[ …ihminen reviiritaistelussaan, kasvavassa omistushamuamisessaan ja näyttämisenhalussaan rakentaa epätasapainoa herkkään luottamuksen ja epäluulon suhdeverkkoon - jossa vallitsee aina syy-seuraussuhde. Kateuden sävyttäessä ilkeyden herkkyyttä on konflikti aina nurkan takana väijymässä … ]
.
.
Taivaanrannassa meren jään takana siintää savupiiput, jotka ovat mielletty elintason merkkikuviksi. Savu, päästöt ja hiilidioksidi ovat työn ja tekemisen merkki. Savu merkitsee rahaa, vientiä, palkkoja ja menestystä. Tämä menestys haetaan aina jonkin varjolla ja jonkin resursseista.
Nyt ongelmistamme suurin, joka myös aiheuttaa hankalimman syy-seuraussuhteen - on jatkuva kasvu ja sen hokema sokeana ymmärtämättömyytenä, että mikään ei riitä koskaan loputtomiin. Kausaliteetti tulee palauttamaan ”järjestyksen” vuosimiljoonaiseen tasapainoon - ennen lopullista ”tuhoa” - tai se ei ole oikeastaan tuho, vaan jatkumon päässä häämöttävä syy-seuraussuhteen keskipiste.
…
. Täyttäessään hallitsemisen tarpeita toisten valvonta, määräily ja epäsuora vaikuttamisen halu herkistävät yksilöiden, ryhmien ja kansanjoukkojen väliseen hallitsemattomaan yhteenottoon päätyen aika-ajoin massiivisiin väkivaltataisteluihin - ihminen ja ihmisryhmät määrittämättömässä aikakausiajattelussa puhdistavat, purkavat ja toteuttavat patoutuneita kokemuksiaan epäoikeudenmukaisuudesta.
Tiedemiehet ovat kautta-aikain tutkineet kausaliteettia (syy-seuraussuhde) - on hyödyllistä vähintäänkin ymmärtää, miksi jokin tapahtuma on mahdollistunut. Syy-seuraussuhteet vallitsevat kaikkialla, niin koko eläinkunnassa, fysiikassa, kemiassa kuin filosofiassa ja psykologiassa.
Luomakunnan kausaliteetti on yhtä pitkä kuin aikajakso ”kaiken alusta”. Kaiken alun synnytti pienen pieni ”häiriö” täydellisen harmonisessa ja äärimmäisen lyhytkestoisessa alun supertapahtumassa - alkuräjähdyksessä. Myöhemmin syntyivät pienimmät osaset, joita juuri nyt etsitään kiihkeästi ja nimenomaan selityksenä miksi yleensä on mitään ja miksi me olemme ihmisinä täällä.
Kaikkeen syntyi syy-seuraussuhde ja lopputulemana on mm. kaltaisemme eläinlaji, ihminen, joka kieriskelee pitkälti itse aiheuttamissaan ongelmissa. Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa, itseasiassa ihminen on vain yksi malli, kuinka atomit ja molekyylit ovat ryhmittyneet joukko-opiksi, josta on syntynyt kysymyksiä asetteleva ajattelija.
Ihmisen epäluulo voittaa luottamuksen juuri ennen hallitsematonta väkivaltapurkausta. Aika-ajoin ihminen tarvitsee maskuliinisensa voimain koetuksen - tähän haetaan aina jokin syy, jotta seuraus saa oikeutuksensa. Valtahegemoniassamme olemme ylittäneet meille luonnostaan tarkoitetun reviirialueen.
Olemme onnistuneet ruokkimaan omaa itsetyytyväisyyskoneistoa niin paljon, että suhteellinen ymmärryksemme elinaluekoosta on hämärtynyt ratkaisevaksi uhaksi muille luonnostaan tasa-arvoisille lajeille.
Taistelu on osa luontoa. Luonnossa laajasti ottaen vallitsee sattuma, tai paremminkin kausaalisuus, johon 99,99% eläin- tai kasvikunnasta ei pyri eikä voi ottaa määräävää osaa. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka koettaa vaikuttaa syy-seuraussuhteisiin ihmiskeskeisenä ajattelumallina. Muu orgaaninen eliöstö ”hyväksyy” niistä riippumattoman ohjailumekanismin annettuina parametreina.
Eläin- ja kasvilajisto keskittyy vain juuri oman sattuman täyteisen elinkaarensa välittömään suojelemiseen, ilman että se tekee suunnitelmia varastoidakseen energiana, materiana tai suunnitelmina sellaista, mikä kuuluu myös muille.
Vain ihminen on luonut luonnottoman taseajattelun, jossa mm. taloudellisena ilmiönä markkinatalous omistajaluokkana pyrkii ohjailemaan suurempaa reviiriä kuin sille kuuluisi.
Ihminen on kateellinen, mutta oikeudenmukaisuutta haluava. Vapaasti, mutta rahavallan tarkassa ohjailussa kulkeva markkinatalous ajaa ihmisiä eripuolilla maapalloa epätasapainoon, epäoikeudenmukaisuuteen ja epätasaisten kertymien yhteismitaksi, jonka seurauksena syntyy vääjäämätön konflikti - se sota, joka ravistelee koko ihmiskuntaa aika-ajoin. —
Ja tähän tapahtumaan on selvä syy-seuraussuhde - se luottamuksen ja epäluulon järkkynyt suhde, jossa ”heikompi” tarttuu aseeseen, väkivaltaan ja muutosvoimaan. ”Vahvempi” vastaa [myös provosoiden] voimakkaammilla aseilla. Sota on osa ihmisluontoa, kuten se on eläinkunnassakin, mutta meillä se ajautuu kekseliäisyytemme vuoksi ylimitoitetuksi valtataisteluksi, jossa aina lopuksi sanotaan: ”Ei enää koskaa…”.
Loppukirjoitus
Juuri nyt maailmassa vallitsee energian, raaka-aineiden, työvoiman, valtahegemonian ja henkisen vaikutusvallan uusjako. Yhteiset resurssit eivät riitä kaikille sen suurimman kulutuksen näkökulmasta. Maapallo on yksinkertaisesti tukehtumassa. Jännitteet kasvavat - itä kohtaa lännen.
Etelä kohtaa pohjoisen ja tulotasoerot ovat juuri nyt suuremmat kuin koskaan. Ihmiskunnan suurimmassa pokeripelissä kortit on nyt jaettu epärehellisesti ja väärin. Pelin pyörittäjä vaihtuu tämän vuosisadan aikana.
Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvatiedosto: DSC_7010.JPG. 3. maaliskuuta 2007, Rauma, klo 15:01 [FI]. Copyright by Ilkka Luoma 2007.
Kuvaan liittyvä teksti:
Taivaanrannassa meren jään takana siintää savupiiput, jotka ovat mielletty elintason merkkikuviksi. Savu, päästöt ja hiilidioksidi ovat työn ja tekemisen merkki. Savu merkitsee rahaa, vientiä, palkkoja ja menestystä. Tämä menestys haetaan aina jonkin varjolla ja jonkin resursseista.
Nyt ongelmistamme suurin, joka myös aiheuttaa hankalimman syy-seuraussuhteen - on jatkuva kasvu ja sen hokema sokeana ymmärtämättömyytenä, että mikään ei riitä koskaan loputtomiin.
Kausaliteetti tulee palauttamaan ”järjestyksen” vuosimiljoonaiseen tasapainoon - ennen lopullista ”tuhoa” - tai se ei ole oikeastaan tuho, vaan jatkumon päässä häämöttävä syy-seuraussuhteen keskipiste.
[ … Viro oli virolaisina pitkään altavastaajana ja nieli kiukun ja alistamisen. Nyt entinen valtaa pitänyt on ajautunut alistamiseen uuden enemmistön taholta. Kuitenkin nykyinen vähemmistö on rakentanut Viroa tavallansa omista ihanteista ja lähtökohdista - mutta asiat eivät enää kohtaa, erilleen kasvu kiihtyy? … ]
. Heti Tallinnan sataman vieressä on mahtava rappeutumassa oleva kolossi jäähalleineen ja konserttisaleineen. Betonirakennelma on muisto Neuvostoliiton ajoilta, jolloin oli vallalla aikakautinen mahtipontisuuteen perustuva tapa rakentaa ja osoittaa vahvuutta ja pysyvyyttä. Nyt tämä betonilinnoitus rapistuu hoidon puutteessa viestittäen valtaenemmistön tahdosta murenevaa aikakautta, jota ei haluta muistella, mutta halutaan muistutella.
.
.
Uskontojen kirjoa, kaikille jotain, ei niin itse uskontonsa nimi, kuin se, mihin oikeasti haluaa uskoa ja turvautua - se tuo lohtua epäonneen ja yksinäisyyteen, joka jäytää niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin - yksinasuvia on Suomen suurimmissa kaupungeissa jo 40% koko asukasmäärästä, tosin kaikki eivät tunnusta tai tunnista yksinäisyyttään, ovatpa jopa onnellisia riippumattomuudestaan. Virossa on vahva kahtiajako, niin kansallisuuksissa kuin uskonnoissakin - vaikka molempien Jumalat lienevät yksi ja sama.
.
.
Tällä areenalla voisi iloita ja riemuita, ainakin 10.000 kuulijaa jollekin yhtenäisyyden ja ystävyyden bändille, paikka olisi erinomainen esiintymisestraadi.
.
.
Raha tuoksuu jo Vanhaan kaupunkiin saakka, sillä elintasorikkaat ostavat asuntonsa sieltä - se on ikäänkuin muodikkaampaa ja antaa hyvän osoituksen ostovoiman hankinnastaan.
.
.
Yhteiskunta jakaantuu myös Virossa vapaan markkinatalouden myötä - rahalla on valtaa ja rahalla pääsee. Hintataso ulottuu kohta Helsingin hintalappuihin. Kromatut linnoitukset maksavat ja kauppiaat hamuavat vuosisataisten hansalaisten tapaan kymmenyksensä hinnoista - siis voittoina, tosin voitot kasaantuvat entistä harvempiin taskuihin.
.
.
”Jumalan säde” saapuu kirkkoon pelastamaan köyhiä ja vaivaisia, näin ainakin hurskaiden ihmisten kasvoilta oli luettavissa - kuinka kaksinaamaisia osa noista kuvan palvelijoista oli, jää jokaisen omaan omatuntoon merkkinä omasta yhteydestä kunkin kaikkivaltiaaseen.
.
.
Moni kirkosta tulija osoitti huomiota köyhää kansaa kohtaan ja pieni almu ropsahti voirasiaan. Almujen pyyntö saattoi olla ainut keino syrjäytyneille ihmisille, joiden elämä on juuri yhtä arvokas kuin kuninkaiden ja presidenttienkin. Arvelisi ahneille ihmisille syntyneen omantunnon tuskia huomatessaan, kuinka maailma kohtelee meitä epätasa-arvoisesti. Köyhyys ei ole rikos, se voi olla silti kuitenkin ihmisen sielun ja omantunnon ylpeyttä lähimmäisenrakkaudesta, joka ei ole hintalappuja tarvinnut.
…
.
Onko venäläisyys niin suuri uhka, uhman kohde ja koston keskipiste, että vanhan vallan momumenttiakin pitää rapistuttamalla purkaa? Mikä aiheuttaa vuosikausien vastakkainasettelun?
.
Ihmisen elo kaikkialla on aika-ajoin tapahtuvaa vastakkainasettelua, jotta saataisiin omiin joukkoihin yhtenäisyyttä ja yhteistä kohdetta kohentamaan omaa itsetuntoa ja edesauttamaan päämäärien saavuttamista.
.
Virossa tapahtui laulava vallankumous ilman suurta verenvuodatusta. Muutos vanhasta oli miltei kivuton. Se oli rohkeutta, mihin pieni kansa uskalsi ottaa osaa ja johon Suomi ei reagoinut niin nopeasti kuin olisi voinut tehdä - olimme varovaisia, varjelimme omia etujamme, olimme siis pelokkaita siitä, mitä suuri ja mahtava Neuvostoliitto voisi tehdä.
.
Virolaiset saivat itsenäisyytensä, kuten pitikin, mutta samalla uusi enemmistö ja valta sai vähemmistön, joka elää tavallansa ja historiaansa sekä tapojaan kunnioittaen. Virolaiset ovat nostaneet elintasoaan olemalla markkinatalousmaisempia kuin konsanaan me suomalaiset. Viro kiiruhti Natoon, EU:hun ja eurotkin ovat jo nurkan takana - vauhti on ollut hengästyttävä.
.
Venäläiset ovat osana virolaisuutta. Heillä on uskontonsa, hartautensa, tavallansa uutteruutensa ja rikollisuutensa, kuten kaikilla muillakin kansoilla. Vastakkainasettelu on juopa, jonka vahvempi ja valtaa pitävämpi voisi hälventää yhteistyöksi. Venäläisillä on oma osansa Viron nousussa - nousussa, jossa myös pienemmille ansiotasoille on paikkansa.
.
Kansantalous on kaikkia tuloluokkia, kaikkia työtehtäviä ja kuluttamista kullekin ryhmälle tavallansa. Kansakunta muodostuu Virossakin kansallisuuksista. Miksi Viro haluaa näyttötarvetta vähemmistöään kohtaan? Miksi venäläinen sotilas patsaana pitää poistattaman?
.
Miksi Tallinnan sataman rannassa olevan entisen Neuvostoliiton murenevan monumentin pitää antaa rapistua merkkinä jostain - onko se itsetunnon kiillottamista uudelle valtaa pitävälle kostoksi historian eittämättömistä vääryyksistä itse virolaisia ja virolaisuutta kohtaan.
.
Olisiko hyväksyntä, yhteistyö ja suvaitsevaisuus nopeampi ratkaisu yhteisiin päämääriin, joista koko Viro hakee menestystä ja hyväksyntää maailman kansojen joukosta. Vastakkainasettelu on ihmisen ”inhimillisyyttä” - niin mekin kävimme jo muinoisessa Leningradissa kasvattamassa vajaamittaista itsetuntoamme ”rikkauksillamme” - kaupaten kuulakärkikyniä ja naisten sukkahousuja vastineena saaden viinaa, jolle löysimme välitöntä käyttöä nostaen kansallista henkeä ylimielisyyden asenteella entistä suuruhkaamme kohtaan.
.
Niin me myöskin vastakkainasettelimme itseämme tuoreiden virolaisten silmien edessä 1990-luvun ensimmäisinä Viron itsenäisyysvuosina ollen pulleita isoveljiä jälleen kiilloittaen omaa itsetuntoamme juuri väärään aikaan, jolloin olisi ratkaistu läheinen yhteenkuuluvuuden tuntu ”veljeskansamme” tavallisiin kansalaisiin. Niin me vastakkainasettelimme itsemme nuoreen Viron tasavaltaan, kuten he nyt vastakkainasettelevat itseään vanhoihin vallanpitäjiin, jotka on ahdettu nurkkaan vähemmistönä.
. Tuntuu tutulta, … niin mekin kuin hekin. Kansallinen tunto värjäytyy sokeuteen kokonaisuuksista ja haluttomuuteen anteeksiannosta. Ihmisyys asuu kaikkialla, on vain kysymys siitä, kuinka voimme soveltaa tapojamme ja hyväksyä erilaisuutta löytäen siitä rikkauden siemeniä moniarvoiselle kansakunnalle. Jokaiselle etsitään paikkaa hyväksynnällä ja toistemme tapojen kunnioituksella, ollen tyrkyttämättä juuri vain sitä omaa - mielestämme kaikkein parasta mallia.
____________________________ Kuva 1. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436697591/ — [DSC_7165]
. Kuvateksti 1. Tällä areenalla voisi iloita ja riemuita, ainakin 10.000 kuulijaa jollekin yhtenäisyyden ja ystävyyden bändille, paikka olisi erinomainen esiintymisestraadi.
. Kuva 2. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436741635/ — [DSC_7209]
. Kuvateksti 2. Raha tuoksuu jo Vanhaan kaupunkiin saakka, sillä elintasorikkaat ostavat asuntonsa sieltä - se on ikäänkuin muodikkaampaa ja antaa hyvän osoituksen ostovoiman hankinnastaan.
. Kuva 3. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436677629/ — [DSC_7100]
. Kuvateksti 3. Yhteiskunta jakaantuu myös Virossa vapaan markkinatalouden myötä - rahalla on valtaa ja rahalla pääsee. Hintataso ulottuu kohta Helsingin hintalappuihin. Kromatut linnoitukset maksavat ja kauppiaat hamuavat vuosisataisten hansalaisten tapaan kymmenyksensä hinnoista - siis voittoina, tosin voitot kasaantuvat entistä harvempiin taskuihin.
. Kuva 4. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436718702/ — [DSC_7195]
. Kuvateksti 4. ”Jumalan säde” saapuu kirkkoon pelastamaan köyhiä ja vaivaisia, näin ainakin hurskaiden ihmisten kasvoilta oli luettavissa - kuinka kaksinaamaisia osa noista kuvan palvelijoista oli, jää jokaisen omaan omatuntoon merkkinä omasta yhteydestä kunkin kaikkivaltiaaseen.
. Kuva 5. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436718740/ — [DSC_7200]
. Kuvateksti 5.
Moni kirkosta tulija osoitti huomiota köyhää kansaa kohtaan ja pieni almu ropsahti voirasiaan. Almujen pyyntö saattoi olla ainut keino syrjäytyneille ihmisille, joiden elämä on juuri yhtä arvokas kuin kuninkaiden ja presidenttienkin. Arvelisi ahneille ihmisille syntyneen omantunnon tuskia huomatessaan, kuinka maailma kohtelee meitä epätasa-arvoisesti. Köyhyys ei ole rikos, se voi olla silti kuitenkin ihmisen sielun ja omantunnon ylpeyttä lähimmäisenrakkaudesta, joka ei ole hintalappuja tarvinnut.
. Kuva 6. — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436741667/ — [DSC_7238]
. Kuvateksti 6. Uskontojen kirjoa, kaikille jotain, ei niin itse uskontonsa nimi, kuin se, mihin oikeasti haluaa uskoa ja turvautua - se tuo lohtua epäonneen ja yksinäisyyteen, joka jäytää niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin - yksinasuvia on Suomen suurimmissa kaupungeissa jo 40% koko asukasmäärästä, tosin kaikki eivät tunnusta tai tunnista yksinäisyyttään, ovatpa jopa onnellisia riippumattomuudestaan. Virossa on vahva kahtiajako, niin kansallisuuksissa kuin uskonnoissakin - vaikka molempien Jumalat lienevät yksi ja sama.
……………………………………..
Ylläoleva kuvasarjakertomus liittyy ylläolevaan kirjoitukseen, joka perustuu Tallinnan matkaan 24.-25. maaliskuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
[ … kansalainen ihmettelee äänestyskopissa ketä vähiten epäluotettavaa ehdokasta äänestäisin. Tavallinen ihminen menetti luottamuksen edustajiinsa jatkuvista ”vilpeistä ja muunnellun totuuden tai muistamattomuuden” ilmentymistä. ”En äänestä” - moni pohtii, mutta jos kansalaiset saavat itse päättää eduskunnan paikkamäärän - niin nostaisiko se äänestysprosenttia? .1/ .. ]
.
Sanotaan, että eduskunta on kansan tahto ja äänestäjät pienoiskoossa - on sitten niin tai näin, niin yksinkertainen enemmistö ratkaisi pitkästä aikaa ensimmäisen pakkolain hädän edessä.
…
.
Kiinassa kokoontuu kerran vuodessa muutamaksi viikoksi kansankongressi - heidän eduskunta, jossa on noin 2700 edustajaa 1330 miljoonalle ihmiselle. Jos meidän eduskunta olisi samassa suhteessa, olisi meillä noin reilu 10 kansanedustajaa - no, järjestelmät eivät ole vertailukelpoisia suoraan. Sitäpaitsi Kiinassa tuotekehitetään nyt heille sopivaa kansalaisvaikuttamista.
.
Meillä Suomessa edustajien arvovalta on ryvettynyt keplottelujen, vilpillisyyden ja menetetyn luottamuksen myötä. Arvovallan lisäys aloitetaan pienentämällä eduskunnan kokoa, mutta lisäämällä edustajan avustajien määrää kahteen. Mikä on Suomen kansanedustuslaitoksen oikea koko? Sitä ei tiedä kukaan, mutta voidaan arvata, että se on lähempänä sataa kuin kahtasataa.
.
Suomessa on nyt tarjolla kansalaisvaikutteen lisääminen kansalaisaloitteen muodossa. Se lisää suoraa kansanvaltaa. Tänä internet- ja mobiiliviestinnän aikakautena on muotia vaatia yhteiskunnan todellisille maksumiehille enemmän suoraa päätösvaltaa, kuten mm. Sveitsissä, jossa kansa päätti, että minareetteja ei heillä rakenneta.
.
.
Antaa kansakunnan päättää Suomessa, mikä on eduskunnan oikea paikkamäärä
.
Oikea luku löytyy hyvin yksinkertaisesti - se on nimittäin sidottu äänestysprosenttiin. Jos kaikki äänioikeutetut äänestäisivät, siis prosentilla 100 - syntyisi meille 200 edustajan kansanedustuslaitos. Jos taas äänestysprosentti on 67 - on eduskuntamme koko 67% 200:sta eli 134.
.
Yksinkertaista - annetaan kansakunnan päättää kuinka paljon edustajia on - se on rehellistä. Jos kansalaiset äänestävät vain 50 prosentin vilkkaudella, toteutuu muodissa oleva 100-paikkainen eduskunta. Eduskunnan koko kertoo suoraan, kuinka paljon kansakunta arvostaa edustajiaan.
.
Samalla kun äänestäjät päättävät eduskunnan koon, he myös päättävät kenellä edustajalla on eniten valtaa. Jokainen edustaja saa eduskunnassa vaikuttamiseen äänisuhdeluvun, joka lasketaan hänen saamastaan suhteellisesta osuudesta vaalipiirinsä kokonaisäänimäärästä projisoiden ryhmäänsä ja/vaaliliittoonsa kuin kaikkiin annettuihin ääniin valtakunnassa.
.
Esimerkiksi 40.000 ääntä saanut on aito äänestäjiensä edustaja tasan oikealla painoarvolla. Ei voi olla oikein, että 3.200 äänen edustaja vaikuttaa samalla suhteella kuin kaveri, joka on saanut 60.000 kansalaista taakseen. Tällä systeemillä eduskunnassa on kuitenkin ne samat 199 ääntä, kuin ennenkin. Äänten mennessä tasan eduskunnan äänestysistunnossa oleva puhemies ratkaisee. Jokaisella edustajalla on yksilöllinen yhdestä äänestä poikkeava ”äänimäärä” äänestyksissä.
.
Elämme muutoksien aikaa. Muutokset ja ympäristön raikastus aloitetaan eduskunnastamme. Kansakunta voi yhdeltä osin tasan niin hyvin, kuin se arvostaa edustajiaan ja kunnioittaa omia äänestyspäätöksiään. Valtaa on siirrettävä suoraan kansalaisille ja nyt on oikea paikka säätää eduskunnan kokoa ja säätää lakiin kansalaisaloite2/. Seuraavista vaaleista kansalainen näyttää missä on kaapin paikka.
Tue Koko Kansan Rehellistä Vaalirahaa, jossa jokainen äänestäjä saa 10 euroa puhtaana käteen, kun uurnaan äänestyslippunsa pudottaa - tämä menoerä rahoitetaan osaksi puoluetukea reippaasti pienentämällä —
Kansalaismielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakansio,
- eduskunnasta, jossa edustajamme siunaavat Nato -esiastetta [NRF] suuren kansan enemmistön vastaisesti - mielipidemittauksesta toiseen kansa sanoo jyrkän ein Natolle — Copyright by Ilkka Luoma - |11032008| - kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä:
Suomen suurin puolue on ollut perinteellisesti nukkuvien puolue. Suuri joukko kansalaisia laistaa oikeutensa, jossa on käytännössä ainut paikka antaa mielipide ja oma vaikute demokratiassamme valtakunnan tasolla. Luottamus on mennyt monilta puolueisiin, mutta se ei saisi olla äänestämättömyyden syy.
Kansalaisilla oli mahdollisuus tutustua verovaroillaan maksamaansa eduskunnan uudisrakennukseen pikkuparlamenttiin Helsingissä. Rakennus oli komea, hieno ja materiaaleiltaan isänmaallinen, mutta kuinka isanmaallisia ovat talon käyttäjät, meidän valitsemat kansanedustajat? [DSC_4621.JPG]
Eduskunnan uudisrakennus on terävä muodoiltaan - parasta suomalaista suunnittelua ja valmistusosaamista. Kuinka terävästi valitsemamme kansanedustajat voivat Suomi-laivaamme johtaa Brysselin holhouksessa valitsijoidensa etuja ajaen, jopa kansalaismielipiteen vastaisesti? [DSC_4625.JPG]
______________________________________
[alkuperäinen ilmestymispäivä 15. maaliskuuta 2007.]
…
.
Äänestys on aktiivisuutta osoittaa huolta ja huomiota kansakuntamme huomisesta. Seuraava vedenjakajaeduskunta valmistelee pohjat merkittäviin päätöksiin mm. myöhemmästä puolustuksestamme, sosiaaliuudistuksista, paikastamme kansainvälisessä työn uudelleen jaossa, eläkejärjestelyjen kustannusjaosta sekä koulutuksemme uudelleen muokkauksesta vastaamaan uutta kilpailutilannetta.
Syntyvien suomalaisten määrää tulee lisätä. Koululaisten määrätietoisempaa ohjaamista tulee lisätä löytämään aktiviteettia liikkumisen ja uteliaisuuden lisääntymiseen. Opiskelijoiden suuntautumista tulee ohjata vallitsevien tarpeiden mukaisesti ja uteliaisuutta suuntautuneisuuteen on kannustettava.
Oppilaitoksien koulutuksen laatua sekä intensiteettiä tulee kohottaa kaikilla koulutuksen tasoilla. Suomalaisten on osattava uteliaan tiimimäisesti keskittää voimiansa. Parhaiden osaajien yksilöllisiä huippusuorituksia on kannustettava ja tutkimisen uteliaisuutta lisättävä. Kaikille näille teemoille tulee järjestää edellytykset.
Yritteliäisyyttä on kannustettava - teemaksi sopii hyvin ”yksi uusi työntekijä jokaiselle yrittäjälle partneriksi jakamaan riskiä ja menestystä”. Laatua, logistiikkaa ja asiakaspalvelun halua ymmärtämään asiakkaansa tyytyväisyys yhtiönsä ja yrittämisensä korkeimmaksi päämääräksi, jossa asiakas halutaan tulevan uudelleen yrityksen ovista löytämään ratkaisuja uusiin ongelmiinsa.
Vedenjakajaeduskunnalla on paljon valmisteltavaa ylihuomiselle, jolloin suuret päätökset tehdään. Nyt valittava eduskunta ei ole välivaiheen eduskunta, vaan valmisteleva nelivuotiskausi, jonka vahvalle pohjalle voidaan rakentaa ensi vuosikymmenen menestyvä, itseensä luottava, vapaa ja sitoutumaton Suomi, joka löytää paikkansa maapallollisessa työn ja osaamisen uusjaossa.
Samassa yhteydessä on ratkaistava koko maan kattava asumisen uusi aalto, tietoliikenteen ulottaminen kaikkialle kaikkien saataville ilman talouden rajoitetta. Mm. näiden osa-alueiden tehtävä on saattaa toimenpiteet vastaamaan sitä tarvetta, jolla pohjoisen pieni maamme on suuri suurempiensa joukossa.
Mitä korkeampi äänestysprosentti, sitä muistuttavampi on eduskunta valitsijoihinsa nähden. Eduskunta on pienoissuomi, jossa päätökset haudotaan valiokunnissa, saunoissa, palavereissa ja piireissä, joissa liian usein päällimmäisenä on vain omien verkostojen suosiminen ja palkitseminen.
Kansalaiset voivat äänillään valita mieleisensä ehdokkaat henkilöinä. Nyt on aika, jolloin muutos äänestyspäätöksissä aikaisempaan nähden on tervetullut lisäveri suuren salin päätösprosesseihin. Äänestäjän tehtävä on vaikea, koska kaikki lupaavat liikaa, kenelläkään ehdokkaalla ei ole kristallipalloa nähtäväksi, kuinka meillä menee kahden vuoden kuluttua.
Paras lupaus olisi herkkyys kansalaisten kuuntelulle ja huomioimiselle. Valittavien edustajien velvollisuus on täyttää kansalaisten vaikuttamistyhjiötä, mitä koetaan 3 vuotta ja 11 kuukautta.
On kannustettavaa käyttää äänioikeutensa nyt, sillä vain kerran neljässä vuodessa valtiomme perusylläpitäjällä, tavallisella kansalaisella on valtakunnallinen vaikuttamismahdollisuus; se on juuri nyt ja nämä valinnat viitoittavat tien neljäksi vuodeksi.
Voisimme ensi vuonna yrittää uutta äänestysvilkkausennätystä, tehtävä on ”helppo” - jokainen varmasti äänestämään menevä houkuttelee yhden läheisensä äänestämään, joka ei olisi muutoin ollut valmis käyttämään kansalaisoikeuttansa.
Jopa tyhjä lappu uurnaan on parempi ratkaisu, kuin kokonaan äänestämättä jättäminen. Nykyisin tyhjät laput luetaan hylättyihin, mutta jos niitä on riittävästi, niin se nostaa keskustelun ehdokkaiden laadusta, soveltuvuudesta ja valintojen vaikeudesta.
Lopuksi:
Annettu ääni on osallistumistodistus yhteisiin asioihin. Kansalaisaktivismi nostaa seuraavan neljän vuoden aikana voimakkaasti päätään. Ihmisten osallistumis-, yhteenkuuluvuus- ja hyväksytyksi tulemisen vietti kasvaa ja kansalaisliikkeet nousevat vaihtoehdoiksi perinteellisille poliittisille puolueille.
Tee nyt kansalaisaktivoituminen ja äänestä, älä jää kotiin - mene ja vaikuta. Mikäli äänestysprosentti nousee yli viisi prosenttiyksikköä, on eduskunta huomattavasti erilaisempi kuin perinteellisellä äänestysvilkkaudella. Kansalaiset voivat nyt ottaa päätökset käsiinsä.
Eduskunnan uudisrakennus on terävä muodoiltaan - parasta suomalaista suunnittelua ja valmistusosaamista. Kuinka terävästi valitsemamme kansanedustajat voivat Suomi-laivaamme johtaa Brysselin holhouksessa valitsijoidensa etuja ajaen, jopa kansalaismielipiteen vastaisesti? [DSC_4625.JPG]
Kansalaisilla oli mahdollisuus tutustua verovaroillaan maksamaansa eduskunnan uudisrakennukseen pikkuparlamenttiin Helsingissä. Rakennus oli komea, hieno ja materiaaleiltaan isänmaallinen, mutta kuinka isanmaallisia ovat talon käyttäjät, meidän valitsemat kansanedustajat? [DSC_4621.JPG]
Ylläolevia linkkien takaa aukeavia kuvia saa käyttää alussa olevan kirjoituksen yhteydessä. 17. elokuuta 2006, klo 15:09 [ DSC_4621.JPG ] ja 15:16 [ DSC_4625.JPG ]. Copyright by Ilkka Luoma 2006.
[ … jääkiekossa on kiva kuunnella Maamme-laulua ja Viisuissa isäntämaan rooli oli harvinaista herkkua. Urheilussa myös radoilla suomalainen menestyy, kansakunta saa yhtenäisyyttä voitoista - on mukavaa olla ylimmällä korokkeella … ]
Kansakunta jakaantuu menestyjiin, toisten kustannuksella ahnehtiviin sekä peruspuurtajiin, joiden sietokykyä koetellaan syksyn palkkaratkaisuissa. Toiselle puolelle jäävät väsyneet, kaikkensa antaneet ja he, jotka eivät päässeet edes alkuun. Vanhemmat juoksivat niin kovaa menestymisen eteen, että osa jälkikasvusta jäi asemalle, josta junia lähtee harvakseltaan.
Voidaan sanoa, että lintu oli kansankunnan kaapin päällä, tarpeillaan tai sitten ei. Tiukan paikan tullen suomalaiset tarvitsevat karismaattisen hahmon, johon turvataan ja joka yhdistää kansakunnan. Nykynuoriso tutkimusten mukaan haikailee yhteistoimintaa ja ryhmähenkeä. Missä on meidän tämän päivän Mannerheim? Lordeja tuettiin, kun heitä lavalle saatettiin ilmaiskonserttiin, johon kerääntyi Lordifaneja jopa 80.000 - samalla muuten tehtiin karaoken maailmanennätys lukumäärässä. Lordi uudisti Euroviisut ja osoitti Euroopalle, että suomalainen innovaatio ja kokeilun into sekä - halu kantavat menestystä. Espoossa kohoaa rakennus vailla vertaa, sen puhtaus ja valkoisuus sisältä suorastaan häikäisee yhteenkuuluvuutta. Tässä kirkossa ei ole naispappeusongelmia - siellä on sen sijaan joukko ihmisiä, jotka tuntevat turvaa omasta keskinäisyydestänsä. Oma virallinen valtion kirkkomme on ikääntyneen nahan luomisen tuskassa - karisma ja kuulijoiden sisäänvetokyky saamaan henkistä ravintoa todellisiin tarpeisiin on haennassa. Milloin alkaa uusien karismaattisten pappien uusi aikakausi, …jotka valavat kuulijoihinsa uskoa, huomisen varmuutta ja seurakunnan yhteishenkeä?
Merkki suomalaisesta Euroviisusta 2007 on esiintyjämme markkinointi viestinviennin maksuosoitukseksi kirjeen yläkulmaan. Lordi toi Suomelle himoitun isännyyden - tämä epäilemättä kohottaa Suomen tunnettuutta Euroopassa ja maailmallakin. Hanna pääsi viidenneksi - näin ennustettuna. Suomi on jääkiekon intohimomaa - menimme sekaisin 1995, kun ensimmäinen maailmanmestaruus syntyi - syntyykö nyt huomenna [ su. 13.05. ] toisinto, jos näin - Suomi sekoaa ja kansakunta tulee yhtenäisenä kaduille huutamaan riemuaa. Voitto on makeaa ja Maamme-laulu soljuu suloisesti korviimme. Kuvassa SM - liigan jumbo voitto ylpeät Jokerit v. 2007. Suomalainen ei näe kuin vilauksen formuloista, jota tämä katajainen, mutta viime kädessä hyväntahtoinen kansa rakasti Häkkisen valtakautena. Ehkä Häkkinen edusti tyypillistä suomalaista luonnetta, hän oli taistelija, joka myös osasi voittaa ja toi meille himoittua Maamme-laulua olohuoneiden sohville. Kuvassa Suomen ainut Formula 1 tapahtuma vuodelta 2006, jolloin markkinointimielessä Toyota toi sirkuksen pienoiskoossa Helsingin kaduille - ja tapahtumaa seurasi uskomattomat 60.000 katsojaa! — Kimi Räikkönen sai Espanjasta 2007 ylimmän korokkeen - ennuste [ 12.05. ] –
…
.
Viimeisissä tutkimuksissa nuoriso on osoittamassa vastuullisuutta ja huomiokykyä myös muualle kuin itsellensä. Jotkut kutsuvat sitä vastuulliseksi markkinataloudeksi. Oikeistopiirien viljelemä vastuullisuus on vain jäämässä puolitiehensä; pelkiksi sanoiksi - uusi vedenjakajahallitus on merkittävän suunnan näyttäjä - nyt ratkaistaan kahteen osaan jakavan yhteiskuntarailon laveneminen tai supistuminen.
Edelleen tutkimuksissa on huomattu yhteenkuuluvuuden olevan tärkeimpiä ominaisuuksia, mitä samakantainen kansakunta itselleen toivoo. Yhteenkuuluvuutta ravitaan voitoilla, menestyksellä ja tunteella, jossa huomaamme olevamme hyviä ja jopa parhaita. Suomi on sohvakaukaloiden luvattu penkkiurheilumaa. Meille menestys radoilla ja kaukaloissa kuin mäissäkin on ollut elämän ”tosi on” -koitoksia.
Enemmistö uskoo kirkkoon ja haluaa maksaa veronsa turvatakseen siunatun maan viimeiseksi leposijakseen. Maallistunut ja sopeutunut valtionkirkko on aktivoitumassa huomattuaan, että tuloskatoa on havaittavissa jäsenluetteloissa. Kirkko on ottanut luontevan osuuden myös vastuullisuudessa omiin varoihinsa ja halua antaa esimerkkinsä talouselämälle, jossa qvartaalit ovat sokaisseet silmät näkemästä luonnon metsää harmonian puilta.
Nuoriso joutuu elämään vielä silloin, kun nyt suurimmat luonnontuhoajat ovat jo kirkollisverojensa myötä siunattuun maahan kätketyt. Vastuuta kantavat huomiselle eläjät, tämän päivän kiihkorytminen elämäntapa ei enää sovi vastuuta ottaville huomisen puurtajille ja hengen ravintoa kansakunnalle jakaville.
Kirkko joutuu huomioimaan kansan tarpeen saada yhteenkuuluvuutta myös henkisen aterioinnin puolella - karsima kohtaa ryhmähenkeä sytyttävien osallistujien taholta. Kirkko ja uskonnot saavat aktiivisia saarnaajia kohentamaan yhteishenkeä.
Yhteishenki kasvaa myös taisteluista voitoista ja mestaruuksista. Suomessa on menossa/ oli superviikonloppu. Me saamme/saimme menestystä jäisillä kentillä ja asvalttiradoilla. Koko Euroopan keskipisteenä oleva Euroviisutapahtuma lisää tunnettuutta meistä omanlaisistamme suomalaisista, joilla on kyky tiukalla hetkellä venyä uskomattomiin suorituksiin, kuten historiammekin todistaa. Kansakunta menestyy esikuvista, joista saadaan identiteettiä ja suomalaisuutta taisteluun paikasta auringossa.
Taloudellisesti kahtiajakaantunut kansakunta tuottaa koko ajan työstänsä ja osaamisestansa mittavaa ulkomaankaupan ylijäämää, joka mahdollistaa ainakin osittaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon.
Juuri nyt vallalla oleva tehotalouden kuuri vääriin osoitteisiin kotiutuvine voittoineen jakaa kansakuntaa rahallisiin menestyjiin ja hiljaisiin, joille ei riitä notkuvista pöydistä kuin murusia. Käänne pitäisi olla tasavaltaa johtavan hallituksen käsissä.
Ei tulisi unohtaa, että kansakunta jatkuu hallituksen ulkopuolellakin, kuten myös vanha sanonta kehä III ulkopuolisesta elämästä aika-ajoin viisaasti osoittaa olemassa oloaan.
Yhtenäinen kansakunta sietää vaikeita aikoja. Yhtenäinen kansakunta kykenee taistelemaan asemastaan vaikeissakin puolustustaisteluissa. Nyt puolustamme omaa suomalaista työtä, suunnittelua ja osaamista. Nyt taistelemme itsellemme menestystä myös voittajan identiteettinä niin kaukaloissa kuin radoilla.
Suomi osaa uudistua, kuten viihteessä Euroviisuvoitto 2006 todisti. Suomi kykenee tuottamaan maailman suurinta ja parasta - kuten Nokia osoittaa. Suomalaiset osaavat myös vaikeimpia ja monimutkaisimpia asioita - kuten maailman parhaat loistoristeilijät todistavat.
Suomi osaa taistella sallitusti ilman väkivaltaa ja toisten tappamista. Emme tarvitse sotien liittoutumia, me tarvitsemme pinnalle pyrkivää yhteenkuuluvuutta, jota ravitaan sodista jaloimmissa - kaupankäynnissä ja urheilussa.
Kahtia jakaantuvaa kansakuntaa paikataan menestyksellä ja voitoilla. Näitä voittoja on ollut nyt tarjolla - tilaisuuksiin tulee tarttua, kuten ymmärrykseen, että kaltaisemme kulutuskäyttäytyminen levitessään koko maapallolle tuhoaa ympäristömme.
Suomalainen suuri taistelu on ympäristön osaamisen kehittämisessä - se on meille uusi haaste ja uusi ”nokia”. Meillä on ainutlaatuinen asema olla puolueettomana suurien kauppamaiden Kiinan, Saksan ja Venäjän asiantuntijoina, jolloin meille lohkeaa juuri se asema, mikä meillä kokomme ja osaamisemme puolesta kuuluu.
Voitot ovat makeita ja ilman yrittämistä ja yhteenkuuluvuutta niitä ei saavuteta.
Kuvateksti
Merkki suomalaisesta Euroviisusta 2007 on esiintyjämme markkinointi viestinviennin maksuosoitukseksi kirjeen yläkulmaan. Lordi toi Suomelle himoitun isännyyden - tämä epäilemättä kohottaa Suomen tunnettuutta Euroopassa ja maailmallakin. Hanna pääsi viidenneksi - näin ennustettuna.
Kuvateksti
Suomi on jääkiekon intohimomaa - menimme sekaisin 1995, kun ensimmäinen maailmanmestaruus syntyi - syntyykö nyt huomenna [ su. 13.05. ] toisinto, jos näin - Suomi sekoaa ja kansakunta tulee yhtenäisenä kaduille huutamaan riemuaa. Voitto on makeaa ja Maamme-laulu soljuu suloisesti korviimme.
Kuvateksti
Suomalainen ei näe kuin vilauksen formuloista, jota tämä katajainen, mutta viime kädessä hyväntahtoinen kansa rakasti Häkkisen valtakautena. Ehkä Häkkinen edusti tyypillistä suomalaista luonnetta, hän oli taistelija, joka myös osasi voittaa ja toi meille himoittua Maamme-laulua olohuoneiden sohville. Kuvassa Suomen ainut Formula 1 tapahtuma vuodelta 2006, jolloin markkinointimielessä Toyota toi sirkuksen pienoiskoossa Helsingin kaduille - ja tapahtumaa seurasi uskomattomat 60.000 katsojaa! — Kimi Räikkönen sai Espanjasta 2007 ylimmän korokkeen - ennuste [ 12.05. ] –
Kuvateksti
Voidaan sanoa, että lintu oli kansankunnan kaapin päällä, tarpeillaan tai sitten ei. Tiukan paikan tullen suomalaiset tarvitsevat karismaattisen hahmon, johon turvataan ja joka yhdistää kansakunnan. Nykynuoriso tutkimusten mukaan haikailee yhteistoimintaa ja ryhmähenkeä. Missä on meidän tämän päivän Mannerheim?
Kuvateksti
Lordeja tuettiin, kun heitä lavalle saatettiin ilmaiskonserttiin, johon kerääntyi Lordifaneja jopa 80.000 - samalla muuten tehtiin karaoken maailmanennätys lukumäärässä. Lordi uudisti Euroviisut ja osoitti Euroopalle, että suomalainen innovaatio ja kokeilun into sekä - halu kantavat menestystä.
Kuvateksti
Espoossa kohoaa rakennus vailla vertaa, sen puhtaus ja valkoisuus sisältä suorastaan häikäisee yhteenkuuluvuutta. Tässä kirkossa ei ole naispappeusongelmia - siellä on sen sijaan joukko ihmisiä, jotka tuntevat turvaa omasta keskinäisyydestänsä. Oma virallinen valtion kirkkomme on ikääntyneen nahan luomisen tuskassa - karisma ja kuulijoiden sisäänvetokyky saamaan henkistä ravintoa todellisiin tarpeisiin on haennassa. Milloin alkaa uusien karismaattisten pappien uusi aikakausi, …jotka valavat kuulijoihinsa uskoa, huomisen varmuutta ja seurakunnan yhteishenkeä?
[ … yhteiskunnan yleisessä terveydenhuollossa jonotetaan, odotetaan ja saadaan yksipuolistuvaa palvelua - samaan aikaan yksityisellä puolella hoidot paranevat ja käsittelyajat nopeutuvat. Kansakunta seisoo vedenjakajallaan, missä pienen ryhmän tulotaso nousee suhteettomasti ja suuri osa leijuu jatkuvassa YT-uhassa … ]
Vahingossa kuvausteknisesti ilman manipulaatiota saatiin lippu puolitankoon kävelemällä oikeaan kohtaan, jolloin näkymä oli todellisuuden vastainen - samalla tavalla Suomi sai hallituksen, joka on todellisuutta vastaan - se ei kohtaa ymmärrystä ympäristönsä kokonaistilaan, jossa ihminen itse ja ympäröivä luonto oireilee sellaista, mihin ”vastuullisella kulutusjuhlalla ja markkinataloudella” ei parannuskeinoja luoda kokonaisuuden ehdoilla.
Kuvan kuuluisa patsas Helsingin Hakaniemessä demareiden linnoituksessa kuvastaa ottelua vastakkainasettelusta, joka on jo syntynyt jakamaan kansakuntaa vedenjakajalla. Osa ihmisistä repii yhä enemmän ”lattiatason työstä ja -kulutuksesta” itselleen osinkoja, optioita ja palkkioita. Osa taas hylkääntyy leipäjonoihin, terveyskeskusjonoihin ja AA-klinikkajonoihin yksinäistyen osallistumattomuuteen ja hyväksymättömyyteen. Kaiken päätteeksi kirjoitetaan perunkirjoitus, jossa jaetaan mitä on jaettavissa jälkeenjääville. Tuhkasta on noussut lintuja, niin myös kansalaisliikkeitä. Demareilla on nyt yhdistymisen kausi Vasemmistoliiton kanssa - koko tavallisen kuluttajan ja työtätekevän kansanosan on nyt liittouduttava yhtenäiseksi yhteiskuntavastuuliikkeeksi, jossa rintama ei rakoile.
…
.
Hallitus muodostui kolme vuotta sitten, siitä tuli suomalainen omakutoinen vedenjakajahallitus, jossa kohtaa kulutuksellinen markkinatalous vihreyden ja taloudellisen tasa-arvon edustaessa vain sävyä markkinavoimien kirjokentässä.
Samalla Suomi sai sosiaalidemokratian muutoskriisin oppositiossa, jossa eilisen suuri on tämän päivän pieni, vaikkei ero ollutkaan vastuuseen kuin 24.000 ääntä.
Suomi kohtasi ongelmansa Vanhanen II hallituksen aikana vedenjakajalla, jossa kiihtyvä kulutusjuhlallinen markkinatalous vastuullisuusepistolastaan huolimatta siirtää vakavien ongelmien käsittelyä tuonnemmaksi.
Samalla muodostumassa oleva hampaaton entisen määrityksen vasemmistoaatteellisuus etsii juuriaan ja huomistaan kriisissä, jossa edessä on vain muutos.
Sosialidemokraattinen puolue ei hävinnyt vaaleja, vaan vaalit hävisi Suomen kansa passiivisuudessaan. Kansakunnan eheys mitataan kriiseissä ja seuraavalle hallitukselle luotiin nyt vedenjakajan kriisi kansakunnan hajotessa kahteen eri osaan ja leiriin.
Toiset rikastuvat rikastumistaan - viime kädessä peruskuluttajan kukkaroista ja toinen puoli aloittaa köyhtymisensä niin taloudessa kuin henkisyydessä.
Suomi joutui maapallollisen työnuudelleenjaon kouriin - me menetämme kilpailussa kalliin kustannusrakenteen myötä suotuisan meitä elättäneen vientiylijäämän, joka yli 10 vuotta on tahkonnut varoja osinkoina ja tulonsiirtoina - enimmäkseen investointeina ulkomaille.
Yhteiskunnan palvelut aloittavat rapautumisensa samalla kun vaihtotase vääntyy miinukselle - nyt se porskutti maailmanlaajusestikin uskomattoman hyviä lukuja. Loistoristelijä toisensa perään sai tilausmerkinnät telakoillemme, mutta tämäkin aika juoksee vielä vähiin ja onkin nyt ohi - toistaiseksi.
Puoluepolitiikka hävisi kautta linjan vaalit, jossa kansakunta heitti viestin passiivisuudessaan koko riemunkirjavalle puoluekentälle. Kansa on väsynyt sisällyksettömiin sanoihin, kansa on väsynyt 12,5 eurosentin hymistelykorotuksiin selostustekstillä kuinka valtiovalta ottaa osaa mahdollisuuksien rakentamisiin meille perusihmisille ja kulutuksen lähtökohtavoimille.
Demarit jäivät oppositioon keräämään aatettaan, voimaansa ja uutta linjaa, jossa kansakunta kohtaisi joukkohengen, yhteenkuuluvuuden ja tarpeelliseksi tuntemisen olotilan.
Oikeudenmukaisuudesta ei tarvitse suuresti puhua - se ei koskaan täysin toteudu, sillä ihmiset ovat yksilöllisesti laumasieluja ja heillä on mielipiteensä. Vain koko kansakuntaa vahvasti uhkaava tekijä muodostaa kokonaishengen, jossa oikeudenmukaisuutta yhtenäisenä on helpompi jakaa.
Yhtenäinen ja motivoitunut kansakunta kestää myös alenevan kulutusvoima-kehityksen paremmin kuin hajallaan oleva.
Demarien ajattelukärkeä edustava entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja on osaltansa ratkaisijan roolissa. Hänellä on muistikuva ajoista, jolloin yhteenkuuluvuutta luotiin aatteella ja yhteisillä päämäärillä - tuo päämäärä muuten näkyy useasti Tuomiojan takin liepeessä. Rauha on saavuttamaton olotila. Niin kauan kuin on enemmän kuin yksi ihminen, on myös erimielisyyksiä ja näiden ääri-ilmiöinä sotia.
Aate on ja istuu kaikissa ihmisissä, mutta nyt se on kadoksissa useilta. Meille on syötetty ajatus vastuullisesta markkinataloudesta. Vastuullisuus markkinataloudessa, siis kilpailutaloudessa, on niin kauan täytenä mahdotonta kun on kilpailullista vastakkainasettelua ja markkinatalous on juuri sitä.
Voiton tavoittelu saa aina kohtuuttomia muotoja ja se on Suomessa viime vuosina nähty, erityisesti entisaatteellista oikeistoa lähellä olevat piirit ovat erikoistuneet ansiottomaan kähmintään ja tulonjakoon sellaisilta, jotka todellisuudessa nämä miltei kaikki voitonsaavuttamisedellytykset ovat luoneet.
Demareilla on yksi tie Suomessa. Heidän on rakennettava se oikea vastuullinen yhteiskuntatalous ja -henki vastineeksi vääjäämättä epäonistuvalle kasvumarkkinataloudelle.
Olemme jo nyt kuluttaneet koko maapallon tilaan, josta ei paluuta aikaisempaan ole. Meillä on jäänyt sopeutumisen nieltävä katkera kalkki, pakkosäästöt ja kulutuksen hillintä.
Nämä teesit vaativat toimintaa ja uusdemarit voivat ottaa täältä kansalaisliikkeenä - ei siis enää puolueena - vastuun työmiehen hellään kouraan. Niinistökin viittasi työläisiin, joita me kaikki itseasiassa olemme - meille vaan jää erisuuruisia summia kukkaroon kulutuksen alttarille uhrattavaksi välttämättömyyksiin ja ei niin tarpeelliseen.
Kansalaisliikkeet ovat kansakunnan yhteenkuuluvuusryhminä toiminnan ja aatemaailman iholla. Kansakuntaa yhdistetään tavoitteilla, joita ei ole puoluepoliittisesti kuorrutettu sanahelinöihin vailla normaalijärkisen ymmärrystä.
Kansalaisliikkeillä on aina kirkkaat tavoitekuvat: kulutus puolitetaan, bensiinin käyttö lopetetaan, kansalaispalkka työvelvoitteella asetetaan, todellinen kulutusvero haitallisuuskorotuksella säädetään jne.
Demarit voivat tehdä nyt vuodessa muodonmuutoksen aktiiviseksi kansalaisliikkeeksi, jossa jäsenyys saa kunnian ja vetovoiman. Henkilöitä vaihtuu ja aate kirkastuu. Kuluttaminen ja hokema täysturvatusta hoivayhteiskunnasta on mahdottomuus, mutta mahdottomuus ei ole luoda henkeä, jossa kaltaisryhmä kokee voimansa toinen toisestaan ja ryhtyy tekoihin päämäärin, jotka ovat kaikille ryhmässänsä samat.
Demareiden on kuoriuduttava vuosikymmenien jämähtäneestä esihistoriamuistelosta kohtaamaan nyt vallitsevan kuluttamiseen keskittyvän markkinatalousmekanismin. Kuluttaminen ei ole arvo, se on rasite. Meidän ekologinen jalanjälkemme on yksinkertaisesti liian suuri - yksi maapallon suurimmista.
Meidän on varauduttava vaikeisiin aikoihin. Markkinataloushallitus ei ratkaise tämän eikä erityisesti huomisen päivän ongelmia - se ei ole valmis vahvoihin leikkauksiin ja toimiin, joissa kansakunta paimennetaan tekoihin, joita se ei julkisesti halua, vaikka sisimmässään tietää radikaalienkin toimenpiteiden olevan välttämättömiä.
Demarit eivät hävinneet SAK-mainoksella, he hävisivät äänestämättömyydelle. Kerskakulutusmainos oli liian todellinen, se vain tehtiin väärin - ruoan, perustarpeemme kanssa ei leikitellä julkisesti. Mässäily oli totuus, jota tapahtuu yhä enemmän tällä vedenjakajalla, jossa tuloerot jyrkistyvät ja vatsanseudut kasvavat.
Meidän on tehtävä päätöksiä kansakunnan vahvuudesta, missä kouluttautuminen on lähtökohta 1. Seuraavaksi on tartuttava epämiellyttävään seikkaan - perinnöt ovat tänään ja huomenna suuremmat kuin koskaan ja osa noista varoista tulee menemään vanhusten omaan hoitoon ja huolehdintaan, tulontasaus ei jaksa huomenna enää tätä nykyistä hoivayhteiskuntamallia ylläpitää. Rahaa ei yhteisessä laarissa ole riittävästi.
Lähtökohta 1 - kouluttautuminen on jatkuvaa ja koko järjestelmä on pantava remonttiin, edellytykset remontin teolle pitää tapahtua nyt jo tämän vedenjakajahallituksen aikana. Oppiminen, osaaminen, innovaatiot ja ennen kaikkea uteliaisuuden vilpitön hyväksyminen takaavat menestymisemme, esim. ympäristöteknologialalla, jossa voimme nousta sen eräillä osa-alueilla maailman huipulle.
Suomalaiset ovat rakentaneet Nokian amerikkalaisille omistajille. Huomenna ei enää kaikki ole myytävissä, me tarvitsemme oman kansallisen omaisuuden, jolla ei ole hintalappua.
Lähtökohta 2 - kansalaisiin on puhallettava yhteishenkeä ja se ei tapahdu räikeillä epäoikeudenmukaisuuksilla yhtiöiden tulojen jakamisessa - on luotava uusi ajattelu siitä, ketkä ja miten voitonedellytykset luodaan ja jaetaan.
Eriarvoistuva ja uusluokkajakoa lietsova malli on nyt meneillään - osa kansasta on jatkuvan YT-uhan alla, toisaalta jatkuvaa työtä ei enää ole, on vain yrittämisen meininki, jossa olemme itsemme herroja hinnoittaen itsemme kukin tavallansa.
Yksilöiden yhteenliittyminen on kansalaisyhteiskunnan suojelluin ominaisuus ja kaikki voivat rakentaa ryhmiä lobbaukseen ja painostukseen - luoden itselleen arvoisensa elämän keskipisteen.
Kiina, joka on nouseva maailman valta ja omien sisäisten ongelmien tyyssija ( ja meillä monien selityksien sija miksi meillä menee niin kuin menee…) - voisi antaa meille tuhansia vuosia vanhana historiana yhden hyvän neuvon. Se on ominaisuus, miten huolehdimme itseämme ja ympäristöämme.
Kiinalaiselle on tärkeämpää nähdä hyvinvointi lähipiirissänsä kuin pelkästään itsessä. Tämä ero kollektivistisesta ajattelusta meidän individualismiin on se suuri ero, joka nyt nostaa Kiinaa suurimmaksi talousmahdiksi.
Kiinalaiset ymmärtävät, että yhteenkuuluvuus, hyödylliseksi tunteminen ja luottamus kokea osallistumista ja oikeudenmukaisuutta omassa ryhmässään on kaiken lähtökohta. Yksilö on valjastettu lähipiirin eduksi, ja näin yksilö on turvassa omassa yhteenkuuluvuusryhmässänsä.
Teksti 1) Kuvan kuuluisa patsas Helsingin Hakaniemessä demareiden linnoituksessa kuvastaa ottelua vastakkainasettelusta, joka on jo syntynyt jakamaan kansakuntaa vedenjakajalla. Osa ihmisistä repii yhä enemmän ”lattiatason työstä ja -kulutuksesta” itselleen osinkoja, optioita ja palkkioita. Osa taas hylkääntyy leipäjonoihin, terveyskeskusjonoihin ja AA-klinikkajonoihin yksinäistyen osallistumattomuuteen ja hyväksymättömyyteen.
Teksti 2) Demareiden puoluelinnoitus Helsingin Hakaniemessä peräänkuuluttaa jäseniään palaamaan takaisin, kuin Gabrielille paluukutsu muinoiselta tytöltä. SAK:n kerskakulutusmainos ei hävittänyt demareiden kannatusta, vaan mainoksesta syntynyt ruokapilkkaa koskeva pahennus. Mainos oli edellä aikaansa, mutta liian kirkas - totuutta lienee edelleen vaikea katsoa silmiin ja tuomio oli valmis.
Teksti 3) Demareiden päälinnoitus, puoluetoimisto sulkee oviaan kesällä aikaisemmin, joko kesäajan takia tai ihmisten vapaa-ajan hyväilemiseksi. SDP ”hävisi” Kokoomukselle vain 23.000 äänellä, siis koko maassa. Sauli Niinistö sai yksin 60.000 ääntä demareiden vankalta äänialueelta, SDP siis ”hävisi” Niinistölle, ei Kokoomukselle. Vedenjakajatappio oli onni demareille, sille nyt he voivat uudistaa itsensä neljässä vuodessa ja tulla takaisin kansakunnan vastuuliikkeenä korjaamaan syntyneet ja syntyvät virheet. Kansakunta saa herätyksensä kokemaan ympäristönsä tilaa kaikkinensa.
Teksti 4)
Kaiken päätteeksi kirjoitetaan perunkirjoitus, jossa jaetaan mitä on jaettavissa jälkeenjääville. Tuhkasta on noussut lintuja, niin myös kansalaisliikkeitä. Demareilla on nyt yhdistymisen kausi Vasemmistoliiton kanssa - koko tavallisen kuluttajan ja työtätekevän kansanosan on nyt liittouduttava yhtenäiseksi yhteiskuntavastuuliikkeeksi, jossa rintama ei rakoile.
Teksti 5) Vahingossa kuvausteknisesti ilman manipulaatiota saatiin lippu puolitankoon kävelemällä oikeaan kohtaan, jolloin näkymä oli todellisuuden vastainen - samalla tavalla Suomi sai hallituksen, joka on todellisuutta vastaan - se ei kohtaa ymmärrystä ympäristönsä kokonaistilaan, jossa ihminen itse ja ympäröivä luonto oireilee sellaista, mihin ”vastuullisella kulutusjuhlalla ja markkinataloudella” ei parannuskeinoja luoda kokonaisuuden ehdoilla.
Teksti 6) Eduskunta alkaen vaalijärjestelmästä on tulevan remontin esitilassa, nyt paalutetaan perustuksia kestokykyyn mihin yhteiskuntamme joutuu oppimisessa, kouluttautumisessa, terveydenhoidossa, hoivaperiaatteissa, tulontasauksessa ja ennenkaikkea kansakunnan yhteenkuuluvuus- ja osallistumisjärjestelyissä, missä se aivan tavallinen kansakunnan osa saa kokonsa mukaisen sijan valtajärjestelmissä - on syntynyt uusien kansalaisliikkeiden aika.
[ORIG 22042007]
……………………………………………………………………
Ylläolevia linkkien alta saatavia kuvia saa käyttää vapaasti alun kolumnin kanssa. Copyright by Ilkka Luoma 2007 [ 14.huhtikuuta armon vuonna 2007, juuri ennen uuden hallituksen nimeämistä ]
Jo Kekkosen aikaan luotiin työllisyyttä Lapin kairoille rakentamalla etelän loputtomaan sähkönnälkään voimalaitoksia erämaihin, joissa lohi ja muut villinä elävät luontokappaleet ovat kuteneet ja sukuansa lisäännyttäneet.
Tämä lohen menettämä luonnollinen naintioikeus on eliminoitu, jotta etelän mies on saanut sähkövalossa työntänsä tehdä otsansa hiessä. Helsingin Vanhan kaupungin koski katsottuna idästä ja kohti Espoota. Alempana on kalastajien suosima narrauspaikka fairyn lailla kuohuvasta vedestä huolimatta. Vedenvirtauksen vaihtelut tällä pääkaupunkiseudun ainoalla kosken virkaa tekevällä luomuksella ovat suuria. Kuvattu tokokuussa 2006. DSC_12114.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
…
. Aikoinaan voimalaitoksia tehtäessä oli sovittu lohen nousemiselle portaat. Ihminen on tämän sopimuksensa luonnolle unohtanut. Lohi on kuulemma parveillut kuohujen alapuolella ihmeissään liian korkeasta hypystä.
Lohi joutui hölmistyneenä jättämään luonnon kiertokulun riemukarkelot väliin ja suntaamaan keulansa kohti meren ulapoita pussit täynnä.
Tämä asia alkoi kiinnostamaan, kun pohjoisen mies vakavissaan kertoi luonnolle järjestetyistä esteistä vapaan suvunjatkamisen hankaloittamiseksi. Teinpä tutkimusta kalastuksesta ja huomasin sen olevan eniten ihmisiä kiinnostava harrastus.
Lapissa on Suomen suurimmat joet ja vapaana kihisee enään jotkut könkäät, kuten Molkoköngäs. Lohi on itseoikeutettu Lapin asukki poron ja saamelaisen kaverina. Poro ja saamelainen kulkee vapaana ja jatkaa sukuaan.
Saamelaisilla on vieläpä oikeutetusti ns. ikimuistoinen nautintaoikeus luonnon harmoniaan ja liikkumiseen. Eivät taida tarvita kulkulupia Ruotsin ja Norjan osalta. Hyvä näin.
Lohi osaa kuulemma tulla koskesta alas jopa turbiinien potkurien lapojen välistä ikäänkuin karusellissa pää pöyrällä, mutta ehjänä. Lisätutkimukset kertoivat, että nousuportaat lohille ja muillekkin kaloille maksaisi n. 17M euroa. Tuo on pieni raha kalastusmatkailua piristävästä vaikutuksesta. Myös tuo 50-luvun Sopimus tulisi täyttää. Ennenkaikkea lohikin on ansainnut naintilupansa jokien alkulähteille sen luonnollisessa ympäristössä.
Lapin sähkövoimamiehet perustakoot ryhtiliikkeen lupauksien saattamiseksi voimaan. Kaikki etelän kalastajat ottakoot osaa näihin kinkereihin, jossa lohelle suodaan sen ikimuistoinen kutuoikeus raikkaiden tunturipurojen syntysijoille. Lohi oli Lapissa kun meitä ei vielä ollut.
Kulutusinnostunut elintapamme vaatii entisestään sähköä, ja Kekkos-operaatioilla Lapin kouhuvat kosket taltutettiin. Meillä ei kuitenkaan ole oikeutta yrittää taltuttaa lohen lemmenkipeyttä.
Nousuportaat kuntoon ja lohelle vapaa pääsy lastenkammareihin kalastajien iloksi ja paikallisen elinkeinon onneksi.
[ … yhteiskunnassa vettä ja sähköä ohjaavat samat mekanismit - ne virtaavat, niitä laskutetaan kulutetun määrän mukaan ja ovatpa vielä yhteiskunnan peruselementtejä, joiden tehtävä ei ole ruokkia markkinavetoista omistus- ja osinkokuplaa … ]
”Ennen hyvinä aikoina” vesi, sähkö, maantiet ja vesireitit olivat yhteiskunnan suojeluksessa. Liikelaitosten johdossa oli insinöörejä, jotka takasivat sähkön saannin ja osinkotavoittelut monopoleista olivat tuntemattomia ilmiöitä.
Kuvan keinotekoisesta koskesta ei mikään lohi nouse, vain ainoastaan harmi pääsemättömyydestä kutuamaan. Kuvassa Helsingin Vanhassa kaupungissa oleva Vantaan joen pääteasema ennen merta. Koskesta tehdään hiukan sähköäkin museogeneraattoreilla. Vesi on luonnottoman ruskeaa, johtunee erityyppisistä päästöistä. Lapin harvat vapaana olevat kosket ovat puhtaampia ja kalastajien sekä lohien suosiossa. Kuvattu toukokuussa 2006. DSC_12107.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70. …
.
Vesi ja sähkö olivat yhteiskuntavastuuajattelun alaisia toimia ja niihin ei sovellettu arvonnousuja omistajilleen - ehkä joskus pönkittämään kunnan taloutta jaettaessa niukkuutta kansalaisille.
Suomi on edelleen täynnä valtakunnallisia ja paikallisia sähköyhtiöitä ja vesilaitoksia. Sähkö vapautettiin. Ensin syntyi omistuskaruselli, jossa välistävetäjät rikastuivat - operaation näyttävä alku kietoutui Lapuan Sähköön.
Toisessa vauhtikaarteessa syntyi markkinakilpailu sähkönmyynnistä. Sähköä myytiin jopa tappiolla ja joidenkin laitosten olisi ollut parempi keskittyä vain monopolisiirtoon.
Nyt sähkölle ja kulutuksellemme on säädetty vastuita ympäristöstä - olemme päästökaupassa ja maksamme lisääntyvästi käytöstämme. Eräät yhtiöt osasivat hyödyntää nämä ominaisuudet ja syntyi ehkä kuuluisimpana ns. Fortum-ilmiö, jossa kansakunta tuomitsi lailliset saannot ansiottomina. Sähkö joutui yhteiskuntavastuusta osinkovastuuseen.
Yhteiskuntavastuullinen sähkö ja vesi eivät kuulu markkinamekanismien piiriin. Sähköä ja vettä tulee säästää - ja se säästö säädetään veroilla, ei hintakikkailuilla, joilla pönkitetään kurssinousua ja omistajahyväilyä. Tanskassa on miltei Euroopan kallein sähkö, mutta myös suurin verotus.
Suomessa on yksi Euroopan halvimmista sähköistä ja silti Fortum nappaa liikevaihdosta ylivoimaiset 30% voittoa - toki valtio saa sievoiset summat tulontasaukseen, mutta niin saa muutkin omistajat, jotka hyötyvät yhteiskunnallisista monopoleista. Pörssipeleihin eivät kuulu monopolitekijät - vain valtiolla on niihin oikeus.
Sähkö- ja vesi voidaan yhdistää samoihin yhtiöihin ja liikelaitoksiin. Eduskunta voi säätää lain, jolla yhdistetyt sähkö- ja vesilaitokset yhtiöityvät kaikki samaan toimintamalliin.
Hintasäätö, voitontuotto ja tekninen tuote- sekä palvelukehitys eriytetään muista yhtiöistä yhteiskunnan valvovan elimen alle turvaamaan näille välttämättömyyksille yhteiskuntavastuu niin kulutuksena, saantona kuin säätelynä huomioiden erityisesti ympäristötekijät.
Mielenkiintoisesti Kiinassa kaupunki-/ aluehallinto tarjoaa mm. ulkomaalaisille vesilaitosten laitetoimittajille pääsyä monopoliliiketoimintaan. Vastineeksi Kiinan viranomaiset haluavat toimitetuille huippulaitteistoille maksuaikaa vesilaitosyhtiön voitoista maksettavaksi.
Kiinalaisten idea on länsimaalainen tienrakennusmenetelmä - yhteiskunta säästää, kansalaiset saavat puhdasta vettä nopeammassa aikataulussa säädeltyyn hintaan. Länsimaalainen laitetoimittaja, mikäli kilpailun voittaa - saa varman takaisinmaksun tuotteillensa sekä näyttävän markkinapaikan.
Puhutaan, että mm. Etelä-Savossa olisi vielä sähköyhtiöitä, joissa oikeasti ajatellaan yhteiskuntavastuuta. Tämähän tarkoittaa huolehdintaa jakelusta, riittävästä energiansaannosta, tarkasta mittauksesta, siis laskutuksesta ja teknisestä kehityksestä esimerkiksi koviakin myrskyjä vastaan.
Tämä saa maksaa, mutta itse yhtiön ei tarvitse tuottaa juurikaan voittoa - mikäli omistajat eivät hyväksy yhteiskuntavastuuajattelua, vaihdettakoot heidät ulosostolla ja tämän jälkeen omistuksen betonoinnilla sinne, missä sitä vastuuta löytyy. Kansakunta ei tarvitse enää riidankylväjiksi sinänsä hyvin tuottavia ”fortumien” johtomekanismeja.
Sähkö ja vesi ovat kuten rauta- ja maantiet - yhteiskunta säätelee niitä ja vastaa saatavuudesta, toimivuudesta ja kehityksestä ympäristötekijät huomioiden.
Ollaan suurremonttien edessä, kokeilu markkinamekanismeista sähkön osalta voidaan päättää epäonnistuneena kokeiluna ja palata yhteiskuntavastuuaikakauteen viisastuneina niin menneistä kuin nykyisistäkin virheistä.
Silti kansalaiset eivät enää tule saamaan Euroopan halvinta sähköä, tältä osin kulutusjuhlat ovat ohitse.
_____________________________________ Mielipidekirjoitukseen liityvä kuvakertomus-
(kuvia saa käyttää ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma)
Teksti
Yhteiskunnan peruselementtejä ovat vesi, kaasu, sähkö ja teleliikenne. Yksityistämisaallossa vain kaasu ja vesi ovat jääneet kiinnostuksen puutteessa yksityistämisten ulkopuolelle. Paluu menneeseen sähkön osalta saattaa olla lähempänä kuin arvaammekaan. Virheistä voidaan oppia, paluu ei ole pettymys, vaan se voi olla oppi, jossa piuhat ovat kaikilta osin järjestyksessä - yhteiskuntavastuullisesti.
Teksti
Jos katsoo tarkkaan saattaa huomata presidentti Kekkosen virka-asunnosta, nyk. Kekkosen museo - suoraan edessä kuuluisan Raadeen hampaan, joka nykyisin on Fortumin pääkonttori. Kekkosen aikana johtajat eivät viritelleet omiaan ja myllykirjeet olisivat torpanneet Fortum optiorähäkän ennen kuin se olisi edes julkisesti syntynytkään. Puhutaan myös Kekkosen perinnön systemaattisesta tuhoamisesta - mutta tämä onkin jo oman juttunsa arvoinen!
Teksti
Huomisen liikenne on raideliikenne ja se toimii sähköllä, vieläpä ydinsähköllä. Ennen veturit olivat puilla ja hiilillä käyviä, välissä dieselillä ja lopulta sähköllä. Hallituksen arvaisi satsaavan raideliikenteeseen, eikä innoissaan olisi sitäkin yksityistämässä, kuten sähkölle kävi tunnetuin seurauksin.
Teksti
Elämme kulutusjuhlan maassa, meillä on vettä ja sähköä yllin kyllin. Kulutusjuhlahulabaloo onkin tältä erää ohitse - vastuu on heräämässä ja joudumme puolittamaan kulutuksemme. Hyötysuhteissa, laitteissa ja käyttötavoissa on huimasti vielä työtä edessä, se tuo lohtua, sillä se tulee tämän puolituksen lopulta tekemään. Meillä on Suomessa yksi maailman suurimmista ekologisista jalanjäljistä.
Teksti
Nykyinen Fortumin pääkonttori, entiseltä nimeltään Raaden hammas, onko se kaatumassa omaan mahdottomuuteensa? Puhutaan, että sateenkaaren päässä ovat kultapadat, näin tässä tapauksessa onkin, mutta onko se kohtaloksi nykyiselle ansiottomalle saannolle? Viime kädessä kaiken maksaa perimmäinen kuluttaja, niin ansiottomat optiot kuin muutkin palkat ja palkkiot.
Teksti
Suomi torppasi Venäjän merikaapelin, olisiko se sittenkin pitänyt rakentaa ja lopulta kaksisuuntaiseksi? Venäjä ja Pietari tarvitsevat itse kaiken sähkönsä, siksi innoissaan venäläiset ”loputtomia” energiavarojaan käyttävät - kasvu on erinomaista A-luokkaa ja lopulta hekin saavuttavat meidän ylivoimaiset lukemat. Sähköjohtohässäkkä Pietarissa - johdinbussi- ja ratikkapiuhojen sekamelskaa hyvässä järjestyksessä.
…
Sent:
—– Original Message —– ORIG 2nd Nov. 2007
From: Ilkka Luoma
[ … kehityspalavereissa analysoidaan tehtyjä virheitä ja koetetaan löytää malleja, joilla ne korjataan. Kiitoksen paikka ja kannustavuuden hetki on suhteessa paljon pienempi,mitä se ansaitsisi - kunnes siinäkin ajaudutaan vääjäämättä ongelmiin, joita jaetaan osallisille tieten tai tahtomatta … ]
Yhteiskunnan määräävin tehtävä on todellisuudessa jakaa niukkuutta. Suurin runsaus taas sijaitsee ongelmien ja virheiden alueella. Onnistumisten määrä on yllättävän pieni, ja jos hyvä tulos saavutetaan, niin siitäkin löydämme virheen ja ongelman alkulähteen. Yksinkertaisesti kaikkea ei voi jakaa tasan, eikä oikein. Virheet ovat suurin kehityksen mitta vertailutaloudessa.
Virhe/virheet syntyy kun tavoitetta ei saavutettu suunnitelman mukaisesti. Tavoite voi olla lopullinen päämäärä tai sitten välimittaus, joita projektit ja prosessit ovat monimutkaistuvassa maailmassa täynnänsä.
Syntyy virheiden jako ja ongelmien tunnistus - koska täydellisesti yksimielistä lopputulosta ei voida saavuttaa - vähintäänkin se muuttuu seuraavassa vaiheessa, kun kehitys evaluoi seuraavan malli- ja tietosukupolven.
Me elämme jatkumossa, jossa virhe muuntaa itseään tiedon ja osaamisen (myös ymmärryksen) kasvaessa. Toisistaan vahvempaan riippuvuussuhteeseen osin komplisoitunut ymmärryksien esille tuomisen tahto luo hyväksymisongelmia. Hyvän ja pahan tiedon puu kehitettiin jo tuhansia vuosia sitten.
Tiedon määrä tunnetusti kasvaa - samalla tieto-osien yhdistelytaito haasteellistuu ja luo entistä enemmän vaihtoehtoja. Lisääntyvät vaihtoehdot synnyttävät kehitykselle mahdollisia etenemisreittejä siksi paljon, että moniarvoinen päätösprosessi ajaa ratkaisuvaihtoehtoja entistä enemmän virheisiin ja ongelmiin. Näin on syntynyt lisääntynyt virheiden jako.
Mielipide on aina hyväksymiskysymys. Vallitsevat ja ”todistetut” tosiasiat ovat määrääviä, kunnes riittävän vahva ja ”todistettu” vaihtoehto siirtää edellisen historiaan kokonaan tai osittaisena. Einstein ei tiennyt sellaista, mitä tiedämme ja ”todistamme” tänään.
Oikeuslaitoksissa tehdään joka arkipäivä virheitä, koska kaikki käsiteltävään tapahtumaan liittyvät todisteet ja tosiasiat eivät tule esille tai ne esitetään uskottavasti väärin. Moniarvoisuus ei ole yleisesti hyväksyntää, vaan itsellistä näkemystä ”hyvästä ja pahasta/ oikeasta ja väärästä”.
Voidaan siis sanoa, että usein alempi aste siirtää virheitä ja ongelmia hovioikeuteen ja korkeimpaan arvioitavaksi uudeksi tuomioksi. Oikeusjärjestelmään luotu monitasomalli hyväksyy jo itsessään virheiden synnyn ja näin mahdollistaa moniarvoisemman ratkaisumahdollisuuden. Asiantuntijapiireissä väitetään, että 30% oikeuden päätöksi on vääriä!
Tieteessä vahvin ja todistetuin ratkaisu tai esitys vie voiton. Mitä useampi tiedemies/-nainen hyväksyy tuloksen, sen varmempi on sen tunnustus. Vielä 10 vuotta sitten ilmaston lämpeneminen oli ristiriitoja synnyttävä keskustelualue. Nyt vankka enemmistö on sitä mieltä, että ihminen aiheuttaa lämpenemisen, … (unohtamalla samalla monet muut jopa suuremmat ihmisperäiset ongelmat).
Ilmastokeskustelussa virheet ovat nyt jaetut. Vain yksi asia on varma - me emme tiedä kaikkia vaikuttimia, jotka aiheuttavat nyt nimenomaan ihmiskunnalle ongelmia ilmaston lämpenemisen kautta.
Koko maapalloa ajatellen saattaa olla kokonaiseliöstölle jopa eduksi - pitkällä tarkastelulla, että ilmastonmuutos kaikkinensa säätää biosfääriä…(mutta mihin suuntaan?) - Kysymykseksi jääkin missä oli virhe ja ongelma kenelle?
Pikaisesti säädetty työn pakkolaki Tehy-johdannaisena oli monien mielestä suuri virhe - tällekkin löytyy peruste. Todellisuudessa pakkolaki oli juuri oikea ratkaisu. Pakkolakimallin tarve kasvaa ongelmien ja virheidemme lisääntyessä.
Voidaankin sanoa, että pakkolain vastustajat sanovat, että nyt jaettiin virhe huomiselle - ja kannattajat sanovat, että nyt luotiin yksi ratkaisu huomisen ongelmille. Kummassakin tapauksessa jaettiin yhteiskunnallisesti virheitä ja ongelmia. Täyttä hyväksyntää ei ole koskaan juuri mikään laki saanut.
Geenistöllisesti koko eliökunta jakaa virheitä ja ongelmien siemeniä. Näin on ehkä myös jossain ”kokonaiskäyttöjärjestelmänä” säädetty. Joihinkin olosuhteisiin oli virhe syntyä kaksi linnun poikasta - toinen, heikompi työnnetään vahvemman toimesta pesästä.
Säätely on lähtöisin jostain, se pitää yllä tasapainoa [? vahvemman laki] - virheet ovat todiste näiden välttämättömyydestä - miksi toinen poikasista ei kyennyt vastustamaan sitä kohtaan tehtyä virhettä?
Ihmiskunta on säädellyt itse suurimmat virheet ja ongelmat - ja se on puuttuminen yksipuolisesti miltei kaikkeen, jotka vaikuttavat meistä ulkopuolisiin tekijöihin (ylitimme rajamme). Olemme levittäneet ja jakaneet virheemme ongelmiksi itsellemme ja nimenomaan muille.
Voimmekin filosofisesti sanoa, että täysin virheettömiä ratkaisuja ei ole - ”ensimmäinen virhe” sattui jo alkuräjähdyksessä [Big Bang], kun tuntemattomasta syystä olematon löysi rajattoman, …tämän tapahtuman syystä olemme nyt tässä.
______________________________________ Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus-
(kuvia saa käyttä vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - Copyright by Ilkka Luoma 2007)
Teksti
Kaupat kasvavat suuremmiksi ja suuremmiksi, se voi olla virhe, liikkumisen tarpeemme kasvaa. Sen sijaan suuri virhe voi olla viljan ja kasvien muuntaminen liikennpolttoaineiksi. Tai olisiko se onni maataloudelle, koska ruoan hinta nousisi sille kuuluvaan arvoonsa?
Teksti
Yksityisautoilu on merkittävä ongelma. Onko suuri virhe, kun yhteiskunta ei säätele ihmisten liikkumista, esim. asettamalla julkisen joukkoliikenteen ilmaiseksi, poistaisiko se joukon ongelmia vai syntyisikö siitä entisestään virheitä?
Teksti
Maailmalla hätä kasvaa, se johtuu tehdyistä ihmisen omista virheistä. Oliko Suomelle suuri virhe päästää pakolaisia, elintasopakolaisia ja ”pakolaisia” Suomeen osoittamaan mieltään asioista, johin meillä ei ole suoraa yhteyttä? Vai olisiko vieläkin suurempi virhe, jos sulkisimme rajat tietyiltä tulijoilta?
Teksti
Suomi on yksi aktiivisimmista kirjastopalveluiden käyttäjistä. Yhteiskunta nipistää niukkuudessaan kirjastojen määrärahoja, tehdäänkö siinä suuri virhe, koska kirjasto on yksi sivistyksen, oppimisen, uteliaisuuden tyydyttämisen ja sosiaalisen kohtaamisen luonnollisista ja vapaaehtoisista paikoista.
[ … USA:ssa presidentin hallinnon takana vaikuttaa joukko toimijoita, joista DARPA lienee yleisölle yksi tuntemattomimmista, vaikka heidän innovointi ja rahoitus mm.tietoyhteyksien osalta synnyttivät esi-internetin jo 1970-luvulla — Suomen puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) kävi esitelmämatkalla Yhdysvalloissa … ]
DARPA:n johtaja tohtori Tony Tether 3) kertoi hyvin amerikkalaisesti mitä he tekevät, ja mitä he suunnittelevat - siis ei sanonut juuri mitään - suitsutti amerikkalaista aseistusta ja sotilastietoliikennetekniikka - välittömiä ja reaaliaikaisia eliminoimisyhteyksiä toimijoiden ja kohteiden välille. DARPA innovoi ja rahoitti internetin esiastetta jo vajaat 40 vuotta sitten.
USA toimii kuin suuri tiedustelu- ja tuotekehityskeskus. USA käyttää, säilyttääkseen sotilaallisen hegemonian ja läsnäolon ”all over the world”, militariaan enemmän kuin 10 seuraavaa valtiota yhteensä. Palkkakulut armeijassa, tuotekehityksessä ja innovaatiokeskuksissa muodostavat valtavan ostovoiman markkinatalouden kulutusalttareille.
DARPA esiintyi Finlandia-talossa pääroolissa. DARPA suunnittelee kuinka mahdollisimman tarkasti ja hienostuneesti hoidetaan haitallisia tekijöitä pois presidentin ja tämän hallinnon tieltä.
DARPA:n sormet ja innovointi ulottuvat lentokoneista satelliittien kautta kaikkialle lonkeroituviin tietolähteiden hallintamekanismeihin ja niiden suunnitteluun. Tieto on sanan mukaisesti valtaa - tämä tieto välitetään presidentille, jotta hän voisi tehdä tehokkaita (?) täsmäpäätöksiä kansallisen talousjärjestelmänsä tueksi.
Suomalainen yleisö kuunteli haltioituneena esitystä - jossa loppukohahdukseksi esiteltiin ”älykästä robotiikka” - päämääränä säästää jenkkisotilaat epämiellyttäviltä Irakin kaltaisilta operaatioilta.
DARPA:n tuotekehityksessä ja innovoinnissa istutetaan tekoälyä tekojäseniin, näin saadaan kädetön kädelliseksi ja juoksematon juoksevaksi. Esitys luonnehti hyötyjä siviilipuolelle, kunhan ne ovat ensin testatut sotilaspiireissä palvellen suurvallan globaalipyrkimyksiä turvaksi häiriöttömille raaka-aine- ja energiatoimituksille. Seuraava sota käydään energiasta ja puhtaasta vedestä.
Lopuksi DARPA esitti kutsun suomalaiselle osaamiselle kumppanuusohjelmiin kehitettäessä välineitä ja systeemejä länsimieliselle globaalihallinnalle. Oliko seireenikutsu puolustus- vai hyökäyssateenvarjon alle pahan akselin voimia vastaan muinoisesta Persiasta, Venezuelasta tai ehkä suurista kehittyvistä maista, jotka nousevat vääjäämättä USA:n rinnalle kilpailtaessa hupenevista energia- ja raaka-ainelähteistä.
Mielenkiintoista oli myös se, että miltei samaan aikaan Suomen puolustusministeri Jyri Häkämies [kok.] laukaisi varsinaisen ajattelemattomuuspommin USA:ssa - oli tarpeen luetella kolmeen kertaan Russia, kun kosiskeltiin amerikkalaisia ymmärtämään, että olemme muuttuneet ja haluamme isojen poikien Nato-kerhoon. Suomen kansa ei varmaankaan antanut Kokoomukselle Niinistön ääninä tätä valtuutusta.
GIGA - päivillä oli myös mielenkiintoisia suomalaisia puhujia, mm. professori Hannu Kari 4), joka aiheellisesti esitti näkemyksiä internetin haavoittuvuudesta ja herkkyydestä ”pahan voimia” vastaan. DARPA johtaja nukkui tai kuunteli tarkkaavaisesti silmät kiinni hyvin jäsenneltyä suomalaisesitystä.
DARPA täytti 50 vuotta ja heillä on ilmeisemmin kilvenkiilloitusjuhlakiertue meneillään, kun myöntyvästi vastasivat Suomen TEKES :in kutsuun saapua evästämään huomisen tietoliikennetekniikka- ja yhteysmaailmaa kaukaiseen Suomeen, joka synnytti Nokian amerikkalaisten omistamaksi. ……….
1)
GIGA, Converging Networks TEKES — http://www.tekes.fi/giga —
Teksti
Tohtori Tony Tether kertoi vuolaasti ja amerikkalaismarkkinoinnillisesti DARPA-organisaation saavutuksista. DARPA on yksi USA:n presidentin taustavaikuttajista, jota täytyy kuunnella. — 5. syyskuuta 2007, Finlandia-talo, Hki. TEKES:in GIGA Converging Networks -seminaari: http://www.tekes.fi/giga
Teksti
Yhdysvaltojen sotilasteknologia on informaatiologistiikkaa ja täsmäräjähdyksiä. Yhteydet pitää toimia kaikkien osallistujien kesken jäsennellysti - tuloksena tai ainakin tavoitteena on keskitetympi isku, jolloin jokaisen pitäisi ymmärtää, että USA:ta piiloon ei voi mennä (?) DARPA innovoi ja rahoitti internetin esiastetta jo 1960-luvun lopulta. Puhui Tony Tether.
Teksti
Huomisen sota on informaatiosotaa, jossa yritetään lamauttaa tietoliikenneyhteydet, jolloin koko talousjärjestelmä romahtaa/ pitäisi romahtaa. ”Matojen maailma” - huomista slangia, aikajaksoja mitataan millisekunneissa ja kaikki vilisee bitteinä avaruuksien tyhjyyteen.
Teksti
Kädet ristissä tohtori Tony Tether vakuutti saarnaajan lailla - niin GIGA-seminarin puheenjohtajalle kuin tarkkaavaiselle yleisölle amerikkalaisten vilpittömyyttä haettaessa yhteistyökumppaneita DARPA-projekteihin koko läntisen maailman kauppavapauden turvaamiseksi. Meille jää todellisuudessa hämärän peittoon mitä kaikkia neuvoja USA:n presidentti/ presidentin hallinto saa DARPA-organisaatiolta.
Teksti
Juuri nyt suuri mielenkiinto liittyy aivokielen ymmärtämiseen, jolloin saadaan robotiikasta enemmän ”apuvälineitä” suoraviivaistoimintaan maailman ”turuilla ja tanhuvilla”. Amerikkalaiset haluavat säästää omia inhimillisiä voimavarojaan, jolloin presidentti suurella toimintavallallaan voi helpommin operoida edistämässä omia kansallisia etujaan. USA käyttää enemmän rahaa militariaan kaikkinensa kuin seuraavat 10 yhteensä. Onko oikea ”tähtien sota” lähempänä kuin arvaammekaan, vai siirtyykö sota langattomille yhteyksille, jolloin ainoastaan lamautetaan taloudellisia sidoksia ja kytkentöjä?
Teksti
Suomalainen yleisö kuunteli hartaasti, tarkkaavaisesti ja välillä hyrskähdellen, kun saarnamies Tony Tether värikkäästi kertoi jenkkifilosofiaa aseteknologian ympäriltä. Kuulosti kuin sota, varustelu ja konfliktit olisivat joka päiväistä toimintaa USA:ssa - ikäänkuin itsestään selvyyttä, kun omaa armeijaa harjoitetaan tositilanteissa. USA onkin sotinut/”sotinut” miltei yhtäjaksoisesti ensimmäisestä maailmansodasta lähtien.
Teksti
Lopuksi tohtori Tether kutsui suomalaisia mukaan yhteistoimintaan kuin ”viatonta punahilkkaa suden suuhun” - aivan kuten Nokiakin luiskahti markkinatalousoppien mukaisesti amerikkalaisten rahastojen omistukseen. Ajoitukseltaan GIGA-seminaarin DARPA osuus sattui hyvin - samaan aikaan hyvin ajattelemattomasti, ikään kuin ymmärtämättä todellista diplomatiaa -
Suomen puolustusministeri Jyri Häkämies laukaisi USA:n matkallaan Russia, Russia and Russia - kosiskeli mitä ja mistä? Kokoomus ymmärtämättömyyttään hylkäsi yhden suurimmista periaatteistamme - … ei rehvastelu ja sanahelinä pyrittäessä jenkkien kabinetteihin suosiokerjäyksenä edistä kansallisia kokonaisetujamme.
Huomioiva kulutus on välttämättömyyksien täyttöä - kaiken muun ollessa hiljalleen ongelmia kasvattavaa ympäristön liikakäytöllistä rasitetta — YLE vastuullisesti ja merkittävästi tukee uutta ajattelua ja arvomaailmaa mm. ympäristö- ja luontodokumenttiensa välityksellä
[ … ikääntynyt ja mahoutunut markkinatalous tuottovaateiden ohjaamana siirtelee panoksia, ostovoimaa ja ympäristörasitteita globaalisti maasta toiseen tavoitellessaan suurinta mahdollista voittoa synnyttäen samalla toivoa ”paremmasta” ja pelkoa ”paremman” menetyksestä … ] Hierarkia on osa kulutusepätasapainoa. Osa syö liikaa lihoen ja osa kuolee nälkään. Varsovassa kuninkaan linna, jossa huokuu valta, voima ja kulutuskyky. Kansa maksoi aina viime kädessä kuninkaansa mielihalut ja -oikut. Tänä päivänä meillä on sama kulutuksen kilvoittelu näyttömekanismina paremmuudestamme ja vaikutusvallastamme. Länsimaissa ja muuallakin ostovoima on miehinen potenssi.
Kiinassa lohikäärme tuottaa onnea. Tuottaako dragon kiinalaisille onnea olla kiinnittymättä tapaamme kuluttaa ja käyttää ympäristöämme. Kiinalaiset voivat yhteiskunnassansa tehdä nopeita muutoksia järjestelmänsä vuoksi. Voi olla, että se on ainut keino tehdä jotain ratkaisevaa, johon meidän länsidemokraattinen markkinamekanismi ei taivu. Katsommeko lopulta myös omaan napaan?
Kääntääkö vihdoin peruskansalainen liialliselle kulutukselle selkänsä, vai avaako hän aina kulutusalttarien ovet? Muuntuuko arvoasetelmamme lähemmäksi luontoa ja ympäristöä ymmärryksen herätessä mistä elinvoimamme saamme.
…
.
Peruspaperin ja muutoinkin massasarjojen valmistus päättyy Suomessa kustannuskriisiin, koska emme kykene kilpailemaan vähemmän ostovoimaisen työpanoksen kanssa. Venäjän valtion puutullit ovat keinotekoinen selitys kilpailukyvyttömyydellemme. Sveitsiläiset valmistavat Rado kelloja loppuasiakashintaan 2000 euroa ja 45 grammaa per kappale - omassa maassaan.
Ihminen taloudellisessa evoluutiossaan hamusi päivästä toiseen lisää, helpommin ja nopeammin. Kasvuntalous edellytti kysyntää ja jos kysyntä ei omasta maasta tuonut riittävää tuottoa, piti suunnata maailmalle.
— Suomesta tuli metsäjättiläinen kasvattaen ympäristökuormitusosuutemme maailman huipulle - samalla synnytimme maailman parhaan taidon suunnitella ja hallita prosesseja ja menetelmiä - osasimmepa sen myös synkronoida konsultoinniksi - huomisen menestysmahdollisuudeksemme?
Suomi osasi asiansa ja kehitti maailman huipulle valmistusmenetelmät, niin sellussa, paperissa, kännyköissä kuin loistoristelijöissäkin. Olemme kekseliästä kansaa, mutta pysähdyimme tyytyväisyyteemme ja nostimme panoskustannuksemme liian korkealle liian yksinkertaisissa tehtävissä.
Bulkin teko siirtyy vääjäämättä halvempien toveriemme maihin (vapaaehtoisena kehitysapuna) - ja sinne missä markkinakysyntä on kulman takana.
Koko ihmiskunta loittoni ratkaisevan askeleen luonnosta huomatessaan omaehtoisen mielihalutyydyttämisen maistuvan makealta. Alkoi erkaantuminen ympäristöstä ja samassa katosi ote luontoon, jolta kuitenkin saamme kaiken sen välttämättömyyden, joka mahdollistaa ainoan oleellisen toimintamme - sopusuhtaisen lisääntymisen.
Kasvukulutimme itsemme ylipainoisiksi yksinäisiksi individualisteiksi ja kadotimme otteen äiti maahan ja geenistölliseen perintöömme. Jätimme yhteenkuuluvuusryhmämme heitteille ja keskityimme itsekkään kuluttamisen maailmaan.
Kulutus on pyhä markkinatalouden kasvuhokema. Kiihkeydessämme kasvatimme osuutemme suomalaisina suuremmaksi, mitä väestöpohjamme edellytti. Kasvatimme osaamisellamme tuotannon sellaiseksi, jossa synnytimme täydellisen riippuvuuden ulkomaankaupasta. Kasvatimme osuutemme luonto- ja ympäristörasitteena maailman huipulle. Olimme jo globaaliudessa ennen kuin siitä puhuttiin.
Maksamme nyt hintaa kasvavan kulutuksen tavoittelusta ja ihannoimisesta. Riitelemme palkoista, haluamme lisää, jopa 24 prosenttia. Syyksi ilmoitamme verrannollisuuden, haluammehan elää palkkaoikeudenmukaisuudessa (mitä se on?).
Hikeennyimme kun luokkajaoton yhteiskuntamme jakaantui kulutuskykyluokkiin omistajina, johtajina ja lopulta peruskuluttajina. Toiset ahnehtivat, kasasivat ja söivät muille tarkoitettua, omien ne itselleen luulolla olla ansaitsevampi kuin muut.
Tiedonvälitys on jo kansalaistasolla - tietomme on ajantasaista, huhupitoista ja kateutta herättävää. Kateus aiheuttaa katkeruutta: miksi hän, miksi en minä. Työtä tekeväkin haluaa kuluttaa - enemmän ja enemmän.
Nyt myös työtä tekemätönkin haluaa lisää ja lisää. Asunto suurenee, auton leveys leviää, kesämökki saa sähköt ja ulkomailla käydään entistä tiuhemmin. Lisää ja lisää - mittaamme itseämme muihin kulutuksen määrillä ja hinnoilla.
Kulutus ja sen kasvu johtaa maapallon mahdottomaan yhtälöön - sormeilimme tuon yhtälön muuttujat sellaisiksi, jossa ihmiskunta otti osuuden yli muiden, riistimme elämisen edellytyksiä sieltä, jotka aiemmin muodostivat sopusointua ja harmoniaa.
Kulutimme yksinkertaisesti maapallon vastareaktioon, jota nyt ennustellaan elokuvissa, tiedemiesten kalvosarjoissa ja lopulta kansalaisten pelkona huomisen mahdottomuutena.
Länsimaissa kaltaisemme demokratia on toivottomasti myöhässä, reaktiomme kulutuksen hillitsemiseksi ovat liian hitaat. Ainoana reaktionamme löydämme syyn kasvavista maista; Kiina ja Intia etunenässä, joiden liikakulutus tuhoaa maapallon, unohtaen kuitenkin kuka aloitti tämän kulutusiloittelun vailla vertaa.
Kiinan pelastus tulee olemaan vuosituhansia vanha yhteiskuntajärjestys, jossa päätökset syntyvät viimeisellä rajalla nopeasti ja tehokkaasti.
Länsimaalainen kulutusorientoitunut markkinademokratia on suurimman haasteensa edessä - emme voi yksinkertaisesti kuluttaa niin paljon kuin nyt - henkilöä kohden. Kaltaisemme tavan levitessä kasvaviin maihin on maapallon kyky jatkuvuuden luojana lopullisesti päättymässä.
Ympäristö ottaa oman käyttöjärjestelmänsä ohjaamana uuden suunnan, jossa elinolot saattavat käydä ihmisille mahdottomiksi - elämän silti jatkuessa tavallansa.
KESKUSTELU — TIEDE [23559]
_____________________________________ Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus- (kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä, copyright by Ilkka Luoma 2006, 2007)
Teksti
Kääntääkö vihdoin peruskansalainen liialliselle kulutukselle selkänsä, vai avaako hän aina kulutusalttarien ovet? Muuntuuko arvoasetelmamme lähemmäksi luontoa ja ympäristöä ymmärryksen herätessä mistä elinvoimamme saamme.
Teksti
Ihmiskunta matkustaa ja lentää enemmän kuin koskaan. Juuri nyt otettiin maailman suurin lentokone käyttöön (Airbus), saadaan jopa 800 ihmistä kerralla valtamerien taakse, kuulemma paremmalla hyötysuhteella. Linnut ovat aina matkailleet omin fyysisin voimin säästäen sitä kuitenkin yhteistyöllä lentäen ”kurkiauroina” - aaltoefektinä.
Teksti
Maapallolla ihminen on ainut eläin joka käyttää itsestään ulkoista energiaa lämmittääkseen ja valaistakseen itseään ja lähipiiriänsä. Tästä alkoi kierre, jossa nyt elämme. Valmistautuuko luonto ympärillämmme tekemään nyt omat muutokset eliminoidakseen ihmiskunnan työnnäytteet epäkelpoina harmonialle?
Teksti
Kiinassa lohikäärme tuottaa onnea. Tuottaako dragon kiinalaisille onnea olla kiinnittymättä tapaamme kuluttaa ja käyttää ympäristöämme. Kiinalaiset voivat yhteiskunnassansa tehdä nopeita muutoksia järjestelmänsä vuoksi. Voi olla, että se on ainut keino tehdä jotain ratkaisevaa, johon meidän länsidemokraattinen markkinamekanismi ei taivu. Katsommeko lopulta myös omaan napaan?
Teksti
Markkinamekanismi keksi lisätäkseen kulutuksen tehokkuutta ostoskeskukset, joissa ihminen voisi ostaa kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman nopeasti, helposti ja tehokkaasti. Kiertonopeus on meidän hokemajargonia, johon kulminoituu koko kulutuksen tuhoava voima.
Teksti
Puolassa, entisessä suunnitelmataloudessa, markkinavoimat jylläävät ikuista lauluaan - lisää kulutusta, lisää tavaraa ja entistä nopeammin. Onko kuvassa meneillään oleva ”mielenosoitus” esimerkki mainonnan huippuosaamisesta vai ajattelemattomasta voiton tavoittelusta, jossa kaikki osatekijät uhrautuvat kulutuskasvun alle.
Teksti
Hierarkia on osa kulutusepätasapainoa. Osa syö liikaa lihoen ja osa kuolee nälkään. Varsovassa kuninkaan linna, jossa huokuu valta, voima ja kulutuskyky. Kansa maksoi aina viime kädessä kuninkaansa mielihalut ja -oikut. Tänä päivänä meillä on sama kulutuksen kilvoittelu näyttömekanismina paremmuudestamme ja vaikutusvallastamme. Länsimaissa ja muuallakin ostovoima on miehinen potenssi.
Teksti
Itse Julius Ceasar, joka oli soturikeisari valloittaen jopa voittamattomia gallialaisia. Kaiken Julius teki vain sen vuoksi, että Rooma sai yhä enemmän ja enemmän kulutettavaa provinsseista, kunnes degeneroitui voimakkaampien kansojen alle. Loputon yltäkylläisyyden ja orgioiden tavoittelu heikentää kansakunnan kunnes viriilimpi, vahvempi ja nokkelampi tulee ja voittaa. Veni, Vidi ja vici.
Teksti
Päinvastoin kuin linnut, jotka lentävät omin voimin lisääntymään, suuntaa ihminen omia voimia säästäen ja muiden energiaa käyttäen ostosparatiiseihin hamuamaan tavaroita ja palveluita hemmotellakseen itseään. Varsovalaisessa ostoskeskuksessa liukuportaat vievät ihmisiä nopeasti ja tehokkaasti ostosalttarilta toiselle. Nyt puhutaan, että Suomen Mikkeliin ollaan väsäämässä jätevedenpuhdistamon tilalle innoittelu parkkia tavoitteena ostoseuforia - milloin riittävyys tulee eteen? Ymmärrämmekö muitakin elämänarvoja kuin kuluttaminen ja ostaminen - heräämmekö milloin?
Teksti
Uutisointi medioi vähempiosaisten lisääntyvää hätää. Kirkko huolehtii vapaaehtoisesti heikoista/työttömistä/työhaluttomista/masentuneista/rattailta pudonneista/sairaista…, muiden valittaessa, että 10-12 prosenttia palkkoihin ei riitä, kun taas ”johonkin kuoppaan” pudonnut koettaa elää 500 eurolla, jota toisaalla vaaditaan lisää joka kuukaudelle - missä menee vimmoittuneen kulutuksemme rajat? Kuinka loputtomiin hamuamme ja kulutamme ympäristöämme loppuun?
Sipoo viherkeitaana ja ihmisten ympäristöhenkireikänä puhuttaa jälleen. Tunnetusti Helsinki kaappasi merkittävän osan Sipoota tasavallan hallituksen muutaman ministerin ja Korkeimman oikeuden myötävaikutuksella. Vain Paavo Väyrynen, Mauri Pekkarinen ja ruåtsalaiset ministerit vastustivat pakkoliitosta. Sipoolaisista 80 prosenttia vastusti Helsingin pakko-ottoa.
Helsingin molemmilla puolilla on nyt viherkeitaat, jotka pitää säilyttää jälkipolville, sillä Helsingin laajentuminen Sipoon suuntaan ei ole tarkoituksenmukaista, jos järkevääkään - eikä väestön kasvukaan ole itsestään selvää. Mutta mitä me kirjoitimme jo vuosia sitten, kun Sipoo -taistelu oli kuumimmillaan:
(20062007 — Maan hallitus valmistautuu päättämään Sipoon ja vapaan luonnon kohtalosta ennen Juhannusta - tällä päätöksellä saattaa olla suuri merkitys koko Suomelle - kuntia saatetaan jossain vaiheessa yhdistellä ”ohjaavalla valtiovallan neuvonnalla” - vastoin paikallista mielipidettä)
Kuten tunnettua, ihminen rakentaa, peittää, siirtää, tiivistää, muokkaa ja hävittää luonnon monimuotoisuutta kulutusjuoksussaan. Vihreys johtuu fotosynteesistä, joka on luonut meille kaikille elämän edellytykset. Kuinka paljon me rakennamme peittäen sitä ainoaa elämän lähdettä?
Helsinkiläinen voimalaitos puskee energiaa - sähköä ja lämpöä - loputtomille kulutuksen kasvumarkkinoille tyydyttämään kasvavaa mukavuuden haluamme. Huomisen voimalaitokset saattavat olla pieniä aluekohtaisia laitoksia, jotka käsittelevät ”peräämme jättämiä” aineksia uudeksi energiaksi. Pienvoimalaosaaminen ja energian tuoton hajauttaminen on Suomessa korkealla kansainvälisellä tasolla. Sipoolainen valtuuskunta kävi selostamassa mielipiteensä perustellusti aikaisemman hallituksen kuntaministeri Hannes Manniselle. Manninen selosti, että Lapissa on joskus tehty valtiovallan toimesta alueliitospäätös - ymmärtämättä, että sillä ei ollut mitään tekemistä Sipoo - Hki tapauksen kanssa. — Taustalla ihminen muuntaa, peittää, siirtää ja tuhoaa viherkasvustoa sen luonnollisimmasta muodostaan ihmisen oman lyhytnäköisen etunsa nimissä. Rakennamme tihentymiä tehokkuuslukujen nimissä - enemmän ihmisiä pienemmälle pinta-alalle. Samalla unohdamme, että me jokainen elääksemme tarvitsemme tietyn viherpinta-alan saadaksemme joka päiväisen leipämme. Onko Helsingin saatava lisää maata Sipoosta tyydyttääkseen markkinatalouden kulutuskysyntää ja tuottokäyriä?
…
[ … sipoolainen ja kuka tahansa pääkaupunkiseutulainen voi nauttia Sipoon korvesta, kuten Espoon Nuuksiostakin, jossa luonto saa vallita enemmistönä vastustaen ihmisen betonia, lasia, asfalttia ja muita rakenteita, joilla kaikilla on suuri kuormitusrasite sinne mistä elinmahdollisuutemme syntyvät … ]
Maamme hallitus jääväsi useiden ministerien voimin itseään, jottei synny hankalia tilanteita jälkikäteen, koska päätös - oli se mikä tahansa - on aina jotain toista vastaan. Samalla voisimme nähdä, että vaarallisin päätös on se, jolla estämme vapaan luonnon elonkiertoa, uhraten sen paisuvien ja kasvavien tarpeidemme alle - sijoittaen liikaa ihmisiä pinta-alalle, jota elinvoimaa antava viherluonto ei jaksa pidemmässä juoksussa kantaa.
Taistelussa vapaan luonnon hyväksikäytöstä on kysymys teholuvuista. Kaupunkimainen asujaimisto vaatii tiheää asutusta, selityksellä paremmasta hyötysuhteesta ja nopeammista vaste- ja saavuteajoista.
Maaseutumainen asujaimisto on taas vuosisatojen ajan pyrkinyt tasapainoon luonnon ja ihmisen vuorovaikuksessa (poikkeuksena myrkytys- ja lannoitetehomaatalous). Viherneliöt ”tappalevat” nyt betoni-, lasi-, asfaltti-, muovi- ja kiviainesneliöitä vastaan.
Koko maapallon elollinen kerros on hämmästyttävän ohut, se on ohuempi kuin tinapaperi suuren kerrostalon seinässä. Mikäli tämä kasvukerros menetetään, häviää samalla mahdollisuus yhteyttämiseen - siis kaikkeen siihen, mistä me ihmiset ammennamme elinmahdollisuuksiamme.
Kasvava nykytyyppinen kaupunkiasuminen siirtää, hajoittaa, muuntaa ja hävittää elokerrosta vauhdilla, jossa ketjureaktio luonnon muuntumiselle vihertuottamattomampaan suuntaan on sinetöity jo tunnetuin seurauksin.
Sipoo edustaa hajautetun asumisen kaavaa, jossa huominen voisi olla asutuskeskittymiä, missä viher- ja betonineliösuhde voisi olla tasapainossa. Jokaisella ihmisellä on huomisen maailmassa vastuu tarvitsemistaan viherneliöistä.
Jokaiselle meille voidaan laskea tarvitsemamme määrä näitä neliöitä - niitä ei korvata selityksellä, että Siperiassa ja Kanadassa niitä riittää, tai Pohjois-Karjalassa ja Lapissakin on luontoa riittämiin.
Puhutaan Helsingin tarpeesta lisämaahan. Pikemminkin on kysymys laatutonteista suuremmalla rakentamisen teholuvulla, jolle saadaan parempi tuotto. Helsingissä on rakentamatonta maata, kaavoitettua maata ja kuntaliitos Vantaan kanssa on loogisempi ratkaisu, mm. koska jo nyt 60% vantaalaisista asuu kolmen kilometrin säteellä Helsingin rajasta.
Vantaalla on maata, niin kaavoitettua kuin kaavoittamatonta. Helsingillä ja Vantaalla on lisäksi suuret yhteiset intressit niin tavara- kuin ihmisvirtojen logistiikassa. Suur-Helsinki syntyy liitosta Vantaan kanssa (espoolaiset eivät siihen halunne, ehkä 15 vuoden kuluttua…).
Sipoo voi kantaa pääkaupunkiseutuvastuun toteuttamalla tavallansa uusasutusta, mikäli paljon puhuttua kysyntää riittää. Sipoo voi rakentaa Suomen ensimmäisen ekotaajamatyyppisen [ EcoTown ] ympäristövastuutehokkaan ja asumismiellyttävän viheralueasutuksen esimerkiksi myös muille. Kaikkea ei tarvitse peittää asfaltilla, betonilla ja rakennuksilla.
Suomalaista ympäristöteknologiaa ja rakentamisen menetelmiä arvostetaan muualla maailmassa (suuri VTT/EcoCity seminaari Kiinassa, huhtikuu 2007, - suurin suomalainen ympäristötapahtuma, johon osallistui enemmän kuulijoita kuin milloinkaan aikaisemmin vastaaviin suomalaisten järjestämiin tapahtumiin). Kiinalaiset syttyivät EcoCity [ http://www.ecocity.fi ] ajattelusta ja neuvottelut lähtivät käyntiin…
Sipoo on idässä oleva viherkeidas vastineenaan lännessä Espoon korvet ja erämaat. Nämä alueet ovat kaikkien pääkaupunkilaisten käytettävissä. Ihminen haluaa enenevästi kulutusyhteiskuntajuoksussaan luonnon rauhaa, patikkaretkiä, hiljaista nuotiotapahtumaa ja elämänsä kosketusta elämää antavan luonnon kanssa. Näitä tarvitsemiamme viheralueita ei tule raiskata tehoneliöajatteluihin.
Suomalainen halajaa enevästi myös takaisin maalle. Tilastoennusteiden vastaisesti saattaa tapahtua uutta maallepaluumuuttoa juuri luontoarvojen takia. Suuret ikäluokat omaavat riittävän varallisuuden hankkia oma punainen tupa ja perunamaa, tosin nykyaikaisena.
Muuttoliike saattaa tehdä käänteen. Ei ole vuoren varmaa, että Helsinki tarvitsee Sipoon parhaat ja tuottoisimmat maat omiin tarpeisiinsa. Pelissä on nyt markkina-arvot vastassaan luontoarvot. Poikkeuksellisen laaja keskustelu saattaa myös johtaa hedelmälliseen vuoropuheluun ja yhteistyöhän kahden niin eri kokoisen kunnan välillä.
Sipoo osaa itse, ja nyt ennakkoluulottomasti, rakentaa juuri sen määrän uutta asutusta, kuin markkinat todellisuudessa edellyttävät. Antaa Sipoon tehdä se tavallansa. Heillä on kykyä ja - uuden ajan herättämänä - vastuuta ottaa osansa yhteisestä pääkaupunkialuekehityksestä. Tämä kehitys tulee tehdä luonto - eikä markkinakulutusarvoin.
Menetetty luonto lopulta rapauttaa myös markkina-arvotkin, kun ei ole enää mitä markkinoida. Meillä ei ole varaa leikkiä pelissä, jossa vastassa on luonnon vuosimiljoonaiset mekanismit - jokainen meistä tarvitsee lähialueeltaan juuri oikean määrän viherkasvustoa ja tätä kasvustoa ei voida peittää tiheillä ja massiivisilla rakenteilla, joiden vaikuttimina ovat vain markkinamekanismin lait.
Kuvakertomus ylläolevasta aiheesta, photos copyright by Ilkka Luoma. Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
[ Panoramio on Googlen omistama ja hallinnoima kuvien tallennuspalvelu paikkatiedolla, tietoturvallisuus on korkeaa luokkaa ]
Teksti
Kuten tunnettua, ihminen rakentaa, peittää, siirtää, tiivistää, muokkaa ja hävittää luonnon monimuotoisuutta kulutusjuoksussaan. Vihreys johtuu fotosynteesistä, joka on luonut meille kaikille elämän edellytykset. Kuinka paljon me rakennamme peittäen sitä ainoaa elämän lähdettä?
Teksti
Rakennamme tihentymiä tehokkuuslukujen nimissä - enemmän ihmisiä pienemmälle pinta-alalle. Samalla unohdamme, että me jokainen elääksemme tarvitsemme tietyn viherpinta-alan saadaksemme joka päiväisen leipämme. Onko Helsingin saatava lisää maata Sipoosta tyydyttääkseen markkinatalouden kulutuskysyntää ja tuottokäyriä?
Teksti
Sipoolainen valtuuskunta kävi selostamassa mielipiteensä perustellusti aikaisemman hallituksen kuntaministeri Hannes Manniselle. Manninen selosti, että Lapissa on joskus tehty valtiovallan toimesta alueliitospäätös - ymmärtämättä, että sillä ei ollut mitään tekemistä Sipoo - Hki tapauksen kanssa. — Taustalla ihminen muuntaa, peittää, siirtää ja tuhoaa viherkasvustoa sen luonnollisimmasta muodostaan ihmisen oman lyhytnäköisen etunsa nimissä.
Teksti
Helsinkiläinen voimalaitos puskee energiaa - sähköä ja lämpöä - loputtomille kulutuksen kasvumarkkinoille tyydyttämään kasvavaa mukavuuden haluamme. Huomisen voimalaitokset saattavat olla pieniä aluekohtaisia laitoksia, jotka käsittelevät ”peräämme jättämiä” aineksia uudeksi energiaksi. Pienvoimalaosaaminen ja energian tuoton hajauttaminen on Suomessa korkealla kansainvälisellä tasolla.
On niin vaikeaa erottaa ilmastonmuutos, kun lämpötilan nousu on -24:stä asteesta -21:een! Siperiasta tullut kylmän ilman sitkeä ilmatasku levisi kauemmaksi länteen kuin pitkiin aikoihin - kertooko se dramaattisemmin kuin arvaammekaan ympäristömuutoksista, joiden kourissa koko maapallo on, ja sitä enemmän mitä pohjoisemmaksi mennään - mutta mitä kirjoitimme jo vuosia sitten:
[17072006] On havaittavissa innokkaita ihmistä puolustavia ahaa-ilmiöitä, ettei pienen ihmisen vaikute muutakkaan ilmastoa. Kädenvääntöä harjoittavat tutkijat, elinkeinoelämä ja kuluttajat. Ihminen on mestari antamaan itselleen positiivisia ja vapauttavia synninpäästöjä.
Auringonottajat ovat tohkeissaan, kun paistaa niin kuumasti, että suojakertoimia pitää lisätä kesästä toiseen. Punaniskoja ja paahtuneita ”kahvinpapuja” seilaa kaupunkien ja maaseutujen rannoille.
Samaan aikaan eläin- ja kasvitieteilijät pongaavat uusia lajeja kotoperäisten joukosta. Säätieteilijä selostaa, että on niitä kuumempiakin kesiä ollut, ainakin viimeisen sadan vuoden aikana. Grönlannin jäätikötkin tuntuvat sulavan nopeammin.
Ihminen on lyhytnäköinen, jos hän todistelee itselleen kulutuksen mantraa ja sen vaikutetta kansantalouteen ja jatkuvaan kasvavan hyvinvoinnin autuaallisuuteen - mutta kenen tai keiden kustannuksella?
Tosiasiassa merkittävin seikka on se, että ihminen käyttää apuvälineitä, jotka ovat tehdyt materiamuutoksilla käyttämällä ulkoista ihmisestä riippumatonta energiaa. Ihmisen hyvinvoinnintavoittelu ja kasvuhegemonia perustuvat juuri nimenomaan tähän kiihtyviin materiamuutoksiin ja ulkoisen, kierrossa olevan lainaenergian käyttöön.
Juuri nyt poltamme autojemme moottoreissa sitä kasvuenergiaa kierrosta, joka syntyi miljoonia vuosia sitten. Me porasimme sen esiin ja syydämme jätökset muusta eläinkunnasta riippumatta ilmakehään. Ihminen on mestari siirtelemään itseään ja tavaroitaan paikasta toiseen, itseasiassa koko elämämme toinen kliimaksi on siinä. Ensimmäisen me tiedämmekin.
Eläinkunta ei käytä harmoniassaan apuvälineitä, ne saalistavat suoraan ja eliminoivat heikot ja huonokuntoiset pitäen populat elinvoimaisina ja lisääntymiskykyisinä kokonaistasapainon järkkymättä, tiedostamattaan.
Ihminen haalii toimeentuloansa eliönaapurilta; muulta kokonaiskasvustolta siihen tahtiin, että riittävyyden rajat häämöttävät. Ihminen on onnistunut tuhoamaan jo menneisyydessä omia erillispopulaatioitaan mm. ryöstäviljelemällä tai omalla nahistelulla omistamisesta ja vallanhalusta. Ihmiselle ei riitä luontainen sille kuuluva reviiriys.
Ilmasto muuttuu oli ihmistä tai ei. Ihminen ei tiedä kaikkia muutosprosesseja eikä tapahtumajatkumoita, joita on nopeita ja äärimmäisen hitaita. Tiede selostaa aina enemmistöperiaatetta ja tiedeyhteisön hyväksyntää.
Me vain unohdamme sen, että osuutemme ja tietomme syyn ja seurauksen laeista ovat tuntemukseltaan häviävän pieniä. Emme pelasta itseämme selittelemällä osallistumattomuuttamme ilmastomuutoksiin. Pitkässä skaalassa emme pelasta itseämme millään tutkimustuloksella tai uskomuksella.
On vastuuntunnotonta polemisoida vaikutetekijöitä ilmaston muutoksien osalta auringolle, taustasäteilylle, avaruuden hiukkasmyrskyille tai muille vetovoimaisille aiheuttajille niin ajatuksina kuin tieteellisenä ”totuutena”. Olisi mielekästä myös tutkia osuuttamme omiin ongelmiin, koska ne vaikuttavat säteilevästi myös muihin eliöryhmiin ja elämän edellytyksiin.
Ylihuomenna voimme varautua mm. yksityisautoilun loppumiseen, rusketus- ja uteliaisuusmatkailun päättymiseen, lisääntyvien apuvälineiden kehittelyn ja kasvattamisen vähenemiseen.
Ihminen voisi etsiä omaa luonnonrauhaansa sisältänsä hyväksyen tasapainon, joka menetettiin, kun huomattiin käden jatkeeksi nuija, kuokka ja itse-ehtoisesti tehty tuli.
Elinpiiri- ja mukavuudenhaluevoluutio hoiti hommat tähän päivään, jossa 150 vuodessa poltimme taivaan tuuliin ilmastomuutoksien siemeniksi energiamäärän, jonka valmistamiseen muulta luonnolta meni esimerkiksi 30 miljoonaa vuotta.
Ihmiselossakin toisen ihmisen syyllisyys on todennäköisempi kuin oma, …ainakin niin me itsellemme usein perustelemme. Ehkä me olemme antaneet sen pienen kiihdykkeen, joka nopeuttaa prosesseja havaitsemallamme tavalla.
[ … markkinatalouden hokema on kulutus ja siitä johtuva toimeliaisuudesta työllistyminen - ympäristövastuullisten vastaväite on kulutuksen hillitseminen ja vähentäminen, omaehtoisen itsetuotetun energian laajempi hyväksikäyttö liikkumiseen sekä verotuksen säätö kulutukseen - toimeliaisuutta ei silti kahlita vaan suunnataan … ]
. Vero on aika päiviä sitten keksitty vallan väline, jolla porkkanoidaan ja kepitetään. Samalla sen tarkoitus on huomioida inhimillisyyttä jakaen hyväosaisilta vähempiosaisille. Ympäristöä huomioivassa maassa verotusta suunnataan systemaattisesti kulutukseen ja vieläpä siten, että rasittavasti kuluttava maksaa enemmän. Olemme siirtymässä omien etujen nimissä ihmiskeskeisyydestä ympäristökeskeisyyteen. .
Verotuksen oppivuodet ovat alkaneet. Velkaa on maksettava velipuolen asemasta, vaikka osa siitä on edellisen suuren kulutusroihun jälkisammutuksen ajoilta, mm. valtavan työttömyyden kustannuspeittoa ja edelleen osin epäselvien pankkisotkujen jälkimaininkia (pitäisikö nyt hyvin tuottavien pankkien maksaa jotain takaisin?).
.
Jakoon ovat myös tulossa historiamme suurimmat perinnöt - perintöveroa muuttamalla valtio siirtää varallisuuseriä helpottamaan omia myöhempiä velvollisuuksiaan maksaa yhä suuremmille joukoille mm. eläkkeitä ja kohoavia sairauskuluja. Kansalaiset saavat hyvät pesämunat jo nyt haltuunsa - ennen kuin meneillään olevan kulutushulabaloon lasku lankeaa valtiollemme maksettavaksi.
.
Sähköä, polttoainetta, alkoholia, tupakkaa ja kaikkinaista ei-välttämättömyys- tai kulutusharkinnanvaraista tulee verottaa. Luontoa ympärillämme tulee säästää, siis kulutustamme on hillittävä, vähennettävä ja mm. omaehtoista liikuntaa tuettava (tilastojen mukaan suomalaiset ovat nousseet maapallon toiseksi lihavimmaksi kansaksi heti USA jälkeen).
.
Kulutus ja kasvu ovat tunnetusti markkinatalouden mittareita. Olemme onnistuneet mm. polttaamaan 100 vuodessa kaiken sen polttoaineen, johon on sitoutunut n. 10 miljoonan vuoden hiilidioksidivarastoitumiset - olemme siis tältä osin päästäneet ilmakehään 10 miljoonan vuoden luontovarannot 100 vuodessa.
.
Olemme onnistuneet kuluttamaan niin suuresti, että nyt kuumenevat ilmakehä, aavikoituvat valtiot ja helteisiin läkähtyvät ihmiset. Nykyinen EU pitää jo sisällään suuria uhkakuvia eteläisten osiensa aroutumisesta ja jopa aavikoitumisesta seuraavan 100 vuoden aikana. Ihmisen kiihtynyt kulutus on muuttanut koko ihmiselon aikana enemmän luontoa ja ympäristöä 100 vuodessa kuin koskaan aikaisemmin millään aikajaksolla.
.
Vero on porkkana, palkkio sekä keppi ja rangaistus. Ei-välttämättömyys- ja näyttökuluttaminen vain pönkittääksemme markkinakuvaamme on rikos ympäristöä kohtaan. Verotuksen oppivuosiin kuuluvat vääjäämättömästi verotuksen painopisteen siirto kulutukseen - kunhan tämän muistaisivat myös mm. amerikkalaiset ja kiinalaiset.
.
Työtuloja, perintöjä ja muita itse tekemiseen liittyviä toimia ei tarvitse verottaa lainkaan. Politisointi, tutkimustoiminta ja analyysit tuleekin siirtää itse kuluttamisen arviointiin, mittajärjestelmien suunnitteluun ja valttämättömyyden erottamiseen turhasta ja pelkästä näyttämiskulutuksesta. Kulutusverot ovat huomisen täsmäveroja, jotka lankeavat heti ostohetkellä henkilötasolle.
.
Perusidea on se, että kuka kuluttaa eniten, maksaa myös eniten. Tämä ei tarkoita sitä, että esim. suurlapsiperhe maksaa ruisleivästä enemmän, vaan sitä, että mm. eniten kuluttavan auton omistaja maksaa eniten. Huomisen verot ovat palkitsevia ja rankaisevia. Vastuunkanto tuo mukanaan verotuskäännöksen luontoarvojen huomioimiseen.
.
Terveellinen ruoka ( mitä se itseasiassa on ) verottuu vähemmän, epäterveellinen, siis se, joka teki meistä maapallon toiseksi lihavimman kansan, taas saakoon ankaramman verokohtelun. Ylensyöntivero ja liikkumisen kannuste on kampanjoita joilla nostetaan laajasti ja merkittävästi kansakunnan vireellisyys- ja elämäntasoa.
.
Virkeä ihminen on osallistuvampi ja nykykulutusjuhlamme ongelmat vaativat yhteistä osallistumista ratkaisujen löytymiseksi. Merkittävät muutokset lähtevät itse kuluttavan kansa tottumuksien muutoksista, ja nämä muutokset toteutuvat helpommin jos olemme aktiivisesti motivoituneita niiden tekoon. Aktiivisuuden ja osallistumisen suhde terveyteen ja elintapoihin on suoraan verrannollista.
. Elämme juuri nyt markkinataloudellisesti kulutusaallon harjalla. Katainen on oikeassa verrannossaan ”tuulen tuomista rahoista” - nyt on maksettava ”ylimääräisesti” velkaa, huomenna se ei saata olla enää mahdollista. Nyt kannattaa maksaa, sillä korot nousevat. Kataisen oppivuodet alkoivat näin oikean suuntaisesti. Elämme lisäksi kulutusjuhlan huippua. Hokemaksi ei enää kelpaa, että kaikki mitä kulutetaan tuo toimeliaisuuden myötä etuja kansantaloudelle.
.
Meillä on juuri nyt keskipisteenä uusi ”kansantalous” — se on luonnon tasapainotalous, tosin pessimistit väittävät jo, että on myöhäistä aloittaa muutokset - oli tai ei, nyt on mobilisoiduttava ymmärtämään, mitä tekomme jäljet merkitsevät lapsillemme ja heidän lapsilleen - perinnötkään eivät riitä, jos ei ole mistä elää. .
Ilkka Luoma
. http://ilkkaluoma.blogspot.com
……………………………………..
Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
( Copyright by Ilkka Luoma 2007 ), kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
. Kuva 1
— http://www.panoramio.com/photo/3670940 — IMG_1712.JPG 4481 kB ID: 3670940
.
Teksti
Varttunut kulutukseen tottunut yksilöihminen individualismissaan saapui katsomaan ja kuuntelemaan The Rolling Stones yhtyettä Helsinkiin mm. yksityisautoilla 1.8.2007. Huomisen juhlaa on kulutuksen verottaminen ja uusi hallitus onkin linjaamassa uusia polttoaineveroja hillitsemään ympäristötuhoja - liian myöhäänkö? Milloin aloitetaan oppivuodet ymmärryksen kohentamiseksi huomaamalla, ettei kulutusiloittelu ole ihmiskunnan etujen mukaista harmonisoitumiseen pyrkivässä ympäristössämme.
. Kuva 2
— http://www.panoramio.com/photo/3670936 — IMG_1227.JPG 2783 kB ID: 3670936
.
Teksti
Suuren suosion saanut nuorisosarja niin kirjoina kuin elokuvina on kapinaa vanhaa maailmaa vastaan. Olisiko Kataisesta Harry Potteriksi viitoittamaan uuden budjetin myötä verotusta ympäristöarvojen suuntaan - havaitsemalla, että kulutusjuhlailoittelu ei ole ihmisen itsekkyyden kannalta se oikea tie harmoniseen menestykseen.
. Kuva 3
— http://www.panoramio.com/photo/3670931 — IMG_1098.JPG 3749 kB ID: 3670931
.
Teksti
Uusi Eduskunta valtiovarainministeri Kataisen johdolla vääntää ensimmäistä budjettiaan. Onko havaittavissa käännettä vihreämpään suuntaan, vai jatkuuko markkinatalouden kulutusiloittelu luontomme ja ympäristömme kustannuksella? Kerran, vai hetken verran edustajiemme tie päätöksiin oli konkreettisesti viherretty - myöhemmin kukat jaettiin halukkaille kansalaisille ilmaiseksi Eduskunnan rappusilta.
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - On maksun aika ~ verotamme itsemme ympäristömme arvoisiksi
Jokainen lasku erääntyy - vääjäämättömästi
Huomio on nyt kiinnittynyt vain pankkeihin, luottamukseen niiden välillä ja valtioiden apuun tuloon. Milloin yksityisyrittäjä voi huutaa yhteiskuntaa apuun, kun huonosti menee - ei milloinkaan, vaan joko konkurssi tai lisää nokkeluutta ja ahkeruutta.
Laskut erääntyvät, ne erääntyvät kuluttamisestamme, ympäristömme ylikäytöstä ja mielenterveydestämme. Liika oli liikaa, ja nyt on maksun aika - maksajiksi joutuvat lapset, perhe, suku, ystävät, toverit ja yhteisöt, joissa joko olimme tai olemme—
…
[c]
ORIG JULKAISTU 2. elokuuta 2007
Laskunmaksun aika - verotuksen oppivuodet
……
( Valtiovarainministeri Jyrki Katainen säätää ensimmäistä budjettiaan; Kataisen oppivuodet ovat alkaneet kulutuksen hillintään ja verojen kohdistamiseen ympäristöarvojen mukaisesti )
Tänään juuri äsken suomalainen taistelija - jääkiekkoammattilainen Teemu Selänne teki Olympia-historiaa - nyt Teemu on yksin Olympia-tilastoissa eniten tehopisteitä (tehdyt maalit ja maaliin johtaneet syötöt) tehnyt jääkiekkopelaaja. Teemu on malliesimerkki yrittämisestä, tsemppaamisesta ja voitontahdosta. Teemun kaltaiset pelaajat tuovat Suomelle sen kauan himoitun Olympia -kullan. Mutta mitä me kirjoitimme jo vuosia sitten Teemu Selänteestä:
(menestyksen kultainen toteamus on unelman tavoittelu jokaisena päivänä, kunnes päämäärä on saavutettu)
Voittaminen on veressä - Teemu Selänne, suomalainen taistelija
16062007 - Torstaina kohtaa Teemu Selänne ja hänen mukanaan vähintään koko jääkiekkoileva Suomen kansa yhtä suurta käännettänsä mitä erittäin mittava Teemu Selänteen NHL-aikakausi 1) on saajaansa odotuttanut. Samalla tämä taistelu on esimerkki suomalaisesta menestymisestä, jossa uhrautuvalla taistelulla on vankkumaton sijansa saavutettaessa voittoja ja unelmia.
Teemu Selänne aloitti jo kauan sitten espoolaisesta kauppaopistosta samaan aikaan kuin eräs toinen, joka kertoi jo tuolloin Selänteen olleen haastaja, ottelija ja säihkyvä huomisen jääkiekkoilija, - tuolloin elettiin 1980-lukua. Teemu on nyt kohokohdassaan, vain tämä NHL/ Stanley Cup on saavuttamatta, nyt se on käden ulottuvilla ja koko joukkue Teemu mukanaan saa nostaa pystin käsillensä - joka tapahtunee torstaina.
Selänteellä on esimerkillinen NHL - historia takanaan, vain Stanley Cupin voitto puuttuu. Jääkiekko on joukkuelaji ja Teemu on mainioin esimerkki tiimipelurista, jolla luodaan vakaasti, mutta varmasti menestystä. Selittelyjä ei tarvita, välillä nilkka murtuneena, silmäkulma verillä ja ranne nyrjähtäneenä on taistelua jatkettu lopulliseen voittoon, joka häämöttää lähempänä kuin koskaan.
Teemu on pienoiskoossa se Suomen kansan vahva ja kova ydin, joka jaksaa nostaa vaikeudet voittoihin, joista voi sitten kaikki muutkin ammentaa yhteistä hyvää ja kansallista tunnetta. On helppo arvata, että vähintäänkin koko Suomen jääkiekkoväki on nyt Teemun hengessä mukana - kaikki jännittävät torstaita. Koko jääkiekkoileva Suomi kuten muutkin pitävät peukkuja Teemulle ja hänen seuralleen Anaheimille. Teemu on voittonsa ansainnut ja kaikki odottavat tätä hetkeä.
Tämä torstain taistelu käy erinomaisena esimerkkinä meille kaikille tavasta ja hengestä, jolla luodaan mahdollisuuksia, tunnetta ja juhlaa, johon on niin kauan tähdätty ja odotettu. Vain taistelulla ja yrittämisellä luodaan onnistumisia. Tällä yrittämisen hengellä Teemu tulee auttamaan osaltansa ensi vuonna Suomen Leijonamiehistön kultaiseen mestaruuteen MM - taistelussa, ja tämä kultainen MM - mitalihan myös Teemulta vielä puuttuu.
Suomi on menestynyt vaikeimpina hetkinään yhteenkuuluvuudella ja joukkuehengellä, jossa tiimipeluri on kaikki kaikessa, ja jota ei jätetä. Vaikeuksissa tahto lujittuu ottamaan vastaan sen lopullisen päämäärän, mikä kirvoittaa niin tekijät kuin seuraajatkin tekoihin, jotka jättävät merkkinsä historiaan. Nyt on yksi historiakappale lähestymässä maaliaan. Tämä Teemun ja joukkueensa taistelu voitosta on koko Suomen kansan henkinen ottelu itselle esimerkiksi huomisen koitoksiin.
Teemulle ja koko joukkueelle toivotetaan voimaa, tahtoa, yhteenkuuluvuutta ja rautaista peliä, jossa on vain yksi päämäärä - voitto, kuten Suomikin ennen, tänään ja huomenna on niitä kokenut ja kokeva. Joukkuehenki takaa menestyksen yksilöiden hoitaessa tähtitapahtumia koko joukkueen eduksi ja menestykseksi. Onnea Teemulle tähän kohta alkavaan taisteluun!
Suomen Pankki, eräät valtiovarainministeriöstä, jotkut EU:n talousanalyytikot ja peräti harvat poliitikotkin ovat havainneet, että kulutusta ei voi loputtomin lisätä! On huomattu, että kasvun politiikka on tuhon politiikkaa - tai oikeastaan vain kaltaisellemme ihmislle tuhon politiikkaa - muu ympäristö sopeutuu. Miksi tavoittelemme kasvua, mitä me kirjoitimme jo vuosi sitten aiheesta? —
[ … ihmiset kuluttivat itsensä väsyksiin markkinataloudessa. Japanissakin eläkeläispariskunta huomasi, ettei kahden hengen talouden kahteen toilettiin voinut hankkia 5. ja 6. sähköhammasharjaa. Ympäristöongelmamme on kulutusjohteinen - ryöstimme enemmän kuin meille kuului … ]
.
Elinmahdollisuuksillemme tyly tosiasia on kulutuksemme globaali tasaaminen ja lännessä puolitus2/. Nykyisellä päästömäärällä keskilämpötila ryöstäytyy 3-5 asteen kasvuun vuosisadan loppuun mennessä ja se vääjäämättä tulee dramaattisesti vähentämään ihmiskuntaa - evoluutio tämäkin. Ympäristö ei jaksa vastata kulutuskiihkeyteemme.
.
Kannuste kuluttaa, jotta työllisyys säilyisi, on ideana kampanjassa ”kuluta, ettet ruoki lamaa”. Tuo lause on rujo osoitus sokeudesta ympäristöämme kohtaan, joka ponnistelee omassa äkkiliikkeisessä evoluutiossaan, jonka ”suunnitelmaa” ei olla rakennettu. Luonto tulee yllättämään niin meidät kuin ”itsensä”. Väärää evoluutiota ei ole, on vain tapahtumaketju, jossa elinmahdollisuudet mitataan lajeittain.
.
Työ on ihmiskunnan takuu elämän mielekkyydestä. Ihminen on rakennettu tekemään työtä. Työtätekemätön ihminen hakeutuu urille, joissa vastuut muusta ympäristöstä ja yhteiskunnasta eivät toteudu. Työ tuo ostovoimaa, mutta sen määrä pitää olla suhteutettu ympäristön kykyyn huolehtia kaikki osasensa - ihminen on vain yksi osa järjestelmää. Meille eivät kuulu kaikki materia- ja energiapotentiaalit.
.
Maapallollinen kulutus on puolitettava. Niukkuudesta on vaikea puolittaa, mutta runsaudesta se onnistuu. Kehote kuluttaa on onneton lause ymmärtämättömältä markkinamekanismilta. Eläinkunta on säätänyt kulutuksensa vain todelliseen ja välittömään tarpeeseensa. Liika kulutus lajiominaisuutena tuhoutuu vastavoimalla - minka luonto osasi evaluoida rakenteeksi valvomaan harmoniaa. Liika lisääntyminen on aina viime kädessä syöty muiden energiaksi ja lisääntymiseksi. Elämme kierteiden ja kiertojen herkässä maailmassa.
.
Lännessä ja nykyisissä hyvinvointimarkkinatalousmaissa kulutuksen puolitus ajaa myös hintojen ja kustannusten alenemaa - se patoaa ylijäämäkulutuksen pois potentiaaliksi sinne, missä kulutus ei ole edes meidän ovikynnystä ylittänyt. Materiaali- ja näyttötalous kouristelee samassa tahdissa kuin oppi ympäristön mekanismeista saavuttaa meidän liikakuluttajien ajatus- ja arvomaailman.
.
Kannuste huolehtia ympäristöstä, jotta se jaksaa ruokkia meidät on se huomisen vastuu lapsistamme ja heidän lapsenlapsista. Vastuu on aloittaa maailman taloushistorian suurin ympäristöprojekti - kysyntä on loputon ja markkinat kaikkialla, siksi paljon olemme jo tuhonneet ympäristöämme. Maailma mobilisoituu ympäristötekijöiden peruselementtien kuntoon saattamiseen - vesi, ilma, maaperä ja meret.
.
Suomelle on haavailtu uutta nokiaa - jo nykyinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) haaveili uudesta menestystarinasta, ollessaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja - tuolloin vihreä ecocity-father, professori Eero Paloheimo 3/ ehdotti ympäristöteknologian olevan se uusi nokia. Nyt jälkeenpäin vihreiden Tarja Cronberg oivalsi tämän Paloheimon jo vuosia sitten esittämän ratkaisumallin.
.
Suomi voi osaltansa mobilisoitua uudeksi nokiaksi. Meille on tyrkyllä maailman suurimmat ekoteknologiamarkkinat keihään kärkenä vesi ja sen puhdistaminen. Kiinassa on vesikriisi ja meillä on nyt avaimet noille markkinoille - vain 10-20% niistä riittää. Työ on aloitettava nyt heti ja voimat on keskitettävä.
.
Taistelu ympäristön elinvoimasta on nyt käynnistettävä. Huolehtiminen luonnosta, biosfääristä on myös alkanut, jotta se jaksaa ruokkia meidät. Tunnetusti arvopapereita, optioita, nelivetoa ja montaa muuta kerskakulutusnäyttöesinettä ei voida syödä. Me hengitämme, me tarvitsemme veden ja syötäväkin on - luonto ja ympäristö antavat nuo välttämättömyydet - jottei käy kuin sille kuuluisalle hevoselle, kun se oppi olemaan syömättä.
.
Suojele itseäsi, puolita kulutuksesi ja anna todennäköisempi tulevaisuus lapsillesi ja heidän lapsilleen. Säätökoneistomme suurin kiihdyke on geeniperimän eteenpäinvienti - turvaa se. Olemme osa luontokoneistoa, jossa liikakulutus eliminoituu pakolla, ellei sitä ennen vaistolla suojata perimäämme ja tehdä sitä ymmärryksellä ympäristöämme kohtaan.
.
Puolita, mutta suosi suomalaista, koe Suomea ja osta suomalaiselta.
Vihreät voisivat keskittyä kasvisruokiin ja töpselistä tulevaan sähköön. On loukkaus Suomen kansan enemmistöä kohtaan olla ministerinä esittämässä varusmiespalveluksen lopettamista. Itsenäinen, vaikkakin EU-Bryssel ohjauksessa oleva kansakunta turvaa oman olemassa olonsa aina omaan puolustukseen - jo kuuluisa edesmennyt sinivalkoinen Isänmaan ääni - kenraali Adolf Ehrnrooth sanoi: ”Suomi on hyvä maa ja sitä puolustaa parhaiten aitosuomalainen itse” —
Mitä kirjoitimme, kun ajastaan menneisyyteen jääneet ”valtioviisaat” esittivät Suomen liittymistä Natoon - sotilasliittoon, jota johtaa Vietnamin, Irakin ja Afganistanin sotien osapuoli, ainoan atomipommin siviilien sekaan pudottanut USA:
…
Nato, EU ja Suomi, kuvassa joka tapauksessa Suomen taivaalla tekemässä melkoista taitolentoesitystä Hollannin Ilmavoimien kapteeni amerikkalaisella General Dynamics Falcon F-16 hävittäjällä Lappeenrannassa toukokuussa 2005. Mainittakoon, että kuvassa on menossa hidaslentonäytös, jossa kone kulkee kulkusuuntaansa nähden 30 asteen kohtauskulmassa! Täytyy olla moottorissa jytyä. Photo by Ilu 2005.
…
.
[22092005] Max Jakobsson patistaa Suomea Natoon. Kansalaiset laajoissa tutkimuksissa eivät mielly eivätkä kannusta liittymään USA:n johtamaan toistaiseksi maailman suvereeneimpaan sotilasliittoon.
Suomalaisen poliitikon olisi hyvä kuunnella kansalaisen ääntä; kansalaiset kannattavat pysyttäytymistä erossa Natosta, kuten kannattavat asevelvollisuusarmeijaa samoin kuin poliisien vapaiden vakanssien pikaista täyttöä. Välistä huuto Naton puolesta on moniarvoisuutta ja Suomessa on aina sijansa keskusteluille ja vastaväitteille.
Jos leikitään hiukan ajatuksilla; niin mikä maa hyökkää Suomeen? Ruotsi ja Norja ne eivät ole. Viro kuuluu EU:hun. Puola on liian kaukana. Jäljelle jää maaottelukumppanimme Venäjä. Venäjä ei enää hyökkää Suomeen, koska taloudellinen hyöty vilkkaassa kauppavaihdossa on huomattavasti järkevämpää Venäjän koko ajan kohenevalle talouskasvulle.
Venäjä on meille nyt aivan uusi kumppani. Suomen nuorison myötämielisyyden kohde Karjala ja sen kohtalo on ilman Natoa todennäköisempi historialliselle sopimiselle kuin Venäjän hyökkäys Suomeen. Samassa operaatiossa voisimme tunnustaa rehdisti aseveljeyden Saksan kanssa aikoinaan jatkosodassa; Venäjällä arvostetaan suoraa puhetta tässä tilanteessa.
Jacobson puhui puuttuvista turvatakuista. Kansainvälinen terrorismi on suurin uhka. Terrorismille ei toistaiseksi ole olemassa mitään turvatakuita. Itse olemme itsellemme myös merkittävä uhka, mikäli emme pura osin kulutusvoimaamme uudessa kansainvälisessä työnjaossa.
Pienennämme tulevaa massatyöttömyyttä luopumalla tasapuolisesti osasta etuisuuksista, joita olemme vuosikymmenien saatossa hankkineet ja näin turvaamme osan muutoin muualle siirtyvistä työtehtävistä.
Suurin ulkoinen uhka, terroristit, eivät ole Suomesta todennäköisesti kiinnostuneita, koska emme ole mukana miehittämässä suvereeneja valtioita. Suomi on neutraali maa, ja paras turvatakuumme on oma itsemme. Innovatiivisuus, halu oppia ja olla utelias löytämään ratkaisuja niin itsellemme kuin kauppakumppaneillemme ovat takeita pysymisellemme erossa konflikteista.
Ruotsin ei tarvinnut hötkyillä II-maailmansodassa, koska sillä oli riittävän vahva armeija ja Ruotsin puolueettomuudella oli kaupallista silmää antaa molemmin puolin taistelurintamaa mm. erinomaisia kuulalaakereita sekä omaisuudenhoitopalveluita.
Sinänsä vertailut nykyajan ja menneen osalta ovat hankalia, koska poliittinen asetelma on nyt aivan erilainen. Nyt ratkaisevat energian saanti, raaka-aineet, puhdas vesi sekä kulutuksen tuoman saastekuorman käsittely.
Kansalaismielipide Nato-kysymyksessä on viisas ja ajantasainen, kun taas eräät arviot edustavat mennyttä maailmaa. On jopa todennäköistä, että kaupalliset suhteemme Venäjän suuntaan paranevat, kun pysyttäydymme poissa Natosta. Nato on aina Venäjälle yhtä kuin USA. USA on Naton takuumies.
Suomi voi hakea yhtenäisyyttä EU-tasolta. EU on nouseva tähti; sillä on luontevat suhteet Venäjään ja maailman tuleva supervalta Kiina on lämmin EU:n suuntaan. Kiina tuli Venäjän ohella Ranskan taakse, kun päätettiin maailman suurimman taloudellisen projektin, fuusiokoereaktorin sijoitusmaasta.
Suomi on jo nyt osa EU:ta. EU tulee kehittämään itselleen omat turvajärjestelyt, tosin siihen mennee vuosikymmen tai kaksi. Suomelle on tärkeintä työllisyys, kansalaisten yhtenäisyys ja laaja yhteisymmärrys näistä asioista. Seuraavissa vaaleissa ehdokkaitten kannattaa kuunnella äänestäjiään ja luvata oikeasti niitä asioita, joita kansa haluaa.
Suomi voi rauhassa käydä Nato-keskustelua, vähintäänkin seuraaviin eduskuntavaaleihin ja mielipidevaihdon kestäessä voimme rakentaa syvempiä kauppasuhteita niin Venäjälle kuin Kiinaan sekä samalla ylläpitää pitkäaikaisia kauppakumppaneitamme Saksaa ja Ruotsia painopistealueina Euroopassa. Suomen ei myöskään tule purkaa millään lailla puolustuskykyään.
Paras tulevaisuuden turvatakuu on koulutus ja oppiminen. Innovaatiot energia-, logistiikka-, tietoliikenne- ja jätteidenkierrätysalueilla voisivat tuottaa kaikkia hyödyttäviä keksintöjä ja ratkaisuja globaaleihin ongelmiin, missä poliittiset tekijät ovat voimattomia.
Osaavina ja taitavina kauppiaina olisimme haluttavia kumppaneita. Suomi on sanonut ”tahdon” EU:lle, se riittää. Suomi voi olla nyt vihdoin se puolueeton toimija, kuten se olisi halunnut olla talvisodan alla. Nyt ei ole näköpiirissä ”talvisotaa”.
Osa Suomen kansan väkevää identiteettiä on oma lakiin perustuva laaja kansalaisarmeija, jossa Suomen nuoret oppivat osaksi olemaan miehiä.
[Tänään keskustellaan aktiivisesti palkoista, palkkaeroista, tehdystä työstä, vastuusta ja sen kannosta. Palkkaerot ovat suurentuneet ja vastuun rajapinnat hämärtyneet kvartaalien valvontaan; mihin on jäänyt vastuu yhteiskunnasta ja sen osallisista - kansalaisista, missä on se yhteenkuuluvuuden henki, jolla vanhempamme ja isovanhempamme pelastivat tämän maan?]
Toisessa maailmansodassa käytiin maailmanhistorian suurimmat taistelut, joissa tulos ja vastuu olivat ehdottomia vaatimuksia. Henkilöjohtaminen oli yhteenkuuluvuuden ratkaisu. Työt tehtiin henkensä kaupalla antaen sen ainoan, mitä kullakin oli.
”Katselen mietteissäni kuinka suhtautuisi, jos tuollainen olisi vastaan tullut. Kuinka olisi hermo, vastuu ja taistelutahto kyennyt voittamaan pelon, mitä tämä II-maailmansodan tehokas rautahirviö tuolloin miehistössä aiheutti”
Rintamakenraali oli taistelurajapinnassa oikeasti kosketuksissa ”asiakas”- tai oikeastaan viholliskuntaansa. Tämän päivän ’siviilikenraali’ on tornissaan - nähden harvoin joukkojaan - niin omia, asiakkaita kuin vihollisiakaan. Kenraalilla oli johdettavanaan ”yhtiössään” noin 10.000 alaista.
Tuloerot ovat suurentuneet. Ihmiset ovat todella eriarvoisia. Johtamista ei usein sen varsinaisessa merkityksessä ole. Johtamisen periaate on raha viivan alla, jos sitäkään. Johtaminen on liian usein omien etujen valvontaa.
Johtajat eivät ole riittävästi rintamassa kohtaamassa asiakastansa tai vihollistaan, kuten olivat sotien kuuluisimmat johtajat. Alaiset saavat aina motivoituneisuutta yhteisen tavoitteen edessä huomatessaan, että johto panee itseään peliin myös ”taistelukentällä”.
…
Neuvostoliiton marsalkka Georgy Zukov, saksalainen sotamarsalkka Erich von Manstein, sotamarsalkka Erwin Rommel, suuramiraali Karl Dönitz sekä Suomesta jalkaväen kenraali, 1. lk.:n Mannerheim ristinritari Erik Heinrichs (hän komensi Suomen kautta-aikain suurinta sotilaskeskittymää, Karjalan Armeijaa / 100.000 miestä), Karjalan kannaksen ratkaisutaistelujen komentaja, kenraaliluutnantti Karl Oesch ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, 3. divisioonan päällikkö, kenraalimajuri Aaro Pajari.
Kenraaleiden päiväraha Talvisodassa oli 75 markkaa, kun miehistö sai 5 markkaa. Tuolloin bensiini maksoi 2,78 markkaa per litra ja naudanlihaa sai 7 markalla kilon.
Kunnia oli arvo kentillä, jossa mies koki suurimmat tekonsa - siellä ei säästelty tai pakoiltu, vaan vastuu kannettiin viimeiseen saakka. Saksalaiset menettivät suurimman määrän kenraaleja rintamilla. Kenraali oli tuolloin divisioonansa, ”yhtiönsä toimitusjohtaja” täydellä vastuulla. Vastuu ei ollut vain päämäärä, vaan myös henki, niin oma kuin alaistenkin.
Tämän päivän moni toimitusjohtaja useissa yhtiöissä ei itseasiassa tiedä juuri mitään yhteisestä vastuusta ja nimenomaan sen kannosta. Rintamilla vastuut kannettiin. Divisioonassa oli tyypillisesti 10.000 miestä, siis suuri ’osakeyhtiö’. Tuossa yhtiössä ei ollut YT-neuvotteluja, eikä myöskään lakkoja. Siellä oli tavoite, kunnia ja pakottava tarve menestyä tuhlaamatta omia voimia turhaan. Kaikilla oli tehtävänsä.
Kenraalit saivat myös palkkaa, olivathan he vakinaisessa palveluksessa nauttien myös erilaisia etuisuuksia vastapainoksi vastuulle, jonka laajuus ja paino olivat eri dekadeilla kuin rauhanajan kvartaalipelinappuloilla, jossa yhteenkuuluvuudesta ei ymmärretä mitään, on vain raha, ei kunniaa ja panostusta täysillä yhtiönsä, ’divisioonansa’ eteen.
Kenraalien nykypalkka on noin 6.000 - 10.000 euroa kuukaudessa, Talvi- ja Jatkosodassa palkat kenraaleilla olivat suhteessakin vähäisemmät. Suurimmat toimitusjohtajapalkkiot kaikkinensa tänään ovat luokkaa 100.000 - 400.000 euroa kuukaudessa.
[Neuvostoliiton armeijassa kuuluisin marsalkka, Stalinin Suuren Isänmaallisen sodan aikainen luottomies Zukov komensi suurimmillaan armeijaa, jonka kokoista yhtiötä saa maailmalta etsiä. Zukovilla oli alaisia enimmillään yli puolimiljoona. Zukov sai myös kuukausipalkkaa, tosin ilman veronmaksuvelvollisuutta. Palkka olisi tänä päivänä vastaavuudeltaan noin 30.000 euroa.
Zukovilla oli myös vapaa-panssariautoetu kuljettajalla, sekä esikunta. Vastuu seurasi jatkuvasti kintereillä. Vastuu oli miehistä, vastuu oli saavutuksista ja vastuu oli tavasta toimia, siten että ylipäällikön tahto toteutui. Zukov kantoi vastuunsa, ylennettiin Neuvostoliiton sankariksi useaan kertaan, sai ratsastajapatsaan ja paikan Stalinin ”sydämessä”.] - valinnainen kappale
[Kolmannen valtakunnan vastine Zukoville oli von Manstein. Hän oli myös marsalkka ja komensi vajaata puolta miljoonaa miestä. Von Mansteinin palkka oli vastaavuutena noin 20.000 nykyeuroa kuukaudessa samalla vapaalla-panssariautoedulla ja esikunnalla sekä sotilaspalvelijoilla kuin neuvostoliittolainen vastineensa.] - valinnainen kappale
[Vastuu miehistä, vastuu esimiehelle, vastuu Isänmaalle ja vastuu miestensä hengistä oli raskas. Työaika oli jatkuva. Saksalaiset Von Manstein kuten sotamarsalkka Erwin Rommel olivat ihailtuja miestensä silmissä. He antoivat itsensä kokonaan peliin, erityisesti Rommel. Rommel viihtyi aivan etulinjassa, hän kohosi vihollisen keskuudessa legendaksi.
Rommel sai palkkansa (nykyarvo noin 10.000 euroa kuukaudessa) ohella kantaa hinnan kunniastaan, uskollisuudestaan Isänmaalle, sen kaikkein kalleimmalla tavalla. Rommel riisti itseltään hengen vaihtoehtona teloituksesta omiensa taholta, ollen vainoharhaisesti epäiltynä korkeimman esimiehensä salamurhahankkeeseen.
Rommel kuoli syyttömänä. Hän jäi alaistensa mieliin esimiehenä, jolle joukot, sotilaat - siis alaiset olivat kaiken ratkaisu. Rommel menestyi loistavalla johtamistyylillään ja miehiään säästävillä taistelutavoilla] - valinnainen kappale
Suomalaiset kenraalit rintamalla tekivät erityisesti Talvisodassa ja Jatkosodan -44 kesällä pienoisen ihmeen taistellen miestensä rinnalla sodassa, joka maksoi heille palkkaa ja päivärahoja noin 3.000 - 5.000 nykyeuroa kuukaudessa ilman optioita ja bonuksia. Tai oikeastaan heillä oli optio; se oli Isänmaan vapaus ja kunnia palvella maatansa.
Tuolloin oli vielä arvot, oli päämäärä, oli kyky huolehtia alaisista ja kyky kantaa vastuu. Heinrichs, Oesch ja Pajari tekivät sen, mitä heiltä odotettiin. He olivat mukana tehden tuloksen, jossa saavutettuja optioita ei kadehdittu, vaan koko kansa oli yhtenä miehenä ja naisena yhteisen asian puolesta tekemässä sen, mistä vieläkin suomalaiset voivat olla ylpeitä.
Palkka tai palkkiot, optiot sekä muut etuisuudet eivät olleet se ratkaisevin vaikute. Oleellista oli tehdä työnsä joukkueena, johtajana, vastuunkantajana ja esimerkkinä kunniantunnosta, jossa alaisten taistelukyky (työskentelykyky) ja hyvinvointi oli yksi päällimmäisiä tavoitteita. Tuolloin ymmärrettiin, kuinka tulos ja tavoite saavutetaan.
Tulos tehtiin yhdessä; kurilla, komennolla, mutta kunnioituksella ja oikeudenmukaisuudella arvostaen kunkin panosta kuten omaansa. On huomattavaa, että osa reservin kenraaleista sai vain päivärän, tuon 75 markkaa, sianlihakilo maksoi vuonna 1939 13 markkaa per kilo.
Kuinka nyt johdetaan rauhanajan ’divisioonia’, omia sotilaita yhtä kuin työntekijöitä, jotka samalla tavalla tekevät joukkona sen tuloksen, mitä odotetaan omistajilta? Suurena erona on se, että ennen sodassa tämä omistaja oli kansa ja valtio. Nyt se on pääoma, tuo raha, jolla ylläpidetään kulutusyhteiskuntaa ilman kunniantuntoa ja arvostusta joukkueesta, joka lopulta tänä päivänäkin tekee sen todellisen työn päämäärän eteen.
Mihin on kadonnut osalta nykypäivien ”upseereista” - toimitusjohtajista kunniantunto ja aito vastuunkanto? Onko niin, että vasta suurimmat vaikeudet nostavat todelliset johtajat näkyville?
Kuva: Digicam 024.jpg. 30.kesäkuuta 2003. Copyright by Irma Miettinen 2003. Kuvaa saa käyttää yllä olevan tekstin yhteydessä vapaasti.
Kuvateksti: Venäläinen Sotka -panssarivaunu, joka oli vahva ja tehokas. Suomen miehet kohtasivat nämä sellaisella vastuulla, joka hakee vertaistaan tältä päivältä. Rivimies sai Talvisodassa 5 markkaa päivärahaa (bensiini maksoi tuolloin 2,78 mk/litra). Kuvan entisöity T-34 venäläinen panssarivaunu Kerimäellä Itä-Suomessa. Näitä tankkeja tuohoamalla punkaharjulainen Mannerheim-ristin ritari Eero Seppänen rivimiehenä ja 19-vuotiaana nuorukaisena teki sen, mitä meiltä odotetaan vaikeina ja totuuden edessä olevina hetkinä.
Kuvalinkki, missä Eero Seppänen on yhtenä Mannerheim-ristin ritareista laskemassa muistoseppelettä jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin arkulle LINKKI —> http://www.mil.fi/jalkavaenken…_press.jpg(julkaistaessa lähde mainittava)
Tänä päivänä suurta kansalaissuosiota saavat nykypäivän pintatietous; juorut, paljastukset, skandaalit, virheet ja toisten toilailut - unohtamatta tositeevee -formaatteja. Suomalaisuudella on kuitenkin väkevät ja vaikutteiset juuret yllättävän laajalle esimerkiksi Eurooppalaisessa kehityksessä.
Nyt luemme runsaasti ymmärrettäviä paikallistason arkipäivää, mutta myös uteliaisuutta tyydyttävää numerolehtien ”kirkuu, repäisee ja uhoaa” juorulööppeilyä. Inhimillisesti ottaen ihmisyyteen kuuluu myös vahingoniloisuus toisen ongelmista.
Hämeenlinnassa oleva keskiaikainen linnoitus on oiva esimerkki rakenteena Suomen historiasta - seinät kätkevät ja julkituovat monia historian aikakausia. Linna oli aikoinaan merkittävä osa Suomen puolustusta. Myöhemmin linna oli mm. naisten vankilana. Nyt se on monipuolinen tapahtumapaikka niin museona kuin kokouspaikkana.
…
.
[26112006] — Suomi on historiassaan enemmän kansallista identiteettiä antavaa, mitä keskimäärin vaatimattomina itseään vähättelevinä kansalaisina annamme itsellemme tunnustusta. Jo pelkästään jälleen otsikoihin ponnahtanut Karjala-kysymys saa uutta pohdintaa Suomen historian tuntemuksesta.
Tosiasissa Suomella on perinnettä, kytkyä ja sidosta Karjalan laulumaille jo satojen vuosien takaa. Näillä historiavaikutuksilla on perinnöllistä kantavuutta esittää mielipiteitä nykyisestäkin rajankulusta.
Suomen historia on mielenkiintoinen ja värikäs tarina takametsien miehistä ja savupirttien muoreista kuokan, itsepäisyyden ja yrittämisen arkena. Yhteiseksi nimittäjäksi nousi ruotsalaisten osin kannustamana Suomen kieli. Eräässä historian ajassa ruotsalaiset aateliset, virkamiehet ja kirkonmiehet opiskelivat suomea tullessaan suomennimelle.
Historiamme alkaa kaukaa menneisyydestä jakolinjana jo satoja vuosia sitten muodostunut Karjalan kannas. Rajankulku on vaihtanut paikkaansa useasti ja peruste löytyy myös Karjala-kysymyksen vielä kerran uudelleen pohdinnalle.
Karjala on vain yksi osa historiaamme. Merkityksemme läntisen naapurimme kehitykselle sotineen on kiistaton. Suomen mies seisoi Ruotsin kuninkaiden sotilaina kaukana kotikonnuiltaan, kuten nyt YK-rauhanturvaajina monissa meille eksoottisissa maissa. Esi-isämme saivat mainetta kovina ja sitkeinä taistelijoina kuitenkin koti-ikävää potevina salojen miehinä, jotka tupakankin kotiin toivat monien muiden kummallisuuksien ohessa.
Uteliaisuutemme aukkoja Suomen historia täyttää myös paljon puhutusta ruotsin kielestä normaalina maihinnousuna lahden takaa alkaen jo lähes tuhat vuotta sitten. Ruotsalaiset huomasivat Suomen antaman elinmahdollisuuden ja väestötyhjyyden elinkeinona, kuten 1960-luku suomalaismuuttoaallolle Ruotsiin.
Erona vain oli se, että Ruotsi tuli kielineen rannikkovalloittajana ja me menimme Maraboulle ja Volvolle täyttämään työvoimatyhjiötä saamatta Ruotsin suurimpana ulkoväestöryhmänä sille kuuluvaa asemaa. Suomalaiset vaalivat historiaansa ja hyväksyvät Eduskunnassa kaksikielisyyden edut kansalaisilleen.
Oman historiansa tuntemus rikastuttaa tämän päivän tapahtumien ymmärtämistä. Kaikille tapahtumille on aina syynsä ja vaikuttimensa. Liian useat väittämät heräävät luuloista, väärinymmärryksistä ja ”varmaa tietoa” -lähteistä. Meidän oma historiamme on tiukasti kytketty Ruotsiin, Venäjään ja Saksaan. Meidän juuremme kytköstyvät näihin vaikutehaaroihin, kuten pohjoisessa saamelaisuus ja etelässä Länsi-Euroopan muutto- ja kauppavaikutukset.
Oman historian tuntemus on yleistietorikkaus keskusteluihin ja näkemysmuodostaja realistisemmin kuin pelkät uskomusväitteet. Meille onneksemme on historiaamme asiantuntevasti dokumentoitu mm. Eino Jutikkalan toimesta. Akateemikko Jutikkalan Suomen historia on erinomaista lukemista syksyn pimeillä ja kesien hiekkarantapaisteissa. Jutikkalan historian kerronta antaa meille historiallisen näkymän ja asiantuntijuuden tiukoin sitein myös tämän päivän Venäjään.
Itsensä tunteva kansa tietää taustansa ja meidän suomalaisten osalta historiamme antaa loogista selostetta, miksi meillä on juuri näin. Itsenäisyytemme on todellisuudessa ollut suurempaa kuin ajattelemme. Makselimme toki veroja Ruotsille ja lyhyen aikaa liimailimme kopekka-arvoisia postimerkkejä, mutta käytännön elämä on keskimääräisessä niukkuudessaan ollut suomalaista elämää omine luonteellemme ominaisine piirteineen.
Aika-ajoin autoimme tervalla, nahkoilla ja sotilailla Ruotsin kuninkaiden ahdinkoa jopa Keski-Euroopan rintamilla sotien aatteiden puolesta, mitkä saloseutujen miehille jäivät arvoituksiksi. Ruotsalaisena kiitoksena mm. Turku sai yliopistonsa.
Suomalaisuus elää pienuudestamme huolimatta uutta tulemistaan. Osaaminen, sinnikkyys ja tahto pärjätä kumpuavat historiasta, kaskimailta, missä isoisämme ja -äitimme hiellä ja verellä elantonsa käänsivät. Tämän päivän nuoret voisivat nähdä pienen vaivan selvittäessään, mistä heidän veri on periytynyt - suurin osa suomalaisista on sekoittumatonta, paljon vähemmän kuin ruotsalaisilla.
Suomi on saanut sopivasti geenitäydennystä, ollen elinvoimainen, kunhan huomaa uudestaan syntyvyyden edun huomiselle verokertymälle. Ehdoin tahdoin ei Suomeen pelkästä aatteen palosta kannata vieraita ominaisuuksia ottaa, sillä jokaiselle oma koti on se oma maa, jossa nimenomaan omat perinteet ja tavat vallitsevat.
Kuva:
DSC_4683.JPG. 12. maaliskuuta 2005. Copyright by Ilkka Luoma 2005. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.
Kuvateksti:
Hämeenlinnassa oleva keskiaikainen linnoitus on oiva esimerkki rakenteena Suomen historiasta - seinät kätkevät ja julkituovat monia historian aikakausia. Linna oli aikoinaan merkittävä osa Suomen puolustusta. Myöhemmin linna oli mm. naisten vankilana. Nyt se on monipuolinen tapahtumapaikka niin museona kuin kokouspaikkana.
Kiina puhuttaa vietyinä työpaikkoina. Kiina puhuttaa ympäristötuhoina, vaikka mm. suomalaiset päästävät per capita huomattavasti enemmän. Kiina puhuttaa demokratiavajeena, ollen kuitenkin vanhempi kulttuuriltaan kuin läntinen maailma. Juuri kukaan ei uskonut vuonna 2004, mitä Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimusyksikön tohtori Pekka Sutela luennoi Suomi-Kiina seurassa (mitään lisäämättä, poistamatta tai muuttamatta):
…
Olen alle liittänyt tiedoksi kiinnostuneille seminaarin muistiinpanot Suomi-Kiina seuran tilaisuudesta helmikuussa 2004. Luennoitsija tohtori Pekka Sutela on Suomen Pankin siirtymätalousosaston päällikkö ja tunnettu asiantuntija mm. Venäjän ja Kiinan osalta. Sutela on esiintynyt useasti tiedoitusvälineissä ja hänen palveluksiaan mielellään käytetään arvioitaessa taloutta.
Kiinan kansantalouden kasvuennusteet
Tilaisuus sai niin suuren suosion, että ovet oli suljettava kesken yleisövirran. Huomioitavaa oli yleisön osallistujat: kansanedustajia, jopa ministeri, suurien yritysten ylintä johtoa sekä selvästi tutkijoita pankeista. Yleisöä oli n. 50. Tilaisuudesta oli informoitu erittäin huonosti, ilmeisesti sinne ei haluttu yleisörynnäkköä. Tilaisuus oli maksuton.
Koetan typistää luennon muutamiin ydinasioihin, joita Pekka Sutela esitelmässään toi esille. Ensiksi hän totesi, ettei hän tiedä Kiinasta ”mitään”; hän piti ongelmallisena saada länsimaisittain tietoutta sieltä sekä rakenteiden ja tapojen erilaisuutta meihin nähden.
Ensimmäisenä otsikon aiheeseen hän sanoi, että kasvu on jatkuvaa hyvin todennäköisesti, koska sisämarkkinat hoitaa nykykasvustakin n. 80%. Samankaltainen kuin Japani huippuvuosina sekä USA. Ulkomaankaupan osuus kansantaloudesta on pieni. Lisäksi valuutan sitominen heikkoon dollariin tukee kasvua; mielenkiintoisena pidetään sitä hetkeä, jolloin Yuan (laskennallisesti Renmimbi) revalvoituu. Revalvoitumisen todennäköisyyttä pidettiin mahdollisena, osana suurempaa kokonaispakettia, jolla hoidetaan useita muita asioita niin Kiinan kuin muiden maiden suhteen.
Luennoitsijan mielestä kehitys on jo paalutettu Kiinassa ohittamaan Saksan ja Englannin taloudet jo 2005, Japani ”kaatuu” 2008 ja USA 2040. Mielenkiintoinen sivuasia oli se, että Intia, Brasilia, Venäjä ja Indonesia yhdessä Kiinan kanssa ohittavat G6:en arviolta vuonna 2030.
Intia kasvua tullaan pitämään sen alkaessa vielä suurempana kuin Kiinan, koska siellä syntyvyys ei ole säänneltyä ja siellä ei ole sukupuolijakaumaongelmia. Jo nyt esitelmässä tuotiin esille Kiinan suuri kouluttautuminen, kuin myös Intian. Kiinassa valmistuu enemmän tekniikan osaajia kuin USA:ssa ja EU:ssa yhteensä.
Ulkokiinalaisten massiivinen opiskelu korkeakouluissa muualla maailmassa on suuri tulevaisuuden voimavara; opiskelijoita yliopistotasolla on 300.000! Kiinalaisten sijoittuminen länsimaisiin yhtiöihin on myös merkittävä paluuvoimavara.
Suurimmat investoinnit Kiinassa tekee valtio omiin yhtiöihinsä, seuraavana ylikuumentunut rakennusteollisuus. Valtiovallan investoinnit tukee työllisyyttä, koska sen katsotaan poliittisesti olevan kaikkein tärkein asia. Kiinan todellista työttömyyttä ei tiedä kukaan, kaupungeissa sen arvioidaan olevan 4% ja maaseudulla 10-20%.
Kiinan ongelmana on suuret erot rannikko - sisämaa vertailussa. Useat Kiinan valtion tehtaat ovat länsimaisittain konkurssissa, mutta niitä pidetään yllä työllisyysnäkökulmista sekä pitkän tähtäyksen suunnitelmien toteutumiseksi; tämä jäi epäselväksi mitä se on.
Teollisuutta mobilisoidaan johonkin uuteen järjestykseen; Kiina haluaa olla riippumattomampi strategisilla alueilla, niin elektroniikassa kuin korkeatasoisessa metallurgiassa. Tietotekniikka-alalla jo nyt siellä valmistuu enemmän esim. ohjelmoitsijoita kuin EU:ssa ja USA:ssa! Arvioimme, että Suomi voisi olla ohjelmistopuolen osaaja ja vaikuttaja Suomesta käsin saattaa olla mennyttä; meidän tiedollinen kasvupotentiaali on murto-osa massiivisesta populaatiosta, mitä Kiinassa alalla on.
Kiinan pankit ovat tuotokseltaan hyvin alhaisia ja niitä tuetaan tietoisesti ja runsaasti. Länsimaisittain roskalainoja on 30-40%, joka on korkea luku, mutta valtio on siitä hyvin tietoinen ja toimenpiteet ovat johdonmukaisia tuennan suhteen. Länsimaalaiset investoinnit lisääntyvät hurjasti ja sitä tuetaan lainsäädäntöä muuttamalla.
Kiinalaiset ovat innokkaita säästäjiä, samaa suhteellista luokkaa kuin japanilaiset! Suuret projektit, joita Kiinassa suoritetaan ja joissa tarvitaan länsimaista osaamista, sitovat itse länsimaisen valmistajan useaksi vuodeksi rahoineen investointiin; lähes suora vertaus yksityisten moottoritierahoituksiin Suomessa käy tässä analogiavertauksena.
Tietotekniikassa informaation liikkuvuus on voimakkaasti vaikuttamassa kulutustottumuksiin ja tiedonvälitykseen kuluttajien keskuudessa, hyppy parin kehitysvaiheen yli on jo tuonut valtavat säästöt niistä investoinneista, mitä länsimaissa on ollut pakko tehdä teknisen evoluution takia. Kiinassa on 500 miljoonaa puhelimen käyttäjää, joista matkaviestimissä on 250 miljoonaa; kasvu n. 5 miljoonaa joka kuukausi.
Kiinassa olevien ulkomaalaisten yhtiöiden menestystarinalistalla (Kiinan viranomaisten antama lista) ykkösenä on Motorola ja sitten järjestyksessä alaspäin: Volkswagen, P&G, General Motors, Haier, Dell. HUOM! Nokia ei ole 20 joukossa!
Kiinan kasvu on Sutelan mielestä vuosina 1974-2003 ollut suurinta mitä koskaan taloushistoriassa on mitattu; suurempaa kuin muinoiset mm. Saksan ja Japanin kasvut ja ei ole mitään nyt olevaa selkeää uhkaa joka sen voimakkaasti romahduttaisi. Tässä saattoi olla pieni vinkki sijoittajille; tosin kohteen valinta Kiinasta ei ole niitä helpoimpia asioita! Suuret epidemiat eivät kuulu taloustarkkailijoiden arviointikriteereihin eikä puhtaasti poliittiset syyt.
Suomalaisia ajatellen hyvin mielenkiintoinen asia on se, että meidän ulkomaankauppa Kiinan kanssa on suhteellisesti suurinta koko EU:ssa, meidän kauppa on sitä paitsi meille ylijäämäinen. Suomen Pankki ensimmäisenä valtionpankkina koko EU:ssa on perustanut viime syksynä Pekka Sutelan johdolla uuden osaston; Kiinan kansantalouden tutkimusosaston;
Suomelle on syntymässä voimakas rooli Kiinan suuntaan koko EU:ssa, ilmeisesti Sauli Niinistö on vahavsti Erkki Liikasen kanssa vedellyt naruja (?), kirjoittajan arvio. Euroopan keskuspankillakaan ei ole Kiinan kansantalouden tutkimusosastoa.
Kiinassa suomalaisten arvostus on korkealla, ja tämä oikeasti, sillä siitä on saatu vahvistusta hyvin luotettavista kiinalaisista lähteistä. Sutelan mielestä hyvin vaikuttavia Kiinan kannanottoja EU:nin suuntaan ovat GPS - yhteistyö (Kiina maksaa Euroopan järjestelmästä n. 25%) toinen vielä merkittävämpi tuki tuli fuusioreaktorin rakentamiselle Ranskaan Japanin sijasta, jota USA ja Kanada tukee. Fuusioreaktorin rakentaminen on maailman taloushistorian suurin yksittäinen projekti ja sen suuruutta kuvaa se, että yksikään maa ei sitä yksin kykene tekemään.
Lopuksi Sutela arvioi merkittävää synergioitumista pitkällä aikavälillä Kiinan ja Intian välille, jolloin ne muodostavat uuden talouden ja maailman talouden ylivoimaisen keskittymän, jolloin perinteiset länsimaat ovat ajautuneet sivurooleihin. Intia ja Kiina muodostavat vajaat puolet maapallon väkiluvusta!
Viimeisenä mainintana Sutela kertoi, ettei muutama vuosi sitten kukaan osannut arvioida tätä kasvua ja merkityksen nousua; Kiina oli ikään kuin sivuroolissa, jonka tutkimusarvo oli alhainen. Arvoituksellisesti hän sanoi, että meidän keskipisteenämme pitämä länsimaalainen markkinatalous on ympäröinyt meidän kaiken kattavaan autuaallisuuden tunteeseen…
Käyty loppukeskustelu oli hyvin mielenkiintoinen jossa puheenvuorot olivat mielestäni korkeatasoista. Pekka Sutela oli hyvä esiintymään ja oli myös uskottava; ei pyrkinytkään olemaan 100% ammattilainen Kiinan suhteen, totesi sen, että sellaisia tuskin onkaan.
Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
