On niin helppo olla jäljestä päin ennustaja. Tällä kertaa Suomen Pankin ennuste ja vakava varoitus vuoden 2007 lopulta olivat liian dramaattisesti oikein. Kukaan, ei Katainen, ei hallitus eikä edes aina kitsas valtiovarainministeriö reagoineet selvään varoituksen sanaan, miksi? —
[02102007 (50) … kansalainen ottaa velkaa suruttomasti uskoen nousukauden ja työtehtävien jatkuvan. Kaupalliset pankit kilpailevat asiakkaista tyrkyttäen rahaa - velkamme ylitti jo vuosiansiot, ollen toki alle EU - keskiarvon, mutta Suomi on voimakkaasti vientiriippuvainen maa … ]
Suomen Pankki huolehti kultakannasta, markoista ja rahan teknisestä riittävyydestä, kuin myös koroista - se oli ennen se. Nyt meillä on eurot ja Euroopan Keskuspankki määrää mistä tuulee, säätelee korkoja ja rahan määrää.
Hiukan ylivalotettu kuva kertoo selvästi mistä on kysymys. Suomen Pankin sisäänkäyti huokuu vakautta, valoa, huomista ja pysyvyyttä - ehkä myös halua talouden puhtauden olemassa olosta? Miltei täydellisesti suoritettu saneeraus on nostanut pankkirakennuksen upeaksi ilmestykseksi. Voisiko Pankki olla myös suoratiedon puolueeton lähde kansalaisille, jotta ymmärtäisimme mitä mm. markkinatalous huonoimmillaan voi merkitä?
…
.
Voisiko kotoinen Suomen Pankki olla kansalaisten luottamuspankki pitäen yllä puolueetonta kansantaloutta tukevaa informaatiota toppuutellen mm. yli-innostunutta velanottoamme?
Oli suuri ilo kuunnella prof. Vilhelm Helanderin esitelmää Suomen Pankin päärakennuksen historiasta. Talon oli suunnitellut v.1876-79 arkkitehti, prof. Ludwig Bohnstedt ja rakennus on korjattu/ entisöity pieteetillä modernisoiden maltilla viimeeksi v. 2006. Talo huokui vaurautta, pysyvyyttä ja rahan kaikkivoipaisuutta - epäselväksi jäi minne ”nykyinen kultakanta” on kätkettynä
Suomen Pankin tehtävät kutistuvat sen myötä, mitä henkilökunta hallitusti ja luonnollisella poistumalla vähenee. Entinen mahtilinnoitus on viimeinen statuspaikka enemmän tai vähemmän ansioituneille poliitikoille - tosin Suomen Pankista on noustu myös presidentiksi. Pankin tehtäviin hakeutuu kuitenkin huippuosaajia, koska Suomen Pankilla voi huomenna olla suuria tehtäviä suoraan kansalaisiin vaikuttaen.
Elämme innostuneen asunto- ja muun kulutuksen poreilevassa kuplataloudessa - kaikkea pitää kasvattaa. Pinnan alla muhii keitos, joka voi ryöpsäyttää vakuusarvomme syöksyyn, jolloin Yhdysvaltojen kaltainen keittopoksahdus on täysin mahdollinen.
Suomi on vaurastunut palkkamaltilla, vientitoiminnalla, innovaatioilla, hyvällä insinööritaidolla sekä kansainvälisesti ottaen suurella luottamusarvolla kyvystämme toimittaa sitä mitä luvataan. Olisi aika säästää saavutettua varantoa huomiselle pienentämällä kulutuksen hanoja.
Nyt repäistään lattiatasolta irti ulosmittaus takavuosien työstä, uutteruudesta ja ammattiliittojen yhteishengestä. Palkankorotukset täytyy jostain maksaa, nyt ne viime kädessä maksetaan vientitoiminnasta, kotimaisesta kysynnästä ja arvonnousuista - joilta voi osin pohja pudota hyvinkin nopeasti.
Suomen Pankki on erinomainen ennuste-, arviointi- ja vapaaehtoisesti ohjauksellinen eduskunnan pankki, siis meidän kuluttajien ja veronmaksajien ”kansalaispankki”. Pankilla on mielenkiintoinen mahdollisuus olla opastava, ohjaava ja neuvova laitos kansalaisille varoittaen mm. jatkuvan velan oton vaaroista asiallisella ja perustelevalla tavalla. Pankki voisi olla rahatalouden ”omatunto” irti liiketaloustieteiden markkinajargonioista ja kasvuhypoteesiväittämistä.
Suomen Pankissa on mm. maailman mainio siirtymätalouksien (mm. Venäjä ja Kiina) tutkimusosasto ( BOFIT ), johtajanaan tohtori Pekka Sutela, joka esimerkiksi jo v. 2001 osasi ennustaa häkellyttävän tarkasti, kuinka mm. Kiinan kansantalous kasvaa - ennusteet menivät miltei nappiinsa, kertoen tutkimustoiminnan pätevyydestä ja kontaktien luotettavuudesta.
Suomen Pankki voi olla kansalaisen pankki tiedottajana, luotettavana infokumppanina tukien ajatuksia huomisesta antaen osviittaa mallintaen, perustellen ja kertoen, miten eri taloustapahtumat vaikuttavat lopulta kansantalouden ytimeen - perheisiin kohdistuvina tekijöinä.
Jo nyt Suomen Pankilla on runsas ja kaikelle kansalle ilmainen infoväylä, niin internetin kuin painotuotteiden osalta. Utelias ihminen löytää nämä asiat pankin sivuilta http://www.bof.fi
Markkinatalouden liiketoimintayhtälöiden rinnalle pitäisi saada uskottavaa puolueetonta tietoa ja opastusta, jottei kaikki ole kasvualttarien armoilla siirtämässä tuloeroja hallitsemattomaan nousuun.
Nyt on jo havaittavissa kansalaisnärkästyksen nousua vähemmistöryhmien väärinkäytöksien, ahneusmomenttien ja kähmintöjen vuoksi. Peruskansalaiset siirtyvät ”kulutusvallankumoukseen”, huomatessaan oman keskinäisen suorainformoinnin voimat ja mahdollisuudet.
—————————- Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus-
(kuvien ottoon saatu lupa. Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - Copyright by Ilkka Luoma 2. lokakuuta 2007)
Teksti
Suomen Pankissa on erinomainen siirtymätalouksien tutkimuslaitos - tohtori Pekka Sutela osasi ennustaa jo v. 2001 kuinka Kiinan kansantalous kehittyy. Kiinan merkitys maailmalla kasvaa ja on hyväksi, että Suomen Pankissa on arvovaltainen yksikkö, joka tutkii mm. tämän maan taloudellista kehitystä. Kuvassa juhlavieraita Kiinan suurlähetystössä - Kiina täytti 1. lokakuuta 2007 58 vuotta. Ruoka ja tarjoilu olivat esimerkillistä ja isännät tyypilliseen tapaansa pidättyväisiä ja ystävällisiä suomalaisia kohtaan puuttumatta meidän sisäisiin asioihin.
Teksti
Suomen Pankin pääsisäänkäynnistä on suora näköyhteys Säätytalolle, välissä ollen markan takuumies J.V.Snellman. Kaksi instituutiota seisoo vastatusten - entisten aikojen markka ja säädyt, jotka kumottiin virallisesti, mutta kasvavana tulonjakokuiluna elää kuitenkin käytännössä. Olisiko Suomen Pankki Suomen kansalaisille sen oma kansalaispankki vastineeksi markkinaliturgioiden liikepankeille?
Teksti
Suomen Pankki on usein viimeinen aktiivikausi enemmän tai vähemmän menestyneille poliitikoille, tosin pankista on myös noustu tasavallan huipulle presidentiksi. Hupeneva henkilökunta myhäilee sananokkelan pääjohtajansa takana hämmästyneiden kansalaisten kuunnellessa uskoako vaiko ei. Erkki Liikanen toimi Suomen valtiovarainministerinä juuri ennen kuin valtiomme liukui nykyajan pahimpaan lamaansa - Liikanen taas liukui tyylikkäästi Brysselin komissaariksi palaten Suomen Pankin pääjohtajaksi. Kansalaisille lienee asiasta muodostuneen vakaa oma käsitys, poliittisen muistin ollessa armeliaan lyhyt.
Teksti
Suomen Pankin Kultakanta-salista oli erinomainen näkymä kameralle suoraan Säätytalolle, jossa muinoin säädyt kohtasivat eräiden etuoikeuksin. Tänään säätyjä ei ole, tänään on vain kasvavat tuloerot, toisten hamutessa sellaista, mikä heille ei kuulu. Kansa velkaantuu, rahvaan yrittäessä saada myös elintasoa suurempina autoina ja asuntoina. Voisiko Suomen Pankin ”ikkunasta” olla heijastetta kansalaisille, jotka tämän neuvoista oppisivat näkemään mm. velkaantumisen haitat ja onnettomat vaikeudet?
Teksti
Suomen Pankilta voisi olla uudenlaista läpinäkyvyyttä (transparentti) talouden hoitoon - voisiko Suomen Pankki toimia kansantalouden edunvalvojana, puolueettomana toimijana neuvoen ja tutkien talouden ilmiöitä, jotta ongelmia voitaisiin vältellä jo ennakkoon? Kuvan alareunassa näkyy ”läpinäkyvyys”, jota voidaan haluttaessa säätää läpinäkymättömämmäksi. Hauska tekninen yksityiskohta, joka on vertailuarvoltaan osuvampi kuin pankissa on varmaan ajateltu
Teksti
Suomen Pankin pääsalissa on hieno kiiltävän musta flyygeli musiikkiesityksiä varten. Flyygelin pinta heijastelee vakautta ja hyvin hoidettua pysyvyyttä, mutta kuinka on kansalaisten vakaus ja pysyvyys velkakierteen kasvaessa? Olisiko Suomen Pankki huomenna kansalaisten oma ennustelaitos, joka kansantalouden ehdoin neuvoisi kuluttajia ymmärtämään, että ”veli velkaa otettaessa ja velipuoli maksettaessa” - pienellä raflaavuudella, mutta kansakunta on velkaantunut jo yli bruttovuosiansioidensa.
Teksti
Suomen Pankista on siirrytty myös Tasavaltamme huipulle. Kuvassa kaksi suurta vaikuttajaa, oikealla Kekkonen, joka ei tarvinne selostetta ja vasemmalla Risto Ryti, joka uhrasi itsensa Isänmaansa eteen - saaden vankilatuomion suureksi häpeäksi koko kansakunnalle. Sittemmin asia on ymmärretty ja Ryti palautettu arvoonsa kansakuntansa yhtenä pelastajana kesältä 1944. Suomen Pankki on saattolaitos monille paremmille ja vähemmän paremmille poliitikoille, kun heille eläkevirkaa hommaillaan. Nyt Pankkiin pyrkii myös ammattilaisia vastaamaan huomisen kansakunnan tiedon tarpeisiin.
Teksti
Mielenkiintoinen näkymä kun läpinäkyvyys on säädetty päälle. Hienotunteisesti voidaan myös lasit himmentää, ettei tiedetä ketä neuvottelee Kultakantasalissa - nyt tämä ”heijastelee sisäistä - ja ulkoista näkymää”. Voisiko Suomen Pankki olla läpinäkyvä kansalaisen pankki kansakunnan eduksi vastapainoksi liikepankkien joskus liiankin kilpailuhenkiselle rahakaupalle kansalaisten kulutuksen ravitsemiseksi. Loputon kasvu tuhoaa viime kädessä niin luonnon kuin kansantaloudenkin.
Teksti
Jos katsot tarkkaan, huomaat, että enkelin siipiset tasavallan pojat seisovat markan kolikoiden päällä. Aika oli tuolloinen, jolloin oli markka, jussi, kuokka, sauna sekä viina. Nyt on eurot, optiot, kähmintä, kasvu ja niin sauna kuin viinakin. Tasavalta luopui tunnetusti markastaan euron hyväksi - korko tasaantui, mutta mitä huomenna, jos kilpailukykymme heikkenee? Suomi on vientitoiminnasta täysin riippuvainen maa. Kuinka käy leijonallemme, jos talouden perusta pettää, paluu markkaan voi olla vaikeaa.
Teksti
Kansa pääsi katsomaan upeasti entisöityä Suomen Pankin päärakennusta 2.lokakuuta 2007. Jos Suomen kansantaloutta hoidettaisiin samanlaiselle intohimolla, mitä Pankin rakennus on entisöity, ei meillä olisi huolta. Kuinka on nyt, kun nostelemme palkkoja yli kilpailukykymme (?), tai halusiko kansa vain nyt osansa, jonka johtajat ja omistajat ottivat jo aiemmin. Suomen Pankki voisi olla huomisen ”kansalaispankki” antaen neuvoja joihin kuluttajatkin voisivat uskoa ja luottaa.
Teksti
Hiukan ylivalotettu kuva kertoo selvästi mistä on kysymys. Suomen Pankin sisäänkäyti huokuu vakautta, valoa, huomista ja pysyvyyttä - ehkä myös halua talouden puhtauden olemassa olosta? Miltei täydellisesti suoritettu saneeraus on nostanut pankkirakennuksen upeaksi ilmestykseksi. Voisiko Pankki olla myös suoratiedon puolueeton lähde kansalaisille, jotta ymmärtäisimme mitä mm. markkinatalous huonoimmillaan voi merkitä?
[ … Suomi sai Helsinki-henkisen asuntoministerin kaavoituspostilla. Jan Vapaavuori tuli kuuluisaksi Sipoon ”kaappaussuunnitelmista”. Yksisilmäisyys koko maan asioiden hoidossa ei ole pitkäikäistä puuhaa, sillä muu kuin pääkaupunkiseutu tuottaa 3/4 osaa koko maan bruttokansantuotteesta. Kuluttamisen ohelle on syntymässä ajatus ympäristömme tilasta … ]
Suomi ansaitsee arvoisensa vakaan ja vahvan pääkaupungin, kuten Vapaavuorikin vapaasti muotoilee. Kuluttamisorientoitunut markkinataloushallitus voi suunnata panoksiaan ja porkkanoitaan synnyttämään uuden Helsinki-Vantaa pääkaupungin, jonka sivustoille luonnostaan syntyvät laajat vihervyöhykkeet kaikkien pääkaupunkilaisten käyttöön ja vapaa-aikaan vastineeksi ydinkeskustan ruuhkille, katupölylle ja jatkuvalle liikennemelulle.
Kaupunkilainen kaipaa hiljaisuutta, rauhaa ja jopa yksinäisyyttäkin. Espoon Nuuksio antaa tätä kaikkea, joskin joskus (ehkä lisääntyvästi tästä eteenpäin) aurinkoisina lämpöpäivinä ihmisiä riittää jonoiksi saakka. Luonto on ominaisuus sinänsä, jonka arvostus on nousussa - onhan se elämän keskipiste ja lähtökohta. Kuvan kaupunkilainen osoittaa suuntaa, jossa tavoite on ympäristön harmonia-arvojen kunnioitus osana kokonaisuutta, jossa mekin olemme pienenä tekijänä läsnä. Vesi on suomaisten kohtu ja sinne me halajamme. Suuntana voi olla myös hyppy tuntemattomaan. Helsingin Vuosaaren jätekukkulalta kuvattu näkymä Vuosaaren satamatyömaalle. Kuvan betonimuuri (kuvassa yläoikealla) erottaa Sipoon metsät ja kaupallisen huomisen kuhinan, kun satama aukeaa kulutuksen keskipisteeksi logistisena määräsatamana mm. pääkaupunkiseudun loputtomille tarpeille.
Kamppi Helsingin keskustassa on oiva esimerkki kulutusjuhla-alttarista. Kaikki on keskittynyttä yhden katon alle. Metrolla pääsee kellariin ja koti voi olla katolla. Välissä ovat kaupat kassakoneineen, jossa kukin voi ottaa osaa kansantalouteen ja tulonjakoon ja -tasaukseen kukkaronsa nyörien mukaisesti. Kun katsoo Helsingissä Kampin asuntoja, tulee vääjäämättä mieleen hunajakennot. Asunnot ovat kuin lokeroita seinissä. Kuvan hunajapurkit ovat kauniisti geometriassa. Asuntomme ovat kaupungeissa myös tehokkaasti arkkitehdin kynän jäljiltä teholuvuissaan, jossa tilavuuteen ja maapinta-alaan nähden saadaan maksimaalinen asuinpinta-ala. Onko hunajakennot ihmisarvoista asumista? Ovat tai eivät, … [mehiläisetkin asuvat ja voivat ilmeisen hyvin - ainakin ilman ihmistä] - - niin mieli ja ilo osallistumisesta ja hyväksytyksi tulemisesta antavat anteeksi ”huonojakin” oloja.
…
.
Kaavoittaminen on pidettävä kuntakohtaisena ominaisuutena, sillä se toteuttaa parhaiten ihmisten paikallis- ja aluekohtaisia haluja ja päämääriä. Mikäli asukas haluaa ydinkaupunkiasumista, tyytyy hän kerrostaloihin ja katukuilujen ihmisvilinään niiden hyvine kuin huonoine puolineen.
Mikäli taas ihminen haluaa vihreyttä, takapihaa ruusupenkkeineen sekä luontoa lähimaastokseen, hän valitsee asuinsijakseen sellaisen kunnan, jossa tämä halu kohtaa mahdollisuutensa.
Työ säätelee asumistamme. Työmatkat pitkittyessään lisäävät ruuhkia, rauhattomuutta ja turhaa energiakulutusta. Työ säätelee elinkykyämme. Oravanpyörällinen kulutuskeskeinen elämäntyyli pakottaa hakeutumaan jatkuvaan ansiotasonousun perässäjuoksuun.
Elämän pehmeämpiä arvoja tavoiteltaessa palkkanousujuoksu himmentyy elämänlaadun henkisemmän tavoitteen edessä. Työ, asunto, elinympäristöarvot ja ryhmärytmissä eläminen säätää sijoittumistamme yhdellä Euroopan harvaanasutuimmista maista.
Meillä Suomessa on runsaasti tilaa - meillä pinta-alamme on lisäksi luontoarvoista, puhdasta ja suurimmaksi osaksi hiljaista. Vedellinen ominaisuutemme on ainutlaatuista koko maailmassa.
Siinä Jan Vapaavuori on oikeassa, että vahva pääkaupunki on koko Suomen asia, se on moottori, joka hybridinä puksuttaa koko maalle vaurautta. Uutta tulevaa Suurhelsinkiä ympäröi viherkehä, idässä Sipoo erämaa-alueineen sekä maaseutumaisine maisemineen viherelämänlaatuisen asumisen tavoittelijoille.
Samoin lännessä Espoon merkittävän suuret mm. Nuuksion suojelualueet ovat tarjonneet myös muille patikointia, luonnon ääniä ja vehreyttä silmän ja mielen iloksi. Helsinkiä halkova vihervyöhyke tulee suojata jatkumoksi myös Vantaalle, joka on luonnollinen osa Suurhelsinkiä - keskuspuiston vihersormia tulee ulottaa myös aina Vantaan alueille saakka haarautuen laajempien kansalaisosien käyttöpiiriin. .
Suomalaiset jonottavat kesäperjantaisin autoissaan maalle
Suomalaista kutsuu maakuntasuomen kesämökit, mummolat ja sukulaisten maatalot. Haemme viikonloppu- ja kesälomavirkeyttä mieltämme rauhoittamaan Suomelle sinänsä harvinaisina autojen ja itsemme siirtoruuhkina, kun suuntaamme pääkaupunkiseudulta autojoina perjantaisin Ylä-Savoon, Karjalaan, Turun saaristoon ja Pirkanmaan vehreyksille kuin Hämeen lempeän hitaaseen elämäntyyliin ( silmäniskuhuumorilla - kirjoittaja on syntyisin Hämeestä).
Espoo, vahaajien kaupunki pysyy itsenäisenä
Espoo on saanut kuuluisuutta hitaasta ja huolellisesta kaavoituksestaan. Espoo on espoolaisten näköinen vahaajien kaupunki, jossa kumpuaa omanlaisensa elämäntyyli, jota ei tarvitsekkaan edes yrittää sulauttaa helsinkiläiseen henkeen. Rajaa ei käytännössä ole, mutta espoolaisuus on, kuten vantaalaisuuskin. Espoo nieli metronsa ja se vedetään järkeistämään yliruuhkautunutta Helsinkiin työhön ja työstä ajoa.
Vantaan ja Helsingin rajaa ei myöskään ole. Vantaalaiset ovat valmit kuntaliitokseen, sillä näin he saavat pääkaupunkistatuksen ja heistä tulee suurhelsinkiläisiä. Vantaa on suopea liitokselle. Vantaan avioliitto Helsingin kanssa takaa loogiset ja systemaattiset kuljetuslogistiikat lentokentän, uuden Vuosaaren sataman ja rakennettavan kehämetron kesken liikuttelemaan fiksummin ja ympäristöä säästävämmin ihmisiä ja tavaroitamme (mitähän muuta tämä meidän markkinatalouselämä muuten vielä olisi?).
Myös koko Suomen asiana periaatetasolla Sipoo jätetään kokonaisena sipoolaisille. Sipoo on omamuotoinen keskittymä, joka on osa kokonaissysteemiä, mutta kuitenkin oman värisenä yksilöajattelun näkökulma. Sipoo osaa itse sijoittaa mahdollisesti muuttavat 40.000 asukasta itse kaavoittamilleen asuntoalueille. Sipooseen muuttakoot he, joille viherarvot ovat merkittävämpiä kuin katukuilujen mehiläiskennotyyppiset ”ei ulos vesisateeseen menopakkoa” olevat Kamppi-ostosryntäys-kulutuskeskittymät.
Espoolaiset taas eivät tarvitse kuntaliitosta. Espoo tulee toimeen omillaan ja nyt metrokin tulee yhdistämään kokonaissysteemin liikennelogistiikan. Metro osaltaan yhdistää koko paljon puhutun metropolialueen säilyttäen kuitenkin ominaispiirteet, jotka viime kädessä tulevat meistä ihmisistä sekä edustamistamme aluelauma-arvoista. Espoossa ovat omat laumansa, kuten Helsingissä, Sipoossa ja muualla maassamme.
Suomi ei tarvitse ylipaisunutta pääkaupunkiseutua. Me halajamme enenevästi maalle, me haluamme hiljaisuuteen ja vetten äärelle mäyräkoirinemme ja leikkimökin kokoisine pihagrilleinemme ilostuttamaan kansanterveystyön tilastonikkareita työn loppumattomuuden vuoksi.
Suomi tarvitsee kansalaisina identiteettiä koko Suomesta, jonka ehdoton rikkaus on luonnon, elinymäristön ja alueellisten ihmisluonteiden eroavaisuudet. Vai mitä olisi Suomi ilman sutkeja savolaisia, harkitsevan hitaita hämäläisiä, yrittäviä pohjalaisia, iloisia karjalaisia - puhumattakaan erikoisuuksistamme kärppäilmiönä Pohjois-Pohjanmaalta unohtamatta lappilaisia ja aitoja lappalaisia, joille siunaantui oikeus ikiaikaisista jakamattomista vaelluslaitumista luonnon suuren taivaan alla.
Suomi on hieno ja monimuotoinen maa, jossa maata riittää kaikille, kunhan päätämme mitkä ovat viime kädessä elämänarvojamme muuttuvassa maailmassamme. Voimme valita kulutuskeskeisyyden niin materiana kuin palveluina, voimme myös valita harmonian ympäristömme kanssa hyväksyen lähtökohdaksi tekijät, jotka loivat meidät tänne pallollemme. Voimme myös valita vaihtoehdon, jossa kohtaavat molemmat edellä mainitut - sitäkö sitten voisi kutsua siksi vastuulliseksi markkinataloudeksi, jossa ymmärrys herää loputtoman kasvun mahdottomuudesta.
Teksti 1.
Kun katsoo Helsingissä Kampin asuntoja, tulee vääjäämättä mieleen hunajakennot. Asunnot ovat kuin lokeroita seinissä. Kuvan hunajapurkit ovat kauniisti geometriassa. Asuntomme ovat kaupungeissa myös tehokkaasti arkkitehdin kynän jäljiltä teholuvuissaan, jossa tilavuuteen ja maapinta-alaan nähden saadaan maksimaalinen asuinpinta-ala. Onko hunajakennot ihmisarvoista asumista? Ovat tai eivät, … [mehiläisetkin asuvat ja voivat ilmeisen hyvin - ainakin ilman ihmistä] - - niin mieli ja ilo osallistumisesta ja hyväksytyksi tulemisesta antavat anteeksi ”huonojakin” oloja.
Teksti 2.
Helsingin Vuosaaren jätekukkulalta kuvattu näkymä Vuosaaren satamatyömaalle. Kuvan betonimuuri (kuvassa yläoikealla) erottaa Sipoon metsät ja kaupallisen huomisen kuhinan, kun satama aukeaa kulutuksen keskipisteeksi logistisena määräsatamana mm. pääkaupunkiseudun loputtomille tarpeille.
Teksti 3.
Kaupunkilainen kaipaa hiljaisuutta, rauhaa ja jopa yksinäisyyttäkin. Espoon Nuuksio antaa tätä kaikkea, joskin joskus (ehkä lisääntyvästi tästä eteenpäin) aurinkoisina lämpöpäivinä ihmisiä riittää jonoiksi saakka. Luonto on ominaisuus sinänsä, jonka arvostus on nousussa - onhan se elämän keskipiste ja lähtökohta. Kuvan kaupunkilainen osoittaa suuntaa, jossa tavoite on ympäristön harmonia-arvojen kunnioitus osana kokonaisuutta, jossa mekin olemme pienenä tekijänä läsnä. Vesi on suomaisten kohtu ja sinne me halajamme. Suuntana voi olla myös hyppy tuntemattomaan.
Teksti 4.
Kamppi Helsingin keskustassa on oiva esimerkki kulutusjuhla-alttarista. Kaikki on keskittynyttä yhden katon alle. Metrolla pääsee kellariin ja koti voi olla katolla. Välissä ovat kaupat kassakoneineen, jossa kukin voi ottaa osaa kansantalouteen ja tulonjakoon ja -tasaukseen kukkaronsa nyörien mukaisesti.
Talvisota päättyi, kun Saksan diktaattori Adolf Hitler näin halusi. Hitler ilmoitti Stalinille helmikuun loppupuolella 1940, että Suomi voidaan jättää rauhaan. Suomi ei hävinnyt Viipuria - se jäi valloittamattomaksi. Suomi voitti puolustahdolla, sellaisella tahdolla, joka muutti historiaa - erityisesti Saksassa.
Hitler hyökkäsi liian aikaisin bolshevismin kimppuun ja hävisi maailmanhistorian suurimman taistelun ja Suomi säilytti itsenäisyyden Saksan avulla ja omalla taistelutahdolla sekä Stalinin tahdosta, ja palkkiona Mannerheimille kevään 1940 palveluksista (oli syntynyt historian suurin bluffi ja huijaus - onneksi vai haitaksi, sen näyttää myöhempi historian tutkimus) —
…
Talvisodan ja Itsenäisyyden kunniaksi niille niin monille, jotka yhdessä tekivät sen, jonka piti olla mahdotonta - Suomen kansalaisille, joille isänmaa oli pyhä ja jotka henkensä antoivat sen itsenäisyyden turvaamiseksi
Kansakunnan merkki itsenäisyydestä on oma kieli ja yhteinen näkemys tarpeesta ylläpitää riittävää puolustustahtoa ja -voimaa kaikkia ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan. Kansakunta kommunikoi toisiaan ymmärtäen - sellaisella herkkyydellä, jotta väärinymmärrykset minimoituisivat ainakin silloin, kun vastassa on kaikkia uhkaava vaara.
Suomi selvisi mahdottomasta 70 vuotta sitten, jolloin kansakunnalla oli ääni, merkitys ja voima. Kansallisia aatteita rapauttava markkinamekanismi on tänään heikentänyt tahtoa, näkemystä ja identiteettiä kokea omaa maata Isänmaana, jota puolustaa parhaiten sen oma kansa [edesmenneen sinivalkoisen äänen, jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin kuolematon lause]. .
Mitä kansakunta on tehnyt sitten vuoden 1940 kevättalven?
.
Kansakunta täytti joitain vuosia sitten 90-vuotta ja Suomen naiset ja miehet valmistautuivat viettämään Isänmaamme Itsenäisyyspäivän juhlia vauraampana, epätietoisempana, terveempänä ja huolestuneempana kuin koskaan aikaisemmin. Pinnalta asiat ovat hyvin; talouden rattaat tuottavat merkittävää vientiylijäämää, mutta samaan aikaan yksinäisten, juurettomien ja yhteenkuulumattomien osuus on suurempi kuin koskaan.
Kansakunnan voima on itsenäisyys - päätöskyky hoitaa itse asiansa tahtomallaan tavalla. Suomi on saanut eittämätöntä vaurautta ja talouden vakautta EU-liitoksestaan. EU:n kasvaessa uusille kehittyvien kansantalouksien alueille, joutuu oma kansantaloutemme antamaan omaa hyvinvointipanostaan uusille jäsenmaille. Suoritamme liittosuhteista tulontasausta hyötyen siitä myös itse.
Palkkojemme ollessa sellaisella tasolla, jolla ei enää likuhihnatyötä taloudellisesti ylläpidetä - antavat uudet EU-jäsenmaat edulliset toimintaedellytykset yrityksillemme pärjätä yhä kovenevassa maailman globaalitaloudessa. Suomi tulee voittamaan osuutensa taistelussa osaamisella, luotettavuudella ja tuote- ja palvelukehitystaidolla, esimerkiksi ympäristöteknologian alueella.
Valtakunta julkinäkyvyys juhlii presidentin linnassa Itsenäisyyspäivää ja kansa kokoontuu televisioiden ääreen katsomaan muutaman Mannerheim-ristin ritarin sisäänmarssia hiljentyneenä suuresta kunnioituksesta Itsenäisyyden takuumiehille ja -naisille.
Suurin osa kansasta jää presidentinlinnan porttien ulkopuolelle, maksaen kuitenkin tuon koko seremonian - työn tehneinä perheinä, yksinäisinä ja huolestuneina - osaavatko nuo erityisesti linnaan valitut henkilöt luotsata ja viedä tätä kansakuntaa oikeille asemille kohti koko maapalloa koskettaviin haasteisiin.
EU ei ole vienyt meiltä kieltämme, eikä kykyämme puolustaa omaa kansakuntaamme. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on selkeästi todettava, että kansa on antanut valtakirjansa Natoon liittymättömyydestä sekä lisärahalle, jolla kohennetaan kokonaispuolustuskykyämme. Kansan valtakirja on tahdonilmaus, jota kukaan nykyinen eikä tuleva kansanedustaja uskalla olla huomioimatta.
Kenraali Ehrnroothin, viimeisen sinivalkoisen äänen kaiku elää erityisesti nuorisossa, joka kantaa huomisen vastuun itsenäisyydestämme, puolustustahdostamme ja yhteydestämme luontoon.
Kenraali, joka toivoi viimeiselle matkalleen tykkilavettikulkuetta hevosineen, jota kuitenkaan tasavaltamme armeijan ylipäällikkö ei toiveena halunnut täyttää, on meille muistona teoista, jotka hakevat vertaistaan olosuhteissa, joita nykypolvi ei enää ymmärrä - antaa voimaa ja uskoa nähdä huominen muunakin kuin pelkän harvainvoiton ja ahneuden kasvuna. Kauan Eläköön Isänmaamme!
Kansa istuu sohvilla entistä enemmän telkkaria tuojotellen. Onkin liian herkkä vaihe uudistaa televisiomaksuja, vaalit ovat liian lähellä. YLE on välttämätön osa suomalaista televisiokulttuuria - jossa YLE yrittää pitää yllä älyllisempää tuotantoa ja esitystä kuin läpeensä mainoksilla kyllästetyt markkinakanavat — maksaako Kokoomuksen järjestämä show heille ääntenmenetyksinä, uskallus ei riittänyt ajaa yhdessä sovittua YLE-rahoitusta loppuun saakka.
—
(23122007 — YLE kipristelee maksamattomista lupamaksuista. Samaan aikaan YLE ajaa ulos yhä enemmän ympäristöä, luontoa, henkisyyttä ja irtiottoa markkinamekanismista - samalla kysyen kenen Joulu tämä on)
[ … Kansakunta on juossut aikansa muodin mukaisesti kulutuksen ja näyttötalouden kierteessä. Hengästys hiipii materiaalisen hyvinvoinnin alla - aikansa, työntyen lopulta pintaan vaihtoehtoja etsien. Eduskuntaohjattu kansalaisvaroin ylläpidettävä YLE on ottanut irtioton uuteen yhteiskuntatarpeeseen vastuuajattelun herättäjänä … ]
Taloudellisen hyvinvoinnin kasvaessa materiaaliset arvot pinnallistavat kuluttajat businesspisteiksi talousmiesten budjettikarttoihin. Tehotalous ajaa vain suurempaa tuottoa, tekijät ajavat suurempaa palkkaa, siis ostovoimaa - saadakseen lisää näyttöä ja hyväksyntää kyvystä olla kunnon jäsen kulutusyhteiskunnassa.
Väsymys kiirii yhä useammissa perheissä. Aika loppuu laatuajasta, aika loppuu perheeltä. Aika kuluu työssä, neuvotteluissa. aikaa ei ole jälkikasvulle. Lapset irtaantuvat ja ajautuvat hakemaan luonnottomasti hyväksyntää näyttötaloudesta ja katu- ja nettisäännöistä, joissa esiintyy lait, joita ei olisi vastuukotona säädetty.
Kansallinen YLE on ottanut irtiottoa kulutusyhteiskunnasta. YLE:n esittämät ympäristö- ja yhteiskuntadokumentit ylittävät jo ajallisesti kaupallisten kanavien mainosrahoitteiset amerikkalaistyyppiset elokuvaillat. YLE ajaa selvästi yhteiskuntavastuulinjaa kansalaisille niin luonnosta, ympäristöstä kuin ihmisen huolenpidosta toisistansa.
On perin selvää, että väsyksiin kiihkeytyneessä kulutusjuhlassa ihminen kohtaa rajansa, ja etsiytyy älylliseen, pohdinnalliseen ja yhteiskuntavastuulliseen ajatteluun kohdaten meistä aiheutuneen ympäristömuutoksen ympärillään. Kasvun rajat on saavutettu. YLE ottaa irtiottoa markkinamekanistisesta näyttötaloudesta.
Kehitys on vuoksiaaltoa, oli nuorisopolitiikan radikaalit ja väittelyherkät yhteiskunta-ajattelun nuorisovuodet 1960- ja 1970-luvuilla. 1980-90 taitteessa oli villisti vapautuneen pankkimaailman markkinariehat - jälkihehkuna tuhannet yrittäjien ja velkakuoppiin itsemurhautuneiden joukot. Voitiin myös sanoa työttömyyden vapauttaneen syrjäytyneet kidutusvuosiin. Maksamme vieläkin villiintyneiden pankkimiesten markkinaviestiä.
1990-luvun lopussa iskivät kiihkopörssivuosien rahanhajukammereiden pankkiiripojat kääräisten kahinakansan säästöporsasrahat ferrareihin, kelohuviloihin ja jet-falcon suihkarilentoihin Keski-Euroopan riemukaduille - tämänkin juhlan maksoivat kuluttajat - arkiharmauden keskeltä.
Viimeisenä episodina, osinko- ja optiopoikien kähminnän jälkeen - lattiataso innostui huudattamaan kimpaantuneena isoisten ahneudesta palkkansa 11-24% nousuun. Oli tullut ”rahvaan” aika - nyt ulosmitattiin pitkän ylijäämäisen vientiputken hedelmät tuhoamalla tupo (tulopoliittinen kokonaisratkaisu), tuo konsensuksen viimeinen linnoitus.
YLE hoksasi tulleen tilauksen ja muutti linjaansa. Esille tulevat vastuuajattelu, ajatusherättely sekä kysymysasettelu, kun maailman hukkuu paskaan. Raakaa ja kovaa tekstiä, mutta puskan ravistus on sitä parempi, mitä enemmän käyttää suomalaisen sisun herättävää voimasanastoa.
Osa kansakuntaa ajautui henkiseen paitsioon - oli vain takarenkaiden leveys, pakoputkien lukumäärä ja tuplapakastimet kesämökillä. YLE tarrasi kiinni aikaan ja nosti katsojaluvut nousuun ymmärtäen, että kyllästys kiirii pitkin lähiöitä, joista aina on maksettu laskut - niin pankkikriisistä, kuin pörssipoikien hulabaloosta ja lopulta yliähkyröidyistä optioistakin.
Kansakunta kyllästyy osattomuudesta, hyväksymättömyydestä ja puoluepolitiikan pinnallisuudesta. Nyt olemme pakanneet kotimme täyteen näyttötaloutta, kiinnittämättä liiemmin huomiota perheyhteydelle kuin ajatukselle kokonaisesta kansakunnasta. Kyllästykseen ajautuneet ihmiset ovat alttiita vahvasti osallistuville johtajille, jotka lupaavat yhtenäisyyttä, tunnetta ja uskon voimaa olla suomalainen.
Motivoitunut kansa ratkaisee ohjatusti kaikki ongelmansa ja valitsee ohjaajiksi ne, jotka lunastavat lupauksensa - olivatpa ne kuinka pieniä tahansa.
…..
JK.
YLE voidaan rahoittaa suoraan valtion verovaroista ja lopettamalla samalla lupamaksut - peli muuttuisi rehellisemmäksi ja tahallaan maksamattomatkin saisivat rauhassa katsoa dvd:eensä ja subteeveensä.
__________________________________________ Kuvakertomus ylläolevaan mielipidekirjoitukseen-
(kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan jutun yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma 2007)
Teksti
Kiinalainen taulu opastaa mielentyyneyttä, sillä kiirettä luonnossa ei ole - kiireen tekevät rauhattomuus ja päämäärättömyys ilman uskoa itseensä ja toisiinsa.
Teksti
Markkinataloudessa mitataan teholukuja. Tiedon etsintään keskittyvä ihminen ei ole rahalla mitattava suure - suomalaiset ovat yksiä eniten kirjastopalveluita käyttävä kansa maailmassa. Lukeminen sivistää mm. ymmärtämään, mitä olemme jo nyt tehneet luonnollemme.
Teksti
Näyttötalous heijastelee kaikkea sellaista, mitä todellisuudessa emme tarvitsisi - mutta meille on opetettu, että kulutus ravitsee markkinataloutta tuoden lisääntyvästi työtä - unohtaen samalla, että elämme jo nyt laina-ajalla.
Teksti
Jähmettyneet ihmiset vahanaamioineen olivat kuin pysähtyneen ajatuksen luoma illuusio kaikkeudesta, jossa mekanistinen markkinatalous hyydytti ympäristöllisen ajattelun.
Teksti
Uroksellinen näyttötalous lepää usein geenijatkollisesti naisen varassa. Miehisyys kulutusjuhlassa kiihottaa vain hekumahetkessä naisen lisääntymisviettiä.
Teksti
Yksin - rauha ja hiljaisuus. Tuli, luonto ja pysähtynyt hetki. Oli välähdys heräämisestä, jossa luonto osoitti kulkunsa herättäen ajatuksen olevaisuuden harmoniasta.
Suurin osa suomalaisista kuuluu verotusoikeutta kantavaan evl-kirkkoon. Kirkko löyhentää nyörejään, ja sallii ominaisuuksia, joilla ei ole elinkelpoisuutta. Käytännössä kaikki haluavat kuollessaan siunattuun kirkkomaahan - pitäisikö kirkosta eronneita laskuttaa siunatusta maasta todellisilla neliöhinnoillla, vai testamenttaavatko ”pakanat” tomumajansa kierrätykseen mädättämölle tai sitten energiajakeeksi kunnan polttolaitokselle…
—
[18042006] Suunnitelmallisesti kansalaisia informoiva Helsingin Sanomat, NYT -liitteessään räväytti julkituonnin ja mielipidevaihdon lakialoitteesta (kirkon lopullinen erottaminen valtiosta), jolle ei ole kannatusta juuri missään.
Uskonnonvapaus on Suomessa tosiasia ja jokainen voi erota halutessaan ”valtionkirkostamme”. 85% suomalaisista kuuluu kristilliseen kirkkoon. Kristillisyys tavallamme sopii meille ja ”pahinkin” pakana viimeisen hetken lähestyessä nöyrtyy siunaukseen, toivona vähintään mielenrauha.
. Ylemmässä kuvassa erittäin kuuluisa Ortodoksikirkko Moskovan Punaisella torilla Kremlin muurin läheisyydessä. Suomi on pitkään ollut läntisen luterialaisuuden ja itäisen ortodoksisuuden välissä. Karjala, niin nykyinen kuin menetetty, on herkemmin itäisille vaikutuksille alttiina. Ei ole syytä väheksyä tai korostaa kumpaakaan suuntaa, vaan ihmiset valitsevat itse lohtunsa ja helpotuksen lähteet. Kuvan kirkko oli sitä kuvattaessa 22. toukokuuta 2005, klo 20:40 (Suomen aikaa) erinomaisessa kunnossa. DSC_5696.JPG./60s, f3.8, 33mm.Photo by Ilu 2005. Nikon D70.
.
Koskettava muistokirjoituslaatta Savonlinnan Pääskylahden hautausmaalta, kuvattu useina vuosina viimeisten 15 vuoden aikana, sillä kirjoittajan lähiomianen on haudattuna tälle hautausmaalle jo vuonna 1989. Kuvan taulun lauseiden mukaisesti voisimme muistaa lähimmäisiemme Hyvän Tahdon Eleet ja Teot, jotka niin useasti jäävät huomaamatta omien, mielestämme erinomaisten, saavutusten varjoon. Suuri Kirja on opettanut huomioimaan muita kuin ajattelee itselleen olevan hyvän ja toiveena toisten taholta. Photo by Ilu 2006, Nikon D70.
…
. Ihminen tarvitsee jonkun mihin uskoa, kun mieli ei riitä kaikkea selittämään arkijärkevästi
Markkinatalouden kehdossa, taseiden valtakunnassa, USA:ssa suurin katastrofi-inhimillisyys ja -rahoitus lähtee kirkoilta, vapaaseurakunnilta ja muilta hyveeseen uskovilta tahoilta (mm. New Orleansin pyörremyrskykatastrofin jälkihoidossa 2005-2006). ”Sosiaaliturvattomassa” USA:ssa uskontokuntien vapaaehtoisella avustustoiminnalla on merkittävä asema hädänhetkellä.
Suomessa Kirkon Ulkomaanapuun ja Punaiseen Ristiin luotetaan eniten. Meillä lapset kastetaan suurimmalta osin papin läsnäollessa, miksi? Naimisiinkin me haluamme kirkossa, miksi? Kuolinvuoteella moni jumalan kieltäjä nöyrtyy ja kutsuu jatkoelämän toivossa papin paikalla, vähintäänkin sopiakseen maatumisensa tapahtuvan siunatussa mullassa.
Uskonto on hyve ja hyveen tunnustus luo inhimillisyyttä tähän yltiöoptiopublikaanien, massakuponginleikkaajien ja qvartaalien pinnallistamaan maailmanmenoon. Uskonto luo lohdun syrjäytyneelle. Kirkoissa ja seurakuntasaleissa istuu sunnuntaisin moni unohdettu yksinäinen; hänen saadessa avoimien pääsymaksuliputtomien ovien päiviltä huomiota itse sytytettynä ja taivaallisen valon avustamana toivosta kohdata jokin, johon voisi kuulua ja samaistua.
Uskonto on kehittynyt länsimaissa ”miekka ja risti” ajoilta suuresti tasapainoittavaksi instituutioksi köyhän ja rikkaan yhteisessä maapallossa. Viimeisessä ”yksiössä” eivät taselaput ja avustavat päätösviennit helpota ja tuo huomisen ”varmuutta”.
Rikkainkaan kulutusjuhlija ei tunne turvallisuutta lopullisen lähdön matkalla, meklaroidusta sijoitussalkun pulleudesta huolimatta. Viimeisen option tasearvo määräytyy aivan muilla arvoilla, siihen ei vaikuta maallinen sijoitus, kuin korkeintaan arkun maatuviin pintamateriaaleihin.
Sijoitushaukka ja ”tuottoa korolle”-elämänkatsomus kohtaa viimeisen kysymyksen, johon hän ei pörssikurssianalyyseistä lohtua saa, lopullinen ”sijoitustieto” jää arvoitukseksi. Henkinen epävarmuus tyydytetään nöyrtymisenä sen ainoan ”markkinavoiman” edessä, epätietoisuuden kalvaessa osuuksista, mitä kohtalo on varannut. Uskonto tuo tyyneyttä kysymyksiin, joihin ei ole vastauksia.
Vapaassa maailmassa valinta on ihmisen. Valinnoissamme me olemme kuitenkin yhteisö, jossa tulisi huomioida lähimmäinen. Uskoi ihminen Jumalaan tai ei, niin uskonnon opetus lähimmäisen huomioon ottamisesta luo osallistumista ja oloa yhdessä niin ”pakanalle” kuin tosiuskovaiselle.
Uskontoa ei voi kyseenalaistaa, koska jos yksikin siihen uskoo, on se hänelle pyhä. Toisen pyhän arvostaminen, kuten itsensä pyhää haluttaisiin arvostettavan, luo kunnioitusta ja helpottaa yhteisissä päätösvalinnoissa. Markkinatalous on maallistanut elon.
Arvoasetelmat pohjaavat kykyyn kuluttaa ja ansaita. Kähmintä ähkyilijöistä on tullut itseriittoisia, minkään riittämättä heille. Suuressa kirjassa opetetaan, kuinka niukkuutta voidaan hyvällä tahdolla jakaa tasaisesti, sen riittäessä kaikille. Tuo suuri kirja on ensimmäinen lakiopas ihmisille - ihmisen kirjoittamana, ottamatta nyt kantaa sen henkeytyksestä tai hengettömyydestä.
Uskonnon merkitys on ihmiskohtainen ja sen valinnan tekee kukin oman tietämys- ja tunnetason mukaisesti. Suurinkin professori tietää kuinka vähän hän itseasiassa tietää. Uskonto ja usko omaan hartauden valintaan antaa helpotuksen tietämättömyyden ja neuvottomuuden edessä.
On sanottu, että Jumala asuu meissä kaikissa, tuo tuntuisi olevan oikeudenmukaisin johtopäätös, koska silloin voimme itse valita herkkyysasteen uskoomme. Lopulta kuitenkin energia, liike ja materia ohjaavat meidät viimein sille kuuluisalle portille antaen lainan takaisin luontoon, jota niin suuresti olemme yrittäneet tuhota. Luonto on me, tiedon täyttymys ja ympäristö.
Paavo Väyrynen maalasi, että saavutamme YK:n asettaman kehitysapuvelvoitteemme 0,7%:iin bkt:sta lähi vuosina. Se vain ei riitä. Olimme osaltamme mukana suoraan ja ennen kaikkea välillisesti rosvoamassa nykyisten kehitysmaiden eväät ja hyvinvoinnin murot - nyt sanonta ”Maapallo on vain yksi maa ja ihmiset sen kansa” - on kauempana kuin koskaan, vaikka läntiset markkinatalousmaat antavat anteeksi velkoja köyhimmille - ”toisen köyhyys on toisen rikaus” —
.
Länsimaihin on iskenyt uusrenesanssi myöntää köyhimpien maiden velkoja anteeksi, siis siirtää ostovoimaamme mm. Afrikan maihin. Vaade on inhimillinen ja maapalloistumista arvostava toimenpide.
Onhan kaikilla maapallon ihmisillä oikeus tasaisempaan yhteisten resurssien jakamiseen luonnonvarojen ja työvoiman osalta. Työmentaliteetimme ja halumme edesauttaa itse elinkelpoisuuttamme on yksilö-, kansalaisryhmä- ja maanosakohtainen.
Maailmassa vaikuttaa monia kulttuureja ja asenteemme elämän jatkumiseen ja itse elämään ovat vaihtelevia. Eurooppalainen individualistinen elämänkäsitys ei ole afrikkalainen näkemys, eikä kaukoidän perhekeskeiset kollektiiviset kulttuurit ole kopioita USA:n ahkeran kulutusmyönteisestä elämäntavasta.
Länsimaita innostaa aika-ajoin auttamisen pinnallinen mentaliteetti. Ensimmäinen LivAid oli menestyksen harjalla jo pari vuosikymmentä sitten. Meillä länsimaalaisilla riittää puhetta ja alkuinnostusta, olemme markkina- ja mainosehtoista kansaa hyvää tarkoittavine banderolleineen. Puheet eivät riitä ja senttien jako ei muuta todellista tilannetta Afrikassa eikä Väli-Amerikassa.
Ottamatta kantaa itse syihin, miksi Afrikassa tai muualla menee huonosti, on meillä vain yksi vaihtoehto auttaa heitä. Me voisimme maksaa heille riittävän korvauksen niistä raaka-aineista, mitä he meille tuottavat, emmekä ostaa heidän tuotannontekijöitään alistaen alkutuotannon tulotason markkinaehtoisesti niin alhaiseksi, että se ei elätä afrikkalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään.
Toinen vaihtoehto, joka olisikin asenteellisesti ratkaiseva liike; on jakaa kulutus- eli ostovoimaamme mm. Afrikkaan reilusti eli 10-15%. Tällä summalla siirrämme oleellisesti omaamme yhteisen maapallomme sisällä ja tämän jälkeen emme puuttuisi liiaksi Afrikan asioihin, vaan antaisimme heidän toimia tavallaan niin hyvässä kuin pahassa. Afrikan heimo- yms. ristiriidat ovat heidän sisäinen asiansa ja ratkaiskoon he ne omilla tavoillaan ja omalla mentaliteetillaan.
Emme voi länsimaista käsin aina puuttua maailmanpoliisin tavoin muiden tekemisiin. Jos joku maanosa hoitaa asiansa meidän mielestämme väärin, se ei välttämättä ole heidän näkökulmastaan virhe, vaan historiallinen tapa hoitaa asioita mm. Afrikassa.
Suurin virheemme oli aikoinaan ”ryöstää” mm. Afrikan luonnonrikkauksia omiin itsekkäisiin tarpeisiimme. Muutimme jopa Amerikan väestöpohjaa siirtämällä meille aikoinaan niin tarpeellisia orjia työtehtäviin, joita emme itse halunneet tehdä.
Löytöretket aiheuttivat aikoinaan runsaasti pahaa niin Afrikassa, Amerikassa kuin kaukoidässäkin. Me eurooppalaiset halusimme väkisin julistaa omaa autuaaksi tekevää sanaamme ja tapojamme siellä, missä niillä ei olisi ollut luonnollista kasvuntilaa.
Satamalakko laillisena ilmiönä kulminoituu yhteen henkilöön - AKT:n puheenjohtaja Timo Rätyyn, joka laillisella lakolla hakee linjoja huomisen irtisanomissuojalle, Suomessahan on yksi Länsi-Euroopan huonoimmista. Takavuosina Fortumin Lilius yliähkyröintioptiot realisoituessaan huudattivat yt-kierteessä kärvistellyttä kansaa epäoikeudenmukaisuudesta.
.
Lilius oli laillisella asialla, kuten Rätykin - mutta missä me nyt mennään? Kuka teki ja mitä? Liliuksen työn hedelmät ovat korjaamatta, kuten Rädynkin, vielä —
. 27.10.2005 — YLE:n AamuTV haastatteli Etla/Eva:n toimitusjohtajaa Sixten Korkmania, joka elinkeinoelämän edustajana totesi palkansaajien luottamuksen rapautuneen Fortumin optioista, jotka laaja kansalaiskeskustelu on yksimielisesti tuominnut.
.
Onpa sangen mielenkiintoista, että vasta nyt tapahtui herääminen pääomalinnakkeessa, kun eduskuntakin nosti räpylät pystyyn. Korkmanin oikeusvaltio toteamuksen jälkeen hän olikin valmis hautaamaan asian ja luullen kantaneensa elinkeinoelämän osallistumisvastuun kiusalliseen koko kansaa puhuttaneeseen asiaan.
Tosiasissa jo elinkeinoelämän asiantuntijatkin tietävät, ymmärtävät ja näkevät Fortum optioiden ehdottoman kohtuuttomuuden ja vastaamattomuden itse toimenpiteisiin ja ”ansaitun” palkkion väliseen suhteeseen. Kuinka suuren optio-oikeuden presidentti Kekkonen olisi ansainnut kaikista niistä ”liike-elämäjunailuistaan”, mitä hän teki lähinnä Neuvostoliiton kaupan ja suomalaisen valtio-omisteisen yhtiöjärjestelyiden osalta? Jos tämä Kekkosen ja Liliuksen välinen operaatio rahallistetaan yhteismitalliseksi, ei Suomen valtion budjetti olisi enään riittänyt Kekkoselle.
Sixten Korkman ei oivaltanut mainita pientä seikkaa, joka kertapyyhkäisyllä olisi palauttanut luottamusta elinkeinoelämän ja työnantajien pääoma- ja kvartaalitalouskäytäville; se olisi ollut maininta vapaaehtoisesta ja osittaisesta luopumisesta optioihin. Tämän maininta olisi välittömästi nostanut kansalaiskeskustelun uudelle portaalle vastuunkannosta ja ymmärryksestä, jossa työt tehdään ja suunnitellaan yhdessä.
.
Mutta Korkman jätti lauseen sanomatta, vaikka ymmärsi luottamusongelman jo syntyneen ja romuttavan avaukset laajasta palkanalennuskeskustelusta, jonka päämääränä olisi ollut kilpailukykymme nostaminen meneillään olevassa kansainvälisessä työn uudelleen jaossa.
Herää kysymys ymmärrystasosta ja yksisilmäisyydestä. Oikeusvaltio toteamus ei riitä loppuun käsittelemään hiertävää ongelmaa; kyseessä on laajempi luottamukseen liittyvä kysymys. Kekkosen aikana Liliuksen kaukainen edeltäjä vuorineuvos Uolevi Raade sai menestyksistään lämmintä kättä, vuorineuvoksen tittelin sekä vallan vailla vertaansa. Kekkosen myllykirje olisi jo ennen koko kohua eliminoitunut koko huutavan räikeyden ja tuolloinkin elimme oikeusvaltioissa, jossa kansa valitsi eduskunnan ja Kekkonen loput.
JK.
[08032010 - miltei viisi vuotta Liliuksen laillisen kaappauksen jälkeen ~ Tänään Lilius elää mukavalla eläkkeellä, saipa kultaisen kädenpuristuksen potkuistaan, siis irtisanomisesta, taisi kuitata vuoden palkankin, etuineen - sitähän Rätykin hakee tovereille ja työmiehille, jotka rehellistä työtä satamissa ja muuallakin tekevät. Missä mennään Suomen kansa? Mitä Lilius teki ja mitä Räty tekee, kummassa kumpuaa luottamus ja minne? Ajattelulihaksiin nyt liikettä ja katsotaan mitä meille syötetään ja pitääkö meidän kaikkea niellä.
[ … kansalaiset saavat tänään sähköä halvalla - liian halvalla. Sähkö on silloin oikean hintaista, kun säästäminen sen käytössä tulee taloudellisesti merkittäväksi. Vihreät sanovat sähkön tulevan töpselistä, aivan oikein ja kulutusta tulee lisäämään sähköautot, jotka ladataan siitä kuuluisasta töpselistä … ]
.
Kokoomus on materiapuolue ja energia on tunnetusti myös materiaa. Kokoomus on jatkuvan kasvuhegemonian puolue, joka nielee energiaa enemmän kuin tasapuolisesti ihmiskunnalle kuuluisi. Keskusta liputtaa bioenergiaa, jossa pää tulee vetävän käteen. Kasvava biosfääri tarvitsee oman biomassansa omaan käyttöön turvaamaan harmonian luonnonkierroissa.
.
Tänään meille jää todelliseksi vaihtoehdoksi säästäminen, hyötysuhteiden parantaminen, teknologioiden kehittäminen ja luontainen taipumus siirtää ulkoisen energian käyttöä omaehtoiseksi sisäisen itsetuotetun energian käytöksi. Purot ovat tunnetusti muodostaneet virtoja.
.
Yksi ydinvoimalaitos lisää Ouluun tai Tampereelle - ei enää ainuttakaan Teollisuuden Voima Oyj:lle eikä Fortum Oyj:lle - nyt olisi osuustoiminnan aika, jossa kansalaiset ottaisivat osaa osuuspääomalla rakentamiseen. Lisäksi tarvitaan esimerkiksi saksalainen energiayhtiö vähemmistöomistajaksi tuomaan osaamista ja kansainvälistä painoarvoa — mitä me kirjoitimme jo vuonna 2007:
.
.
…
[ORIG 6. toukokuuta 2007]
Sähköä ydinvoimalasta Suomen kansalaisten, kuntien ja saksalaisten kanssa - yhdessä
.
Saksalainen energiajätti E.On pyörähti Espoosta Loviisaan tontin omistajaksi - haaveena kuudes ydinvoimala suomalaisten yritysten ja kuntien kanssa yhteistyössä. Fortum sai itselleen onnistuneen kaupan espoolaisten kaukolämmön ja sähkön - vähintäänkin - siirtäjänä. E.On yhtiö voisi kirkastaa tavoitteitaan julkaisemalla myös kansalaisosakkeen/ -osuuden uuteen ydinvoimayhtiöön, … kun tuo tonttikin on jo valmiina. Toisaalta alueellisen tasapainon ja merenpinnan nousun vuoksi sijoituspaikka voisi olla myös Tampereen talousalue.
.
Suomalainen metsäteollisuus puhtaimmillaan on Metsäliiton M-REAL, tosin saneerauksien ja YT:eiden kourissa, mutta myös suomalaisessa pääomistuksessa. Kiinnostuisiko suomalainen sinivalkoinen pääoma saksalaisen E.On:in syleilystä? Metsäteollisuutemme tarvitsee kilpailukyistä sähköä turvaamaan tuotantoa ja työpaikkoja kotimaassamme.
. Voisiko Espoon kaupunki olla kiinnostunut olemaan yhteistyökumppani saksalaiselle atomivoimalaponnistelulle kuudennen ydinvoimalan saamiseksi suomalaisille. Espoo, esimerkkinä kilpailumentaliteetille positiivisena, voisi kuntalaistensa kanssa olla yksi merkittävä omistaja/ kumppani uudelle 6. ydinvoimalle - olisiko espoolaisten metrosähkö näin hiukan edullisempaa? Kuvassa virtaamatonta vettä Espoon Nuuksiosta.
.
.
Sähkö on kulutuspisteissään puhtainta energiaa. Loppumetrien siirtäjä on monopolissa, koska tuplajohtoja on vaikea rakentaa taloudellisesti. Sähköä voidaan tuottaa puhtaasti - huomioimatta loppusijoitusta ja terrorihyökkäysten vaaraa - ydinvoimalla. Suomi energianälässään halajaa jo kuudetta yksikköä, kun ei viideskään ole vielä aikataulussaan projekti- ja rakentamisvaikeuksien takia.
Teollisuuden Voima Oyj ja Fortum Oyj pitänevät itsestään selvänä, että he jakavat 6. ydinvoimalan toteutuskilpailun - sehän kuuluisi nyt perinteellisesti ajatellen Fortumille. Yllättäen kisaan lyöttäytyivät saksalaiset - he haluavat myös mukaan kuntia ja teollisuutta. Tässä on meille suomalaisille osaratkaisu purkamaan Fortumin ja Teollisuuden Voiman duopolia. Saksalaiset ovat turvallinen ja luotettava ratkaisu ja yhteistyö heidän kanssaan saattaa taitavasti ulko- ja kauppapolitiikkaa hoitaen tuottaa myös Venäjä-Saksa kaasuputkesta haaran pääkaupunkiseudullemme.
Fortum ei kuudetta ydinvoimalaa voi saada herkistyneen ja pelitaidoiltaan umpimielisen esiintymiskäyttäytymisen vuoksi. Ei ole temppu tuottaa suuria voittoja pörssiyhtiönä ja puolimonopolina omistajien kirstuihin. Enemmistöltään Suomen valtion omistaman sähköyhtiö Fortumin ei tule jakaa osinkoina kansalaistemme ja kuluttajiemme rahoja mm. ulkomaalaisten omistajien taskuun - poisveto pörssistä saattaisi käydä kuitenkin liian kalliiksi.
Sähkön kuluttajahintaa säädetään sähköverolla eikä osingonjakotarpeilla
Voittoja ei tarvitse tehdä omistajahyväilyllä (passiiviset omistajat rahan nälkäisinä) osingonjakoon. Silti Fortumin ei tarvitse tuottaa sähköä ”liian halvalla” - vaan sähköä tulee hinnnoittelussa säätää sähköverolla, ei osinkomaksimoinnilla.
Nyt Fortum jakaa kansalaisten rahaa kansallisessa energiapolitiikassa osinkoina ulkomaalaisille kasvottomille omistajasijoittajille, toki myös suomalaisille pelureille. Sähkö ei tule olemaan spekuloinnin kohde, kuten ehkä muiden pörssiyhtiöiden tuotteet ja palvelut, jotka ovat vapaassa ja täydessä kilpailutilanteessa.
Lasketaan liikkeelle kansalaisosake tai -osuus
E.On konsortio voisi terästää aikomuksiaan julkistamalla kunta- ja yrityskumppaniensa lisäksi myös ns. kansalaisosakkeen, jossa Suomen kansalaisille suunnataan yksityishenkilöinä osake-/osuussarja houkuttelevaan hintaa kytkemällä siihen sähkön hintatakuu - omistaja-/osuusominaisuutena. Yhtiömuodoksi voitaisiin tehdä myös osuuskunta, jossa suurena sijoittajana olisivat saksalaiset ja suuret suomalaiset yritykset.
.
Kunnat ja kansalaiset tekisivät kokonaisuudesta kansallisen asian, jolle kuluttajat ja tavalliset veronmaksajat suuntaavat sijoituksia esim. osuuspääomina. Kansakunta tuntisi näin ainakin tämän sähköyhtiön omakseen enemmän kuin nyt olevan pörssikierteisen valtioenemmistöisen Fortumin.
.
.
Luodaan kansalaisille uusi pitkäjänteinen sijoitusjohde
.
Pystyykö elinkeinoministeriö junailemaan täysin uuden tilanteen kansalaisillemme palauttaen näin luottamusta valtiovallan järjestelyihin - nythän on kyse toimiluvan myöntämisestä ja siihen uusi hallitus kilpailuorientoituneena luulisi innostuvan. Samalla saisimme mielekkään sijoituskohteen kansalaisillemme, jolloin luotaisiin uskoa koko kansan ”osinkoihin”.
Nämä järjestelyt todennäköisesti tuottaisivat laajaa sähkösopimussiirtoa sähköntuottajilta toisille. Varmaankin moni maakunnan sähköyhtiö olisi mieluusti mukana tässä saksalais-suomalaisessa yhteistoiminnassa. Näihin järjestelyihin voisi yhdistellä myös valtiovallan taholta omistusrakenteiden muutoksia myös itse sähkön runkoverkon omistusjakoina. Pannaan entinen kilpailuasiamies Purasjoki töihin tekemään sen todellisen hyvän työnsä yhteiskunnallemme.
Kuvateksti:
Suomalainen metsäteollisuus puhtaimmillaan on Metsäliiton M-REAL, tosin saneerauksien ja YT:eiden kourissa, mutta myös suomalaisessa pääomistuksessa. Kiinnostuisiko suomalainen sinivalkoinen pääoma saksalaisen E.On:in syleilystä? Metsäteollisuutemme tarvitsee kilpailukyistä sähköä turvaamaan tuotantoa ja työpaikkoja kotimaassamme.
Kuvateksti:
Voisiko Espoon kaupunki olla kiinnostunut olemaan yhteistyökumppani saksalaiselle atomivoimalaponnistelulle kuudennen ydinvoimalan saamiseksi suomalaisille. Espoo, esimerkkinä kilpailumentaliteetille positiivisena, voisi kuntalaistensa kanssa olla yksi merkittävä omistaja/ kumppani uudelle 6. ydinvoimalle - olisiko espoolaisten metrosähkö näin hiukan edullisempaa?
Kuvateksti:
Pitäisikö juuri nyt, kun 6.:n ydinvoimalan hakuruljanssi käynnistyy, arvioida myös sähkönsiirrossa runkoverkkojen omistusta uudelleen? Olisiko saksalaisten kanssa yhteistyössä oleville kunnillemme ja yhtiöillemme eduksi, jos tämä uusi ”osin kansalaisliikeomisteinen” 6.s ydinvoimayhtiö saisi myös haltuun Fingridin osakkeita kompensaatiokaupalla valtiolta?
Kuvateksti:
Suuret massat saadaan liikkeelle tapahtumilla, johon on vetoa. Kuvan Ankkarock oli 2005, vetonaulana koko kansan rakastama Tarja Turunen ja The Nightwish [ei kuvassa; ehkä palaavat vielä yhteen?]. Samalla tavalla voisi saksalaisjohteisesta uudesta 6.:n ydinvoimalan yhteisyrityksestä tulla koko kansan yhtiö laskemalla liikkeelle osakkeita/ osuuksia yhtiöön/ osuuskuntaan ns. kansalaisosuuksina. Näin turvaamme kansalaissähköä ja palautetaan luottamusta kansallisiin kysymyksiin - saksalaiset ovat luotettavia, … todisteena kesällä 1944 käyty maaottelu Neuvostoliittoa vastaan - tuolloin Saksa auttoi ratkaisevasti Suomea saavuttamaan suuren torjuntavoiton - selkä seinää vasten Suomen kansa oli yhtenäisempi kuin koskaan - Kolmas Valtakunta auttoi ratkaisevasti mm. Tali-Ihantalan suurtaisteluissa. Vain hädän hetkellä koemme yhtenäisyyttä, ehkä myös koko kansan energiayhtiö olisi luottamusta ja jopa säästämistä motivoiva yhteenkuuluvuuden aloitusratkaisu.
(Kokoomus liputtaa kolmea lupaa - kaikille. Suomi tarvitsee vain yhden luvan, loput hoidetaan hyötysuhteita tehostamalla ja säästöillä)
Identiteettimme on väärään aikaan kadoksissa, mutta se on helposti löydettävissä kuuntelemalla itseään ja antamalla sen vaikuttaa sinä ainoana hetkenä, jota demokratiaksi kutsutaan. Identiteetti rakentuu vahvoista vaikuttajista, jotka aidosti haluavat edustaa valitsijoitaan.
.
Politiikanhoito ei ole kyllä - kyllä peliä, vaan myös napakasti ei. Ratkaisevaa on myös radikaali äänestysprosentin muutos ylöspäin. Politiikan evoluution on otettava nyt todellinen muutos, se pienen pieni, mutta ratkaiseva uutuus: yhteenkuuluvuuden henki.
Evoluutio rakentuu tarkoituksenmukaisista ja koetelluista tapahtumaosasista ja tuloksena on lähes aina toimeen tulevampi rakenne, jossa on pienen pieni uutuus aikaisempaan. Näin hoituu myös laajasti koko maapalloa ajatellen globaali kehitys. Meneillään oleva kehityksen kausi suosii kulutuksen kasvua; erityisesti se toimii ihmisrikkaissa kulutusintoisissa maissa, kuten kauko-idässä.
Länsimaalainen markkinamekanismi on omaksuttu ihailtavan hyvin näissä uusissa kulutusjuhlissa. Länsimaalainen, meidän oma identiteettimme on hämärtynyt; emme enää puhalla yhteen hiileen. Emme keskitä voimavarojamme yhdensuuntaisesti; rakenteemme sosiaalisektorilla ovat luonnottoman raskaat, työnhintamme on liian korkea ja lisäksi vielä kulutamme kukkaroamme kuullen.
.
Emme suosi omaa tuotantoa ja haluamme luulotella olevamme kekseliäitä ja aikayksikköön nähden tuotteliaita. Olemme aikaansaaneet yhden lyhyimmistä työviikoista ja haluamme olla lomilla pitkään. TV:n katseluajat kasvavat ja uusien sohvien kauppa käy hyvin.
Kehittyvien maiden identiteettiä orastavasti kasvattaa itsetunto omasta tulevasta mahdollisuudesta vaikuttaa laajempiinkin ratkaisuihin, ikään kuin pituutta kasvamalla nähdään oman kotipiha-aidan yli.
.
Valtava kulutus vaikuttaa vakaasti kasvaen yhä väheneviin luonnonvaroihin. Esimerkiksi vielä toistaiseksi USA kuluttaa koko maailman bensiinistä noin 20%, mutta väestöstä se edustaa noin 5%. Uudet kuluttajat ovat myös tulossa ”ilmastosopimuksen uusjaolle”.
.
Kaikkien raaka-ainevarojen kohtalona on joutua kiristyvän kilpailun piiriin; rahalla eli kansakunnan ostovoimalla saa, ja etujen valvonnassa armeijalla pääsee. Uudet kulutusmaat vahvistavat armeijoitaan kiihtyvää vauhtia.
.
Uusia intressinvalvonta-asemia betonoidaan hyvää vauhtia meidän EU-kansalaisten harjoitellessa keskinäistä kisailua ja opettelemalla prosesseja, joissa suuret maat USA etunenässä ovat jo suvereeneja. Nyt paalutetaan seuraavan vuosikymmenen suurvalta-asemia. USA:n valtahegemonia tulee vääjäämättä pienenemään ja uusia vaikuttajia nousee kauko-idästä.
Länsimaalainen markkinastrategia on perustunut halpoihin raaka-aineisiin, hyvään osaamiseen eli koulutukseen sekä rahan kanavoimiseen taitavasti. Pääomat liikkuvat esteettä ja tekevät nopeimmin tuottaviin kohteisiin pesiään, kunnes niitä kotiutetaan, ja taas sijoitetaan uusiin tuottoalueisiin.
.
Tästä ”länsikotiin” jäävästä tuotosta menee suurin osa sijoittajille. Osaaminen taas perustuu koulutukseen; USA:ssa on halutuimmat yliopistot ja siellä opiskelee suuret määrät mm. kauko-idän nuoria. Heidän määrä ympäri maailman on valtava ja voimme vain kuvitella, millaisen määrän tietotaitoa he omaksuvat kotimaansa hyväksi (kuten muuten kaikki muutkin yrittävät tehdä).
.
Samalla tavalla kauko-idän liikemiehet ulottavat lonkeroitaan yhä laajemmalle ja yhä useampaan maahan. On menossa pääoman ja osaamisen uusjako ja keskittyminen sinne, missä on suurimmat potentiaalit eli ihmisten määrä. On sanottu, että laatu korvaa määrän; näinhän se on, mutta kun suuresta määrästä saadaan systematiikalla myös suurimmat määrät laatua!
Uhkakuvia ei sinänsä ole; on aivan normaalia, että maapallon mitassa tapahtuu kulutus- ja osaamiskeskittymien vaihtelua niin taloudessa kuin sotataidossa. Ei ole kovin kaukainen aika, kun Mongoliyhteiskunta Kaanien aikana oli maailman suurin ja vahvin, kunnes se katosi. Hivenen kauemmin sitten Rooma ulotti rajansa maailman senaikaisen suurimmaksi. Vielä taaempana oli egyptiläisten vuoro.
. Suomalaisen yhteiskunnan on löydettävä identiteettinsä
.
Poliitikkojen on lopetettava itse opittu sanomaton hymistely keskinäisverkostoissansa. On aika tulla ulos kansan pariin ja haistettava eli olla ”iholla”, mitä tarvitaan ja mitä muutoksia odotetaan.
.
Kansalaisten on kuunneltava radikaalisti itseään ja tehtävä sen ”turvallisen” valinnan sijasta uusi linja ja pyöräyttää äänestyslappuun jotain sellaista, jota haluaisi, mutta kun ei uskalla. Vähintäänkin nyt voisivat kaikki rynnätä uurnille kertomaan kantansa aivan uuden tason äänestysprosentilla; näin myös tulee uutta väriä eduskuntaan. On tullut aika etsiä se kadonnut yhteenkuuluvaisuuden henki.
(Satamalakko vangitsee meille ehdottoman tärkeän viennin. EK uhkailee hallitsemattomalla taloussyöksyllä. Voiko Räty joukkoineen todella tähän lyhyellä lakollaan näin vaikuttaa? Ei voi. Melkoiset syyt löytyivät jo maan hallituksen aiemmin tekemistä raskaista virheistä, mutta alkaen 15.12.2008: ”Oppositio käy tiukasti hallituksen kimppuun jahkailusta - nyt vaaditaan tekoja, lisävelkaantumisen uhallakin ja oppositiovastuulla”)
.
[ … vientitilaukset viivästyvät ja peruuntuvat. Maailmalla on jarrut päällä - kansalaiset tinkivät ja se kohtaantuu Suomen viennissä, mistä on ammennettu aikaisemmalla palkkamaltilla tämän päivän hyvinvointi ja ennätyssuuret voitot viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Opposition mielestä maamme hallitus aprikoi neuvottomana mitä pitäisi nyt tehdä, kun hallitusvastuukin painaa … ]
.
Presidentti Urho Kekkonen lopetti aikoinaan hallituksen ja hajotti eduskunnan - kansakunta oli kohdannut 100.000 työttömän rajan. Kello oli lyönyt ja Kekkonen toimi - asetti hätätilahallituksen. Tänään olisi ”Kekkosen hätätilahallitus” nimitetty jo kaksi vuotta sitten. Liika vauraus on sokeuttanut päättäjät. Nyt oppositio vaatii toimia, mutta riittääkö heilläkään kykyä tässä tilanteessa?
.
Vielä viime joulukuussa 2007 valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) tyynnytteli ja vakuutteli, ettei amerikkalaisperäinen sub-primekriisi rantaudu Suomeen. Meillä oli Kataisen mukaan vahva pankkijärjestelmä ja vakaa valtiontalous - ehkä niin. Kansa tietää nyt, että roskalainakriisi on välikäsien kautta noussut maihin Suomeen - jo kesällä 2008, vain kuusi kuukautta Kataisen vakuuttelun jälkeen.
.
Ennakointi on riskinottoa. Riskinotossa on mahdollisuus ja uhka 1/. Väärä päätös vie aina syteen. Saveen mennään myös nyt, jos emme tee mitään. Varmaa lienee se, että nyt täytyy tehdä jotain. Kuka tekee, onkin visainen kysymys. Onko nykyinen poliittinen päätöskoneisto niin turtunut hyvin menneeseen menoonsa, että sokeus vallitsi vielä vain vuosi sitten, kun valtion ylimmäinen rahanvartija antoi vakuuttelunsa, vaikka Suomen Pankki 2/ samaan aikaan ennusti ja varoitti 3/ täysin toisin.
.
Pitäisikö nyt olla kaukaa viisas ja toimia kriisiajan mentaliteetilla lietsomatta liiaksi kansalaisia, vaan ilmoittamalla varautumisesta kaikilla rintamilla - varmuuden vuoksi. Voi olla, että valtiovarainministeriössä on salaista tietoa, joka kertoo jotain muuta kuin jatkuva mediauutisointi. Oli tai ei - niin kansakuntaa rauhoittavat parhaiten teot ja suunnitelmat, joissa tunnustetaan myös ikävin mahdollisuus. Oleellista on se, että toimitaan määrätietoisesti.
.
Kansa ymmärtää toimenpiteet, joiden tarkoitus on tosissaan estää ja padota alkanutta lamaa, jossa on täysin uusia ulottuvuuksia ja parametreja. Olemme globaalissa työn ja kulutuksen uudelleen jaossa. Kiina tulee asettumaan aivan uuteen rooliin, kuten maapallon energia- ja raaka-aineaitta Venäjä. EU:n yhtenäisyys tietona, taitona, kekseliäisyytena ja maailman suurimpana kulutuskeskittymänä on samassa roolissa kuin Kiina ja Venäjä - nämä toimijat voivat yhdessä ratkaista lähes koko globaalin kriisin.
.
Suomi on niin pieni peluri, että se voi vain huolehtia itsestään. Emme saa apuja muualta, vaikka Brysselistä mitä kerrottaisiin median välityksellä. Maamme ongelmat ratkaistaan täällä, kuten ratkaisimme selkä seinää vasten vuosien 1939, -40 ja 44 todelliset kriisit kuin 1990-luvun alun talouskriisin. Suurin apumme on olla hyvissä väleissä sinne, mistä saamme vientieuromme ja mistä tuomme energiamme. Tuonti on maksettava viennillä.
.
Suomessa on pieni kulutusvoima, mutta sen suuri ratkaisu on kuluttaa kotimaista, korkeamman hinnankin uhalla. Peruskansalaiset valitsevat nyt itse linjansa ja tiensä. Kulutus pienentyy, rahankierto vähentyy ja säästäminen lisääntyy. Varauma kansalaisten taholta on jo alkanut. Milloin valtiomme työntakaajana aloittaa oman varautumansa?
.
Siirtyminen hallitusti ja informoidusti varautumiseen rauhoittaa kansalaisia, jo siksikin, että äänestäjät ja veronmaksajat näkevät, että nyt tehdään oikeasti toimia, joilla on vaikutusta - myös pahimissakin tilanteissa.
.
”Viisas hallitsija ennakoi ja tekee päätöksiä”. Päätöksien ei tarvitse olla kalliita tai tuhlailevia, vaan ennakoivia, että jos näin ja näin tapahtuu - niin silloin astuu voimaan seuraavat toimenpiteet. Ensimmäiseksi on asetettava täysin nykyisistä poliittisista päätöskoneistoista riippumaton ”varjohallitus”, joka käy jatkuvaa keskustelua maan oman hallituksen asiantuntijaryhmän kanssa, näin maksimoidaan laaja tieto ja taito.
.
Tiukempi operaatio on hajottaa hallitus ja järjestää ennenaikaiset eduskuntavaalit - siihen ei tosin ole enää instrumentteja eikä ihmistäkään - Kekkonenhan olisi jo tässä tilanteessa terminoinut nykyisen hallituksen ja määrännyt kansalaiset uurnille. Näin ennen, mutta ei tänään.
.
Tänään kansalaiset voivat ottaa myös oman äänekkäämmän suoravaikuttamisen roolin, sillä suuri kansa lopulta maksaa aina kaiken sen, mitä valitsemamme päättäjät väärin tekevät - toki saavat myös hyvin mennessä ne edut, jotka valintademokratia on kansakunnan eduksi säätänyt.
.
Nyt on tekojen aika - varautuminen kaikkein hankalimpiinkin tilanteisiin ei ole lietsomista, vaan ennakoivaa viisautta kohdata yhtenäisempänä todennäköiset ongelmat, joille ei saata olla vertailukohtaa historiastamme.
…
.
1/
Muistattakoon Harri Holkeri (pääministeri, kok.), joka käytti ”menee hyvin” -aikana kuuluisaa lausahdusta: ” Hallittu riskinotto” - se osoittautui myöhemmin kohtalokkaaksi, mutta ilmeisesti välttämättömäksi?
.
2/
Suomen Pankki - voisiko se olla kansalaisten luottamuspankki?
Linkki kirjoitukseen, josta käy ilmi Suomen Pankin ennuste ja varoitus joulukuulta 2007, jolloin valtiovarainministeri Jyrki Katainen rauhoitteli ja vakuutteli Suomen ohittavan suurella todennäköisyydellä USA:sta alkaneen roskaluottokriisin, jossa ostettiin olemattomalla sellaista johon oli kätketty jotain, mitä ei ollut olemassa.
Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus Suomen eduskunnasta, jossa käsittelyssä oli ilmastoselonteko - [Copyright by Ilkka Luoma 2008]
.
Kansio
Ilmastonmuutos kuin muukin saastuminen on liiallisen ja ihmiselle suhteettoman kulutuksen tulos. Saattaa olla, että puolitus ostokäyttäytymisessämme ja suuntaus ympäristön ymmärrykseen ohjaa nykyisen talouskriisin ”väljemmille vesille”. Huomaamme, että elämässa on muutakin kuin näyttö- ja muuhun eläinkuntaan nähden liiallinen kerskakulutus. ”Niin luonto vastaa kuin sinne huudetaan”
(Satamalakko napsahti päälle - AKT:n puheenjohtaja Timo Räty toimii SAK:n pioneerina ja samaan aikaan slovenialaisen entisen perikommunistin Slavoj Zizek ´in*/ kannatus kasvaa älyllisen pohdinnan immateriaalisessa maailmassa - [kirjoitettu 4.3. -10 ~ 05:27])
.
[ … duunari ihmettelee irtisanomisilmoitus näpissään ja kuukauden tai parin lopputili kourassaan - kuinkas tässä näin kävi? Saksassa toveri saa irtisanomisen jälkeen usein koko vuoden palkkapussin hanskaansa. Suomessa hanska pannaan naulaan tai sitten se on hukassa … ]
.
Mitä yhteistä on Timo Rädyllä ja entisen Jugoslavian kommunistilla, nykyisellä filosofilla ja psykoanalyyytikko Slavoj Zizek´llä? Päällisin puolin ei mitään - mutta onpas kuitenkin. Molemmat haluavat kapitalistiselle ja maattomalle rahalle ja näyttö- sekä vertailutaloudelle suitset suuhun. On kysymys kansajoukkojen vallankumoksesta ja henkisestä terrorista 1/.
.
Helsingin Vuosaaren jätekukkulalta kuvattu näkymä Vuosaaren satamatyömaalle. Kuvan betonimuuri (kuvassa yläoikealla) erottaa Sipoon metsät ja kaupallisen huomisen kuhinan, kun satama aukeaa kulutuksen keskipisteeksi logistisena määräsatamana mm. pääkaupunkiseudun loputtomille tarpeille. Tänään tämä rakentamaton satama on ahtaajien osalta lakossa - oliko koko satama tarpeellinen juuri tässä kohtaa Suomelle?
…
.
Zizek kannustaa terroriin ja vallankumoukseen kapitalismia vastaan. Räty taas kannustaa joukkojaan taisteluun irtisanomissuojasta, kun palkkakin satamissa ylitöineen on jo parempi kuin keskimäärin Suomessa.
.
Suomi käy työn uudelleenjaon taistelua muun EU-Euroopan kanssa idän mahtimaata Kiinaa vastaan. Työmme ovat laajalti karanneet halpahintaisten toverien Kiinaan. Näin olemme hinnoitelleet itsemme vapaaehtoiseen kehitysmaarahoitukseen nostaen hiljalleen kiinalaisen liukuhihnaduunarin palkkaa.
.
.
Meillä Suomessa ei ole duunaria eikä kohta toveriakaan
.
Meillä ei Kiinaan nähden enää ole toveria eikä duunaria. Meillä palkat ovat riittävät ja ”liikaakin” jo useilla aloilla, kuin myös päälliköillä ja johtajilla, joiden palkka- ja palkkiopussiahneus ylitti piintyneemmänkin ammattiliittolaisen sydämentykytyksen. Maallinen näyttö-ahneus oli meidän ylläpitävä motto taisteltaessa elintasosta ja materiaalisesta hyvinvoinnista. Hyvinvointi äityi osaltansa rasvakerroksiksi vyötärölle ja kansantaloussairaudeksi II -luokan kansalaisdiabeteksenä tuleville vuosille.
.
SAK joutuu uudistamaan itseään kuin koko vasemmistoleiri. Demarit löytävät aatteettomat vasemmistoliittolaiset ja yhdistyvät. SAK kerää voimia kahtiajakaantuneesta kansakunnasta, jonka kokoomusjohteinen hallitushegemonia vedenjakajalla näköalattomuuttaan loi - ymmärtämättä, että vain yhtenäinen kansa jaksaa hoitaa sille työnnetyt ongelmat ja vastuut 2/.
.
.
Ammattiyhdistysliike ottaa hanskan kauniiseen käteen
.
SAK uudistuu ja hyväksyy palkkojen totaalileikkaukset, jos ovat uudistajia. Mikäli eivät uudistu, syntyy jäsenkato ja kansakunnan lopullinen kahtiajako on arkipäivää. Kansainvälinen työn uudelleenjako ajaa meidät palkkaleikkauksiin 3/ - kaikki yli 2.300 euron palkat alenevat, kaikki yli 1.900 euron eläkkeet laskevat, kaikki osingot menevät suuremmalle verolle ja yliyltiöoptiot jäävät historiaan kansakuntarikoksena työtä tekevää ihmistä kohtaan.
.
AKT Timo Räty pannee nopeasti Suomen vientitoiminnan polvilleen ja tämän laskun maksaa kansakunta, eivät ahtaajat, eivätkä heidän työnantajansa. Räty taistelee nyt irtisanomissuojasta. Suomessa on helppo heivata yt-karusellista toveri mäkeen ja luiskaan vain kuukauden parin irtisanomisajan puitteissa. Toveri Saksassa nauttii jopa vuoden mittaista suojaa etsiessään kadonnutta onneaan ja työtä.
.
.
Taistelu on alkanut - toverit täällä ja Zizek siellä
.
Taistelu on alkanut. Ennen se olisi ollut Paperiliitto ja Jouko Ahonen, nyt se ei onnistu, kun uusimpiakin paperikoneita puretaan ja siirretään kaukoitään ja Kiinaan - paperin keksineeseen maahan. Räty voi tapella, hänen töitään ei voida viedä Kiinaan, vain siirreltävien tavaroiden valmistus voidaan viedä, no eipä sitten ole ahtaajallakaan hommia - kyllä siinä mieli ahdistuu.
.
Liksoja alemmaksi, lisää kansainvälistä kilpailukykyä - yhteishenkeä ja työnantajaltakin ymmärrystä, että päälliköiden, johtajien ja omistajien tuloja voidaan myös säätää alemmaksi yhteisen hyvän nimissä. Vastineeksi toverin palkka-alenemalle lisätään irtisanomissuojaa, jolloin tunne turvallisuudesta kohenee, olemmehan turvahakuista kansaa, kuten muutkin.
.
.
Zizekin vallankumous?
.
Zizek jakaa ohjeita vallankumoukselle. Zizek kehottaa taistelemaan kapitalismia vastaan - taistelua ylisuurien tuloerojen kaatamiseksi. Taistelua maatonta ylikansallista rahaa vastaan, taistelua pienen ihmisen puolesta. Slavoj kehottaa luottamaan suureen kansaan - ”kyllä kansa tietää”, julisti Timo Soinin (PS) oppi-isä Veikko Vennamokin.
.
Timo Soinin pitäisi tietää, että kansakuntaa ei johdeta haukina kaislikoista. Melonin kokoisilla sierainherneilläkään ei estetä kuin hajuaisti tuntea kansalaisen tuskanhikeä nenässään - tässä vedenjakajalla olevassa kansakunnassa, missä seuraava eduskunta joutuu korjaamaan kaikki nykyisen hallituksen tekemät virheet4/.
Kansalaismielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakansio -
Tieteiden talossa [ http://www.tsv.fi ] pidetystä esitelmätilaisuudesta, jossa käytiin seikkaperäisesti läpi uudelleen lämmitettyä kommunismiaatetta Slavoj Zizek´in arvoin ja filosofioin - alustajina Hanna Kuusela (väit./Lontoo) ja Kimmo Jylhämö (Voima -lehden päätoimittaja) — kuvat copyright by Ilkka Luoma 2010 - Nikon D3.
Hulabaloo-Conventum Oy:n entinen toimitusjohtaja, nykyinen rahoituksen professori Vesa Puttonen ennustelee, että Suomi voi olla Kreikka jo vuonna 2020 - ikääntyvä ja entistä vanhemmaksi elävä Suomen kansa kääntyy ostamaan hoivapalveluita itseltään ja Kiinasta tuoduilta vanhushoitajilta - mutta mistä alkaen asiat menivät pieleen? —
.
(31.12.2008 — Suomen hallitus koettaa keksiä kovin myöhään keinoja estää USA:sta lähtöisin olevan sub-primekriisin jälkivaikutuksia maamme talouteen ja kansalaisten kykyyn suorittaa jokapäiväiset toimensa - toivottavasti vientiä unohtamatta)
.
[ … suosittu valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) vakuutteli vielä vuosi sitten, että Suomi on niin vahva, ettei amerikkalaisten yli varojensa eläminen juurikaan vaikuta suomalaisiin. Mistä tämä onneton uutissammakko ammennettiin - jää tuntemattomaksi (samaan aikaan Suomen Pankki varoitti tulevista ongelmista). Oliko sitten niin, että Kataisella oli sellaista ”parempaa” tietoa, mitä meillä muilla ei ole vieläkään…, kuitenkin kriisi on jo rantautunut Suomeen … ]
.
Maan hallitus kokoontuu miettimään - mitähän teemme nyt. Puhutaan toinen toistemme palvelemisesta. Tosiasia on kuitenkin se, että maamme elää viennistä, jotta saamme maksettua tuontimme. Olemme erittäin vientiriippuvainen maa. Suomen hyvinvointi on pitkälti rakennettu vientiteollisuudesta ja mm. oivista insinööreistä, jotka ovat pääsääntöisesti tehneet laadukasta suunnittelua vastuullisten tekijöiden tehtäviksi.
.
Nykyinen vauraus on suurelta osin rakennettu vientitoiminnasta, jota ylijäämäisenä on tahkottu yli 10 vuotta. Historiallisen suuresta vientiylijäämästä kuuluu mm. suuri kiitos 1990-luvun maltillisille tupo-ratkaisuille, kuin silloisten hallitusten omistajia suosineille päätöksille. Minne ”katosivat” vientiylijäämät?
.
Ilkka Luoma
…
.
Liitteenä uusintamielipide 04. helmikuuta 2007 - mitään muuttamatta, vähentämättä tai lisäämättä
.
[C]
Automaatio ajaa meidät palvelemaan toinen toisiamme
.
[ … markkinatalouden kehote on tuottaa riittävä voitto jaettavaksi omistajille ja tuotto tehdä investointeja sinne, missä on edullisin tuotantoympäristö sekä suurin kysyntä … ]
. Suomi oli luokkayhteiskunta vielä 1960-luvulla. Silloin meillä oli rehellisesti duunari ja tirehtööri kuin työmies ja johtaja. Työsuhteet olivat pitkiä ja hommia riitti - työttömyys oli pientä, noin 3-5% luokkaa, tai oikeastaan työttömyys oli outo ilmiö. 1960-luvulla vielä vaneri ja sahatavara tehtiin Suomessa ja laivattiin vientiin. Oli tehokasta tuottaa voittoja devalvaatioiden turvaamassa talousympäristössä. Korot olivat vakaat ja patruunat halusivat tehtaiden olevan lähellä omia kartanoitaan. .
Nyt tuotanto karkaa mm. korkeiden palkkakustannuksiemme vuoksi kehittyviin maihin tehden hiljalleen sitä, mihin kehitysapu ei koskaan kyennyt. Länsimaalainen investointi ja työtilanteiden luonti mm. Kiinassa hiljakseen nostaa heidän palkkatasoa ja ostovoimaa.
.
Suomesta siirtyy entistä enemmän lähivuosina sarjatuotantotyöpaikkoja Kiinaan, Intiaan ja muihin edullisten palkkatasojen maihin. Seuraavassa aallossa lähtee myös suunnittelutyötä, mm. Kiina puskee markkinoille joka vuosi noin 340.000 insinööriä, eikä ole luultavaa, että me olisimme heitä paljoakaan ”parempia”.
.
Meidän on sopeuduttava, sillä valitsimme itse linjamme palkka- ja kustannuskehityksessä - me olemme automatisoimassa itseämme ulos käden työstä, tai oikeastaan automatisoimme itseämme palvelemaan toinen toistamme. Kaikki eivät voi olla myöskään matkailuelinkeinossa, joka on meille Suomessa huomisen työ- ja tehtäväalue. Suomi on huomisen matkailumaa, systemaattista suunnittelua ei ole vielä edes aloitettu.
.
Nokia teki ensimmäisen kauppansa Kiinaan nykymuodossaan 22 vuotta sitten - kaupan arvo oli ”vaatimattomat” n. 500.000 USD. Välissä oli Nokian oma kriisi, palkkarahoja mauruttiin mm. Lontoosta, koska suomalaiset pankit eivät antaneet. Nyt Nokia ei tarvitse suomalaisia pankkeja, siis niitä vähiä. Nokia on yksi Kiinassa olevien ulkomaalaisten yhtiöiden helmiä, tuottaen todennäköisesti Nokialle sen suurimmat voitot. Nokia kasvoi mittoihinsa paljolti myös Kiinan ansiosta.
.
Suomi on kallis maa ja meillä on ”kallista asua ja toimia”. Me olemme itse asiamme tähän tilaan järjestäneet. Loimme yhden maailman parhaista sosiaaliturvista, niin hyvän, että meillä ei tarvitse tehdä työtä. Olemme individualismissamme niin kollektiivisia, että keräämme rahat toistemme hoivaamiseen. Loimme hyvinvoinnin kansalaisyhteiskunnan, jota nyt ei ole siellä, mihin liukuhihnamme katoavat.
.
Seuraavaksi alamme automatisoimaan lisää, että työtehokkuutemme olisi kilpailutilanteen mukainen - siis meidän on tuotettava entistä enemmän vähemmillä ihmistyötunneilla. Automatisointiin menevät kohta myös palveluammatit - alamme palvelemaan itse itseämme esim. internetissä. Löydämme kohta sieltä automaattisesti myös virtuaalisen toisintominämme seurustelukumppaniksemme. Automaatio on hyvä renki, mutta huono isäntä.
.
Jos haluaa torpedoida omat kaupalliset pyrkimykset Kiinassa, niin silloin markkinoi automaatiota, systeemejä ja prosesseja, joissa ei työntekijöitä tarvita, tai jos tarvitaan niin ainakin 70% voidaan poistaa nykyisestä toimintamallista. Tällä toimenpiteellä saa kiinalaiset viranomaiset tylyiksi, sillä heillä on yksi yhteinen päämäärä ja se on työllisyyden turvaaminen. Kiina ei halua enää yhtään työtöntä entisten piilotyöttömien joukkoon. Kiinassa ei ole mekanismeja, joissa toimeentulo ilman työtä onnistuisi, vain sukulaiset ja perhe on se voima, mikä meillä taas sälyttyi yhteiskunnalle.
.
Suomessa me maksoimme itsellemme huomisen kilpailukyvyn heikkenemisen ostaessamme kustannuksillamme tulevaisuuden turvaa. Kiinassa tulevaisuuden turva on työ, työ ja sitten työ - suosituimmillaan itsenäinen yrittäjyys, perhekeskeisyys ja sukulaisten suosiminen yhteenkuuluvuuden nimissä. Turva on siellä perheessä, suvussa ja keskushallinnossa, jonne voi kiukutella aluehallinnon mielivaltaisuuksista. Kiinassa työ on valtion suojeluksessa ja nyt uuden aikakauden saatossa kisa menestykseen on avattu kaikille, lopusta huolehtii talouden ja yrittämisen evoluutio.
.
Suomi kuten muut kehittyneet länsitaloudet ovat automatisoineet tulevaisuutensa paitsioon idän huiman kehitysvauhdin varjoon. Tämä vuosisata on idän vuosisata. Ensi vuonna Kiina on kolmantena meille perinteellisillä talousluvuilla. Saksa jää taakse, seuraavaksi taipuu Japani ja lopulta 15 vuoden kuluttua USA - tuonne saakka ja edemmäksikin Kiina on suunnitelmansa ulottanut. Kiina on täydessä vauhdissa oleva talouskone, jonka loputon työvoima kurinalaisena, keskimäärin innostuneena ja yritteliäänä murskaa kaikki ennätykset. Talouden napaisuus vaihtuu kolmessa vuosikymmenessä.
.
EU on Kiinalle huomenna yhä tärkeämpi kauppakumppani siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme väkilukuna suurempi markkina kuin USA. Viime kädessä kehitysjuoksussa väkimäärä ratkaisee. Suuresta määrästä saa aina hitaasti, mutta varmasti enemmän menestyjiä, osaamista, keksintöjä kuin innovaatioita. Seuraavat olympialaiset saattaa tuoda yllättävän mitalisateen isäntämaahansa.
.
Suomi on tänään automatisoinut itsensä palvelemaan muita ja itseään. Meidän elintaso on onneksi siksi korkea, että meille on helpompi ajaa elintason laskua normaalein mittarein. Voimme pudottaa sisälämpötilaa, voimme vähentää turhia ajokilometrejä, voimme jättää helposti joka toisen ulkomaan matkan pois ja ruokaa voimme syödä huomattavasti vähemmän, josta kiitoksena saamme terveemmän elämän.
.
Automaatio oli hyvä renki aikansa, kunnes se toi meille hetkellisesti markkinavoimaa kotimaisena toimintana ja vientinä. Meille ei riitä nykyelintason säilyttämiseksi pelkkä kotimainen kysyntä, vaan öljy, kaasu, monet raaka-aineet ja kestokulutustavarat täytyy tuoda ulkoa ja ne voidaan maksaa vain viennillä. Toinen vaihtoehto on tyytyä kotimaiseen. Voimme ostaa kalliimmasta hinnastakin huolimatta kotimaista. Ostetaan vaikka vähemmän, mutta mitä enemmän ostamme sen enemmän jää työtehtäviä kotiin.
.
Yhtälö työpaikkojen ratkaisuksi on helppo: teemme pienemmillä kustannuksilla vähemmän, mutta kestävämpää ja pidempi-ikäistä, kulutamme vastaavasti myös vähemmän ja ostamme omia tuotteita tehden kaiken työmme mahdollisimman paljon itse. Teemme itsestämme vähemmän riippuvaisia muista, ja mitä teemme, teemme sen niin hyvin, että tuotteemme halutaan niiden laadun vuoksi. Miksiköhän sveitsiläiset pärjäävät edelleen huipputuotteillaan?
.
Paras keino saada työtä on työn kunnioitus sen työnkuvauksesta riippumatta ja siihen sisältyy vastuun otto tehtävistä ja panoksensa anto hiukan enemmän kuin sitä odotetaan; tuolla ylimäärällä me pärjäämme, koska se on se suurin erote muihin nähden. Tuon lääkkeen oppiminen ei ole helppoa, sillä meidän tulee purkaa hiukan näitä pinttyneitä tapojamme, jossa työnantajaa pidetään riistäjänä ja työntekijää tilikirjan kulueränä. Missä on suomalainen taisteluhenki, jolla maamme itsenäisyys pelastettiin lähes ylitsepääsemättömissä oloissa 1939, 1940 ja 1944.
.
Ilkka Luoma
http://www.facebook.com/first.ilkka
.
. Kuva:
CANON IXUS 850 002.jpg. 31.tammikuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
. Kuvalinkki: http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/375540496/
. Kuvateksti: Suomalainen rakennustyömaa on hiljainen miehitykseltään ja siellä on vähän valopilkkuja huomiselle - paitsi, että rakentajista on pula. Systeemit ovat automatisoidut ja alihankkijoiden määrä kasvaa vuosi vuodelta. Suomessa työvoima on ”kallista” - henkilösivukulut siirtyvät henkilöstön vuokrausyhtiöille ja työsuhteista ei pääyhtiö enää niiltä osin huolta kanna. Suomessa matalaenergiarakentaminen voisi olla alku uudelle menestystarinalle, josta voisi syntyä myös uusi vientituote. Automaatio vie perinteellisesti työpaikkoja ja tilalle saadaan palveluita toinen toisillemme. Missä menevät automaation rajat?
AKT:n puheenjohtaja Timo Räty pysäyttänee tänään jäteautot, jolloin kulutusjuhlamme näytevuori siirtyy takaisin takapihoillemme, kun minuuttiaikataulua tekevät kuljettajat siirtyvät lakkokorvausvapaavuoroille. Ihminen oppii näin arvostamaan jätekuljetusta, kun elintasoilmentymämme haiseva kasa kertyy näytteeksi tavoistamme neniimme - kiittäkäämme, ettei ole kesähellejakso menossa.
.
Kukaan ei halua kaatopaikkoja, eikä kukaan halua sen lähelle muuttaa. Kaatopaikka on kulutusjuhlamme tunnusmerkki ja tunnus vastuuttomuudesta. Eläinkunnan ainoana lajina ihminen kasaa kulutuskäyttäytymisensä pitkäaikaiseksi muistomerkiksi luonnolle.
.
Logistiikkamme muototaju loppuu siihen, kun kulutusoksennuksemme hajuhaitta siirtyy pois silmistämme ja nenistämme. Kulutustamme on huomenna säänneltävä tiukan kohdisteellisella verotuksella.
. Linkki keskusteluun: ………….. TIEDE
. Kotitaloudessa pitää ostaa juuri sen verran kertakäyttömuovikasseja ruokakaupasta, että saamme niillä rahdattua silmistämme lähes kaiken sen, minkä suollamme jääkaappiemme ja pakastimiemme kautta elintasopusseissa pihan perille. Näkemys ja tietämys kasvaisivat, jos lajittelisimme kaikki jätteet, jotka suollamme mainosmuovikasseihin.
.
Vanhempi polvi muistaa kauppareissujen jätekuorman vähäisyyden 1950- ja 60-luvuilla. Aiemmin ruokatarvikkeita ei pakattu muoviin ja monimutkaisiin pakkauksiin. Nyt voit katsoa kauppakassisi sisällön ja havaita itsestään selvänä ilmiönä, että kaikki ovat kertakäyttöpakattuina. Tämä jätekuorma palaa luontoon lähes sellaisenaan.
.
Jätelasku luonnolle on huomattava huomiselle tikittävä pommi. Kliinisyyshysterisoitunut puhtauden tavoittelu on nostanut pakkausteollisuuden tuottohuipulle. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka tarvitsee ruokahuoltonsa paketoituna, pakastettuna, tyhjiöimettynä ja suojakaasutettuna.
.
Kaikki nämä sitovat runsaasti energiaa ja tarvitsevat runsaasti pakkausmateriaalia ympärilleen. Kaatopaikat pullistelevat ja synnyttävät 100-200 vuotta kestävän ongelmapesäkkeen. .
Huolehtimisen mentaliteettimme on lyhytnäköistä - pois silmistä, se riittää. Hyvä esimerkki kulutuksesta itsellemme olisi kasata muutaman kuukauden kotitalousjätteet olohuoneeseemme alkaen television edestä.
.
Voimme jokainen arvailla, että olohuoneemme ei riittäisi edes paria kuukautta enempää omaksi perhekohtaiseksi kaatopaikaksi. Toinen vaihtoehto silmät avaavaan havainnointiin on koko jätteidenkäsittelytoimialan kuukauden mittainen totaalilakko.
.
Ihminen on ainoa eläinlaji, joka joutuu kierrättämään tuotoksensa. Muu eläinkunta ’paketoi’ tuotoksensa luonnollisesti luonnonsuolesta suoraan hyödyksi luonnon kasvustolle. Ihminen umpioi kiertonsa maakuoppiin muoviin käärittynä yrittäen toivorikkaana imeä muutamat henkäykset kaatopaikkakaasua energiaksi - saadakseen entisestään kulutusenergiaa minkään muuttumatta.
.
Ihminen on ainoa eläinlaji, joka joutuu säätämään kulutustansa veroilla. Huomisen verotus, pelastaaksemme ympäristöämme, pitää muodostua pelkästä kulutuksesta. Näitä verovaroja, nykyisten veroreikien tilkitsemisen lisäksi, tulee löytyä täydellisen kierrätyksen aikaansaamiseksi.
.
Mm. kertakäyttömuovipakkauksen hinta pitää nostaa veroilla niin korkeaksi, että kierrätys, josta saisi verohelpotuksia, tulee automaattiseksi sen hyödyllisyyden vuoksi. Ihimnen on ainoa eläinlaji joka oppii luonnon kunnioituksen vain oman lompakon kautta.
.
Kierrätyksessä koko sen logistiikka pitää olla valvottu, se ei voi pysähtyä siihen, että kuluttaja tunnetussa amerikkalaispikaravintolassa lajittelee pahvit yms., mutta pikaruokalan henkilökunta kuitenkin kippaa kaikki samaan pönttöön. Kierrätysrikkomukset ovat kriminalisoitava niin korkealle, että luonnon saastuttaminen on ympäröivän eliöyhteisön murhaa.
.
Vastuu kasvaa kustannuksien myötä. Kun kulutus tuntuu lompakossa, ajaa se tekemään luonnolle suotuisampia valintoja. Kulutusverot on porrastettava kannustamaan luonnonmukaisuutta, työllisyyttä ja säästöä. Työnteko on verotonta, samoin omistaminen, perinnönkin saa verovapaasti.
.
Ainoat verot ovat arvonlisävero, kulutusvero tuotteittain ja palveluittain sekä määrittäin. Kaikesta kulutuksesta maksamme veroa. Kaikki pakkaukset on pantava verolle ja palautusmaksuisiksi. Ihmiskunta on ainoa eliölaji, joka joutuu oppimaan huomioimisen taidon muusta eliökunnasta.
Ilkka Luoma
[11112006]
.
Kuva:
DSC_5761.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin kanssa.
. LINKKI KUVAAN . Kuvateksti: Ehkä Suomen kuuluisimmalta jätevuorelta (Vuosaaren suljettu kaatopaikka, Helsinki) avautuu näkymä uudelle satama-alueelle, jolle laivat kohta purkavat kulutustavaroita maailmalta kiertoon kaatopaikoillemme. Aivan vasemmasta laidasta alkavat Sipoon kunnan metsäiset ja vähäväkiset miltei luonnontilaiset maa-alueet, joita Helsinki himoitsee Vuosaaren jatkoksi. ’Kauniiden kumpujen’ alle on haudattuna jätteitä pois kuluttajien silmistä. Voimalaitos puskee jätekasojen vieressä lämpöä ja sähköä helsinkiläisille.
[ … Viro oli virolaisina pitkään altavastaajana ja nieli kiukun ja alistamisen. Nyt entinen valtaa pitänyt on ajautunut alistamiseen uuden enemmistön taholta. Kuitenkin nykyinen vähemmistö on rakentanut Viroa tavallansa omista ihanteista ja lähtökohdista - mutta asiat eivät enää kohtaa, erilleen kasvu kiihtyy? … ]
. Heti Tallinnan sataman vieressä on mahtava rappeutumassa oleva kolossi jäähalleineen ja konserttisaleineen. Betonirakennelma on muisto Neuvostoliiton ajoilta, jolloin oli vallalla aikakautinen mahtipontisuuteen perustuva tapa rakentaa ja osoittaa vahvuutta ja pysyvyyttä. Nyt tämä betonilinnoitus rapistuu hoidon puutteessa viestittäen valtaenemmistön tahdosta murenevaa aikakautta, jota ei haluta muistella, mutta halutaan muistutella.
.
.
Uskontojen kirjoa, kaikille jotain, ei niin itse uskontonsa nimi, kuin se, mihin oikeasti haluaa uskoa ja turvautua - se tuo lohtua epäonneen ja yksinäisyyteen, joka jäytää niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin - yksinasuvia on Suomen suurimmissa kaupungeissa jo 40% koko asukasmäärästä, tosin kaikki eivät tunnusta tai tunnista yksinäisyyttään, ovatpa jopa onnellisia riippumattomuudestaan. Virossa on vahva kahtiajako, niin kansallisuuksissa kuin uskonnoissakin - vaikka molempien Jumalat lienevät yksi ja sama.
.
.
Tällä areenalla voisi iloita ja riemuita, ainakin 10.000 kuulijaa jollekin yhtenäisyyden ja ystävyyden bändille, paikka olisi erinomainen esiintymisestraadi.
.
.
Raha tuoksuu jo Vanhaan kaupunkiin saakka, sillä elintasorikkaat ostavat asuntonsa sieltä - se on ikäänkuin muodikkaampaa ja antaa hyvän osoituksen ostovoiman hankinnastaan.
.
.
Yhteiskunta jakaantuu myös Virossa vapaan markkinatalouden myötä - rahalla on valtaa ja rahalla pääsee. Hintataso ulottuu kohta Helsingin hintalappuihin. Kromatut linnoitukset maksavat ja kauppiaat hamuavat vuosisataisten hansalaisten tapaan kymmenyksensä hinnoista - siis voittoina, tosin voitot kasaantuvat entistä harvempiin taskuihin.
.
.
”Jumalan säde” saapuu kirkkoon pelastamaan köyhiä ja vaivaisia, näin ainakin hurskaiden ihmisten kasvoilta oli luettavissa - kuinka kaksinaamaisia osa noista kuvan palvelijoista oli, jää jokaisen omaan omatuntoon merkkinä omasta yhteydestä kunkin kaikkivaltiaaseen.
.
.
Moni kirkosta tulija osoitti huomiota köyhää kansaa kohtaan ja pieni almu ropsahti voirasiaan. Almujen pyyntö saattoi olla ainut keino syrjäytyneille ihmisille, joiden elämä on juuri yhtä arvokas kuin kuninkaiden ja presidenttienkin. Arvelisi ahneille ihmisille syntyneen omantunnon tuskia huomatessaan, kuinka maailma kohtelee meitä epätasa-arvoisesti. Köyhyys ei ole rikos, se voi olla silti kuitenkin ihmisen sielun ja omantunnon ylpeyttä lähimmäisenrakkaudesta, joka ei ole hintalappuja tarvinnut.
…
.
Onko venäläisyys niin suuri uhka, uhman kohde ja koston keskipiste, että vanhan vallan momumenttiakin pitää rapistuttamalla purkaa? Mikä aiheuttaa vuosikausien vastakkainasettelun?
.
Ihmisen elo kaikkialla on aika-ajoin tapahtuvaa vastakkainasettelua, jotta saataisiin omiin joukkoihin yhtenäisyyttä ja yhteistä kohdetta kohentamaan omaa itsetuntoa ja edesauttamaan päämäärien saavuttamista.
.
Virossa tapahtui laulava vallankumous ilman suurta verenvuodatusta. Muutos vanhasta oli miltei kivuton. Se oli rohkeutta, mihin pieni kansa uskalsi ottaa osaa ja johon Suomi ei reagoinut niin nopeasti kuin olisi voinut tehdä - olimme varovaisia, varjelimme omia etujamme, olimme siis pelokkaita siitä, mitä suuri ja mahtava Neuvostoliitto voisi tehdä.
.
Virolaiset saivat itsenäisyytensä, kuten pitikin, mutta samalla uusi enemmistö ja valta sai vähemmistön, joka elää tavallansa ja historiaansa sekä tapojaan kunnioittaen. Virolaiset ovat nostaneet elintasoaan olemalla markkinatalousmaisempia kuin konsanaan me suomalaiset. Viro kiiruhti Natoon, EU:hun ja eurotkin ovat jo nurkan takana - vauhti on ollut hengästyttävä.
.
Venäläiset ovat osana virolaisuutta. Heillä on uskontonsa, hartautensa, tavallansa uutteruutensa ja rikollisuutensa, kuten kaikilla muillakin kansoilla. Vastakkainasettelu on juopa, jonka vahvempi ja valtaa pitävämpi voisi hälventää yhteistyöksi. Venäläisillä on oma osansa Viron nousussa - nousussa, jossa myös pienemmille ansiotasoille on paikkansa.
.
Kansantalous on kaikkia tuloluokkia, kaikkia työtehtäviä ja kuluttamista kullekin ryhmälle tavallansa. Kansakunta muodostuu Virossakin kansallisuuksista. Miksi Viro haluaa näyttötarvetta vähemmistöään kohtaan? Miksi venäläinen sotilas patsaana pitää poistattaman?
.
Miksi Tallinnan sataman rannassa olevan entisen Neuvostoliiton murenevan monumentin pitää antaa rapistua merkkinä jostain - onko se itsetunnon kiillottamista uudelle valtaa pitävälle kostoksi historian eittämättömistä vääryyksistä itse virolaisia ja virolaisuutta kohtaan.
.
Olisiko hyväksyntä, yhteistyö ja suvaitsevaisuus nopeampi ratkaisu yhteisiin päämääriin, joista koko Viro hakee menestystä ja hyväksyntää maailman kansojen joukosta. Vastakkainasettelu on ihmisen ”inhimillisyyttä” - niin mekin kävimme jo muinoisessa Leningradissa kasvattamassa vajaamittaista itsetuntoamme ”rikkauksillamme” - kaupaten kuulakärkikyniä ja naisten sukkahousuja vastineena saaden viinaa, jolle löysimme välitöntä käyttöä nostaen kansallista henkeä ylimielisyyden asenteella entistä suuruhkaamme kohtaan.
.
Niin me myöskin vastakkainasettelimme itseämme tuoreiden virolaisten silmien edessä 1990-luvun ensimmäisinä Viron itsenäisyysvuosina ollen pulleita isoveljiä jälleen kiilloittaen omaa itsetuntoamme juuri väärään aikaan, jolloin olisi ratkaistu läheinen yhteenkuuluvuuden tuntu ”veljeskansamme” tavallisiin kansalaisiin. Niin me vastakkainasettelimme itsemme nuoreen Viron tasavaltaan, kuten he nyt vastakkainasettelevat itseään vanhoihin vallanpitäjiin, jotka on ahdettu nurkkaan vähemmistönä.
. Tuntuu tutulta, … niin mekin kuin hekin. Kansallinen tunto värjäytyy sokeuteen kokonaisuuksista ja haluttomuuteen anteeksiannosta. Ihmisyys asuu kaikkialla, on vain kysymys siitä, kuinka voimme soveltaa tapojamme ja hyväksyä erilaisuutta löytäen siitä rikkauden siemeniä moniarvoiselle kansakunnalle. Jokaiselle etsitään paikkaa hyväksynnällä ja toistemme tapojen kunnioituksella, ollen tyrkyttämättä juuri vain sitä omaa - mielestämme kaikkein parasta mallia.
____________________________ Kuva 1. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436697591/ — [DSC_7165]
. Kuvateksti 1. Tällä areenalla voisi iloita ja riemuita, ainakin 10.000 kuulijaa jollekin yhtenäisyyden ja ystävyyden bändille, paikka olisi erinomainen esiintymisestraadi.
. Kuva 2. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436741635/ — [DSC_7209]
. Kuvateksti 2. Raha tuoksuu jo Vanhaan kaupunkiin saakka, sillä elintasorikkaat ostavat asuntonsa sieltä - se on ikäänkuin muodikkaampaa ja antaa hyvän osoituksen ostovoiman hankinnastaan.
. Kuva 3. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436677629/ — [DSC_7100]
. Kuvateksti 3. Yhteiskunta jakaantuu myös Virossa vapaan markkinatalouden myötä - rahalla on valtaa ja rahalla pääsee. Hintataso ulottuu kohta Helsingin hintalappuihin. Kromatut linnoitukset maksavat ja kauppiaat hamuavat vuosisataisten hansalaisten tapaan kymmenyksensä hinnoista - siis voittoina, tosin voitot kasaantuvat entistä harvempiin taskuihin.
. Kuva 4. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436718702/ — [DSC_7195]
. Kuvateksti 4. ”Jumalan säde” saapuu kirkkoon pelastamaan köyhiä ja vaivaisia, näin ainakin hurskaiden ihmisten kasvoilta oli luettavissa - kuinka kaksinaamaisia osa noista kuvan palvelijoista oli, jää jokaisen omaan omatuntoon merkkinä omasta yhteydestä kunkin kaikkivaltiaaseen.
. Kuva 5. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436718740/ — [DSC_7200]
. Kuvateksti 5.
Moni kirkosta tulija osoitti huomiota köyhää kansaa kohtaan ja pieni almu ropsahti voirasiaan. Almujen pyyntö saattoi olla ainut keino syrjäytyneille ihmisille, joiden elämä on juuri yhtä arvokas kuin kuninkaiden ja presidenttienkin. Arvelisi ahneille ihmisille syntyneen omantunnon tuskia huomatessaan, kuinka maailma kohtelee meitä epätasa-arvoisesti. Köyhyys ei ole rikos, se voi olla silti kuitenkin ihmisen sielun ja omantunnon ylpeyttä lähimmäisenrakkaudesta, joka ei ole hintalappuja tarvinnut.
. Kuva 6. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436741667/ — [DSC_7238]
. Kuvateksti 6. Uskontojen kirjoa, kaikille jotain, ei niin itse uskontonsa nimi, kuin se, mihin oikeasti haluaa uskoa ja turvautua - se tuo lohtua epäonneen ja yksinäisyyteen, joka jäytää niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin - yksinasuvia on Suomen suurimmissa kaupungeissa jo 40% koko asukasmäärästä, tosin kaikki eivät tunnusta tai tunnista yksinäisyyttään, ovatpa jopa onnellisia riippumattomuudestaan. Virossa on vahva kahtiajako, niin kansallisuuksissa kuin uskonnoissakin - vaikka molempien Jumalat lienevät yksi ja sama.
……………………………………..
Ylläoleva kuvasarjakertomus liittyy ylläolevaan kirjoitukseen, joka perustuu Tallinnan matkaan 24.-25. maaliskuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
[ … jääkiekossa on kiva kuunnella Maamme-laulua ja Viisuissa isäntämaan rooli oli harvinaista herkkua. Urheilussa myös radoilla suomalainen menestyy, kansakunta saa yhtenäisyyttä voitoista - on mukavaa olla ylimmällä korokkeella … ]
Kansakunta jakaantuu menestyjiin, toisten kustannuksella ahnehtiviin sekä peruspuurtajiin, joiden sietokykyä koetellaan syksyn palkkaratkaisuissa. Toiselle puolelle jäävät väsyneet, kaikkensa antaneet ja he, jotka eivät päässeet edes alkuun. Vanhemmat juoksivat niin kovaa menestymisen eteen, että osa jälkikasvusta jäi asemalle, josta junia lähtee harvakseltaan.
Voidaan sanoa, että lintu oli kansankunnan kaapin päällä, tarpeillaan tai sitten ei. Tiukan paikan tullen suomalaiset tarvitsevat karismaattisen hahmon, johon turvataan ja joka yhdistää kansakunnan. Nykynuoriso tutkimusten mukaan haikailee yhteistoimintaa ja ryhmähenkeä. Missä on meidän tämän päivän Mannerheim? Lordeja tuettiin, kun heitä lavalle saatettiin ilmaiskonserttiin, johon kerääntyi Lordifaneja jopa 80.000 - samalla muuten tehtiin karaoken maailmanennätys lukumäärässä. Lordi uudisti Euroviisut ja osoitti Euroopalle, että suomalainen innovaatio ja kokeilun into sekä - halu kantavat menestystä. Espoossa kohoaa rakennus vailla vertaa, sen puhtaus ja valkoisuus sisältä suorastaan häikäisee yhteenkuuluvuutta. Tässä kirkossa ei ole naispappeusongelmia - siellä on sen sijaan joukko ihmisiä, jotka tuntevat turvaa omasta keskinäisyydestänsä. Oma virallinen valtion kirkkomme on ikääntyneen nahan luomisen tuskassa - karisma ja kuulijoiden sisäänvetokyky saamaan henkistä ravintoa todellisiin tarpeisiin on haennassa. Milloin alkaa uusien karismaattisten pappien uusi aikakausi, …jotka valavat kuulijoihinsa uskoa, huomisen varmuutta ja seurakunnan yhteishenkeä?
Merkki suomalaisesta Euroviisusta 2007 on esiintyjämme markkinointi viestinviennin maksuosoitukseksi kirjeen yläkulmaan. Lordi toi Suomelle himoitun isännyyden - tämä epäilemättä kohottaa Suomen tunnettuutta Euroopassa ja maailmallakin. Hanna pääsi viidenneksi - näin ennustettuna. Suomi on jääkiekon intohimomaa - menimme sekaisin 1995, kun ensimmäinen maailmanmestaruus syntyi - syntyykö nyt huomenna [ su. 13.05. ] toisinto, jos näin - Suomi sekoaa ja kansakunta tulee yhtenäisenä kaduille huutamaan riemuaa. Voitto on makeaa ja Maamme-laulu soljuu suloisesti korviimme. Kuvassa SM - liigan jumbo voitto ylpeät Jokerit v. 2007. Suomalainen ei näe kuin vilauksen formuloista, jota tämä katajainen, mutta viime kädessä hyväntahtoinen kansa rakasti Häkkisen valtakautena. Ehkä Häkkinen edusti tyypillistä suomalaista luonnetta, hän oli taistelija, joka myös osasi voittaa ja toi meille himoittua Maamme-laulua olohuoneiden sohville. Kuvassa Suomen ainut Formula 1 tapahtuma vuodelta 2006, jolloin markkinointimielessä Toyota toi sirkuksen pienoiskoossa Helsingin kaduille - ja tapahtumaa seurasi uskomattomat 60.000 katsojaa! — Kimi Räikkönen sai Espanjasta 2007 ylimmän korokkeen - ennuste [ 12.05. ] –
…
.
Viimeisissä tutkimuksissa nuoriso on osoittamassa vastuullisuutta ja huomiokykyä myös muualle kuin itsellensä. Jotkut kutsuvat sitä vastuulliseksi markkinataloudeksi. Oikeistopiirien viljelemä vastuullisuus on vain jäämässä puolitiehensä; pelkiksi sanoiksi - uusi vedenjakajahallitus on merkittävän suunnan näyttäjä - nyt ratkaistaan kahteen osaan jakavan yhteiskuntarailon laveneminen tai supistuminen.
Edelleen tutkimuksissa on huomattu yhteenkuuluvuuden olevan tärkeimpiä ominaisuuksia, mitä samakantainen kansakunta itselleen toivoo. Yhteenkuuluvuutta ravitaan voitoilla, menestyksellä ja tunteella, jossa huomaamme olevamme hyviä ja jopa parhaita. Suomi on sohvakaukaloiden luvattu penkkiurheilumaa. Meille menestys radoilla ja kaukaloissa kuin mäissäkin on ollut elämän ”tosi on” -koitoksia.
Enemmistö uskoo kirkkoon ja haluaa maksaa veronsa turvatakseen siunatun maan viimeiseksi leposijakseen. Maallistunut ja sopeutunut valtionkirkko on aktivoitumassa huomattuaan, että tuloskatoa on havaittavissa jäsenluetteloissa. Kirkko on ottanut luontevan osuuden myös vastuullisuudessa omiin varoihinsa ja halua antaa esimerkkinsä talouselämälle, jossa qvartaalit ovat sokaisseet silmät näkemästä luonnon metsää harmonian puilta.
Nuoriso joutuu elämään vielä silloin, kun nyt suurimmat luonnontuhoajat ovat jo kirkollisverojensa myötä siunattuun maahan kätketyt. Vastuuta kantavat huomiselle eläjät, tämän päivän kiihkorytminen elämäntapa ei enää sovi vastuuta ottaville huomisen puurtajille ja hengen ravintoa kansakunnalle jakaville.
Kirkko joutuu huomioimaan kansan tarpeen saada yhteenkuuluvuutta myös henkisen aterioinnin puolella - karsima kohtaa ryhmähenkeä sytyttävien osallistujien taholta. Kirkko ja uskonnot saavat aktiivisia saarnaajia kohentamaan yhteishenkeä.
Yhteishenki kasvaa myös taisteluista voitoista ja mestaruuksista. Suomessa on menossa/ oli superviikonloppu. Me saamme/saimme menestystä jäisillä kentillä ja asvalttiradoilla. Koko Euroopan keskipisteenä oleva Euroviisutapahtuma lisää tunnettuutta meistä omanlaisistamme suomalaisista, joilla on kyky tiukalla hetkellä venyä uskomattomiin suorituksiin, kuten historiammekin todistaa. Kansakunta menestyy esikuvista, joista saadaan identiteettiä ja suomalaisuutta taisteluun paikasta auringossa.
Taloudellisesti kahtiajakaantunut kansakunta tuottaa koko ajan työstänsä ja osaamisestansa mittavaa ulkomaankaupan ylijäämää, joka mahdollistaa ainakin osittaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon.
Juuri nyt vallalla oleva tehotalouden kuuri vääriin osoitteisiin kotiutuvine voittoineen jakaa kansakuntaa rahallisiin menestyjiin ja hiljaisiin, joille ei riitä notkuvista pöydistä kuin murusia. Käänne pitäisi olla tasavaltaa johtavan hallituksen käsissä.
Ei tulisi unohtaa, että kansakunta jatkuu hallituksen ulkopuolellakin, kuten myös vanha sanonta kehä III ulkopuolisesta elämästä aika-ajoin viisaasti osoittaa olemassa oloaan.
Yhtenäinen kansakunta sietää vaikeita aikoja. Yhtenäinen kansakunta kykenee taistelemaan asemastaan vaikeissakin puolustustaisteluissa. Nyt puolustamme omaa suomalaista työtä, suunnittelua ja osaamista. Nyt taistelemme itsellemme menestystä myös voittajan identiteettinä niin kaukaloissa kuin radoilla.
Suomi osaa uudistua, kuten viihteessä Euroviisuvoitto 2006 todisti. Suomi kykenee tuottamaan maailman suurinta ja parasta - kuten Nokia osoittaa. Suomalaiset osaavat myös vaikeimpia ja monimutkaisimpia asioita - kuten maailman parhaat loistoristeilijät todistavat.
Suomi osaa taistella sallitusti ilman väkivaltaa ja toisten tappamista. Emme tarvitse sotien liittoutumia, me tarvitsemme pinnalle pyrkivää yhteenkuuluvuutta, jota ravitaan sodista jaloimmissa - kaupankäynnissä ja urheilussa.
Kahtia jakaantuvaa kansakuntaa paikataan menestyksellä ja voitoilla. Näitä voittoja on ollut nyt tarjolla - tilaisuuksiin tulee tarttua, kuten ymmärrykseen, että kaltaisemme kulutuskäyttäytyminen levitessään koko maapallolle tuhoaa ympäristömme.
Suomalainen suuri taistelu on ympäristön osaamisen kehittämisessä - se on meille uusi haaste ja uusi ”nokia”. Meillä on ainutlaatuinen asema olla puolueettomana suurien kauppamaiden Kiinan, Saksan ja Venäjän asiantuntijoina, jolloin meille lohkeaa juuri se asema, mikä meillä kokomme ja osaamisemme puolesta kuuluu.
Voitot ovat makeita ja ilman yrittämistä ja yhteenkuuluvuutta niitä ei saavuteta.
Kuvateksti
Merkki suomalaisesta Euroviisusta 2007 on esiintyjämme markkinointi viestinviennin maksuosoitukseksi kirjeen yläkulmaan. Lordi toi Suomelle himoitun isännyyden - tämä epäilemättä kohottaa Suomen tunnettuutta Euroopassa ja maailmallakin. Hanna pääsi viidenneksi - näin ennustettuna.
Kuvateksti
Suomi on jääkiekon intohimomaa - menimme sekaisin 1995, kun ensimmäinen maailmanmestaruus syntyi - syntyykö nyt huomenna [ su. 13.05. ] toisinto, jos näin - Suomi sekoaa ja kansakunta tulee yhtenäisenä kaduille huutamaan riemuaa. Voitto on makeaa ja Maamme-laulu soljuu suloisesti korviimme.
Kuvateksti
Suomalainen ei näe kuin vilauksen formuloista, jota tämä katajainen, mutta viime kädessä hyväntahtoinen kansa rakasti Häkkisen valtakautena. Ehkä Häkkinen edusti tyypillistä suomalaista luonnetta, hän oli taistelija, joka myös osasi voittaa ja toi meille himoittua Maamme-laulua olohuoneiden sohville. Kuvassa Suomen ainut Formula 1 tapahtuma vuodelta 2006, jolloin markkinointimielessä Toyota toi sirkuksen pienoiskoossa Helsingin kaduille - ja tapahtumaa seurasi uskomattomat 60.000 katsojaa! — Kimi Räikkönen sai Espanjasta 2007 ylimmän korokkeen - ennuste [ 12.05. ] –
Kuvateksti
Voidaan sanoa, että lintu oli kansankunnan kaapin päällä, tarpeillaan tai sitten ei. Tiukan paikan tullen suomalaiset tarvitsevat karismaattisen hahmon, johon turvataan ja joka yhdistää kansakunnan. Nykynuoriso tutkimusten mukaan haikailee yhteistoimintaa ja ryhmähenkeä. Missä on meidän tämän päivän Mannerheim?
Kuvateksti
Lordeja tuettiin, kun heitä lavalle saatettiin ilmaiskonserttiin, johon kerääntyi Lordifaneja jopa 80.000 - samalla muuten tehtiin karaoken maailmanennätys lukumäärässä. Lordi uudisti Euroviisut ja osoitti Euroopalle, että suomalainen innovaatio ja kokeilun into sekä - halu kantavat menestystä.
Kuvateksti
Espoossa kohoaa rakennus vailla vertaa, sen puhtaus ja valkoisuus sisältä suorastaan häikäisee yhteenkuuluvuutta. Tässä kirkossa ei ole naispappeusongelmia - siellä on sen sijaan joukko ihmisiä, jotka tuntevat turvaa omasta keskinäisyydestänsä. Oma virallinen valtion kirkkomme on ikääntyneen nahan luomisen tuskassa - karisma ja kuulijoiden sisäänvetokyky saamaan henkistä ravintoa todellisiin tarpeisiin on haennassa. Milloin alkaa uusien karismaattisten pappien uusi aikakausi, …jotka valavat kuulijoihinsa uskoa, huomisen varmuutta ja seurakunnan yhteishenkeä?
[ … yhteiskunnan yleisessä terveydenhuollossa jonotetaan, odotetaan ja saadaan yksipuolistuvaa palvelua - samaan aikaan yksityisellä puolella hoidot paranevat ja käsittelyajat nopeutuvat. Kansakunta seisoo vedenjakajallaan, missä pienen ryhmän tulotaso nousee suhteettomasti ja suuri osa leijuu jatkuvassa YT-uhassa … ]
Vahingossa kuvausteknisesti ilman manipulaatiota saatiin lippu puolitankoon kävelemällä oikeaan kohtaan, jolloin näkymä oli todellisuuden vastainen - samalla tavalla Suomi sai hallituksen, joka on todellisuutta vastaan - se ei kohtaa ymmärrystä ympäristönsä kokonaistilaan, jossa ihminen itse ja ympäröivä luonto oireilee sellaista, mihin ”vastuullisella kulutusjuhlalla ja markkinataloudella” ei parannuskeinoja luoda kokonaisuuden ehdoilla.
Kuvan kuuluisa patsas Helsingin Hakaniemessä demareiden linnoituksessa kuvastaa ottelua vastakkainasettelusta, joka on jo syntynyt jakamaan kansakuntaa vedenjakajalla. Osa ihmisistä repii yhä enemmän ”lattiatason työstä ja -kulutuksesta” itselleen osinkoja, optioita ja palkkioita. Osa taas hylkääntyy leipäjonoihin, terveyskeskusjonoihin ja AA-klinikkajonoihin yksinäistyen osallistumattomuuteen ja hyväksymättömyyteen. Kaiken päätteeksi kirjoitetaan perunkirjoitus, jossa jaetaan mitä on jaettavissa jälkeenjääville. Tuhkasta on noussut lintuja, niin myös kansalaisliikkeitä. Demareilla on nyt yhdistymisen kausi Vasemmistoliiton kanssa - koko tavallisen kuluttajan ja työtätekevän kansanosan on nyt liittouduttava yhtenäiseksi yhteiskuntavastuuliikkeeksi, jossa rintama ei rakoile.
…
.
Hallitus muodostui kolme vuotta sitten, siitä tuli suomalainen omakutoinen vedenjakajahallitus, jossa kohtaa kulutuksellinen markkinatalous vihreyden ja taloudellisen tasa-arvon edustaessa vain sävyä markkinavoimien kirjokentässä.
Samalla Suomi sai sosiaalidemokratian muutoskriisin oppositiossa, jossa eilisen suuri on tämän päivän pieni, vaikkei ero ollutkaan vastuuseen kuin 24.000 ääntä.
Suomi kohtasi ongelmansa Vanhanen II hallituksen aikana vedenjakajalla, jossa kiihtyvä kulutusjuhlallinen markkinatalous vastuullisuusepistolastaan huolimatta siirtää vakavien ongelmien käsittelyä tuonnemmaksi.
Samalla muodostumassa oleva hampaaton entisen määrityksen vasemmistoaatteellisuus etsii juuriaan ja huomistaan kriisissä, jossa edessä on vain muutos.
Sosialidemokraattinen puolue ei hävinnyt vaaleja, vaan vaalit hävisi Suomen kansa passiivisuudessaan. Kansakunnan eheys mitataan kriiseissä ja seuraavalle hallitukselle luotiin nyt vedenjakajan kriisi kansakunnan hajotessa kahteen eri osaan ja leiriin.
Toiset rikastuvat rikastumistaan - viime kädessä peruskuluttajan kukkaroista ja toinen puoli aloittaa köyhtymisensä niin taloudessa kuin henkisyydessä.
Suomi joutui maapallollisen työnuudelleenjaon kouriin - me menetämme kilpailussa kalliin kustannusrakenteen myötä suotuisan meitä elättäneen vientiylijäämän, joka yli 10 vuotta on tahkonnut varoja osinkoina ja tulonsiirtoina - enimmäkseen investointeina ulkomaille.
Yhteiskunnan palvelut aloittavat rapautumisensa samalla kun vaihtotase vääntyy miinukselle - nyt se porskutti maailmanlaajusestikin uskomattoman hyviä lukuja. Loistoristelijä toisensa perään sai tilausmerkinnät telakoillemme, mutta tämäkin aika juoksee vielä vähiin ja onkin nyt ohi - toistaiseksi.
Puoluepolitiikka hävisi kautta linjan vaalit, jossa kansakunta heitti viestin passiivisuudessaan koko riemunkirjavalle puoluekentälle. Kansa on väsynyt sisällyksettömiin sanoihin, kansa on väsynyt 12,5 eurosentin hymistelykorotuksiin selostustekstillä kuinka valtiovalta ottaa osaa mahdollisuuksien rakentamisiin meille perusihmisille ja kulutuksen lähtökohtavoimille.
Demarit jäivät oppositioon keräämään aatettaan, voimaansa ja uutta linjaa, jossa kansakunta kohtaisi joukkohengen, yhteenkuuluvuuden ja tarpeelliseksi tuntemisen olotilan.
Oikeudenmukaisuudesta ei tarvitse suuresti puhua - se ei koskaan täysin toteudu, sillä ihmiset ovat yksilöllisesti laumasieluja ja heillä on mielipiteensä. Vain koko kansakuntaa vahvasti uhkaava tekijä muodostaa kokonaishengen, jossa oikeudenmukaisuutta yhtenäisenä on helpompi jakaa.
Yhtenäinen ja motivoitunut kansakunta kestää myös alenevan kulutusvoima-kehityksen paremmin kuin hajallaan oleva.
Demarien ajattelukärkeä edustava entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja on osaltansa ratkaisijan roolissa. Hänellä on muistikuva ajoista, jolloin yhteenkuuluvuutta luotiin aatteella ja yhteisillä päämäärillä - tuo päämäärä muuten näkyy useasti Tuomiojan takin liepeessä. Rauha on saavuttamaton olotila. Niin kauan kuin on enemmän kuin yksi ihminen, on myös erimielisyyksiä ja näiden ääri-ilmiöinä sotia.
Aate on ja istuu kaikissa ihmisissä, mutta nyt se on kadoksissa useilta. Meille on syötetty ajatus vastuullisesta markkinataloudesta. Vastuullisuus markkinataloudessa, siis kilpailutaloudessa, on niin kauan täytenä mahdotonta kun on kilpailullista vastakkainasettelua ja markkinatalous on juuri sitä.
Voiton tavoittelu saa aina kohtuuttomia muotoja ja se on Suomessa viime vuosina nähty, erityisesti entisaatteellista oikeistoa lähellä olevat piirit ovat erikoistuneet ansiottomaan kähmintään ja tulonjakoon sellaisilta, jotka todellisuudessa nämä miltei kaikki voitonsaavuttamisedellytykset ovat luoneet.
Demareilla on yksi tie Suomessa. Heidän on rakennettava se oikea vastuullinen yhteiskuntatalous ja -henki vastineeksi vääjäämättä epäonistuvalle kasvumarkkinataloudelle.
Olemme jo nyt kuluttaneet koko maapallon tilaan, josta ei paluuta aikaisempaan ole. Meillä on jäänyt sopeutumisen nieltävä katkera kalkki, pakkosäästöt ja kulutuksen hillintä.
Nämä teesit vaativat toimintaa ja uusdemarit voivat ottaa täältä kansalaisliikkeenä - ei siis enää puolueena - vastuun työmiehen hellään kouraan. Niinistökin viittasi työläisiin, joita me kaikki itseasiassa olemme - meille vaan jää erisuuruisia summia kukkaroon kulutuksen alttarille uhrattavaksi välttämättömyyksiin ja ei niin tarpeelliseen.
Kansalaisliikkeet ovat kansakunnan yhteenkuuluvuusryhminä toiminnan ja aatemaailman iholla. Kansakuntaa yhdistetään tavoitteilla, joita ei ole puoluepoliittisesti kuorrutettu sanahelinöihin vailla normaalijärkisen ymmärrystä.
Kansalaisliikkeillä on aina kirkkaat tavoitekuvat: kulutus puolitetaan, bensiinin käyttö lopetetaan, kansalaispalkka työvelvoitteella asetetaan, todellinen kulutusvero haitallisuuskorotuksella säädetään jne.
Demarit voivat tehdä nyt vuodessa muodonmuutoksen aktiiviseksi kansalaisliikkeeksi, jossa jäsenyys saa kunnian ja vetovoiman. Henkilöitä vaihtuu ja aate kirkastuu. Kuluttaminen ja hokema täysturvatusta hoivayhteiskunnasta on mahdottomuus, mutta mahdottomuus ei ole luoda henkeä, jossa kaltaisryhmä kokee voimansa toinen toisestaan ja ryhtyy tekoihin päämäärin, jotka ovat kaikille ryhmässänsä samat.
Demareiden on kuoriuduttava vuosikymmenien jämähtäneestä esihistoriamuistelosta kohtaamaan nyt vallitsevan kuluttamiseen keskittyvän markkinatalousmekanismin. Kuluttaminen ei ole arvo, se on rasite. Meidän ekologinen jalanjälkemme on yksinkertaisesti liian suuri - yksi maapallon suurimmista.
Meidän on varauduttava vaikeisiin aikoihin. Markkinataloushallitus ei ratkaise tämän eikä erityisesti huomisen päivän ongelmia - se ei ole valmis vahvoihin leikkauksiin ja toimiin, joissa kansakunta paimennetaan tekoihin, joita se ei julkisesti halua, vaikka sisimmässään tietää radikaalienkin toimenpiteiden olevan välttämättömiä.
Demarit eivät hävinneet SAK-mainoksella, he hävisivät äänestämättömyydelle. Kerskakulutusmainos oli liian todellinen, se vain tehtiin väärin - ruoan, perustarpeemme kanssa ei leikitellä julkisesti. Mässäily oli totuus, jota tapahtuu yhä enemmän tällä vedenjakajalla, jossa tuloerot jyrkistyvät ja vatsanseudut kasvavat.
Meidän on tehtävä päätöksiä kansakunnan vahvuudesta, missä kouluttautuminen on lähtökohta 1. Seuraavaksi on tartuttava epämiellyttävään seikkaan - perinnöt ovat tänään ja huomenna suuremmat kuin koskaan ja osa noista varoista tulee menemään vanhusten omaan hoitoon ja huolehdintaan, tulontasaus ei jaksa huomenna enää tätä nykyistä hoivayhteiskuntamallia ylläpitää. Rahaa ei yhteisessä laarissa ole riittävästi.
Lähtökohta 1 - kouluttautuminen on jatkuvaa ja koko järjestelmä on pantava remonttiin, edellytykset remontin teolle pitää tapahtua nyt jo tämän vedenjakajahallituksen aikana. Oppiminen, osaaminen, innovaatiot ja ennen kaikkea uteliaisuuden vilpitön hyväksyminen takaavat menestymisemme, esim. ympäristöteknologialalla, jossa voimme nousta sen eräillä osa-alueilla maailman huipulle.
Suomalaiset ovat rakentaneet Nokian amerikkalaisille omistajille. Huomenna ei enää kaikki ole myytävissä, me tarvitsemme oman kansallisen omaisuuden, jolla ei ole hintalappua.
Lähtökohta 2 - kansalaisiin on puhallettava yhteishenkeä ja se ei tapahdu räikeillä epäoikeudenmukaisuuksilla yhtiöiden tulojen jakamisessa - on luotava uusi ajattelu siitä, ketkä ja miten voitonedellytykset luodaan ja jaetaan.
Eriarvoistuva ja uusluokkajakoa lietsova malli on nyt meneillään - osa kansasta on jatkuvan YT-uhan alla, toisaalta jatkuvaa työtä ei enää ole, on vain yrittämisen meininki, jossa olemme itsemme herroja hinnoittaen itsemme kukin tavallansa.
Yksilöiden yhteenliittyminen on kansalaisyhteiskunnan suojelluin ominaisuus ja kaikki voivat rakentaa ryhmiä lobbaukseen ja painostukseen - luoden itselleen arvoisensa elämän keskipisteen.
Kiina, joka on nouseva maailman valta ja omien sisäisten ongelmien tyyssija ( ja meillä monien selityksien sija miksi meillä menee niin kuin menee…) - voisi antaa meille tuhansia vuosia vanhana historiana yhden hyvän neuvon. Se on ominaisuus, miten huolehdimme itseämme ja ympäristöämme.
Kiinalaiselle on tärkeämpää nähdä hyvinvointi lähipiirissänsä kuin pelkästään itsessä. Tämä ero kollektivistisesta ajattelusta meidän individualismiin on se suuri ero, joka nyt nostaa Kiinaa suurimmaksi talousmahdiksi.
Kiinalaiset ymmärtävät, että yhteenkuuluvuus, hyödylliseksi tunteminen ja luottamus kokea osallistumista ja oikeudenmukaisuutta omassa ryhmässään on kaiken lähtökohta. Yksilö on valjastettu lähipiirin eduksi, ja näin yksilö on turvassa omassa yhteenkuuluvuusryhmässänsä.
Teksti 1) Kuvan kuuluisa patsas Helsingin Hakaniemessä demareiden linnoituksessa kuvastaa ottelua vastakkainasettelusta, joka on jo syntynyt jakamaan kansakuntaa vedenjakajalla. Osa ihmisistä repii yhä enemmän ”lattiatason työstä ja -kulutuksesta” itselleen osinkoja, optioita ja palkkioita. Osa taas hylkääntyy leipäjonoihin, terveyskeskusjonoihin ja AA-klinikkajonoihin yksinäistyen osallistumattomuuteen ja hyväksymättömyyteen.
Teksti 2) Demareiden puoluelinnoitus Helsingin Hakaniemessä peräänkuuluttaa jäseniään palaamaan takaisin, kuin Gabrielille paluukutsu muinoiselta tytöltä. SAK:n kerskakulutusmainos ei hävittänyt demareiden kannatusta, vaan mainoksesta syntynyt ruokapilkkaa koskeva pahennus. Mainos oli edellä aikaansa, mutta liian kirkas - totuutta lienee edelleen vaikea katsoa silmiin ja tuomio oli valmis.
Teksti 3) Demareiden päälinnoitus, puoluetoimisto sulkee oviaan kesällä aikaisemmin, joko kesäajan takia tai ihmisten vapaa-ajan hyväilemiseksi. SDP ”hävisi” Kokoomukselle vain 23.000 äänellä, siis koko maassa. Sauli Niinistö sai yksin 60.000 ääntä demareiden vankalta äänialueelta, SDP siis ”hävisi” Niinistölle, ei Kokoomukselle. Vedenjakajatappio oli onni demareille, sille nyt he voivat uudistaa itsensä neljässä vuodessa ja tulla takaisin kansakunnan vastuuliikkeenä korjaamaan syntyneet ja syntyvät virheet. Kansakunta saa herätyksensä kokemaan ympäristönsä tilaa kaikkinensa.
Teksti 4)
Kaiken päätteeksi kirjoitetaan perunkirjoitus, jossa jaetaan mitä on jaettavissa jälkeenjääville. Tuhkasta on noussut lintuja, niin myös kansalaisliikkeitä. Demareilla on nyt yhdistymisen kausi Vasemmistoliiton kanssa - koko tavallisen kuluttajan ja työtätekevän kansanosan on nyt liittouduttava yhtenäiseksi yhteiskuntavastuuliikkeeksi, jossa rintama ei rakoile.
Teksti 5) Vahingossa kuvausteknisesti ilman manipulaatiota saatiin lippu puolitankoon kävelemällä oikeaan kohtaan, jolloin näkymä oli todellisuuden vastainen - samalla tavalla Suomi sai hallituksen, joka on todellisuutta vastaan - se ei kohtaa ymmärrystä ympäristönsä kokonaistilaan, jossa ihminen itse ja ympäröivä luonto oireilee sellaista, mihin ”vastuullisella kulutusjuhlalla ja markkinataloudella” ei parannuskeinoja luoda kokonaisuuden ehdoilla.
Teksti 6) Eduskunta alkaen vaalijärjestelmästä on tulevan remontin esitilassa, nyt paalutetaan perustuksia kestokykyyn mihin yhteiskuntamme joutuu oppimisessa, kouluttautumisessa, terveydenhoidossa, hoivaperiaatteissa, tulontasauksessa ja ennenkaikkea kansakunnan yhteenkuuluvuus- ja osallistumisjärjestelyissä, missä se aivan tavallinen kansakunnan osa saa kokonsa mukaisen sijan valtajärjestelmissä - on syntynyt uusien kansalaisliikkeiden aika.
[ORIG 22042007]
……………………………………………………………………
Ylläolevia linkkien alta saatavia kuvia saa käyttää vapaasti alun kolumnin kanssa. Copyright by Ilkka Luoma 2007 [ 14.huhtikuuta armon vuonna 2007, juuri ennen uuden hallituksen nimeämistä ]
[ … kehityspalavereissa analysoidaan tehtyjä virheitä ja koetetaan löytää malleja, joilla ne korjataan. Kiitoksen paikka ja kannustavuuden hetki on suhteessa paljon pienempi,mitä se ansaitsisi - kunnes siinäkin ajaudutaan vääjäämättä ongelmiin, joita jaetaan osallisille tieten tai tahtomatta … ]
Yhteiskunnan määräävin tehtävä on todellisuudessa jakaa niukkuutta. Suurin runsaus taas sijaitsee ongelmien ja virheiden alueella. Onnistumisten määrä on yllättävän pieni, ja jos hyvä tulos saavutetaan, niin siitäkin löydämme virheen ja ongelman alkulähteen. Yksinkertaisesti kaikkea ei voi jakaa tasan, eikä oikein. Virheet ovat suurin kehityksen mitta vertailutaloudessa.
Virhe/virheet syntyy kun tavoitetta ei saavutettu suunnitelman mukaisesti. Tavoite voi olla lopullinen päämäärä tai sitten välimittaus, joita projektit ja prosessit ovat monimutkaistuvassa maailmassa täynnänsä.
Syntyy virheiden jako ja ongelmien tunnistus - koska täydellisesti yksimielistä lopputulosta ei voida saavuttaa - vähintäänkin se muuttuu seuraavassa vaiheessa, kun kehitys evaluoi seuraavan malli- ja tietosukupolven.
Me elämme jatkumossa, jossa virhe muuntaa itseään tiedon ja osaamisen (myös ymmärryksen) kasvaessa. Toisistaan vahvempaan riippuvuussuhteeseen osin komplisoitunut ymmärryksien esille tuomisen tahto luo hyväksymisongelmia. Hyvän ja pahan tiedon puu kehitettiin jo tuhansia vuosia sitten.
Tiedon määrä tunnetusti kasvaa - samalla tieto-osien yhdistelytaito haasteellistuu ja luo entistä enemmän vaihtoehtoja. Lisääntyvät vaihtoehdot synnyttävät kehitykselle mahdollisia etenemisreittejä siksi paljon, että moniarvoinen päätösprosessi ajaa ratkaisuvaihtoehtoja entistä enemmän virheisiin ja ongelmiin. Näin on syntynyt lisääntynyt virheiden jako.
Mielipide on aina hyväksymiskysymys. Vallitsevat ja ”todistetut” tosiasiat ovat määrääviä, kunnes riittävän vahva ja ”todistettu” vaihtoehto siirtää edellisen historiaan kokonaan tai osittaisena. Einstein ei tiennyt sellaista, mitä tiedämme ja ”todistamme” tänään.
Oikeuslaitoksissa tehdään joka arkipäivä virheitä, koska kaikki käsiteltävään tapahtumaan liittyvät todisteet ja tosiasiat eivät tule esille tai ne esitetään uskottavasti väärin. Moniarvoisuus ei ole yleisesti hyväksyntää, vaan itsellistä näkemystä ”hyvästä ja pahasta/ oikeasta ja väärästä”.
Voidaan siis sanoa, että usein alempi aste siirtää virheitä ja ongelmia hovioikeuteen ja korkeimpaan arvioitavaksi uudeksi tuomioksi. Oikeusjärjestelmään luotu monitasomalli hyväksyy jo itsessään virheiden synnyn ja näin mahdollistaa moniarvoisemman ratkaisumahdollisuuden. Asiantuntijapiireissä väitetään, että 30% oikeuden päätöksi on vääriä!
Tieteessä vahvin ja todistetuin ratkaisu tai esitys vie voiton. Mitä useampi tiedemies/-nainen hyväksyy tuloksen, sen varmempi on sen tunnustus. Vielä 10 vuotta sitten ilmaston lämpeneminen oli ristiriitoja synnyttävä keskustelualue. Nyt vankka enemmistö on sitä mieltä, että ihminen aiheuttaa lämpenemisen, … (unohtamalla samalla monet muut jopa suuremmat ihmisperäiset ongelmat).
Ilmastokeskustelussa virheet ovat nyt jaetut. Vain yksi asia on varma - me emme tiedä kaikkia vaikuttimia, jotka aiheuttavat nyt nimenomaan ihmiskunnalle ongelmia ilmaston lämpenemisen kautta.
Koko maapalloa ajatellen saattaa olla kokonaiseliöstölle jopa eduksi - pitkällä tarkastelulla, että ilmastonmuutos kaikkinensa säätää biosfääriä…(mutta mihin suuntaan?) - Kysymykseksi jääkin missä oli virhe ja ongelma kenelle?
Pikaisesti säädetty työn pakkolaki Tehy-johdannaisena oli monien mielestä suuri virhe - tällekkin löytyy peruste. Todellisuudessa pakkolaki oli juuri oikea ratkaisu. Pakkolakimallin tarve kasvaa ongelmien ja virheidemme lisääntyessä.
Voidaankin sanoa, että pakkolain vastustajat sanovat, että nyt jaettiin virhe huomiselle - ja kannattajat sanovat, että nyt luotiin yksi ratkaisu huomisen ongelmille. Kummassakin tapauksessa jaettiin yhteiskunnallisesti virheitä ja ongelmia. Täyttä hyväksyntää ei ole koskaan juuri mikään laki saanut.
Geenistöllisesti koko eliökunta jakaa virheitä ja ongelmien siemeniä. Näin on ehkä myös jossain ”kokonaiskäyttöjärjestelmänä” säädetty. Joihinkin olosuhteisiin oli virhe syntyä kaksi linnun poikasta - toinen, heikompi työnnetään vahvemman toimesta pesästä.
Säätely on lähtöisin jostain, se pitää yllä tasapainoa [? vahvemman laki] - virheet ovat todiste näiden välttämättömyydestä - miksi toinen poikasista ei kyennyt vastustamaan sitä kohtaan tehtyä virhettä?
Ihmiskunta on säädellyt itse suurimmat virheet ja ongelmat - ja se on puuttuminen yksipuolisesti miltei kaikkeen, jotka vaikuttavat meistä ulkopuolisiin tekijöihin (ylitimme rajamme). Olemme levittäneet ja jakaneet virheemme ongelmiksi itsellemme ja nimenomaan muille.
Voimmekin filosofisesti sanoa, että täysin virheettömiä ratkaisuja ei ole - ”ensimmäinen virhe” sattui jo alkuräjähdyksessä [Big Bang], kun tuntemattomasta syystä olematon löysi rajattoman, …tämän tapahtuman syystä olemme nyt tässä.
______________________________________ Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus-
(kuvia saa käyttä vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - Copyright by Ilkka Luoma 2007)
Teksti
Kaupat kasvavat suuremmiksi ja suuremmiksi, se voi olla virhe, liikkumisen tarpeemme kasvaa. Sen sijaan suuri virhe voi olla viljan ja kasvien muuntaminen liikennpolttoaineiksi. Tai olisiko se onni maataloudelle, koska ruoan hinta nousisi sille kuuluvaan arvoonsa?
Teksti
Yksityisautoilu on merkittävä ongelma. Onko suuri virhe, kun yhteiskunta ei säätele ihmisten liikkumista, esim. asettamalla julkisen joukkoliikenteen ilmaiseksi, poistaisiko se joukon ongelmia vai syntyisikö siitä entisestään virheitä?
Teksti
Maailmalla hätä kasvaa, se johtuu tehdyistä ihmisen omista virheistä. Oliko Suomelle suuri virhe päästää pakolaisia, elintasopakolaisia ja ”pakolaisia” Suomeen osoittamaan mieltään asioista, johin meillä ei ole suoraa yhteyttä? Vai olisiko vieläkin suurempi virhe, jos sulkisimme rajat tietyiltä tulijoilta?
Teksti
Suomi on yksi aktiivisimmista kirjastopalveluiden käyttäjistä. Yhteiskunta nipistää niukkuudessaan kirjastojen määrärahoja, tehdäänkö siinä suuri virhe, koska kirjasto on yksi sivistyksen, oppimisen, uteliaisuuden tyydyttämisen ja sosiaalisen kohtaamisen luonnollisista ja vapaaehtoisista paikoista.
Huomioiva kulutus on välttämättömyyksien täyttöä - kaiken muun ollessa hiljalleen ongelmia kasvattavaa ympäristön liikakäytöllistä rasitetta — YLE vastuullisesti ja merkittävästi tukee uutta ajattelua ja arvomaailmaa mm. ympäristö- ja luontodokumenttiensa välityksellä
[ … ikääntynyt ja mahoutunut markkinatalous tuottovaateiden ohjaamana siirtelee panoksia, ostovoimaa ja ympäristörasitteita globaalisti maasta toiseen tavoitellessaan suurinta mahdollista voittoa synnyttäen samalla toivoa ”paremmasta” ja pelkoa ”paremman” menetyksestä … ] Hierarkia on osa kulutusepätasapainoa. Osa syö liikaa lihoen ja osa kuolee nälkään. Varsovassa kuninkaan linna, jossa huokuu valta, voima ja kulutuskyky. Kansa maksoi aina viime kädessä kuninkaansa mielihalut ja -oikut. Tänä päivänä meillä on sama kulutuksen kilvoittelu näyttömekanismina paremmuudestamme ja vaikutusvallastamme. Länsimaissa ja muuallakin ostovoima on miehinen potenssi.
Kiinassa lohikäärme tuottaa onnea. Tuottaako dragon kiinalaisille onnea olla kiinnittymättä tapaamme kuluttaa ja käyttää ympäristöämme. Kiinalaiset voivat yhteiskunnassansa tehdä nopeita muutoksia järjestelmänsä vuoksi. Voi olla, että se on ainut keino tehdä jotain ratkaisevaa, johon meidän länsidemokraattinen markkinamekanismi ei taivu. Katsommeko lopulta myös omaan napaan?
Kääntääkö vihdoin peruskansalainen liialliselle kulutukselle selkänsä, vai avaako hän aina kulutusalttarien ovet? Muuntuuko arvoasetelmamme lähemmäksi luontoa ja ympäristöä ymmärryksen herätessä mistä elinvoimamme saamme.
…
.
Peruspaperin ja muutoinkin massasarjojen valmistus päättyy Suomessa kustannuskriisiin, koska emme kykene kilpailemaan vähemmän ostovoimaisen työpanoksen kanssa. Venäjän valtion puutullit ovat keinotekoinen selitys kilpailukyvyttömyydellemme. Sveitsiläiset valmistavat Rado kelloja loppuasiakashintaan 2000 euroa ja 45 grammaa per kappale - omassa maassaan.
Ihminen taloudellisessa evoluutiossaan hamusi päivästä toiseen lisää, helpommin ja nopeammin. Kasvuntalous edellytti kysyntää ja jos kysyntä ei omasta maasta tuonut riittävää tuottoa, piti suunnata maailmalle.
— Suomesta tuli metsäjättiläinen kasvattaen ympäristökuormitusosuutemme maailman huipulle - samalla synnytimme maailman parhaan taidon suunnitella ja hallita prosesseja ja menetelmiä - osasimmepa sen myös synkronoida konsultoinniksi - huomisen menestysmahdollisuudeksemme?
Suomi osasi asiansa ja kehitti maailman huipulle valmistusmenetelmät, niin sellussa, paperissa, kännyköissä kuin loistoristelijöissäkin. Olemme kekseliästä kansaa, mutta pysähdyimme tyytyväisyyteemme ja nostimme panoskustannuksemme liian korkealle liian yksinkertaisissa tehtävissä.
Bulkin teko siirtyy vääjäämättä halvempien toveriemme maihin (vapaaehtoisena kehitysapuna) - ja sinne missä markkinakysyntä on kulman takana.
Koko ihmiskunta loittoni ratkaisevan askeleen luonnosta huomatessaan omaehtoisen mielihalutyydyttämisen maistuvan makealta. Alkoi erkaantuminen ympäristöstä ja samassa katosi ote luontoon, jolta kuitenkin saamme kaiken sen välttämättömyyden, joka mahdollistaa ainoan oleellisen toimintamme - sopusuhtaisen lisääntymisen.
Kasvukulutimme itsemme ylipainoisiksi yksinäisiksi individualisteiksi ja kadotimme otteen äiti maahan ja geenistölliseen perintöömme. Jätimme yhteenkuuluvuusryhmämme heitteille ja keskityimme itsekkään kuluttamisen maailmaan.
Kulutus on pyhä markkinatalouden kasvuhokema. Kiihkeydessämme kasvatimme osuutemme suomalaisina suuremmaksi, mitä väestöpohjamme edellytti. Kasvatimme osaamisellamme tuotannon sellaiseksi, jossa synnytimme täydellisen riippuvuuden ulkomaankaupasta. Kasvatimme osuutemme luonto- ja ympäristörasitteena maailman huipulle. Olimme jo globaaliudessa ennen kuin siitä puhuttiin.
Maksamme nyt hintaa kasvavan kulutuksen tavoittelusta ja ihannoimisesta. Riitelemme palkoista, haluamme lisää, jopa 24 prosenttia. Syyksi ilmoitamme verrannollisuuden, haluammehan elää palkkaoikeudenmukaisuudessa (mitä se on?).
Hikeennyimme kun luokkajaoton yhteiskuntamme jakaantui kulutuskykyluokkiin omistajina, johtajina ja lopulta peruskuluttajina. Toiset ahnehtivat, kasasivat ja söivät muille tarkoitettua, omien ne itselleen luulolla olla ansaitsevampi kuin muut.
Tiedonvälitys on jo kansalaistasolla - tietomme on ajantasaista, huhupitoista ja kateutta herättävää. Kateus aiheuttaa katkeruutta: miksi hän, miksi en minä. Työtä tekeväkin haluaa kuluttaa - enemmän ja enemmän.
Nyt myös työtä tekemätönkin haluaa lisää ja lisää. Asunto suurenee, auton leveys leviää, kesämökki saa sähköt ja ulkomailla käydään entistä tiuhemmin. Lisää ja lisää - mittaamme itseämme muihin kulutuksen määrillä ja hinnoilla.
Kulutus ja sen kasvu johtaa maapallon mahdottomaan yhtälöön - sormeilimme tuon yhtälön muuttujat sellaisiksi, jossa ihmiskunta otti osuuden yli muiden, riistimme elämisen edellytyksiä sieltä, jotka aiemmin muodostivat sopusointua ja harmoniaa.
Kulutimme yksinkertaisesti maapallon vastareaktioon, jota nyt ennustellaan elokuvissa, tiedemiesten kalvosarjoissa ja lopulta kansalaisten pelkona huomisen mahdottomuutena.
Länsimaissa kaltaisemme demokratia on toivottomasti myöhässä, reaktiomme kulutuksen hillitsemiseksi ovat liian hitaat. Ainoana reaktionamme löydämme syyn kasvavista maista; Kiina ja Intia etunenässä, joiden liikakulutus tuhoaa maapallon, unohtaen kuitenkin kuka aloitti tämän kulutusiloittelun vailla vertaa.
Kiinan pelastus tulee olemaan vuosituhansia vanha yhteiskuntajärjestys, jossa päätökset syntyvät viimeisellä rajalla nopeasti ja tehokkaasti.
Länsimaalainen kulutusorientoitunut markkinademokratia on suurimman haasteensa edessä - emme voi yksinkertaisesti kuluttaa niin paljon kuin nyt - henkilöä kohden. Kaltaisemme tavan levitessä kasvaviin maihin on maapallon kyky jatkuvuuden luojana lopullisesti päättymässä.
Ympäristö ottaa oman käyttöjärjestelmänsä ohjaamana uuden suunnan, jossa elinolot saattavat käydä ihmisille mahdottomiksi - elämän silti jatkuessa tavallansa.
KESKUSTELU — TIEDE [23559]
_____________________________________ Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus- (kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä, copyright by Ilkka Luoma 2006, 2007)
Teksti
Kääntääkö vihdoin peruskansalainen liialliselle kulutukselle selkänsä, vai avaako hän aina kulutusalttarien ovet? Muuntuuko arvoasetelmamme lähemmäksi luontoa ja ympäristöä ymmärryksen herätessä mistä elinvoimamme saamme.
Teksti
Ihmiskunta matkustaa ja lentää enemmän kuin koskaan. Juuri nyt otettiin maailman suurin lentokone käyttöön (Airbus), saadaan jopa 800 ihmistä kerralla valtamerien taakse, kuulemma paremmalla hyötysuhteella. Linnut ovat aina matkailleet omin fyysisin voimin säästäen sitä kuitenkin yhteistyöllä lentäen ”kurkiauroina” - aaltoefektinä.
Teksti
Maapallolla ihminen on ainut eläin joka käyttää itsestään ulkoista energiaa lämmittääkseen ja valaistakseen itseään ja lähipiiriänsä. Tästä alkoi kierre, jossa nyt elämme. Valmistautuuko luonto ympärillämmme tekemään nyt omat muutokset eliminoidakseen ihmiskunnan työnnäytteet epäkelpoina harmonialle?
Teksti
Kiinassa lohikäärme tuottaa onnea. Tuottaako dragon kiinalaisille onnea olla kiinnittymättä tapaamme kuluttaa ja käyttää ympäristöämme. Kiinalaiset voivat yhteiskunnassansa tehdä nopeita muutoksia järjestelmänsä vuoksi. Voi olla, että se on ainut keino tehdä jotain ratkaisevaa, johon meidän länsidemokraattinen markkinamekanismi ei taivu. Katsommeko lopulta myös omaan napaan?
Teksti
Markkinamekanismi keksi lisätäkseen kulutuksen tehokkuutta ostoskeskukset, joissa ihminen voisi ostaa kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman nopeasti, helposti ja tehokkaasti. Kiertonopeus on meidän hokemajargonia, johon kulminoituu koko kulutuksen tuhoava voima.
Teksti
Puolassa, entisessä suunnitelmataloudessa, markkinavoimat jylläävät ikuista lauluaan - lisää kulutusta, lisää tavaraa ja entistä nopeammin. Onko kuvassa meneillään oleva ”mielenosoitus” esimerkki mainonnan huippuosaamisesta vai ajattelemattomasta voiton tavoittelusta, jossa kaikki osatekijät uhrautuvat kulutuskasvun alle.
Teksti
Hierarkia on osa kulutusepätasapainoa. Osa syö liikaa lihoen ja osa kuolee nälkään. Varsovassa kuninkaan linna, jossa huokuu valta, voima ja kulutuskyky. Kansa maksoi aina viime kädessä kuninkaansa mielihalut ja -oikut. Tänä päivänä meillä on sama kulutuksen kilvoittelu näyttömekanismina paremmuudestamme ja vaikutusvallastamme. Länsimaissa ja muuallakin ostovoima on miehinen potenssi.
Teksti
Itse Julius Ceasar, joka oli soturikeisari valloittaen jopa voittamattomia gallialaisia. Kaiken Julius teki vain sen vuoksi, että Rooma sai yhä enemmän ja enemmän kulutettavaa provinsseista, kunnes degeneroitui voimakkaampien kansojen alle. Loputon yltäkylläisyyden ja orgioiden tavoittelu heikentää kansakunnan kunnes viriilimpi, vahvempi ja nokkelampi tulee ja voittaa. Veni, Vidi ja vici.
Teksti
Päinvastoin kuin linnut, jotka lentävät omin voimin lisääntymään, suuntaa ihminen omia voimia säästäen ja muiden energiaa käyttäen ostosparatiiseihin hamuamaan tavaroita ja palveluita hemmotellakseen itseään. Varsovalaisessa ostoskeskuksessa liukuportaat vievät ihmisiä nopeasti ja tehokkaasti ostosalttarilta toiselle. Nyt puhutaan, että Suomen Mikkeliin ollaan väsäämässä jätevedenpuhdistamon tilalle innoittelu parkkia tavoitteena ostoseuforia - milloin riittävyys tulee eteen? Ymmärrämmekö muitakin elämänarvoja kuin kuluttaminen ja ostaminen - heräämmekö milloin?
Teksti
Uutisointi medioi vähempiosaisten lisääntyvää hätää. Kirkko huolehtii vapaaehtoisesti heikoista/työttömistä/työhaluttomista/masentuneista/rattailta pudonneista/sairaista…, muiden valittaessa, että 10-12 prosenttia palkkoihin ei riitä, kun taas ”johonkin kuoppaan” pudonnut koettaa elää 500 eurolla, jota toisaalla vaaditaan lisää joka kuukaudelle - missä menee vimmoittuneen kulutuksemme rajat? Kuinka loputtomiin hamuamme ja kulutamme ympäristöämme loppuun?
Sipoo viherkeitaana ja ihmisten ympäristöhenkireikänä puhuttaa jälleen. Tunnetusti Helsinki kaappasi merkittävän osan Sipoota tasavallan hallituksen muutaman ministerin ja Korkeimman oikeuden myötävaikutuksella. Vain Paavo Väyrynen, Mauri Pekkarinen ja ruåtsalaiset ministerit vastustivat pakkoliitosta. Sipoolaisista 80 prosenttia vastusti Helsingin pakko-ottoa.
Helsingin molemmilla puolilla on nyt viherkeitaat, jotka pitää säilyttää jälkipolville, sillä Helsingin laajentuminen Sipoon suuntaan ei ole tarkoituksenmukaista, jos järkevääkään - eikä väestön kasvukaan ole itsestään selvää. Mutta mitä me kirjoitimme jo vuosia sitten, kun Sipoo -taistelu oli kuumimmillaan:
(20062007 — Maan hallitus valmistautuu päättämään Sipoon ja vapaan luonnon kohtalosta ennen Juhannusta - tällä päätöksellä saattaa olla suuri merkitys koko Suomelle - kuntia saatetaan jossain vaiheessa yhdistellä ”ohjaavalla valtiovallan neuvonnalla” - vastoin paikallista mielipidettä)
Kuten tunnettua, ihminen rakentaa, peittää, siirtää, tiivistää, muokkaa ja hävittää luonnon monimuotoisuutta kulutusjuoksussaan. Vihreys johtuu fotosynteesistä, joka on luonut meille kaikille elämän edellytykset. Kuinka paljon me rakennamme peittäen sitä ainoaa elämän lähdettä?
Helsinkiläinen voimalaitos puskee energiaa - sähköä ja lämpöä - loputtomille kulutuksen kasvumarkkinoille tyydyttämään kasvavaa mukavuuden haluamme. Huomisen voimalaitokset saattavat olla pieniä aluekohtaisia laitoksia, jotka käsittelevät ”peräämme jättämiä” aineksia uudeksi energiaksi. Pienvoimalaosaaminen ja energian tuoton hajauttaminen on Suomessa korkealla kansainvälisellä tasolla. Sipoolainen valtuuskunta kävi selostamassa mielipiteensä perustellusti aikaisemman hallituksen kuntaministeri Hannes Manniselle. Manninen selosti, että Lapissa on joskus tehty valtiovallan toimesta alueliitospäätös - ymmärtämättä, että sillä ei ollut mitään tekemistä Sipoo - Hki tapauksen kanssa. — Taustalla ihminen muuntaa, peittää, siirtää ja tuhoaa viherkasvustoa sen luonnollisimmasta muodostaan ihmisen oman lyhytnäköisen etunsa nimissä. Rakennamme tihentymiä tehokkuuslukujen nimissä - enemmän ihmisiä pienemmälle pinta-alalle. Samalla unohdamme, että me jokainen elääksemme tarvitsemme tietyn viherpinta-alan saadaksemme joka päiväisen leipämme. Onko Helsingin saatava lisää maata Sipoosta tyydyttääkseen markkinatalouden kulutuskysyntää ja tuottokäyriä?
…
[ … sipoolainen ja kuka tahansa pääkaupunkiseutulainen voi nauttia Sipoon korvesta, kuten Espoon Nuuksiostakin, jossa luonto saa vallita enemmistönä vastustaen ihmisen betonia, lasia, asfalttia ja muita rakenteita, joilla kaikilla on suuri kuormitusrasite sinne mistä elinmahdollisuutemme syntyvät … ]
Maamme hallitus jääväsi useiden ministerien voimin itseään, jottei synny hankalia tilanteita jälkikäteen, koska päätös - oli se mikä tahansa - on aina jotain toista vastaan. Samalla voisimme nähdä, että vaarallisin päätös on se, jolla estämme vapaan luonnon elonkiertoa, uhraten sen paisuvien ja kasvavien tarpeidemme alle - sijoittaen liikaa ihmisiä pinta-alalle, jota elinvoimaa antava viherluonto ei jaksa pidemmässä juoksussa kantaa.
Taistelussa vapaan luonnon hyväksikäytöstä on kysymys teholuvuista. Kaupunkimainen asujaimisto vaatii tiheää asutusta, selityksellä paremmasta hyötysuhteesta ja nopeammista vaste- ja saavuteajoista.
Maaseutumainen asujaimisto on taas vuosisatojen ajan pyrkinyt tasapainoon luonnon ja ihmisen vuorovaikuksessa (poikkeuksena myrkytys- ja lannoitetehomaatalous). Viherneliöt ”tappalevat” nyt betoni-, lasi-, asfaltti-, muovi- ja kiviainesneliöitä vastaan.
Koko maapallon elollinen kerros on hämmästyttävän ohut, se on ohuempi kuin tinapaperi suuren kerrostalon seinässä. Mikäli tämä kasvukerros menetetään, häviää samalla mahdollisuus yhteyttämiseen - siis kaikkeen siihen, mistä me ihmiset ammennamme elinmahdollisuuksiamme.
Kasvava nykytyyppinen kaupunkiasuminen siirtää, hajoittaa, muuntaa ja hävittää elokerrosta vauhdilla, jossa ketjureaktio luonnon muuntumiselle vihertuottamattomampaan suuntaan on sinetöity jo tunnetuin seurauksin.
Sipoo edustaa hajautetun asumisen kaavaa, jossa huominen voisi olla asutuskeskittymiä, missä viher- ja betonineliösuhde voisi olla tasapainossa. Jokaisella ihmisellä on huomisen maailmassa vastuu tarvitsemistaan viherneliöistä.
Jokaiselle meille voidaan laskea tarvitsemamme määrä näitä neliöitä - niitä ei korvata selityksellä, että Siperiassa ja Kanadassa niitä riittää, tai Pohjois-Karjalassa ja Lapissakin on luontoa riittämiin.
Puhutaan Helsingin tarpeesta lisämaahan. Pikemminkin on kysymys laatutonteista suuremmalla rakentamisen teholuvulla, jolle saadaan parempi tuotto. Helsingissä on rakentamatonta maata, kaavoitettua maata ja kuntaliitos Vantaan kanssa on loogisempi ratkaisu, mm. koska jo nyt 60% vantaalaisista asuu kolmen kilometrin säteellä Helsingin rajasta.
Vantaalla on maata, niin kaavoitettua kuin kaavoittamatonta. Helsingillä ja Vantaalla on lisäksi suuret yhteiset intressit niin tavara- kuin ihmisvirtojen logistiikassa. Suur-Helsinki syntyy liitosta Vantaan kanssa (espoolaiset eivät siihen halunne, ehkä 15 vuoden kuluttua…).
Sipoo voi kantaa pääkaupunkiseutuvastuun toteuttamalla tavallansa uusasutusta, mikäli paljon puhuttua kysyntää riittää. Sipoo voi rakentaa Suomen ensimmäisen ekotaajamatyyppisen [ EcoTown ] ympäristövastuutehokkaan ja asumismiellyttävän viheralueasutuksen esimerkiksi myös muille. Kaikkea ei tarvitse peittää asfaltilla, betonilla ja rakennuksilla.
Suomalaista ympäristöteknologiaa ja rakentamisen menetelmiä arvostetaan muualla maailmassa (suuri VTT/EcoCity seminaari Kiinassa, huhtikuu 2007, - suurin suomalainen ympäristötapahtuma, johon osallistui enemmän kuulijoita kuin milloinkaan aikaisemmin vastaaviin suomalaisten järjestämiin tapahtumiin). Kiinalaiset syttyivät EcoCity [ http://www.ecocity.fi ] ajattelusta ja neuvottelut lähtivät käyntiin…
Sipoo on idässä oleva viherkeidas vastineenaan lännessä Espoon korvet ja erämaat. Nämä alueet ovat kaikkien pääkaupunkilaisten käytettävissä. Ihminen haluaa enenevästi kulutusyhteiskuntajuoksussaan luonnon rauhaa, patikkaretkiä, hiljaista nuotiotapahtumaa ja elämänsä kosketusta elämää antavan luonnon kanssa. Näitä tarvitsemiamme viheralueita ei tule raiskata tehoneliöajatteluihin.
Suomalainen halajaa enevästi myös takaisin maalle. Tilastoennusteiden vastaisesti saattaa tapahtua uutta maallepaluumuuttoa juuri luontoarvojen takia. Suuret ikäluokat omaavat riittävän varallisuuden hankkia oma punainen tupa ja perunamaa, tosin nykyaikaisena.
Muuttoliike saattaa tehdä käänteen. Ei ole vuoren varmaa, että Helsinki tarvitsee Sipoon parhaat ja tuottoisimmat maat omiin tarpeisiinsa. Pelissä on nyt markkina-arvot vastassaan luontoarvot. Poikkeuksellisen laaja keskustelu saattaa myös johtaa hedelmälliseen vuoropuheluun ja yhteistyöhän kahden niin eri kokoisen kunnan välillä.
Sipoo osaa itse, ja nyt ennakkoluulottomasti, rakentaa juuri sen määrän uutta asutusta, kuin markkinat todellisuudessa edellyttävät. Antaa Sipoon tehdä se tavallansa. Heillä on kykyä ja - uuden ajan herättämänä - vastuuta ottaa osansa yhteisestä pääkaupunkialuekehityksestä. Tämä kehitys tulee tehdä luonto - eikä markkinakulutusarvoin.
Menetetty luonto lopulta rapauttaa myös markkina-arvotkin, kun ei ole enää mitä markkinoida. Meillä ei ole varaa leikkiä pelissä, jossa vastassa on luonnon vuosimiljoonaiset mekanismit - jokainen meistä tarvitsee lähialueeltaan juuri oikean määrän viherkasvustoa ja tätä kasvustoa ei voida peittää tiheillä ja massiivisilla rakenteilla, joiden vaikuttimina ovat vain markkinamekanismin lait.
Kuvakertomus ylläolevasta aiheesta, photos copyright by Ilkka Luoma. Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
[ Panoramio on Googlen omistama ja hallinnoima kuvien tallennuspalvelu paikkatiedolla, tietoturvallisuus on korkeaa luokkaa ]
Teksti
Kuten tunnettua, ihminen rakentaa, peittää, siirtää, tiivistää, muokkaa ja hävittää luonnon monimuotoisuutta kulutusjuoksussaan. Vihreys johtuu fotosynteesistä, joka on luonut meille kaikille elämän edellytykset. Kuinka paljon me rakennamme peittäen sitä ainoaa elämän lähdettä?
Teksti
Rakennamme tihentymiä tehokkuuslukujen nimissä - enemmän ihmisiä pienemmälle pinta-alalle. Samalla unohdamme, että me jokainen elääksemme tarvitsemme tietyn viherpinta-alan saadaksemme joka päiväisen leipämme. Onko Helsingin saatava lisää maata Sipoosta tyydyttääkseen markkinatalouden kulutuskysyntää ja tuottokäyriä?
Teksti
Sipoolainen valtuuskunta kävi selostamassa mielipiteensä perustellusti aikaisemman hallituksen kuntaministeri Hannes Manniselle. Manninen selosti, että Lapissa on joskus tehty valtiovallan toimesta alueliitospäätös - ymmärtämättä, että sillä ei ollut mitään tekemistä Sipoo - Hki tapauksen kanssa. — Taustalla ihminen muuntaa, peittää, siirtää ja tuhoaa viherkasvustoa sen luonnollisimmasta muodostaan ihmisen oman lyhytnäköisen etunsa nimissä.
Teksti
Helsinkiläinen voimalaitos puskee energiaa - sähköä ja lämpöä - loputtomille kulutuksen kasvumarkkinoille tyydyttämään kasvavaa mukavuuden haluamme. Huomisen voimalaitokset saattavat olla pieniä aluekohtaisia laitoksia, jotka käsittelevät ”peräämme jättämiä” aineksia uudeksi energiaksi. Pienvoimalaosaaminen ja energian tuoton hajauttaminen on Suomessa korkealla kansainvälisellä tasolla.
On niin vaikeaa erottaa ilmastonmuutos, kun lämpötilan nousu on -24:stä asteesta -21:een! Siperiasta tullut kylmän ilman sitkeä ilmatasku levisi kauemmaksi länteen kuin pitkiin aikoihin - kertooko se dramaattisemmin kuin arvaammekaan ympäristömuutoksista, joiden kourissa koko maapallo on, ja sitä enemmän mitä pohjoisemmaksi mennään - mutta mitä kirjoitimme jo vuosia sitten:
[17072006] On havaittavissa innokkaita ihmistä puolustavia ahaa-ilmiöitä, ettei pienen ihmisen vaikute muutakkaan ilmastoa. Kädenvääntöä harjoittavat tutkijat, elinkeinoelämä ja kuluttajat. Ihminen on mestari antamaan itselleen positiivisia ja vapauttavia synninpäästöjä.
Auringonottajat ovat tohkeissaan, kun paistaa niin kuumasti, että suojakertoimia pitää lisätä kesästä toiseen. Punaniskoja ja paahtuneita ”kahvinpapuja” seilaa kaupunkien ja maaseutujen rannoille.
Samaan aikaan eläin- ja kasvitieteilijät pongaavat uusia lajeja kotoperäisten joukosta. Säätieteilijä selostaa, että on niitä kuumempiakin kesiä ollut, ainakin viimeisen sadan vuoden aikana. Grönlannin jäätikötkin tuntuvat sulavan nopeammin.
Ihminen on lyhytnäköinen, jos hän todistelee itselleen kulutuksen mantraa ja sen vaikutetta kansantalouteen ja jatkuvaan kasvavan hyvinvoinnin autuaallisuuteen - mutta kenen tai keiden kustannuksella?
Tosiasiassa merkittävin seikka on se, että ihminen käyttää apuvälineitä, jotka ovat tehdyt materiamuutoksilla käyttämällä ulkoista ihmisestä riippumatonta energiaa. Ihmisen hyvinvoinnintavoittelu ja kasvuhegemonia perustuvat juuri nimenomaan tähän kiihtyviin materiamuutoksiin ja ulkoisen, kierrossa olevan lainaenergian käyttöön.
Juuri nyt poltamme autojemme moottoreissa sitä kasvuenergiaa kierrosta, joka syntyi miljoonia vuosia sitten. Me porasimme sen esiin ja syydämme jätökset muusta eläinkunnasta riippumatta ilmakehään. Ihminen on mestari siirtelemään itseään ja tavaroitaan paikasta toiseen, itseasiassa koko elämämme toinen kliimaksi on siinä. Ensimmäisen me tiedämmekin.
Eläinkunta ei käytä harmoniassaan apuvälineitä, ne saalistavat suoraan ja eliminoivat heikot ja huonokuntoiset pitäen populat elinvoimaisina ja lisääntymiskykyisinä kokonaistasapainon järkkymättä, tiedostamattaan.
Ihminen haalii toimeentuloansa eliönaapurilta; muulta kokonaiskasvustolta siihen tahtiin, että riittävyyden rajat häämöttävät. Ihminen on onnistunut tuhoamaan jo menneisyydessä omia erillispopulaatioitaan mm. ryöstäviljelemällä tai omalla nahistelulla omistamisesta ja vallanhalusta. Ihmiselle ei riitä luontainen sille kuuluva reviiriys.
Ilmasto muuttuu oli ihmistä tai ei. Ihminen ei tiedä kaikkia muutosprosesseja eikä tapahtumajatkumoita, joita on nopeita ja äärimmäisen hitaita. Tiede selostaa aina enemmistöperiaatetta ja tiedeyhteisön hyväksyntää.
Me vain unohdamme sen, että osuutemme ja tietomme syyn ja seurauksen laeista ovat tuntemukseltaan häviävän pieniä. Emme pelasta itseämme selittelemällä osallistumattomuuttamme ilmastomuutoksiin. Pitkässä skaalassa emme pelasta itseämme millään tutkimustuloksella tai uskomuksella.
On vastuuntunnotonta polemisoida vaikutetekijöitä ilmaston muutoksien osalta auringolle, taustasäteilylle, avaruuden hiukkasmyrskyille tai muille vetovoimaisille aiheuttajille niin ajatuksina kuin tieteellisenä ”totuutena”. Olisi mielekästä myös tutkia osuuttamme omiin ongelmiin, koska ne vaikuttavat säteilevästi myös muihin eliöryhmiin ja elämän edellytyksiin.
Ylihuomenna voimme varautua mm. yksityisautoilun loppumiseen, rusketus- ja uteliaisuusmatkailun päättymiseen, lisääntyvien apuvälineiden kehittelyn ja kasvattamisen vähenemiseen.
Ihminen voisi etsiä omaa luonnonrauhaansa sisältänsä hyväksyen tasapainon, joka menetettiin, kun huomattiin käden jatkeeksi nuija, kuokka ja itse-ehtoisesti tehty tuli.
Elinpiiri- ja mukavuudenhaluevoluutio hoiti hommat tähän päivään, jossa 150 vuodessa poltimme taivaan tuuliin ilmastomuutoksien siemeniksi energiamäärän, jonka valmistamiseen muulta luonnolta meni esimerkiksi 30 miljoonaa vuotta.
Ihmiselossakin toisen ihmisen syyllisyys on todennäköisempi kuin oma, …ainakin niin me itsellemme usein perustelemme. Ehkä me olemme antaneet sen pienen kiihdykkeen, joka nopeuttaa prosesseja havaitsemallamme tavalla.
Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
