut, omaan pohjattomaan kuoppaan pudonneen ihmisen nousukyky ilman apua ei ole useasti mahdollista. Vastuullisuus yhteisön puolelta voisi useissa tapauksissa jo alkuvaiheessaan helposti nostaa henkilön kuopastansa takaisin ryhmään ja toimintaan.
.
Ihminen on luotu tekemään työtä ja osallistumaan sekä kokemaan onnistumisen hetkiä. Aina ei voi onnistua ja tuolloin ryhmän ja yhteisön vastuullisuuden tulisi ohittaa itsekeskeiset voiton ja pyrkyryyden tavoitteet oikeasti kannustamalla ”juuri sillä hetekellä heikompaansa.
.
Eläinkunta on harmonisessa luonnossa evolutiivisesti vahva, koska elämänkamppailussa tapahtuu koko ajan vahvemman ja pystyvämmän valinta. Heikolle ei yksinkertaisesti ole sijaa; ainut ihmisinhimillinen tapahtuma on suvunjatkannassa tapahtuva poikueiden huolehdinta.
.
Ihminen on halunnut erottautua eläinkunnasta ja näin on syntynyt tulontasaukseen pyrkivä yhteiskuntamalli, joka päätöksiltään olisi demokratia. Liiketaloudessa pelaa vahvemman ja nokkelamman lait; itse yhteiskunta kamppailee nyt suurenevan ”sosiaalilaskun” parissa totuttuun tulontasaukseen riittämättömien jakokelpoisten varojen niukkuudessa.
.
Nykykaltainen ”demokratialla” tuettu markkinatalous repii laajenevasti kuilua tulontasauksen ja liiketoiminnan voittojen väliin. Maailmassa kaikki eivät voi olla voittajia; osa tulee aina häviämään
.
Masennus on yksi inhimillisyyden äänetön hätähuuto sivuraiteellistumisesta oravanpyörämekanistisesta kilpailutaloudesta, jossa ahneus ja itsekeskeinen voitontavoittelu ovat haudanneet alleen huolehdinnan ja tuen työympäristön väliaikaisille alisuoriutujille.
.
Masennukseen on kaatunut viimeisen 20 vuoden aikana suunnaton määrä energiaa, osaamista ja kokemusta. Yhteiskunta olisi tarvinnut tuon osaamisen, mutta hallitsemattomassa kilpailutilanteessa yhteisillä panoksilla koulutetut arvonmuodostajat poistuivat työvahvuudesta joko lopullisesti tai sitten tulontasauksen debet-puolelle.
.
Hallitsematon markkinatalouden yksisilmäinen kilpailuvietti liiallisesti ahneine edusmiehineen on törmäyskurssilla tulontasauksen luoneen parlamentaarisen demokratiayhteiskunnan kanssa. Nyt olisikin syytä aloittaa laaja kansalaiskeskustelu poliitikasta ja tulevaisuuden suunnasta, kuinka edustuksellisen demokratian tulee käymään.
Suomalaiset ovat itsemurhaherkkää kansaa - nyt myös enemmän nuoret ja alle 18-vuotiaatkin. Tämä on merkki jostain. Jossain on mennyt pahasti vikaan - kaikki ei ole melankolisesta luonteestamme kiinni. Mikä on todella vanhempien osuus kasvatuksessa? Mitä teemme kun mieli sairastaa? Tehoyhteiskunta tuottaa aina enemmän mielenterveysongelmia kuin vähemmän voittoa tuova sosiaalinen yhteiskunta. Kumman valitsemme?
.
[22012006] - 1950- ja 60-luvuilla oli runsaasti työpaikkoja, joihin pääsi yksinkertaisellakin osaamisella työhön. Työt olivat teollisuuden ja palveluiden aputöitä, jotka olivat osana kokonaisuutta välttämättömiä, mutta joiden tekijäksi kelpasi yhteiskunnallisesti ”lahjattomampikin” ihminen. 40% mielisairaaloiden asiakkaista hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon. Työtehtävien vaativuus kasvaa nykyaikana entisestään.
2518984 bytes, 630 x 419 pixels. 29.10.2004. DSC_1601. Nikon D70+MicroNikkor 60mm/2.8. Photos by Irmuli 2004. …
.
Suomi on sairaanhoidossa vielä maailman huippumaita. Suomessa huolehditaan myös mielisairaista kapasiteetilla promille koko kansakunnasta. Säästö- ja juustohöyläpolitiikka vie kuntia, kuntainliittoja ja sairaanhoitopiirejä ahtaalle, jolloin kotiinlähetyksistä kohoaa uutisoinnin aihetta traagisina otsikoina.
Nykymallisessa markkinataloudessa myös mielisairaanhoito on hinnoiteltu ja pelissä on tavoiteasetanta. Veronmaksajat vähenevät Suomessa ja eliniänodote kasvaa entisestään. Ihmiset ikääntyessään yksinäistyvät ja erakoituvat kaupunkikaksioihinsa. Hoitotarve kasvaa psykiatriassa.
Yleislääketieteen hoitopäivän (somatiikka) hinnaksi on määrätty 1150 euroa per päivä. Psykiatriassa se on 630 euroa. Mielisairaaloissamme vuodepaikoista on n. 75% aina käytössä.
Ihmiset tarvitsevat stressin, burn-out -ilmiöiden, yleisen jatkuvan huolen ja kiristyneen perhe-elämän vuoksi enemmmän päivystyskäyntejä hinnalla 110-273 euroa per käynti. Sairaidemme joukossa on myös ”lopullisesti menetettyjä” ja yhteiskunta joutuu vakavimman toden eteen, koska päätökset on tehtävä myös heidän osaltaan.
Sukulaiset ovat etääntyneet iän myötä, kunnes yksinäisyys kohtaa ja ainoaksi elämän helpotukseksi koituvat mm. mielisairaalat. Samalla tavalla ”normaalit” ihmiset hakeutuvat apteekkiin, pankkiin ja lääkärin vastaanotolle puhekaverin puutteen vuoksi.
Monet ”mielisairaiden” kontaktiotot olisi voitu välttää vastuullisemmalla sukulais-huolehdinnalla. Kaukoidässä kolmannen polven lapset saavat arvokasta elämänkokemusta isoäideiltään ja -isiltään.
Työ vaatii tai halutaan vaativan nykypäivänä yhä enemmän; miltei tehtävä kuin tehtävä, niin kolmen kielen osaaminen, kansainvälinen businesskokemus, 15 vuoden työkokemus ja alle 35 vuoden ikä; näitä tavoitteita ei monikaan täytä ja kummallinen dilemma: työvoimapulan ja työttömyyden yhdistelmä on tosiasiaa.
Me ihmiset emme ole samasta puusta, vaan olemme yksilöitä ja kaikki eivät jaksa ponnistella, pyrkyröidä, taistella ja kyynärkikkailla itseään nykymaailman markkina-mekanismimenestyjien joukkoon.
Osa ”palaa henkisesti loppuun” ja hakeutuu hoitoon pettyen omaan ”osaamattomuuteen”. Arkipäivän arvostus voisi kohdentua myös kädentaitoihin, jolloin ”business- ja virkamies-kikkailua” osaamattomat hiljaisemmatkin itseään vähemmän tyrkyttävät saavat tehtäväkuvan, josta saa osallistumisen ja yhteisöllisyyden tyydykettä. On muitakin mittausmenetelmiä kuin optiolauenta, urakkakorvaus ja nuolaisulisä.
Tänä päivänä uudet psyykelääkkeet palauttavat veronmaksajiksi akuuttipotilaita 2-4 viikon ”hoitokierrolla”, rivakammin kuin ennen. Pitäisi olla muitakin keinoja kuin lääkepumppaus.
Yhteiskunnalle olisi edullisempaa järjestää osallistuvaa työtä, miltei mitä tahansa, kunhan ihmiset pääsevät takaisin yhteiskuntaamme tuoden hyödylliseksi kokemisen tunteen tekijöilleen.
Mielenkiinto on liiaksi kohdistunut henkilökohtaisen tulon valvontaan, huomaamatta, että ympärillä hätä ja tarve kasvaa heikentäen pitkällä aikavälillä myös ”terveiden” elinoloja.
Tänä päivänä kansalaisille tuputetaan lennä Matti, lennä -elokuvaa muistutuksena ihmisen julkihädästä unohtaen kaiken sen glamourin ja kansallistunteen mitä nuori Matti Nykänen aikoinaan Suomen kansalle antoi maailman kautta-aikojen parhaana mäkihyppääjänä. On tekojen aika.
Media huutaa kilpaa epätietoisten vanhempien kanssa hätää nuorten itsemurhista, jotka ovat tuplautuneet lyhyessä ajassa. Ensin nuoriso kapinoi, seuraavaksi se särkee ja rikkoo, sitten käytetään väkivaltaa - osa käpertyy hiljaa kasaan. Ystävää ja kuuntelijaa ei löydy, eikä löytynyt.
.
Itsemurha on teko, joka jättää vain tyhjän paperin ilman sanoja. Jokin asia on mennyt raskaasti vikaan. Elämän voima on kuitenkin voimista suurin, … mikä jäi vanhempien osaksi - kun murskaava viesti saapuu —
.
[2005] -TV2:n Punainen lanka luotasi vaikeaa tabu-asiaa itsemurhan olemusta Maarit Tastulan juontamana. Suomi on itsemurhaluvuissa keikkunut sangen korkealla, kuten ”veljeskansa” Unkari. Itsemurha on tapahtuma, joka jättää suuret kysymysmerkit. Asiaa on käsitelty luonnollisesti jälkeenjäävien toimesta niin itsesyytöksinä kuin ihmettelynä, kun kaiken piti olla niin hyvin ja kun minä en tiennyt!
Joidenkin tutkimusten mukaan henkilö päätyy itsemurhaan vakaasta tahdosta ja pitkän harkinnan jälkeen. Itsemurha tuomitaan useasti periksiantamisena ja sietokyvyn heikkoutena. Luonnossa vaikuttaa eloonjäämisen ja suvunjatkamisen kamppailu, jossa eloonjäämisvietit rakentavat kykyä suvun jatkuvuuteen; siis elämänkierron ylläpitoon.
Itsemurhaa voidaan tarkastella myös tapahtumana, jossa sen hetkisen eloonjäämiskamppailun nyörit katkaistaan ja valitaan hyppy tuntemattomaan. Itsemurha voi olla toive siirtymisestä jatkumoon, luonnonkiertoon, josta on saatu ”näkymä” jo maallisen elämän aikana. Ihmisarvioiden mukaiset mielenvikaisiksi luokitellut ihmiset eivät yleensä itsemurhaa tee, vaan teko on useasti vakaa ja systemaattinen.
Osa itsemurhista tapahtuu ”vahingossa” esim. liiallisen alkoholin tai lääke-alkoholiyhdistelmän vaikutuksessa. Vakaasti suunnitellut itsemurhat ovat merkittävä osa kaikista hypyistä tuntemattomaan. Yleensä jälkeen jää kirje tai muu viesti, jossa ollaan pahoillaan aiheutetusta tapahtumasta. Elämä on päätetty lopettaa, koska sille ei katsottu olevan enää mitään syytä jatkamiseen. Tämä elämisen syyn puuttuminen on ydinkysymys.
Tarkemmat syyt itsemurhaan jäävät useasti piiloon. Jää jäljelle kysymykset jälkeenjääneiden itsesyytöksistä, mitä jäi tekemättä. Itsemurha on rohkea teko, jossa vapaaehtoisesti valitaan tie ennenaikaiseen kohtaamiseen, mitä rajan takana on. Itse tapahtuman suunnittelu alkaa jo aikaisin ja useasti kaikki siihen liittyvät seikat on mietitty valmiiksi kirjeitä myöten. Jälkeen jää myös joskus päiväkirja, joka paljastaa etenevän prosessin kohti lopullista tekoa.
Itsemurha voi olla myös päätös luonnonkiertokulusta, jossa vaihtoehdot jäivät vain yhteen ratkaisuun. Syynä saattoi olla osaltansa oma näkemys soveltumattomuudesta maallisen elämän yhteisössä. Umpikujana voi olla myös tahaton ymmärtämättömyys yhteisön ja läheisten taholta. Tyhjyyden ja saavuttamattomuuden tunne voi yhtäältä aikaansaada lopullisen ratkaisun.
Oman elämän lopettaminen on äärimmäisen kipeä ratkaisu jälkeenjääneille. Tekijän yksinäisyys ajoi anteeksipyytävään tekoon poistumisesta päämäärättömästä elämästä. Tietämisen tuska jälkeenjääneiden hiljaisista kysymyksistä ”miksi?” lisää tekijän surua viimeisellä ovella.
Itse tekijälle syyt ovat varmaankin hyvin kirkkaat, koska teko on usein suunniteltu. Hädän kertominen ennen tapahtumaa ei enää onnistunut vastaanottamattomuuden/ näkemättömyyden vuoksi läheisten taholta, vaikka huolenpito olisikin ollut olemassa.
Viimeinen hätähuuto jäi tahattomasti ymmärtämättä ja lopullinen ovi avautui hyppyyn tuntemattomaan ainoana pelastuksena pois maallisen elämän tyhjyydestä. Jälkeenjääneille jäi kysymys, mitä oven takana oli ja on. Tuohon kysymykseen tulee vastaus kaikille.
Puhutaan 1990-luvun alun lamassa tuhansien tehneen viimeisekseen itsemurhan. Kaikki oli mennyt, ystävät kaikonneet menestyksen haihtumisen myötä - vaimo lähti, vei lapset mennessään - ulosottomies oli viimeinen kaveri - entä nyt kun konkurssiaalto on vielä toistaiseksi alkamatta - kääntyykö kelkka ja onnistuuko valtiovarainministeri Kataisen pyyntö huolehtia lähimmäistä paremmin kuin edellisellä kerralla…
Suomalainen ei hevin lähde kaduille huutamaan. Emme näe nälkää, vaikka ruokajonot kasvavat*/. Suomi jakaantui kahtia lopullisesti Vanhanen II:n aikana - Kataisen valtiovarainministerikaudella. Nykyinen politiikanhoito on tiensä päässä. Suora kansalaisvaikute kasvaa ja nostaa päätään - ensi keväänä auringon lämmittäessä kadut, kansa nousee vastarintaan - niin se on tehnyt aiemminkin…
.
[04052006] - Lainvalvojat yllättyivät vastarinnasta, joka kohdistui aina luotettavuudesta arvostettuihin palo- ja poliisiviranomaisiin. He ovat peruspilareita, joille suuri kansa soisi enemmän yhteiskunnan varoja, mutta poliitikot eivät ole lämmenneet ajatukselle. Mellakointi on Suomessa harvinaista ja se järkytti uutisoinnin ja poliitikot.
Missä on vika, kun ihmiset nousevat vastaan niitä kohtaan, joihin arvostus on kulminoitunut? Mellakka on yksinkertaisesti viesti pahoinvoinnista, josta saatoimme nähdä nyt jäävuoren huipun. Suomessa ei likikään ole kaikilla niin hyvin kuin annetaan ymmärtää. Edelleen täytyy muistaa, että jotkut pienryhmät saattavat väärin perustein ajaa päämääriään aiheuttaen pelkästään sekaannusta.
Epätasapaino tulojen jakaumassa, sekä tietämys ansiottomasta ansainnasta ja ostovoiman keskittymisestä nostavat kapinahenkeä kansalaisissa. Jatkuvasti uutisoidut jättioptiot, johtajiston ylettömät palkankorotukset, työpaikkojen siirrot ja pakkomestaus YT-alttareilla eivät nosta yhteishenkeä kansalaisissa.
Tietämys on noussut tänään niin suureksi, että piilottelu ei enää onnistu kuten vuosikymmeniä sitten. Oikeuden päätökset, jotka vapauttavat todisteiden puutteessa ”kansalaisten mielestä ilmiselviä talousrikollisia” nauttimaan kätkettyjä omaisuuksia ei herätä myöskään luottamusta.
Tosiasia on, etteivät läheskään kaikki talousrikokset edes nouse tutkimuksiin. Poliiseja on yksinkertaisesti liian vähän tutkimuksiin.
Kansakunta on ominaisimmillaan silloin, kun se kokee yhtenevyyttä ja keskinäistä taistelutahtoa ulkoisia ongelmia vastaan. Nyt osa kansalaisista kokee ongelmia sisäsyntyisesti ahneudesta, piittaamattomuudesta, omanapaisuudesta ja kyvyttömyydestä johtajistolta nähdä alaisiaan tiimiosasena yhteisessä tuotannossa.
Peruskansalainen on unohdettu ja turhautunut. Varsinkin nuori on kokenut osallistumattomuutta, väkivaltaista kotia, juoppoa isää tai äitiä. Nuorista liian suuri osa yksinkertaisesti tiedä mitä he tekisivät. Henki on katoamassa Suomi-laivasta, meillä ei ole luottamusta herättäviä kansanjohtajia, tai jos onkin, niin liian vähän.
Omanapainen pikkunokkeluus tulonjaon epäsuhteessa ajaa verestävää vastakkainasettelua. Ihmiset tietävät, että kukaan ei ole kymmen- jopa satakertaisen palkan arvoinen. Kaikki suomalaiset tietävät logistisoituneen yhteiskunnan muodostuvan osasista, joilla on oma arvonsa ja osuutensa kansantaloudessa. Yksinkertaisesti liika ahneus on ylittämässä kipupisteet.
Voivottelu ei auta itse tapahtumaan, vaan takana oleviin syihin tulee kiinnittää huomiota. Makasiinimellakat olivat pientä näpertelyä ja itseprovosoitumista. Epätoivoinen mellakointi Suomessa tiedolla, että järjestys tulee kuitenkin paikalle, viestittää tekijöidensä vaihtoehdottomuuden.
Nyt ovat pioneerit liikkeellä ja he saivat huligaanien leiman. Laajemmat kansanosat eivät Suomessa lähde liikkeelle kuin äärimmäisessä hädässä, mutta laittomatkin toimet voivat saada kansalaisissa hiljaista hyväksyntää, koska vinouttavat ongelmat ovat useissa peruskodeissa jo arkipäivää.
Epätoivo yksilössä laukaisee joukossa harkitsemattomasti liikkeelle sellaista mitä ei yksin koskaan tekisi. Alkoholillakin on rohkaiseva vaikutus toimiin, mistä muutoin tietää rangaistuksen tulevan. Lisäksi nuori-ihminen on oikeasti huolissaan huomisesta.
Pahaolo leviää ja välinpitämättömyys seurauksista laajenee. Hädänalaisia välittömästi herkkiä ihmisiä ajautumaan laittomiin mielenilmauksiin on paljon enemmän kuin nähdään. Suomi on jakautunut kahtia.
Suomessa menee monien tilastojen mukaan paremmin kuin koskaan ja se tuudittaa sokeutta nähdä yhteiskunnan varjoisalle puolelle. Suomalainen on uskollinen kansalainen, joka on vannonut aina poliisin järjestysvaltaan. Suomalainen arvostaa poliisia ja mellakat eivät ole kohdiste poliiseihin eikä palomiehiin, pahaolo vain purkautui johonkin ohjatusti.
Mellakoiden takana on aina harvinaisen vähän aktiiveja, jotka lietsovat tarkoitushakuisesti osallistujia. Pienmellakka oli tärkeä muistutus muutoksesta. Yhteiskunnan päättäjien tulee oikeasti tulla kansan pariin ja nähdä hätä kymmenissä tuhansissa kodeissa. Hallitus ei ole pelkästään tarkoitettu maksamaan ulkomaan velkaa, tärkeämpää juuri nyt on katsoa kansan joukkoon ja toimia yhteenkuuluvuuden hyväksi.
Hätähuutoenergian käyttö mellakoinnin sijasta voisi mieluummin purkautua kansalaistoimintaan tulevia eduskuntavaaleja kohtaan. Kansa saa aina äänestäneiden näköiset edustajat Arkadianmäelle. Kansalaisaktivismi yhteisiin asioihin avaa laillisen tien tehdä muutoksia.
Mielenilmaukset näyttävästi ja laillisesti ovat kansalaisoikeuksia, joihin poliisi ei puutu. Joukkovoima voi kohdata itselleen omaehtoista yhteenkuuluvuutta, itsehillintää ja huolehdintaa toisistansa ja se on merkki Edustajillemme tulevasta äänestyksestä. Pääministerinkin pitäisi kitkeä syyt mellakoihin.
Suurimmat ongelmat ovat vielä edessäpäin ja juuri nyt on aika aloittaa eheyttäminen. Suomalaiset kykenevät hoitamaan yhdessä vaikeatkin ajat, jos vain johtajat jotka nauttivat suuren kansan luottamusta ja omaavat karisman, jola välikädelliset kansan edustajat pidetään herran nuhteessa - Kansa kaipaa Kekkosta.
Ilkka Luoma
*/
Ensi viikon tiistaina 22.12. YLE Ajankohtainen kakkonen esittää dokumentin pakkasen kohmettamasta köyhien ruokajonosta Helsingin Myllypurosta - jonosta, jossa monien kielien sekoitus purpattaa kuin Baabelin tornilla - niin tummina, valkoisina, kultahampaisina, opiskelijoina, yh-äiteinä, alkoholisteina, päihderiippuvaisina, tukea tarvitsemattomina kuin todellista nälkää näkevinä … kiinalaisia ei jonossa näy.
Erityisesti pojat syrjäytyvät, tytöt omivat poikien nahistelun kautta väkivaltaa. Makasiinit paloivat, Myyrmannissa kuoltiin pommin sirpaleisiin, Jokelassa ja Kauhajoella ammuttiin - missä mennään elintasopyörässä ja kulmakuppiloissa pyörivät vanhemmat? [kärjistäen aihetta, josta on kirjoitettu tuhansia sivuja…]
Suomessa Pelastuslaitos on erittäin arvostettu ja palomiehiä pidetään yhtenä yhteiskuntamme tukipylväistä. Kuvan johtokeskusauto oli VR-makasiineilla lauantaina heti syttymisillan jälkeen parkissa; sisällä kävi vielä kuhina lauantainakin. Johtoautolla oli oma agregaatti virransyöttöön, siis se oli riippumaton ulkoisista järjestelmistä. 6.5.2006, klo 11:58. DSC_12031.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
YLE:n toimitus kävi lauantai aamuna 6.5.2006 kuvaamassa ja haastattelemassa katsojia edellisen illan polttotapahtumasta, kuvaushetki oli klo 11:54, 2,92 MB. DSC_12027.JPG. Poika piti tapahtumaa ikävänä ja haastattelu tuli ulos jo saman illan YLE 1:en ½-9 pääuutisista. Mainittakoon, että tämän kirjoittaja vilahti myös ko. Uutisissa noin 5 sekunnin ajan, edustin ehkä sitä uteliasta rahvasta, joka ihmetteli maailman menoa ja polttoroviota.
Suomen lakia säätävä elin ”katsoo” makasiinien raunioiden takaa uuden maailman menoa. Onko lainlaatija pysynyt yhteiskuntamme kehityksen perässä? Eduskuntahan on valitsijoidensa näköinen. Suomi valmistautuu Eduskuntavaaleihin keväällä 2007. Mielenkiintoista nähdä ketä sillpoin on ehdokkaina. Kuvan makasiiniosassa sijaitsi Ruohonjuuri-kauppa, jota voitiin hyvällä syyllä kutsua rehellisen kaupan periaatteiseksi. Kohtaako nimenomaan tässä se suurin vastakkainasettelu; siis nykyinen maaton ja rajaton markkinamekanistinen rahanahneuskone ja vaihtoehtonuorien viherkauppa ilman kähmintää ja ansiottomia ryöhnäysoptioita? Ehkä se on juuri siinä. DSC_12034.JPG. 6.5.2006, klo 12:03.
…
.
[11052006] - Muutoksen monumentti nousu hetkeksi polttopisteeseen
. Jo muinoin ihmisyhteisöt puhdistivat rituaalisesti tulella pahaa ja peloittavaa. Makasiinien poltto kuvastaa epätoivoa, kapinaa ja muutoshenkeä. Tapahtumassa voi oikeastaan kohdata vain kaksi vaihtoehtoa; päämäärätön huliganismi tai aatteellinen idealismi.
Toinen on suoraan tuomittavaa mistä kulmasta tahansa. Nuoriso ei ole enää kiinnostunut nykykaltaisesta politiikan hoidosta. Markkinamekanismit ovat ottaneet vallan Arkadianmäeltä.
Vahingossa maamme kuvatuin tapahtuma ei syttynyt, se syttyi merkiksi jostain.VR-makasiineissa kuvastui vaihtoehtojen kasvualusta. Alueella järjestettiin miltei pelkästään nuorten ja vaihtoehtojen tapahtumia, musiikkia, kirppareita, vihreyttä ja muutossessioita.
Ruohonjuuri oli kauppaa rehellisesti (toivottavasti). Makasiinit olivat vallan leikkausviivoilla, Eduskunnan, lain säädösvallan ja Sanomatalon mediavallan akseleiden keskipisteessä. Nuoret vaihtoehtoiset saivat makasiineilla olla omillaan ja pitkälti omin ehdoin; paikka oli nuorison omaa valtakuntaa, jonka päättäjät halusivat purkaa.
Jokin ryhmä otti vallan käsiinsä ja ”lopetti” oman valtakuntansa itse muistomerkiksi ennen lopullista purkuaan. Makasiineissa ilmentyi uuden orastavaa alkua, kuten muinoisessa Lepakossa Ruoholahdessa, jonka tontille syntyi eläkkeiden ja suomalaisuuden tunnetuksi tekemisen monumentti toimistorakennuksena.
Makasiinien poltto itse aiheutettuna ei ollut yllätys - oli sen takana sitten päätön huliganismi tai aatteen palo muutoksesta.
Palon jälkeisenä lauantai-aamuna ihmiset uteliaan hiljaisina edustivat mielipiteiltään transaktioanalyysin kolmea pilaria; vanhempaa, aikuista ja lasta. Moni oli passittamassa nimettömiä polttajia vankimielisairaalaan, poliisi uhkui 10 vuoden maksimirangaistuksia, joku saattoi katsojissa kysyä vaikuttimia tapahtuman takaa ja muutamat kuvasit innolla mustuneita ”muureja”.
Muutamat hoksasivat, että tuhopolttajille oli tullut rankka erehdys; nimittäin monet linnut etsivät sinnikkäästi romahtaneiden kattojen alta pesiään - uusi alkava sukupolvi oli kokenut polttokuoleman ihmisten osoittaessa omaehtoisen itsekästä kapinaansa toisia ihmisiä kohtaan.
Nuoriso, joka saa perinnöksi meiltä maailman, joka on jälleen hiukan vaikeampi elää kuin aikaisempi. Uusi sukupolvi on ottamassa asemaansa ja tämä polttomuistomerkki jää mieliin keväästä, jolloin muutos alkoi. Voi arvata lauantai-iltana makasiinien Kiasman puoleisten nurmikkojen täyttyneen pussikalja- ja punaviiniuteliaista pohdiskeluryhmistä - mitä seuraavaksi.
Näinä päivinä sadat internetblogit uutisoivat asiaa suorina mielipiteinä ilman lehdistön suodatuksia. Keskustelupalstat täyttyvät väittelyistä puolesta ja vastaan. Tuhannet kuvat leviävät pitkin nettiverkostoja. Voisin väittää, että itse tekijätkin ovat äänessä palstoilla ja yhteenkuuluvuusryhmissään.
Tämän päivän valtakoneiston olisi syytä perehtyä tulen takaiseen elämään nähden, että tämä maailma ei ole vain rahan- ja ahneuden maailma. Uusi sukupolvi tekee itse muutoksensa, ellei vanhemmat sitä huomaa tehdä.
Eräs nimetön mielipide verkkoaidan takaa oli arvoituksellinen: ”Rebulia-valtakunta pitikin palaa ”omistajiensa” toimesta, koska olisi ollut väärin antaa markkinamekanismin purkaa heiltä sen ainoan maamerkin, jossa vallitsi nuorten oma tulevaisuuden muutostuuli”.
Vai oliko tapahtuman takana sittenkin aatteeton ja päämäärätön huliganismi? Aatteellinen sytyttäjä tulee vapaaehtoisesti esille, huligaani ei.
Tänään taitetaan peistä kuinka ihminen tekee työtä. Oleellista on se, että tehdään työtä. Merkittävintä on kuitenkin se, millä vastuunkannolla työtä annetaan ja millä moraalilla tehdään. Ihminen on rakennettu tekemään työtä - yhteiskunnan suurin velvollisuus on tarjota työtä ja velvoittaa tekemään sitä - mutta vuokrataanko, yritetäänkö vai ollaanko työttöminä?
Pätkätöiden mekka, amerikkalainen koko maapallon kattava McDonald´s Helsingin Herttoniemessä 13.5.2006, klo 17:58. Kuvan paikassa on 55 työpaikkaa ja pikatankkaamo on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Nuoret ja opiskelijat ovat ottaneet omakseen Mäcin, koska sinne on helppo päästä sisään kuin myös ulos. Palkka on säännönmukainen; 6,66e/h (brutto) ja tämän jälkeen, kun työtunteja on kertynyt 320, perustyöntekijän palkka nousee 8,32:een tunnissa. Työajat ovat vaihtelevia ja työtahti nopeatempoista. ”Mäcissä” nuoret saavat tuntumaa työelämään ja rytmiin saapua sovittuna aikana. Samalla juniorit oppivat arvostamaan työntekoa ja huomaamaan, että kaikki ei ole säännöllistä, vaan vuoroja on otettava vastaan myös yllättäen. ”Mäcissä” opitaan joustavuutta. Yllättävää on se, että osa nuorista kuuluu ammattiyhdistykseen jäsenenä (PAM). Kirjoittajan tytär on ko. ”Mäcissä” työssä lukion käynnin ohella. DSC_12126.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70. …
.
[12052006] - YLE:n AamuTV haastatteli voittoon tähtäävää yrittäjyyttä ja pätkätyöläistä, joka koettaa löytää paikkaansa koko ajan muuttuvissa työtilanteissa. Yrittäjä tyypillisesti etsii koko ajan liiketoimintaa motivoituen kasvavasta liikevaihdosta ja voitosta.
Samoin provisiopalkattu myyntimies hakee tilauksia kilpailutilanteessa, jossa markkinat jaetaan joka aamu uudelleen.Yrittäjä ja yritys, siis liiketoiminta haluaa selittää kansainvälistymisellä kiristynyttä kilpailutilannetta haettaessa voitollisia ratkaisuja ylläpitämään tuotantoa, voitonjakoa ja työllistämistä.
Yrityksen tärkeimmäksi tuotannontekijäksi on jo ajat sitten noussut itse työntekijä, koska hän ratkaisee markkinatutkimuksen, tuotekehityksen, tuotannon ja itse markkinoinnin ja myynnin unohtamatta asiakaspalvelua.
Ihminen on yrityksen sielu ja yrittäjän menestyksen sielu on taas yrittäjä itse ja hänen työntekijänsä. Yritys hakee voittoa kasvavasti vuosineljänneksittäin, kuten työntekijä kohoavia palkkoja yhteisesti saavutetusta liikevoitosta; on kysymys oikeudenmukaisesta tulonjaosta omistajien ja tekijöiden kesken.
Yrittäjän ja yrityksen tulee vallitsevien länsimaalaisten talousoppien mukaisesti hakea tehokkuutta toimillensa saavuttaakseen sijoitetulle pääomalle korkoa, siis voittoa. Yrittäjä hakee jatkuvasti ”pätkätyömäisesti” voitollisia tilauksia saadakseen yrittäjäpalkkansa. Yrittäjä joustaa laskusuhdanteessa omasta ansainnasta.
Vastuullisen toiminnan yrittäjä pitää ulkoisen työvoimansa motivoituneesti tehtävissään myös huonona aikana, jotta saisi huomisen tilauksen täytetyksi ylläpitääkseen liiketoimintauskottavuutta. Nyt onkin kysymys työntekijöiden palkkajoustosta. Ratkaiseva kysymys on myös voitollisena aikana tuloksen jaosta; palkitseeko yritys ja yrittäjä voiton kasvaessa siihen vaikuttaneet tekijänsä myös bonuksilla, optioilla ja lisäosilla. Uusi vastuullinen markkinamaailma vaatii joustavaa osallistumista puolin ja toisin.
Valtio ei voi jakaa vastikkeetonta rahaa kansalaisilleen, koska ihmisen yksi perusperiaate on päästä helpommalla. Jos tarjoamme rahaa systemaattisesti ja vaatimuksitta, ylläpitää se tekemättömyyden mentaliteettia. Ihmiset ovat luodut tekemään yhdessä jotain, josta saa yhteenkuuluvuuden, osallistumisen ja hyödyllisyyden tunnetta. Ihmisen on tehtävä työtä kykyjensä mukaisesti, me emme kestä lisääntyvää vapaa-aikaa; tällöin on vaarana degeneroituminen. Taantuma lisää kilpailukyvyttömyyttä.
Kansainvälistyminen mm. ruokkii palkkaeroja selitykseksi kilpailukyvyn puutteelle. Globalisaatio on suuri tulonjaon kehitysoppi, jossa suuret rajattomat yritykset hajautetulla toiminnalla tuottavat suurimmat voitot täyttäen myös rajattomat omistajaintressit kasvavina osinkoina.
Nyt on vallalla omistajan ja toimivan johdon etuajattelu itse ”lattia- ja välitason” kustannuksella. Nyt etsitään halvinta menetelmää päämääränä suurin jaettava osinko. Tämä vallitseva aikakausi hyödyntää kilpailun työstä tehokkaasti ja vääjäämättä ajaa länsimaita siirtämään työnteollista tulonjakoa kehittyviin maihin, missä kohtaa myös useasti suurin kysyntä.
Me maksamme aikaisemman siirtomaapolitiikan hintaa. Kolonnialismi ja suruton raaka-aineiden ja työvoiman hintaryöstö kostautuu nyt ostovoiman paluuvirtana moniin nouseviin talousmahteihin. Meidän kilpailukykyvastaus on tehokkuuden nousu; yksinkertaistaen voisimme sanoa, että jokaisen länsimaalaisen työntekijän, myös johtajan, olisi oltava esim. viisinkertaisessa palkkaerossa työtehokkuudeltaan viisinkertainen ollakseen kilpailukykyinen.
Toinen kilpailukeino on olla nokkelampi, innovatiivisempi, oivaltavampi ja motivoituneempi. Kolmas vaihtoehto länsimaille on luopua osasta elintasoansa, joka voisi pelastaa maapallon lämpö- ja päästökuormalta.
Valtio voi tarjota yhden ratkaisevan kannustimen kansalaispalkan sijalle, verotuksemme tulisi siirtyä kokonaan kuluttamiseen, siis välillisiin veroihin. Kaikki ansaintaan liittyvä on vapautettava verosta, näin ruokitaan luontaista ihmisen ”ahneutta” yrittää ja tehdä ilman tulonjakorasitteita työtä ja aikaansaada työtilanteita. Kaikki kulutustapahtumat ovat verolle pantava painottuen rasitteellisuudesta ympäristöämme kohtaan ja palkiten työllistämisestä.
Niin kauan kuin ihminen kilpailee, on kehitys taattu myös yhteisönä. Ihminen inhimillisenä eläimenä on luonut turvajärjestelmät itsensä eduksi helpottaen taloudellisen nousunsa myötä työntekoa, vastoinkäymisten kohtaamista ja lisäten vapaa-aikaansa.
Elämme rahan aikakautta ja vertauksemme perustuvat ostovoiman käyttöön ja näkymiseen. Prekariaatit haluavat muutosta ”yrittämiseensä”. Siirto pätkätöistä normaalin työajan puitteisiin vaatii vastineeksi palkkajoustoa. Yrityksen ja yrittäjän on taas kannettava vastuunsa ja osattava jakaa hyvin mennessä voittoa myöskin joustavasti olematta pelkästään itse ahneuden tyydyttäjä. Jokaisen ihmisen on myös itseään ohjaten hyväksyttävä normaali kilpailutilanne. Meidän on itse huolehdittava osaamisestamme.
Kaikkinainen vauraus ja liiketoimi voittoineen perustuu kulutukseen ja toimeliaisuuteen. Kuluttaja on markkinatalouden kuningas. Peruskansalainen on liiketoiminnalle merkittävin tekijä, suuret massat aikaansaavat suurimmat tavara- ja rahavirrat. Markkinatalous perustuu mainontaan, joka ohjaa meitä.
Vastuullinen kuluttaja pystyy joukkovoimana muuntamaan kulutustansa luoden uhkaa yrityksen omistaja-ahneusmomentille. Ostoboikotti internet aikakaudella on erittäin tehokas vaikute muuttamaan yrityksen filosofiaa ja käyttäytymistä. Rajaton ja ”maaton” liikemies on täysin riippuvainen ostajista. Paras keino turvata kotimainen työllisyys on päätös kotimaisuuden ostamisesta.
Yrityksen paras päätös ylläpitää kykynsä, on taloudellisen tuloksen oikeudenmukaisempi tulonjako omistajien ja työntekijöiden kesken. Vastuullisuus on nostamassa päätään ahneuden kustannuksella. Meidän kaikkien on kannettava huolta kokonaismotivaatiosta ylläpitääksemme kotimaamme maailman kartalla.
Poliitikot ovat epäsuositumpia kuin juuri koskaan aiemmin. Nyt käännetään presidenttiä, mutta oleellisempaa on se tekemättömyyden välinpitämättömyys, mitä hallitus ajastaan jäljessä kohtelee väärillä päätöksillään kahtiajakaantuvaa kansakuntaa - mutta mitä tapahtuikaan ennen edellisiä eduskuntavaaleja 2007? —
Kysyttäessä pääministeriltä kuinka menee, saamme vastauksen oppikirjoihin tallennettavalla tavalla - hyvin menee. Kysyttäessä yksinasuvilta ”ajopuilta” 1), yksinhuoltajilta, pätkätyöläisiltä, ilmaista sekä ”pakollista” ylityötä tekeviltä ja vieläpä piilotyöttömiltä - vastaus on sieltäkin selvä: Huonosti menee. Ongelma on siinä, että pääministeri on tavallansa oikeassa ja myös nämä yhteiskunnan hiljaisetkin ovat oikeassa.
Suomi on yritysmaailman kansainvälistymisbuumissa tuottanut historiallisen suuren vientiylijäämän viimeisten kymmenen vuoden aikana. Pääministeriltä voisi kysyä ohjeellisesti mihin nuo ylijäämät ovat menneet ja mikä sai aikaiseksi tuon kehityksen.
Työpaikkojakin on luotu lisää, pääministeri jatkaa. Millaisia nuo uudet työpaikat ovat, ovatko ne neljä tuntia per päivä tai kolme kuukautta kerrallaan työsuhteita. Kuinka paljon uusista työpaikoista on yhteiskunnan rahoilla tuettuja suojatyöpaikkoja?
Suurin positiivinen muutos on asenneilmastossa; nyt - ilman hallituksen ja pääministerin vaikutusta - kädentaitoiset työt ovat nousseet arvoon ja arvostukseen. Nyt ovat säntillinen laattamies, ammattirappari, huolellinen automekaanikko, vastuullinen terveystyöläinen kuin asiansa osaava sähkömies/ -nainen yhteiskunnan osallisia tasa-arvoisempina kuin koskaan.
Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla humanisteja, pikkuinsinöörejä [mihin katosivat ne oikeat opistoinsinöörit], valtiotieteilijöitä tai tradenomeja. Työnteon arvostukset ovat muutoksessa - järkevä, motivoiva, kannusteellinen ja tiimihenkinen työ on arvossansa, eikä niinkään väliä onko rintalapussa maalari tai lääkäri. Tärkeämpää on johtajan huolehtiva vastuu alaisistaan sekä tekijän osaamisvastuu tavoitteen saavuttamisesta.
Suomessa, nyt ennen eduskuntavaaleja, on enemmän yksinäisiä, piiloalkoholisoituneita, ylipainoisia, uupuneita, huomista hiljaa pelkääviä, enemmän velkaantuneita ja tietämättömiä huomisen tekemisestään kuin koskaan.
Mutta hyvin menee; on työvoimapula 300.000 piilo - ja normaalityöttömän joukossa. Edelleen hyvin menee, vaikka on kiireempi kuin koskaan - monet vanhemmat ovat vähemmän jälkikasvunsa kanssa kuin milloinkaan ennen.
Onko kansakunta nimelta Suomi menettämässä identiteettiään, yhteenkuuluvuuttaan ja toisesta huolehtimistaan, kun arvosanoina ovat pelkästään kasvu, raha, suuremman tavoittelu ja ikuinen runsaudesta niukkuuden jako vähempi osaisille, jotka kansantalouden lakien mukaan joukkovoimana ovat osaltansa luoneet sen yltäkylläisyyden osalle - idealla kulutuksen puroista voittojen virrat muodostuvat harvojen taskuun.
Onko yhteiskunnan hyvinvointimalli otettu suoraan The Economist lehden kansikäppyröistä, joilla osoitetaan spekulaatiorahan merkityksen kasvua. Onko yhä vauraammaksi kasvava ylin kvartaali ihmisyhteisöstämme ihannoimassa toisen työn onnistumisen huomista arvioimista - sijoittelemalla nettimaailmassa yhä kiihkeämpään tahtiin spekulaatiorahoja sijoittajien oravanpyöräkoneistoon - nousemassa ahneuden perikuvaksi.
Pääministeri on tänään suositumpi kuin koskaan, koska parempaakaan ei löydy juuri tähän tilanteeseen. Vertaus johonkin on aina projisoitumista muihin tarjokkaisiin. Suomessa ei ole nyt kuin väliajan tarjokkaita yhteiskunnan päätöskoneiston huipulle. Elämme vedenjakajalla, konkreettisesti ja kuvainnollisesti.
Elämme juuri nyt siinä ratkaisevassa päätösilmapiirissa, jossa muutos on tehtävä. Paino maallisen hyvän, kulutuksen ihannoinnin ja kvartaalilukujen sijasta on kohdistettava ympäristöön, henkiseen hyvinvointiin ja vastuuseen yhteenkuuluvuudesta. Painotus on käännettävä uteliaisuuteen, oppimisen haluun ja ratkaisukykyyn - nyt päätavoitteena olevan ostovoiman lisäämisen sijasta.
Eduskuntavaaleissa kansakunta valitsee huomisen tekijät, sillä seuraavien neljän vuoden aikana on tehtävä riuskoja päätöksiä ja näistä päätöksistä ei moni äänestäjä pidä [ennuste: riuskoja päätöksiä ei tehdä].
Päättävän poliitikon vastuu on kokonaisuus ja ymmärrys huomisesta, ei tarve päästä seuraavalle vaalikaudelle. On itseasiassa nyt jo yhdentekevää, mistä viime kädessä mm. ilmastonmuutos on seurausta [ihmisestä vai luonnon omista hidasmuuttujista - vai molemmista], - on oleellisempaa ymmärtää, mitä teemme seuraavaksi.
Verotus on muutettava täysremontilla kulutuksen verottamiseksi. Oppimiskyvyn voimat on suunnattava ongelmaratkaisujen voimaksi. Kyky nähdä kanssaihmiset arvokkaiksi yhteistoimintavaroiksi luoden yhteenkuuluvuutta ja osallistumisen riemua - on kykynä muutettava teoiksi, joilla nämä lähinnä kulutukseen tapahtuvat muutokset hetkellisine epämukavuuksineen on kohdistettava.
Kansakunta on niin elinvoimainen, mitä se keskinäisyydessään yhteenkuuluvana voi esiintyä ja oikeasti toimia. Yhteinen henki ja luottamus johtokoneistoon ovat takeita muutoksien läpimenolle. Tänään kansalaiset -äänestäjät - eivät usko puoluepolitiikkaan.
Ihmiset eroavat puolueista, he ovat monissa asioissa vastaan päättäjiä; Nato [osaksi], maahanmuuttajat, armeijan varustaminen, Helsingissä Sipoo - kaikissa näissä äänestäjillä on osin erilainen mielipide kuin päättäjillä. Toisaalta moni äänestäjä ei halua niitä muutoksia, jotka harvat poliitikot jo nyt ymmärtävät välttämättömiksi ja uskaltavat ne myös sanoa. Sanonnassa ”tyyntä myrskyn edellä” voi olla vinha perä.
Tulevat eduskuntavaalit ovat vastuullisuuden vaalit, joissa asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Ei tarvitse paapoa äänestäjää lupaamalla kymmenen hyvää ja kymmenen kaunista; nyt riittää, että ehdokas on rehellinen oma itsensä, sanoo vaikeatkin asiat suoraan ja haastaa kansalaiset keskusteluun huomisesta, jossa tehtävät ratkaisut eivät kaikkia miellytä.
Suomen kansa oli talvella 1939-1940 yhtenäisempi kuin koskaan, ja nuo asiat eivät olleet miellyttäviä - tuolla kuuluisalla talvisodan hengellä Suomi otti ja voitti siihen saakka historian suurimmat vaikeudet. Nyt meillä ei ole vastassa jokin maa, vaan omat tuotoksemme ylikulutuksesta johtuneina.
Tie vain jatkuu jatkumistaanovelta mistä sen alkavan näin.Nyt se on kaukana edessä päin,jos voin, sitä joudun seuraamaan.Jaloin innokkain vaeltaenkunnes se tien suuremman kohtaapaikassa johon moni polku johtaa.Mihin sitten? Tiedä en! — Tolkien
Kuva: DSC_5723.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä. Linkki kuvaan — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/355582240/ —.
Kuvateksti:
Onko suomalainen yhteenkuuluvuudenhenki katoamassa? Sisukas Suomen kansa on ratkonut erimielisyydet saunassa - se on ollut puhdistautumisen riitti, kaikkinensa. Nytkö tuo yhteenkuuluvuus on vain muisto, kuin rikkoutunut saunanseinä muistuttamassa hengestä, jolla luotiin aiemmin ratkaisuja ongelmiin. Kuvassa purettu saunan seinä muistuttaa eilisestä - tälle alueelle nousee Suomen suurin satama ja vanha oli purettaman uuden kulutuksen tieltä. Vuosaaren satama Helsingissä tulee ottamaan vastaan tuhansia kontteja kulutustavaraa kaukomailta tyydyttämään ostamisen nälkäämme.
[ … syyttömänä syntymään… - tunnetun laulun mukaisesti. Meillä monilla on vähintään kuva itsestämme, kun olimme kaksivuotiaita. Pieninä lapsina olimme kaikki syyttömiä, vilpittömiä ja uteliaita - hellyttävällä katseella huomiseen vanhempien uskoen lujasti tulevaisuuteen…, mutta mikä on mennyt vikaan? Missä ovat perussyyt ajelehtimiselle, irtautumiselle ja väkivallalle huutona jostain sellaisesta, mihin ei normaalilla tavalla saatu apua … ja lopulta raaka todellisuus huudettiin internetin läpi koko maailmalle … ]
…..
Alla kirjoitus 11.11.2007 lyhentämättömä Terho Pursiaiselle vastineena arveluihin, että koululaitoksessamme olisi jotain, joka johdattelisi syihin syviin…
.
Sent: Sunday, November 11, 2007 10:48 AM
Subject: JULKINEN VASTINE: HS 10.11./Vieraskynä - Terho Pursiainen - ”Kotona ja koulussa oltava aikaa keskustella elämän peruskysymyksistä”
Hyvä Terho Pursiainen,
[ media on ottanut aktiivisen roolin pysäyttäen pohtimaan maailman menoa, mutta unohdammeko jotain? … ]
Luin Vieraskynä kolumnisi Helsingin Sanomista. Kiinnitin huomiota kouluun ja koulujärjestelmään osoitettuihin sanoihin - mm. teemoihisi 1-3. — Ei kukaan epäile, etteikö koulujärjestelmää voisi enemmän parantaa ja kehittää yksilöä ja ryhmää huomioivaan suuntaan. Tänä päivänä opettajat työskentelevät niistä olosuhteista, mitä eduskunnan määräämät lait ja päätökset mahdollistavat kuin myös annetuista lähtökohdista, kuinka opettajia on itseään koulutettu. Opettajat suureksi osaksi ovat myös itse vanhempia.
Tuntui surulliselta, kun löydettiin arvostelua kouluun ja sen kautta epäsuorasti opettajiin. Tuntui edelleen - lukiessani tekstiäsi pidemmälle - vieläkin surullisemmalta, kun aihetta ei koettu laajempana, esimerkiksi nähden tätä päivää perheasiana - asiana, jossa vanhemmilla on oma vastuunsa niin kasvatuksena kuin esimerkin antajina. Tämä ei ole syytös, tämä oli vain huomio, koska tunnen useita opettajia henkilökohtaisesti ja tiedän heidän tekevän parhaansa olosuhteissa, joihin he eivät ole pystyneet kaikin tavoin vaikuttamaan.
Yhteiskunnan ja nimenomaan perheiden ja meidän vanhempien olisi syytä pysähtyä katsomaan omaa esimerkkiä, mallia ja tekoja sekä tapoja. ”Kaiken luoja” on nimenomaan tarkoittanut vanhemmat huolehtimaan maailmaan tekemänsä lapset sellaisilla ominaisuuksilla, mitä luomamme yhteiskunta heiltä toimijoina edellyttäisi. Tämäkään ei ole syytös, vaan huomio ajassa.
Kirjoitukseesi oli vastattava, koska nyt on se aika, jolloin on pysähdyttävä miettimään kaikkinensa arvomaailmaa, missä elämme, miten elämme ja mihin tähtäämme. Koulu on yksi osa kehittyvän nuoren maailmaa, ja sen takana ovat me - me aikuiset, jotka luomme järjestelmiä tavallamme hyvää tarkoittaen. Virheitä teemme päätöksissä, koulussa, kuten kotona ja esimerkeissämme, mitä tuomme lapsillemme tarjolle tahtoen sekä tahtomattamme.
Lopuksi olisi muistettava, että jokainen meistä on ollut viaton, hellyttävä ja tunteisiin vetoava syntymänsä hetkellä. Suurimmaksi arvoitukseksi meille kohtaantuu ymmärtämättömyys, miksi tuon viattoman syntymähetken ja lapsuusajan jälkeen tapahtuu niin odottamattoman suuria muutoksia kehityksessämme, että saamme niittää sitä satoa mitä on kylvetty.
Alla uusinta mielipide syyskuulta 2006 - tuolloin nuorten ja nimenomaan nuorten poikien tilannetta pohdittiin ja medioitiin arvovaltaisista lähteistä - ja se kirvoitti aikanansa tuon alla olevan mielipidekirjoituksen, jota ei ole millään lailla tähän tapahtumaan muutettu jälkeenpäin.
Syvin osanottoni lähimmäisensä menettäneille.
Toivotan huomioivaa lähimmäisen ymmärrystä, osallistumisen ja kuuntelun taitoa - nähden meidät vanhemmat yhdeksi osaseksi maailman järjestystä,
Alla edellä mainittu uusinta mielipidekirjoituksesta, joka lähetettiin myös YLE/A-zoomiin alustukseksi ennen ohjelman alkamista.
To: jyrki.saarikoski@yle.fi
Cc: arkkipiispa@evl.fi
Sent: Friday, November 09, 2007 9:06 PM
Subject: UUSINTA MIELIPIDE: Nuorten pahoinvointi voi kärjistyä äärimmilleen - eräs raja saavutettiin Jokelassa
_____________________ Suomi sai oman koulutragedian - pelko huomisen tuntemattomuudesta konkretisoitui Jokelassa yhdeksälle ihmiselle lopullisella tavalla.
Pinnan alta työntyi esiin ilmiö piikkinä, … pinnan alle jääden paljon epätoivoa, osattomuutta ja ryhmässä yksinäisyyttä. Syihin on aina seuraukset. Syitä ei osata usein katsoa, ennen kuin seuraus on käsillä. –
Mielipideuusinta mitään muuttamatta tai lisäämättä syyskuulta 2006:
…………………… Nuorten pahoinvointi vanhempien tavoitellessa hyvinvointia
Valtakunnan yritysasiamies Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila avasi avatun keskustelun nuorten poikien/ miesten syömishäiriöistä, osallistumattomuudesta ja ”tekemisen osaamattomuudesta”. Aihe on ollut tuttu sosiaaliviranomaisille, opettajille ja poliiseille. Nuorten etsiessa itseään ja osallistumista, vanhemmat juoksevat hyvinvoinnin perässä etsien maallista vaurautta ja kulutusvoimaa. Kaikki kuitenkaan eivät ole pahoinvoinnin kierteessä. Nyt olisi aiheellista etsiä syitä ja vaikuttimia kuin vain ainoastaan todeta. Ei vain osa pojista, vaan myös osa tytöistä, ovat nykypäivän markkinamekanismin kulutusjuhlatäyteisessä neuvottomuudessa, mitä tekisi huomenna.
Markkinakoneisto syytää mainoksia kaikilta ”kanavilta” suurentaen ruoka- ja näyttämishalua. Kauppoihin tunkee entistä suurempia pakkauksia, jykevämpiä autoja ja masiivisempia pihagrillejä. Kulutus on ”loputtomassa” suurenemiskierteessä kuluttavan silmän ihaillessa vauraampaa ja näyttävämpää ehostusta osoittamaan perheen kykyä osallistua kysyntäkilpailuun. Vanhempien juostessa ostovoimahankinnan perässä, jäävät useasti perheen lapset, niin pojat kuin tytöt vaille perheosallistumista. Tarjolla on sen sijaan useasti runsaat viikkorahat, joilla itsellistä ja omaehtoista mainosvaikutteista kulutuskäyttäytymistä harjoitellaan vanhempien esimerkin mukaisesti.
Pitkän elämänkokemuksen onnekseen saanut maalaistalon tyttö kertoi nuoruutensa kulutuksen olleen ongelmatonta, koska raha, joka mahdollisesti hankittiin, annettiin äidille ja isälle, niillä he mm. lyhensivät lunastetun torpan vuosimaksuja. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, koska perheen yhteiset työt täyttivät päivittäisen elon. Osallistuminen oli perhe- ja sukukeskeistä.
Yhteisöllisyys oli voimaa sekä turvaa mm. kyläyhteisönä, jossa esimerkiksi omat kylähullu-humoristit hoidettiin koko kylän voimin. Nuoruuden tarinoita kertonut, nykypäivää tiiviisti seuraava ”maalaistalon tyttö” oli syntynyt tyypillisissä suomalaisissa maaseudun oloissa 1923. Hän ymmärsi muuttuneen maailman, muttei juurettomuutta, joka näkyi suruna ja välinpitämättömyytenä nuorten kasvoilta. Elettävä vuosi 2006 sisältää nuorillemme vaikutteita mainoksista, kaduilta, näyttämisenhalusta ja katu-uskottavuudesta. Nuorelle useasti oma jengi on samaistumista, hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta.
Vanhempien aika menee töissä, ylitöissä, neuvotteluissa, golf-kentillä ja pitkillä työmatkoilla. Isän ja äidin uraputki säilyy tärkeänä, koska ulkoisten näyttämisvälineiden, elämän arkipäivän helpotteina ja vaivattomuutena vaativat lisääntyvää kulutuskykyä. Sitä saadaan ”ahkeroimalla ja uutteroimalla” entistä pidempään, työhuoneen valojen palessa vielä yömyöhään. Työ on sitonut tekijänsä työyhteisöön ja oma kotiyhteisö on jäänyt vaille riittävää huomiota. Pelkkä viikkoraha, mopo, PC, netti, kuukausittain vaihtuvat vaatteet ja kahvila- ja elokuvarahat eivät riitä.
Nuoret odottaisivat omien vanhempien esimerkkiä, olemista malleina tulevaan. Mallin annoksi ei riitä levenevä ja nelivetoistuva auto, suurempi vene, rannalle kurkottuva talo, vaan malliksi sopisi elämän kokemusta keränneen ”maatalon tytön” muistelo omasta nuoruudesta soveltaen sitä nykypäivään. Ei kulutuskeskittynyt malli, vaan osallistumiskeskeinen yhdessäolo, keskustelu, mielenkiinnon osoitus nuoren omiiin mielipiteisiin ja ajatuksiin. Lisäksi uteliaisuuden osoitus kaikkea ympäröiväänsä kohtaan olisivat esimerkkeinä yhteenkuuluvuudesta.
Nuori on tänään kuin ennenkin epävarma. Ikiaikainen luonnonkiertoon kuuluva vanhempien opastus on se tärkein ominaisuus, joka mm. koko eläinkuntaa pitää pystyssä. Yksikään eläinlaji ei laske ”lapsiaan” keskentekoisina vastaamaan elämästänsä ja sen jatkumisesta, vaan kaikki tarvittava on opastettu käpälästä pitäen. Suurin vanhempain rakkaus on luoda täydet edellytykset jatkaa sukua, opastaen kaiken siten, missä osallistumisen riemu on läsnä.
…………… Lisäys 7. marraskuuta 2007 ja 23. syyskuuta 2008 - kirjoittajan toimesta (jäkimmäinen päivämäärä lisätty tänään) ~
Nyt kuulemme runsaasti vakavia puheita, osanottavia ilmeitä, sormella syyttelyä, moitteita - monotonisia paperista lukijoita, suruliputusta, eleitä ja tummia pukuja. Tapahtuma oli lopullinen yhdeksälle ihmiselle, nämä uhrit olivat ampuja mukaan lukien kaikki menetyksiä, joille ei pitänyt olla sijaa — yhtä turhia kuin se loputon juoksu jonkin sellaisen perään, mikä on vienyt sen todellisen laatuajan perheeltä, lapsilta ja yhteisöllisyydeltä. Mikä meihin ihmisiin on mennyt?
Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
