Ilkka Luoma

Vappu on se juhla, jolloin luvan perästä tehdään sitä, mille huumorilla, kerskuen ja itseään söpösti mollaten kehuskellaan - saa olla humalassa - kovemmassakin ja saa kaiken anteeksi. Surullisinta on se, että yhä nuoremmat ovat yhä kovemmassa kännissä. Moralisoimatta enempää ~ Hyvää Vappua, ja jokaiselle oman mieltymyksensä mukaisesti! —

Vappu on ollut ajankohdaltaan Suomessa aivan muunlainen kuin nykyinen opiskelijoiden ja ”työläisten” juhla, jossa juomingeilla on suuri osuus. Niin oli myös vuosisatoja sitten, kun maaseutuväestö haki juomingeillaan huomionosoitusta ukko-ylijumalalta, jotta viljelykset olisivat saaneet vettä alkavaa kasvukautta piristämään. Kuvassa nykyajan rituaaleja auringonkajossa Helsingin Rastilan rannalla, jossa Vapun vastaanotto alkoi jo lauantaina 29. huhtikuuta 2006, kuva klo 19:19. DSC_11896.JPG, 1/640s, f10, 27mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

.

Vappuna myös itse juomat aiheuttavat ihmetystä ja tuoteselosteista haetaan muotitietoisesti lisäaineiden ja muuntogeenien määrää. Kuvassa Helsingin ja Vantaan rajalla omakotitalon pihamaalla otetaan edelleen Vappua vastaan juominkien merkeissä. Ylioppilaan valkoinen hattu on saanut seurakseen ammattikorkeakoululaisten violetin opintomerkin tupsuineen. Kuvan päähenkilöt ovat softaajia eli koodinvääntäjiä. Maailma tarvitsee heitä yhä enemmän, koska kaikki menee ”bugiverkkojen” läpi ja ohjelmistotkin väsyy ja korjaajia ja uuden kehittäjiä tarvitaan. Kuvattu Helsingin Puistolassa 30. huhtikuuta 2006, klo 19:47. DSC_11965.JPG. 1/80s, f4.5, 90 mm. Photo by Ilu 2006.

.

Helsingin Rastilan rannalla Vappua jo etukäteen juhlimassa hyvin suosineen auringon paisteen loisteessa. Vuonna 2006 Suomea suosi otollinen sää riemumielistä juomakulttuuria tukien. Vastaavia ”lasien” kohotuksia suoritettiin miljoonitttain ympäri Suomen. Kuvassa ”picnicciläisiä” huhtikuun 29. päivänä klo 16:28. Kuvassa Joni, Hansu, Ellu, Inkku, Gerdt ja Irmu, kuvan nappasi Ilu. DSC_11823.JPG, 1/320s, f9, 40 mm.

.

Edelleen Helsingin Puistolassa Vapun vastaanottoa grillauksen merkeissä. Tyypillinen omakotitalopihabileet 30. huhtikuuta, klo 18:30. Etualalla ”Tinuli”, Irmulin hyvä ystävä. Tinulin mies Okku toimi huolehtivasti grillimestarina ja kenenkään pihvit ja soijanakit eivät kärtsänneet. Tilastot ehkä joskus kertovat kuinka paljon Suomen kansa ”ähkyi” makkaraa ja pihvejä sekä huuhteli niitä kaljalla ja siiderillä siirtyen tunnelman myötä kirkkaisiin ja punaisiin kuin myös valkoisiin juominkeihin. Vappu on aina ollut porukoiden yhteisjuhlintaa, jossa arjen harmautta koetetaan unohtaa ja hukuttaa kepeään ja joskus teennäiseen iloitteluun. Kuvan tilaisuus oli kuitenkin välitön ja reipas. DSC_11958.JPG. 1/320s, f9, 27 mm. Photo by Ilu 2006.

.

Nuotion lämpöä Rastilan rannalla 29. huhtikuuta kello 18:51. Tulen kehittely oli fyysisen työpunnerruksen tulos, sillä kyseinen karahka vääntyi kahden salskean miehen urostekona muiden lämmöksi. Tuli on ihmeelllinen elementti ja ihmiset ovat kautta historian koettaneet nähdä siitä tulevaisuuden ennusmerkkejä. Tässä kuitenkin lienee kyse lämmittelystä. Yleensä Vapun ennusmerkit ovat tuoneet takuuvarman pahoinvoinnin seuraavaksi aamuksi. Ennen poislähtöä joukkue sammutti huolellisesti kytevän juurakon vanhalla mutta perinteellisellä miesmenetelmällä. Tuli sammui ja metsäpalo estettiin. DSC_11878.JPG. 1/250s, f8, 43 mm.

.

Perinteellisen 1900-luvun Vapun rekvisiittaa; punalippuja komministiseen henkeen. Iskevät ja mieliin kaivertuvat marssit ovat aina olleet kommunistien ja äärivasemmistolaisten merkkejä. He ovat ymmärtäneet mitä kansalaiset haluavat. Marssimusiikki on aikaisemminkin yhdistänyt ja innostanut ihmisiä yhteenkuuluvuudesta, mitä Vappu marsseineen eittämättä on. Kuvan muutamat mm. SKP:n (Suomen Kommunistinen puolue) punaliput liehuivat sopuisasti telineissään odottaen myöhempää marssitapahtumaa, jossa enteilee uudenlaisen pääoman ja työtätekevän yhteenottoa. Monilla on mitta tullut täyteet korskeasta optioähkyilystä, jossa usein ei ole mitään vastaavuutta itse rehelliseen mittojen mukaiseen ansaintaan. Ehkä kuuluisin ”ähkyily” oli viime syksyn Lilius case, jossa ko. herra sai ansaitsematonta ostovoimaa puhtaasti luonnon aikaansaamana sekä George W.:n toimesta. Lilius ei ymmärtänyt vapaaehtoisen luopumisen merkitystä. DSC_11972.JPG, Vappupäivänä Helsingissä Kansallisteatterin takana olevalla kentällä klo 11:49. 1/320s, f9, 105 mm. Photo by Ilu 2006.

.

Edelleenkin kommunistien nykypäivän manifestia Irakista ja Iranista. Kommunistit ovat säilyttäneet USA vastaisuuden Neuvostoliiton hajoamisesta huolimatta. Joukossa oli paljon varttuneempaa väkeä ja muutamia vakaumuksellisia nuoria, joille elämän ideologia, yhteiskuntadebatti ja vaihtoehtoisuus ovat väkevämpiä kuin pataporvarien kulutusjuhlajargoniat ja kasvuhysterisointilööpit juhlapuheissa. Kollektivismi saattaa nujertaa individualismin, koska maapallomme ei kestä nykykaltaista ryöstöpolitiikkaa. Maapallo ei yksinkertaisesti riitä kaikille länsimaalaisella kulutusvimmalla. Sanotaan, että kiihtyessään paikat kuumenee. Mutta kuka huolehtii evoluution, kuitenkin kilpailu on aina taannut vahvemman voiton, eikö markkinatalous perustu vapaaseen kilpailuun ja sen myötä kehitykseen ja jalostukseen, jota ihmiskuntakin tarvitsee pärjätäkseen eliöstökilpailussa. Mutta miksi ihmiseen riivautui liiallinen ahneus, eikö se ole luonnotonta harmonisessa kokonaiseliökunnassa? DSC_11974.JPG. Klo 11:54. 1/500s, f11, 52 mm.

.

Marssille oli lähdössä myös Anarkistit, joille näyttää myös pääomien loputon rahankasvatus tuoneen mielipidettä purkamaan kasvuntaloutta maapallon kustannuksella. Anarkistit olivat pieni ryhmä, vain satakunta henkeä. Suomi on vapaa maa, siksi sen ovat tehneet isämme ja isoisämme, Kiitos heille. Meillä voivat kaikki kukat kukkia, myös vaihtoehtoiset. DSC_11975.JPG, klo 11:59. 1/250s, f8, 36 mm. Anarkisteille musta väri oli vaatetuksessa tyypillistä ja heidän lippunsa olivat enteellisesti musta-punaisia.

.

Vappu on yhteenkuuluvuusryhmien esiintymistä. Osana ryhmää pienempikin vähemmistö kokee tärkeyttä ja osallistumista. Suomessa hyvin tärkeä yhteenkuuluvuusryhmä - ruotsinkieliset - marssivat frakeissaan musisoiden kadunmiesten iloksi reippaita jopa Isänmaallisiakin säveliä. Joukkue on oppinutta, mutta intohimotonta. Kello 12:03. DSC_11978.JPG. 1/400s, f10, 40 mm. Ruotsalaispuheisilla on Suomessa suhteellinen sijansa ja sen ominaisuus tuo lisäväriä jäyhään perusuomalaisuuteen.

.

Suomen valtapuolueen Sosialidemokraattien puheenjohtaja Eero Heinäluoma puhui sinänsä asiaa, mutta idealismina, ei konkreettisena ja toteutuskelpoisena asiakokonaisuutena. Puoluepolitiikka on käymässä tiensä päähän nykymuodossaan. Kansa ei enää kiinnostu ”tyhjistä sanoista”. Heinäluoman puhe oli sanoina selkeää ja ymmärrettävää, muut käytännössä toteutuskelvotonta. Puheessa ei nähty metsää puilta. Puhujalavan takana siintää demareille tyypillisesti kulttuuri; ”vaalean punaiset” ovat myös innokkaita työväenteatterin kannattajia, vaikkakin takana siintää Suomen teatterimaailman pyhättö Suomen Kansallisteatteri, josta aivan viime aikoina jäi eläkkeelle yksi erinomainen näyttelijä ja herrasmies; Martti Järvinen, joka pitkän teatteriuran päätteeksi sai ansaitsemansa eläkepäivät. Demarit sen sijaan kamppailevat kulttuurin ja markkinatalouden välillä. Demarit kuten Kepukin joutuu muutokseen, joka voi ravistaa koko puoluekonetta, siksi kyllästynyttä kansan syvät rivit ovat. Yltäkylläisyyttä ja hyvinvointia kaltaisellamme kulutustasolla ei yksinkertaisesti voi kaikille maapallon kansalaisille jakaa ja tämän tietää erinomaisen hyvin myös valtiovarainministeri Eero Heinäluoma. DSC_ 11983.JPG, klo 12:14. 1/400s, f10, 40 mm.

.

Kentän erikoisin julistusteltta; Irakin kommunistisen puolueen ruoanmyyntipiste, jossa he tarjoilivat omaa perinneruokaansa (oli muuten hyvää ja varmaankin ravitsevaa, siksi monipuolisilta vihannekset näyttivät). He jakoivat myös lentolehtisiä, kuulijat ja seurailijat olivat lähinnä ehkä irakilaisia pakolaisia Suomesta ja muutama suomalainen, jotka halusivat testata heidän perinneruokaa. On muuten todettava, että kentällä pyörinyt laitapuolen kulkija sai lämmikettä kovia kokeneeseen mahaansa juuri irakilaisten teltalta ja ilmaiseksi. Demareiden alueella ei ruoanjakelua ollut. Kiitos irakilaisille ja menestystä heidän pyrkimyksilleen! Kello 12:31. DSC_11985.JPG. 1/500s, f5, 27 mm.

.

Vapulla on monet juhlijansa, toinen odotti ja toinen sai armeliaasti irakilaisilta islamilaisilta ilmaisen ruoan. Elämän laitapuolen kulkijat ovat muistutus kaiken katoavaisuudesta, kuten kulutuksen hedelmistä joiden perään ponnistelemmme selostuksella kasvava hyvinvointi ja työn teon helpotus. Kuinka pitkälle kasvutalous etenee, milloin tulevat rajat vastaan? Kuvan vahvasti vaatettunut henkilö ei ota osaa kulutusjuhlaa, hän ainoastaan taistelee elämästään. Meillä kaikilla on ansiomme ja ainutlaatuisuutemme, kukaan ei ole syntymähetkellä toistaan ”arvokkaampi” kuten ei myöskään lähdön hetkellä, jolloin kaikki se maallinen muuttui salamannopeasti turhaksi ja hyvin kaukaiseksi. Pitäisikö evoluution poistaa minkäkölaiset kulkijat, miten kullakin on oma oikeutensa, vai antaako luonnon huolehtia kuten muualla eläinkunnassa. Kuka on kelvollinen antamaan sen oikean vastauksen? Kello 12:53. DSC_11987.JPG. 1/320s, f9, 97 mm.

.

Yleisnäkymä Kaivopuistosta kello 15:28. Paikalla oli varmaankin noin 20.000 juhlijaa hyvässä säässä. Telttojen ja järjestäytyneen juhlinnan rekvisiitat paranevat vuosi vuodelta, nyt näkyi jo jopa oma aidatulla alueella ollut soiva WC VIP-käyttöön. Hyvän journalistiikan vastaisesti kuvaaja jätti hakematta kuvassa esiintyvien nimet kuvatekstiin, vaikka niin olisi suotavaa ollutkin. Kuinka moni heistä oli seuraavana aamuna ajoissa kukin omilla kustannuspaikoillaan. DSC_11994.JPG. 1/320s, f9, 27 mm.

.

Vappupäivänä transsendiaaliseen meditaatioon syventynyt, todennäköisesti Espoon Otaniemen teekkari, ottaa yhteyttä Tähtitorninmäellä kaukaisiin tähtiin, kuitenkin liian kirkkaassa auringonpaisteessa näin saavuttamatta kaavakokoelmien säihkekirjoa. Teekkarit ovat kautta historian olleet innokkaita Vapun vastaanottajia ja ovatkin vastuullisesti kantaneet pillinsä yhteiseen liemeen itsensä ja muiden iloksi.Tarkistettaessa ko. kaveri oli hengissä ja myöhemmin nousi ylös jatkamaaan kesken jäänyttä Vappukarkeloa. Erityisesti Kaivopuisto Helsingissä on saanut opiskelijoiden vankkumattoman suosion rymypaikkana, jossa seuraavana päivänä kaupungin puhtaanapitolaitos saa täystyöllisyyden jälkisiivouksesta. Nyt oli harvinaisen vähän rikottuja pulloja, olisiko panttihinta, Hesarin tempaus (elokuvalippuja palautetuista kouharipulloista) aiheuttanut kierrätystä hallitulla tavalla.DSC_11996.JPG. Kello 15:36. 1/320s, f9, 27 mm.

.

Kuseskelee vesiä Kaivopuiston muureille. Yhteiskunta osoittaa suurta suvaitsevaisuutta ollen häiritsemättä lannoitusoperaatioita. Ehkä kulmilla asuvat hiukan hikeentyvät nurmikon kostuttelijoista. Yksi kalja ja kaksi ulos. Uroot kuvattuna 15:48. DSC_11997.JPG. 1/320s, f9, 60mm.

.

Vappuna suuren suosion kuoharit, scumbat, käyvät kauppansa. Nyt niitä kerättiin Hesarin kamppiksella lavoille … palkkiona sai leffalippuja. Mainiota, putelit olivat poissa maastosta ja autonrenkaista. Moni päävaivainen sai näistäkin alkunsa… DSC_11999.JPG. 1/200s, f8, 60mm. Klo 16:06, Kaivopuistossa, Hki.

.

Lopputulemana useasti sirpaleita, jotka tuovat Onnea, tai rikkoutuneita takakumeja. Myös Vappuna särkyneitä haaveita, mutta ennenkaikkea juhlinnan työhuumaa kaupunkien puhtaanapito-osastoille ja laastarointeina terkkareiden ensihoidoissa. DSC_12001.JPG. 1/100s, f5, 105mm. 16:42, Kansallisteatterin vieressä, Hki. Photos by Ilu 2006. Nikon D70.

Vappu, tuo suomalainen riemun, kosteuden ja laulujen juhla toi Suomessa orastavasti esille myös mielenosoituksen mellakkana Helsingin VR:n makasiineilla. Suomessa ei ole pitkään aikaan tapahtunut vastaavaa. Tutkimukset ovat kesken ja nähtäväksi jää kuinka laajalle nuo huligoinnit laajentuvat. Kansalaisissa on liian runsaasti syrjäytyneitä, ajautuneita, yksinäistyneitä ja osallistumattomia turhautuneita ihmisiä.

Ilkka Luoma

[Tänään uutisoidaan: Koulukiusaaminen vähentynyt? - Työpaikkakiusaaminen lisääntynyt? —- FM Päivi Hamaruksen kasvatustieteen väitöskirjan ”Koulukiusaaminen ilmiönä. Yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta”, tarkastettu 11. marraskuuta 2006 Jyväskylän yliopistossa]

LINKKI KESKUSTELUUN … TIEDE

Valtakunnallinen sanomalehti uutisoi Länsi-Suomen lääninhallituksen erikoissuunnittelijan FM Päivi Hamaruksen väitöstutkimuksesta koulukiusaajien olleen vallanhimossaan enemmistön tuella piinaajia erilaisille - vähemmistössä olleille. Vähemmistöt ovat monesti pelote enemmistön turvallisille vakiovalinnoille. Kiusaajat haluavat valtaa pönkittäen sillä mahdollisesti heikkoa sisäistä itsetuntoaan.

Kuinka moni näistä kiusaajista on myöhemmällä iällään aikuiselämän kiusaajia sekä vallanhimossaan jatkaneet pyrkyryyttään johtajistoon saakka. Johtajapeli on useasti kyynärpääpeli, jossa henkinen puukotus on arkea. Pyrkyryyttä esiintyy ylimmissäkin johtajakerroksissa. Millainen johtaja on lapsuuden koulukiusaaja?

Onko mahdollista, että jo nuorena opittu tapa saada hyväksyntää ja joukon mielipidevaikuttajuutta lietsoo vielä myöhemminkin uutterasti vallan oksistolle nousua keinoja kaihtamatta. Millä motiiveilla nämä kiipijät alaisiaan johtavat?

Eteneminen on kilpailua ja vallantavoittelussa keinoja ei kaihdeta. Millainen on johtaja aikuiselämässä, joka oli jo lapsena sisimmiltään epävarma itsestään? Kuinka hän vaikeissa ja yhteisvastuullisissa paikoissa opastaa joukkojaan? Onko koulukiusaajalla aikuiselämässä sijaa ymmärtää johtamisen periaatteet huomioiden ihmisten erilaisuus, kun jo lapsuudessa ja nuoruudessa keino saada valtaa oli erilaisuuden painostus, arvostelu ja lokaan polkeminen.

Väitöskirjan tehnyt Päivi Hamarus kertoi kiusaamista olleen aina, niin kauan kuin ihmisiä on ollut. Se on veressä. Se on keino kohentaa omaa itsetuntoa ja mainetta kovana kaverina, joka uskaltaa. Uskallus on aika arveluttavaa, koska se perustuu hiljaisen enemmistön hyväksi käyttöön, heidän enemmistöltään uskaltamatta puuttua epäkohtiin vääryydestä, mitä erilainen vähemmistöön kuuluva joutuu.

Suurin osa ihmisistä on myötäilijöitä, jotka julkisesti seisovat vahvemman esiintyjän takana, vaikka mieli voisi olla vastaankin. Nämä samat seurailijat ovat myös työelämässä ymmärtäen hiljaisesti vääryyden tapahtuvan, mutta uskalluksen puuttuessa ollen vaieten äänitorvensa takana.

Vallanhimoiset ihmiset päätyvät kyynärpäillä johtajapaikkoihin. Johtajuus ei ole vallantavoittelua - johtajuus on ominaisuuksia, joille on katetta karismana, erilaisuuden hyväksyjänä, erotuomarina jakaen tiukkaa oikeudenmukaisuutta pannen peliin itsensä. Koulukiusaaja ei koskaan pannut peliin itseänsä muutoin kuin kohteen valinnassa, joka oli valmiiksi alakynnessä ollen vähemmistössä jonkin ominaisuutensa takia.

Kuinka paljon johtajistossa on näitä aikaisempia koulukiusaajia, joille painostus, uhkailu, aliarvostaminen ja kyky ymmärtämättömyydestä erilaisuuden rikkaudesta on tuntematonta. Kuinka paljon nämä arveluttavat ominaisuudet ovat arkipäivää alaisille, joilla omaa heikkoa itsetuntoa vahvistetaan. Johtajuus on ominaisuus, jota ei voida koulussa oppia, se on olemassa tai sitten ei - erityisesti vaikeissa valinnan tilanteissa, joissa mitataan todellisia kykyjä. Kateus, pelko huonommuudesta, tieto omasta keskinkertaisuudesta ja tunne heikosta itsetunnosta ajaa entistä sinnikkäämmin tekoihin, joille ei ole todellista hyväksyttävää menestystä johtamisen tavoille.

Linkki: … http://info.adm.jyu.fi/main/po…nouncement

Ilkka Luoma

[2.10.2006] Vuonna 1999 ei Suomessa uskottu Kiinan merkittävään vaikutukseen maailmantaloudessa. Ei myöskään uskottu Kiinan merkitsevän muutoksia suomalaiselle kauppapolitiikalle. Sittemmin olemme uutisista lukeneet ulkoistuksista Kiinaan; suomalaiset ovat investoineet maahan miljardeja ja mm. Nokia on Kiinan 16. suurin yhtiö. Kiina on vienyt ”liukuhihnatyöpaikkoja” kaikkialta maailmasta itselleen. Nyt kiinalaista rahaa on tarjolla myös Suomeen investointeina.

Syy on yksinkertainen, palkat ovat Kiinassa keskimäärin 80 euroa kuukaudessa (2006). Toisaalta parturimaksu on pesun ja kasvohieronnan kanssa noin 2 euroa. Voidaan sanoa, että kemijärveläinen Salcomp ei olisi pärjännyt ilman muuttoa Kiinaan. Ulkomaalaiset ovat investoineet Kiinaan omien pyrkimyksiensä vuoksi, ei auttaakseen Kiinan kansantaloutta. Yritykset toimivat tavoitellakseen voittoa. Voiton muodostumiseen vaikuttavat mm. markkinoiden läheisyys ja edulliset tuotantokustannukset.

Suomalainen Eimo, joka valmisti kännyköiden kuoria, myytiin kiinalaisille (Taiwan). Sittemmin lähes koko entisen Eimon tuotanto ja työpaikat ovat poistuneet maastamme. Suomessa ei kannattanut valmistaa liukuhihnoilta kännyköiden kuoria, olivatpa ne kuinka laadukkaita tahansa. Eimo kaupassa Suomeen tuli suuri määrä pääomia myyjien sijoittaessa niitä uudelleen suomalaiseen yrityselämään luoden myös uusia työpaikkoja maahamme.

Maapallolla on menossa työn uudelleen jaon taistelu. Meille suomalaisille pitäisi jäädä myös jotain, missä hyödyntäisimme korkean koulutuksemme, vakaat yhteiskuntaolot sekä turvallisen yritysympäristön. Palkkojen merkittäväkään alennus ei tuo takaisin kokoonpanotyöpaikkoja. Tarvitsemme innovaatioita ja keksintöjä. Hintakilpailu on kova ja mm. vaatesektorilla kiinalaiset vaatettavat jo 60% maapallon väestä. Emme pärjää paidan valmistuksessa, vai mitä sanotte, kun hinta miesten laatukauluspaidalla on Helsingin satamassa noin 2,10 euroa ja Lidl myy tätä samaa tavaraa suomalaisille hinnalla 11,90-14,90 euroa. Mikä on suomalaisten vaatekauppojen hinta?

Suomalaiset ovat ulkoistaneet suuret määrät pääomia ulkomaille investointeina ja osinkoina. Tähän antoi mahdollisuuden palkkamaltti ja valtiovalta jo alkaen 1990-luvulta. Suomi on mallikelpoinen maa yli 10 vuoden ajan ulkomaankaupan merkittävistä ylijäämistä. Nuo ylijäämät ovat osin osinkoina ulkomaalaisilla ja investointeina takomassa edullisemman palkkatason maissa rahaa omistajilleen. Toivottavasti osa näistä rahoista suuntautuisi sijoituksina kotimaahamme.

Kiinan keskushallinto vapautti investoinnit ulkomaille vuoden 2006 alusta. Kiinaan on kertynyt suuret valuuttavarannot lähinnä USA:n kaupasta; Kiina palauttaa osan USA ylijäämästään takaisin Amerikkaan lainoina liittovaltiolle, jotta sen jättiläismäinen alijäämä saadaan paikattua. Nyt myös tämä kiinalainen sijoitusraha pyrkii mm. Suomeen. Suomessa on runsaasti yrityksiä, joilla olisi paljon annettavaa Kiinalle. Kiina hakee itselleen hyödyllisiä investointikohteita mm. EU-alueelta. Suomi on kiinalaisten mielestä luotettava maa. Suomi oli ainut maa 1950-luvulla, joka myi kiinalaisille käytetyn paperikoneen oikeasti käytettynä.

Kiina kasvaa jättiläismäisen työvoimareservin ansiosta kiivaasti heilutellen jo koko maapallon taloutta. Mikäli kaikki kiinalaiset saavuttavat amerikkalaisten elintason, tarvitsemme maapallomme lisäksi neljä uutta palloa.

Kiinassa on nyt painopistealueita, jotka sopivat suomalaiselle osaamiselle. Kiina tarvitsee mm. eko-, hyötysuhde-, turvallisuus-, uusiutuvien energialähteiden -, tietoliikenne-, ja pienpuutalorakentamisen teknologioita. Suomessa on miltei joka kohtioon huippuosaamista. Nämä teollisuuden alat voisivat saada merkittäviä pääomasijoituksia Kiinasta lähinnä pk-sektorin yhtiöille. Suomessa on innovaatioita ja Kiinassa on markkinat ja rahaa.

Kuinka meidän pitäisi toimia? Meillä on Kiinassa jokaista suomalaista kohden 240 kiinalaista kuluttajaa. Samalla huomaamme, että heidän ongelmat kasvukivuissa voivat olla meihin nähden 240 kertaiset. Samoin meidän ymmärrys kiinalaisesta kulttuurista, arvoista ja historiasta on ehkä 240:s osa siitä tarpeellisesta, joka johdattaisisi meidät ymmärtämään ylihuomisen maailman suurinta taloutta.

Pohjanmaalla yrittäminen on verissä, samoin Kiinassa uuden aallon nuoret tähtäävät yrittäjiksi. Tässä voisi olla yhteistä säveltä Suomelle; joku vielä hoksaa perustaa suomalais-kiinalaisen yrittämisen koulutuskeskuksen ja se sopisi Suomen yrittäjäystävällisimmälle alueelle Pohjanmaalle.

Meillä on muutamia kymmeniä suomalaisia, jotka oikeasti ja vakavasti opiskelevat yhtä maailman suurinta kieltä; mandariinin kiinaa. Pekingissä opiskelee 24 kiinalaista päätyönään suomen kieli. Voisimme perehtyä Kiinan kulttuuriin, sillä kiinalaiset voivat nähdä meidät porttina muualle Eurooppaan. Suomesta on eurooppalaisittain lyhin lentoreitti mm. Pekingiin. Siperian rata tulee Suomen rajan yli ollen lyhin maareitti molemminpuoliseen tavaravirtaan Kiinasta.

Konkreettisesti suomalaiset puutalot ovat mielenkiintoinen toimialue. Suomessa on vaikeat talonrakennusolosuhteet. Me hallitsemme mm. kosteuden siirron ja lämpölaajenemiset. Osaamme tehdä laatua. Kiinalaiset tietävät suomalaisen laadun; Metson paperikoneet, Tamglassin lasikoneet ja Nokian menestys. Nokia muuten aloitti nykyisen menestyskierteen noin 21 vuotta sitten tietotekniikka-alueena; ensimmäinen kauppa oli luokkaa 400.000 USD. Nokia sana on käännetty myös kiinaksi, sen ollessa kutakuinkin äänneasultaan ”Nuutzia” ja tarkoittaen osapuilleen ”lupaukset kumpuavat idästä”.

Kiinassa puutalo ei voi maksaa kuten Suomessa, mutta se voidaan tehdä edullisena ja pelkistettynä sarjatyönä heidän tarpeiden mukaisesti pyyhkeiden jo roikkuessa koukuissaan, kun talo lasketaan ”plug-in” periaatteella valmiiseen pohjaan ”putket” kiertäen kiinni ja asukkaat sisään. Kiinassa ei ole juurikaan omia puuvaroja. Siperia on täynnä puuta ja suomalainen sahausteknogia voisi saada jalansijaa Venäjältä, joka tulee olemaan merkittävä sahatun puun toimittaja maailman suurimmille talomarkkinoille.

Me emme voi myydä Kiinaan bulkkitavaraa, he ovat maapallon ”liukuhihna”. Me voimme myydä osaamista, laatua, projekteja, projektin johtoa, suunnittelua ja ”yhteiskuntajärjestelmiä”. Nyt Kiinan viranomaisia kiinnostaa mm. yksittäisenä tekijänä Suomen potilasturva-asiat ja -vakuutukset.

Kiinasta on käynyt lentokonelasteittain virkamiehiä tutustumassa koululaitokseemme. Suomessa on vireä noin 2.000 kiinalaisen opiskelijan yhteisö, jotka ovat Kiinan huomisentekijöitä. Kiinalaiset opiskelijat koettavat opetella suomen kieltä ja myöhemmin he ovat parhaimmillaan meidän edusmiehiä ja -naisia kotimaassaan tuomassa esille suomalaista kaupankäynnin rehellisyyttä, osaamista ja luotettavuutta. Kiinalaiset luottavat suomalaisiin ja nyt onkin alkanut kiinalaisten yhtiöiden perustamisoperaatiot Suomeen.

Ennakkoluulottomuutta, kaupankäyntiä ja yrittämistä sekä tuntemuksen lisäämistä kiinalaiseen kulttuuriin, se tuo sen meille mahdollisuuden maailman huomisen suurimmille markkinoille. Aikaikkuna menee myös umpeen ja kaikki markkinatalousmaat kilpailevat Kiinan markkinoista. Ottakaamme vastaan myös kiinalaiset matkailijat; kun heille paljastuu, että Suomi on puhdas ja miltei tyhjä maa, voisi heiltä olla runsaasti kysyntää matkoihin Suomeen, eikä vain Helsinkiin katsomaan Suurkirkkoa ja Kauppatoria.

Poliitikot haikailivat uutta ”nokiaa” Suomelle - se ei ole mikään yhtiö, se tulee olemaan ympäristöteollisuus - se on Suomen uusi ”nokia” ja ilmentyy Ecocity rakenteina ja suunnitteluna maailman suurimmille ympäristömarkkinoille - Kiinaan!

Ilkka Luoma

Kuvalinkit: *1* …….. *2* …….. *3* …….. *4*

[02102006]

[ (2007!) … kansalainen ottaa velkaa suruttomasti uskoen nousukauden ja työtehtävien jatkuvan. Kaupalliset pankit kilpailevat asiakkaista tyrkyttäen rahaa - velkamme ylitti jo vuosiansiot, ollen toki alle EU - keskiarvon, mutta Suomi on voimakkaasti vientiriippuvainen maa … ]

—————————-

Suomalainen on luonnostaan herkästi vastaan tuntemattomia kohtaan. Suurelta osaa EU on mystinen kompleksi, jossain muualla kuin me. Olemme tottuneet puolustamaan maatamme. Tiedämme, minkä hinnan olemme yksin ollessamme maksaneet itsenäisyydestämme. Ei ole ihme, että olemme epäuskoisia, koska kukaan ei ole vielä uskottavasti kertonut, mitä me hyödymme jäsenyydestämme.

EU on järkälemäinen isojen pikkupoikien hiekkalaatikko, jossa kukaan ei ole oikeasti valmis liittovaltioksi. Euroopan Yhdysvallat tuo vasta kokonaishyötyä, myös Suomelle - joka olisi tuolloin osavaltio. USA on liittovaltio, mutta heillä on yhteinen kieli, vaikkakin sulatusuuni kansallisuuksien ja synnyinmaiden osalta. EU kokoonpanossaan on niin uusi, että kitkaa ja hankausta syntyy koko ajan. USA kävi sisällissotansa ja sen jälkeen vasta syntyi eheämpi kokonaisuus nimelta Amerikan Yhdysvallat.

Euroopan Yhdysvallat on se lopullinen tavoite tai sitten löyhä markkinaliitto, joka ei tuota yhtäläisyyttä ja keskinäisvoimaa turvallisuuden, ulkopolitiikan ja tulontasauksen osalta. Euroopassa on samalla tavalla rikkaita alueita kuin on Suomessakin alueellisesti suuria eroja mm. pääkaupunkiseudun ja vaikkapa Kainuun välillä. Kainuussa ja Helsingissä kuintenkin puhutaan samaa kieltä. Talvisodassa rintamalla seisoi niin Pohjanmaan talonpoika kuin turkulainen laivanvarustajan vesa - yhdessä he turvasivat Isänmaansa. Heillä oli yhteinen tehtävä. Mikä on EU:n yhteinen tehtävä?

EU on kaunis rakenteellinen luomus ideaalisella tavoitteella, direktiiveillä ja pienillä olemattomilla pohdinnoilla syötävän kurkun muodosta. Asia on hyvin yksinkertainen; suuret kansallisvaltiot, jotka myöhemmin olisivat osavaltoita, eivät ole valmiita antamaan suuria päätöksiä vielä Brysseliin. Luottamus yhteiseen hallintoon ei ole kypsä. Nyt on menossa EU-evoluutio, jossa hiotaan maailman moderneimman liittovaltion perusrakenteita. Työ kestää vuosikymmeniä. USA:kin on jo kohta 300-vuotias, mutta jälleen - yhteisellä puhutulla kielellä.

EU:n suurin haaste ja tarve jäsenillensä on taistelu maapallollisesta työn uudelleen jaosta. EU:n kilpailijoita ovat USA ja Kiina. Kumppaneitamme voisivat olla mm. Venäjä ja Ukraina energia- ja raaka-ainevarojensa vuoksi. Eurooppa hajanaisena ei tule pärjäämään Kiinan haasteisiin. Myöskin USA taipuu 30 vuoden kuluessa Kiinan edessä. 1.300 miljoonaa kiinalaista on enemmän kuin EU, Venäjä ja USA yhteensä. EU on ainut turva Euroopan kansallisvaltioille pärjätä uudessa maailman tilanteessa, USA:n napa kallistuu kaukoitään; siellä ovat suurimmat markkinat. EU on luontaisempi kumppani Kiinalle, koska USA on nyt hegemonia maailmassa ja Kiina on virallisestikin ilmaissut, ettei yksikään maa voi olla toistaan manipuloivampi.

EU on mahdollisuus ja uhka. Suurin uhka on tietämättömyys, etääntyminen ja Brysselin lausekieli, joka ei kansalaisille aukea. Bryssel ei ole itseisarvo, vaan palvelija toteuttamaan kansallisvaltiot järjestyksessä autonomisiksi osavaltioiksi (hyvin pitkällä aikavälillä). Välimuotoja ei juuri ole - meillä on huomisen liittovaltio tai eroamme takaisin itsenäiseksi valtioksi, kuitenkin pysyen eurossa, koska siitä on muodostunut meille konkreettinen hyöty, alhaiset ja vakaat korot.

EU:ssa ei ole vuosisatoihin yhteistä kieltä, puhumattakaan yhteistä kulttuuria. Kiinassa ja USA:ssa nuo kutakuinkin ovat. Kaikkialla maailmassa jokaisella ihmisellä on oma kotimaa, jossa suunnilleen ymmärretään toinen toisiansa.

Ilkka Luoma

Kukaan ei halua kaatopaikkoja, eikä kukaan halua sen lähelle muuttaa. Kaatopaikka on kulutusjuhlamme tunnusmerkki ja tunnus vastuuttomuudesta. Eläinkunnan ainoana lajina ihminen kasaa kulutuskäyttäytymisensä pitkäaikaiseksi muistomerkiksi luonnolle. Logistiikkamme muototaju loppuu siihen, kun kulutusoksennuksemme hajuhaitta siirtyy pois silmistämme ja nenistämme. Kulutustamme on huomenna säänneltävä tiukan kohdisteellisella verotuksella.

Linkki keskusteluun: ………… TIEDE

Kotitaloudessa pitää ostaa juuri sen verran kertakäyttömuovikasseja ruokakaupasta, että saamme niillä rahdattua silmistämme lähes kaiken sen, minkä suollamme jääkaappiemme ja pakastimiemme kautta elintasopusseissa pihan perille. Näkemys ja tietämys kasvaisivat, jos lajittelisimme kaikki jätteet, jotka suollamme mainosmuovikasseihin. Vanhempi polvi muistaa kauppareissujen jätekuorman vähäisyyden 1950- ja 60-luvuilla. Aiemmin ruokatarvikkeita ei pakattu muoviin ja monimutkaisiin pakkauksiin. Nyt voit katsoa kauppakassisi sisällön ja havaita itsestään selvänä ilmiönä, että kaikki ovat kertakäyttöpakattuina. Tämä jätekuorma palaa luontoon lähes sellaisenaan.

Jätelasku luonnolle on huomattava huomiselle tikittävä pommi. Kliinisyyshysterisoitunut puhtauden tavoittelu on nostanut pakkausteollisuuden tuottohuipulle. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka tarvitsee ruokahuoltonsa paketoituna, pakastettuna, tyhjiöimettynä ja suojakaasutettuna. Kaikki nämä sitovat runsaasti energiaa ja tarvitsevat runsaasti pakkausmateriaalia ympärilleen. Kaatopaikat pullistelevat ja synnyttävät 100-200 vuotta kestävän ongelmapesäkkeen.

Huolehtimisen mentaliteettimme on lyhytnäköistä - pois silmistä, se riittää. Hyvä esimerkki kulutuksesta itsellemme olisi kasata muutaman kuukauden kotitalousjätteet olohuoneeseemme alkaen television edestä. Voimme jokainen arvailla, että olohuoneemme ei riittäisi edes paria kuukautta enempää omaksi perhekohtaiseksi kaatopaikaksi. Toinen vaihtoehto silmät avaavaan havainnointiin on koko jätteidenkäsittelytoimialan kuukauden mittainen totaalilakko.

Ihminen on ainoa eläinlaji, joka joutuu kierrättämään tuotoksensa. Muu eläinkunta ’paketoi’ tuotoksensa luonnollisesti luonnonsuolesta suoraan hyödyksi luonnon kasvustolle. Ihminen umpioi kiertonsa maakuoppiin muoviin käärittynä yrittäen toivorikkaana imeä muutamat henkäykset kaatopaikkakaasua energiaksi - saadakseen entisestään kulutusenergiaa minkään muuttumatta.

Ihminen on ainoa eläinlaji, joka joutuu säätämään kulutustansa veroilla. Huomisen verotus, pelastaaksemme ympäristöämme, pitää muodostua pelkästä kulutuksesta. Näitä verovaroja, nykyisten veroreikien tilkitsemisen lisäksi, tulee löytyä täydellisen kierrätyksen aikaansaamiseksi. Mm. kertakäyttömuovipakkauksen hinta pitää nostaa veroilla niin korkeaksi, että kierrätys, josta saisi verohelpotuksia, tulee automaattiseksi sen hyödyllisyyden vuoksi. Ihimnen on ainoa eläinlaji joka oppii luonnon kunnioituksen vain oman lompakon kautta.

Kierrätyksessä koko sen logistiikka pitää olla valvottu, se ei voi pysähtyä siihen, että kuluttaja tunnetussa amerikkalaispikaravintolassa lajittelee pahvit yms., mutta pikaruokalan henkilökunta kuitenkin kippaa kaikki samaan pönttöön. Kierrätysrikkomukset ovat kriminalisoitava niin korkealle, että luonnon saastuttaminen on ympäröivän eliöyhteisön murhaa.

Vastuu kasvaa kustannuksien myötä. Kun kulutus tuntuu lompakossa, ajaa se tekemään luonnolle suotuisampia valintoja. Kulutusverot on porrastettava kannustamaan luonnonmukaisuutta, työllisyyttä ja säästöä. Työnteko on verotonta, samoin omistaminen, perinnönkin saa verovapaasti. Ainoat verot ovat arvonlisävero, kulutusvero tuotteittain ja palveluittain sekä määrittäin. Kaikesta kulutuksesta maksamme veroa. Kaikki pakkaukset on pantava verolle ja palautusmaksuisiksi. Ihmiskunta on ainoa eliölaji, joka joutuu oppimaan huomioimisen taidon muusta eliökunnasta.

Ilkka Luoma

——————————————————————————–
Kuva:
DSC_5761.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin kanssa.

LINKKI KUVAAN

Kuvateksti:
Ehkä Suomen kuuluisimmalta jätevuorelta (Vuosaaren suljettu kaatopaikka, Helsinki) avautuu näkymä uudelle satama-alueelle, jolle laivat kohta purkavat kulutustavaroita maailmalta kiertoon kaatopaikoillemme. Aivan vasemmasta laidasta alkavat Sipoon kunnan metsäiset ja vähäväkiset miltei luonnontilaiset maa-alueet, joita Helsinki himoitsee Vuosaaren jatkoksi. ’Kauniiden kumpujen’ alle on haudattuna jätteitä pois kuluttajien silmistä. Voimalaitos puskee jätekasojen vieressä lämpöä ja sähköä helsinkiläisille.

Vaalin lähestyessä on hyvä palauttaa mieliin presidentti Kekkosen aikakausi. Kekkosesta on kulunut enemmän aikaa, kuin oli hänen valtakausiessa vuosimäärä, siis enemmän kuin sosialidemokraatit ovat Suomen presidentin virkaa hoitaneet, yli 26 vuotta. Meillä on kokoaan uusi sukupolvi, joka ei elänyt Kekkosen aikakautta. Meillä on lisäksi sukupolvia, jotka väkevästi muistavat vallankäyttäjän, jolla oli särmää, karismaa ja auktoriteettia. Kekkosen henki elää edelleen kansan piirissä, kuten vuorineuvos Kari Kairamon Nokiassa.

Tamminiemi, Helsinki: Kerrotaan presidentti Urho Kekkosen istuneen juuri tämän pienen pöydän ääressä kun hän kävi kahdenkeskisiä ja luottamuksellisia keskusteluja niin valtiomiesten kuin läheistensä kanssa. Aikaa on kulunut ja ei ole enään useita, jotka voisivat kertoa mitä tässä on keskusteltu. On huhu, että tämän pöydän ääressä ystäväänsä kuuneltuaan, oli Kekkonen päättänyt pyytää kuuluisassa rautatielakossa veturinkuljettajia palaamaan työn ääreen ”sotaharjoitusten keinolla”, kuten pikaisesti tapahtuikin.

Puhutaan, että Paavo Väyrynen olisi ollut Kekkosen valittu ja heidän välillään olleen hyvä yhteys. Väyrynen on taitavasti väistänyt kaikki kysymykset, jotka liittyvät Kekkoseen. Mitä kaikkea tietoa Väyrynen pitääkään sisällään? Kekkosta kunnioittaneena miehenä Paavo ei tule kertomaan myöhemminkään mitään asioista, vaan kätkee tietonsa omaan mieleensä.

Tamminiemi, Helsinki, presidentti Kekkosen kirjastosta. Lukiko Kekkonen Isaac Deutcherin Stalin -kirjan, jää arvoitukseksi. Kansipaperi on kuitenkin niin kulunut, että joku sitä on lukenut.

…
Suomeen rakennettiin nykyisen sosiaali- ja hoivayhteiskuntamme pohjabetoni oikeistolaisten presidenttien aikana; ns. Paasikiven-Kekkosen linjana. Ammattiyhdistysliike hoiti oman osuutensa ja elintaso nousi. Lähitulevaisuudessa olemme tosiasioiden edessä, kun joudumme reivaamaan kurssiamme huolenpitoyhteiskunnasta useamman piirun verran oman yrittämisen ja huolehdinnan yksilösuuntaan.

Joudumme myös uudelleen tarkastelemaan presidenttimme valtaoikeuksia takaisin; vaikka Suomi muodostuisi seuraavalla Suomen 24 vuositaipaleella EU:n itsenäiseksi osavaltioksi, tarvitsemme silti vahvan identiteettijohtajan. Lähes kaikki kansalaiskyselyt viittaavat vahvemman päämiehen tarpeeseen. Hyvin monet muistavat Kekkosen aikakauden ajanjaksona, jolloin ”talossa oli isäntä”. Virhe ei ollut presidentin valtaoikeuksien kavennus; virhe syntyy siinä, jos emme näe yhteiskuntamuutoshalukkuutta sisältä ja -tarvetta ulkoa. Seuraava presidentin vaali tulee antamaan kansalaisilta selvän suunnan, onko valinta vahvuutta vai edustuksellisuutta. Suurin toivomus on korkea äänestysprosentti, sillä tulevassa äänestyksessä mitataan kansalaisten viestiä poliitikoillemme.

Presidentti Kekkonen nautti aikoinaan luottamusta Neuvostoliitosta. Nyt olemme EU-jäsen ja toimintamalli on toinen. Venäjän presidentti ja muut meille tärkeiden maiden päämiehet ovat vahvoja ja he rakentavat mielellään hyviä henkilökohtaisia suhteita päätöskoneistoon, joka istuu yhdellä tuolilla. Demokratia ei asiassa kärsi; myös Kekkosen aikana meillä oli kansanvalta yhtälailla valinnoissa kuin nytkin, nyt on asia vieläkin paremmin: kansa valitsee presidentin suoraan. Suomi ansaitsee presidentin, johon luotetaan ja joka osaa käyttää valtuuksiaan ja näkee metsän puilta.

Suomi on elänyt vaikeat historian hetket vahvojen presidenttien ja marsalkan aikakausina, auktoriteetin ja karisman ollessa kiistaton. Kekkosen aikakaudessa oli paljon hyvää, josta olisi verrantoa uudelle valittavalle presidentille. Kekkosen aikana ulkomaankauppa kukoisti ja saimme tilauksia kasvattamaan ostovoimaamme ja hyvinvointia (devalvaatio tosin auttoi säätämisessä). Juuri nyt Venäjä on noussut ykköseksi (heinäkuu) kauppavaihdossamme. Nyt olemme tasa-arvoisessa asemassa Venäjän kanssa ja Kekkosen aikakauden suomalaista nuoralla tanssia ei tarvita. Suomalainen ei pelkää venäläisiä, he ovat meille suuri mahdollisuus ja sitäpaitsi Suomea arvostetaan siellä tiukkana kisakumppanina jo historian ajoilta - näin muodoin emme tarvitse myöskään myöhemmin purkautuvan Naton ”sateenvarjoa”.

Ilkka Luoma

Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa ja kilpailutalous tuottaa uusia keksintöjä ja innovaatioita päivittäin. Onko näillä asioilla jotain yhteistä? Eduskunta säätää lait, joiden pohjalta kansalaisilla voisi mennä paremmin, helpommin ja mukavammin. Onko tavoite aina parempaan, nopeampaan, tehokkaampaan ja mukavampaan? Onko Eduskunta jarru kehitykselle, jotta useammilla meistä voisi olla mahdollisuus saavuttaa tyytyväisyyttä? Syntyykö tyytyväisyys aina paremmasta, nopeammasta, tehokkaammasta ja suuremmasta?

Tuotekehitys, evoluutio ja keksinnöt sävyttävät ihmistä, luontoa ja koko muuntuvaa eliöstöä. Tuotekehitys ja keksinnöt ovat ihmisten tapa tyydyttää uteliaisuutta ja luomisen tarvetta. Ihmisen tulisi olla luonnostaan utelias ja halukas kokemaan uusia koko luontoa nähden tasapainoisia mahdollisuuksia. Kaikki kehitys ei ole lopullista ja ”oikean suuntaista”, vaan välillä otetaan peruutusta entiseen, kuten politiikassakin ja yhteisten asioiden hoidossa.

Kansanedustuslaitos edustajineen on hidastunutta enemmistön huomioon ottamista, missä suurille yhteiskunnallisille keksinnöille ja innnovaatiolle ei ole sijaa. Muutokset laajasti kansalaisille lainsäädännöllisesti ovat hitaita, koska uusi ja ennalta kokematon on uhka yhteiskuntaturvallisuudelle. Käytännössä pieni vähemmistö säätää enemmistön mahdollisuuksia. Ympäröivä luonto on täynnä esimerkkejä, kuinka evolutiivinen tuotekehitys toimii tasapainossa muun ympäristön kanssa.

Vain pieni osa ihmisistä on pioneereja, suurin osa myötäilijöitä. Turvallisuushakuisuus ei siedä nopeita muutoksia. Eduskunta ei myöskään osoita nopeita muutoksia, vaikka taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti maailmanlaajuinen työn uudelleen jako niin edellyttäisi. Vai onko malli katsoa ensin ja valita sitten parempi?

Poliitikko ei osoita ”keksintöjä” eikä innovaatiota kansalaisille, koska häneltä odotetaan vakautta, tasa-arvoisuutta ja laajojen kansanosien huomioon ottamista. Tosiasiassa edustaja on äänestäjiensä renki ja niiden tuntojen ja tarpeiden edunvalvoja. Edustaja lupaa aina samat asiat: turvallisuutta, kasvua, rahaa ja toimeentuloa. Läheskään kaikki suomalaiset eivät näitä lupauksia kohtaa.

Demokratiassa yhteiskunnallinen vastuu voi ajaa edustamansa ryhmän etujen ajamisen edelle. Innovaatiot ja keksinnöt pohjaavat useasti pienien ryhmien tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Yleinen edunvalvonta ja laaja yhteiskunnan etu ei salli nopeita kilpailusta muodostuneita innovaatioita.

Kehitys politiikan hoidossa on pysynyt vaisuna vuosikymmenet, miltei sata vuotta. Viimeiset suuret poliittiset oivallukset tapahtuivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Viimeinen suuri innovaatio aatepolitiikassa oli kommunismi, joka havaittiin ihmisille sopimattomaksi kilpailevan luonteemme vuoksi. Kommunismin jälkeen on yhteisten asioiden hoidossa tapahtunut vain pientä muutosviilausta. Politiikka ja nimenomaan puoluepolitiikka on taantunut mallina ja metodina viime vuosisadalle, se ei enää vastaa verkostoituneen ja kilpailullisen maailman tarpeita.

Ihmiset valitsevat äänillään asioidensa hoitajat ja ehdokkaat valitsevat puolueet, joille ideologinen tuotekehitystaito, menetelmäinnovaatiot ja -keksinnöt ovat miltei tuntematon ilmiö. Kilpailevat yhteiskunnat ovat taloudessa ja arkielämässä luoneet täysin uusia menetelmiä informaation välitykseen, ihmisten kohtaamiseen, tiedon löytämiseen ja sen jäsentämiseen. Nämä menetelmät ovat esiaste kansalaisten suoravaikutukselle, jolloin mielipidesuunnat, tarpeet ja tavoitteet saadaan suoraan käsittelyyn.

Edustuksellisuus ei löydä kilpailun puutteen vuoksi uudistuksia (Eduskunnassa kuulemma pätee vahvasti sanonta: näin on päätetty, … herää kysymys: kuka ja miksi). Yhteisten asioiden innovaatiot ja keksinnöt siirtyvät kansalaisten omiin käsiin. Internetin yhdistävän vaikutuksen myötä kansalaiset suorittavat tahtomattaan uuden kehitystä yhteisöllisyyden kehittymiseksi.

Ihminen on nisäkkäille tyypilliseen tapaan laumaeläin ja kaipaa hyväksyntää, osallistumista ja kannustetta onnistumisistaan. Yhteiskuntakeskustelu on siirtymässä kansalaisten käsiin ja samalla toteutuu vääjäämätön yhteisten asioiden tuotekehitys ja innovointi. Tämä tuotekehitys on suunnittelematon ja toteutuu ”lajinvalinnan periaatteiden mukaisesti”.

Ilkka Luoma

[13092006]

Biopolttoaineet villitsevät niin poliitikkoja kuin maanviljelijöitä. Maapallolla kasvusto on vakio saaden kasvunedellytykset luonnonkierrosta ja auringosta. Nykyinen polttoaine pumpataan ammoin kuolleiden kasvien ja eläimien maatuneista jäänteistä. Vilja taas lähtee pelloista, siis mullasta, vedestä ja auringon paisteesta.

Tämän päivä vilja ja kasvikset syödään ruokana tuottaen ne jälleen ihmiskierron jälkeen maahan, näin luonnonkierto säilyy ja uusille kasvukerroille jää elinmahdollisuudet. Öljy, joka on pumpattu miljoonia vuosia sitten kuolleiden eliöstöjen jäänteistä, saa kierron moottoreista lämmöksi, liikkeeksi ja haitallisiksi kaasuiksi lämmittämään ilmakehää.

Brasilia on suuri biopolttoaineiden tuottaja. Brasilialaiset maanviljelijät kaatavat surutta maapallon keuhkoja Amazonasia. EU tuo suurimman osan biopolttoaineestaan mm. Brasiliasta. On todennäköistä, että Suomessa viljelty biopolttoaineen raaka-aine ei kykene ilman tukia kilpailemaan hinnalla brasilialaisen biopolttoaineen kanssa. Näin osallistumme Amazonin sademetsien tuhoamiseen.

Moottoreissa käytetty biopolttoaine päätyy ”luonnollisen kierron” sijasta lämpönä ja pako- sekä kasvihuonekaasuina suoraan ilmakehään lämmittäen pohjoisten jääpeitettä entistäkin ohuemmaksi. Raakaöljy, joka on pumpattu maan alta on ns. kierroton orgaaninen aines, kun taas biopolttoaineet ovat lähtöisin aktiivisesta kasvustosta. Biopolttoaineen palaessa, se ei enää palaa perinteellisessä mielessä luonnon kiertoon. Viljan tullessa syötynä elinvoimaksi sen paluu ”pakoputkistamme” on eri asia kuin auton pakoputkista vapautuva ilmakehää rasittava kaasuseos. Biopolttoaineet eivät palaa hyödyntämään multana kasvustoa.

Suomalainen maanviljelijä valtion tukemana saisi runsaasti työtilaisuuksia, jolloin maaltapako voisi vähentyä toimeentulon tullessa pellolta. Koko maapalloa ajatellen nyt kierrossa olevan eloperäisen aineksen käyttö liikuttelemaan meitä ihmisiä ja tavaroitamme polttoaineena on arveluttavaa. Näin saatamme tuhota syntymättömien sukupolvien elonmahdollisuuksia tuhoamalla muutoinkin hyvin ohutta elokerrosta maapalloltamme. Eläinkunta on vuosimiljoonat ymmärtänyt tavan liikkua ”huomioiden” myös muuta eliöstöä.

Maapallo on suljettu systeemi ja kiihtyvällä vauhdilla osallistumme sen aineksien luonnottomaan muunteluun ja siirtelyyn. Ihmisten muuta piittaamaton toiminta on muuttanut peruuttamattomasti ympäristöämme. Viisaat tohtorit voisivat paneutua biopolttoaineketjuun pelloilta pakokaasuihin, suomentaen sen selkokielellä kansalaisille kuinka kasvullinen luonnonkierto muuttuu, ennen kuin tehdään kohtalokkaita päätöksiä.

Ilkka Luoma

[24092006]

Valtio kerää ja jakaa. Eduskunta päättää verovarojen käytöstä kansalaistuntojen subjektiivisena välittäjänä. Puoluepolitiikka vaikuttaa kaikkiin edustajiin ja laajat kansalaisryhmät eivät ole kovinkaan kiinnostuneita nykymallisesta puoluepolitiikasta. Verot ovat tulontasauksen lähtökohta ja nyt osa ihmisistä haluaa vaikuttaa suoraan siihen, mihin hänen maksamiaan veroja käytetään.

.
Linkki keskusteluun  Kopauta

. 

Eduskunta ja siellä vallitseva politiikka on 200 henkilön yhteisö, jossa puolue, ryhmä ja osin värikkäät persoonat haluavat vaikuttaa yksilöinä, ryhminä ja vakaumuksina. Kansalaiset maksavat koko operaatiot veroina. Verot kerätään valtavan masinaatin toimesta 200 päättäjän jaettavaksi vahvasti puoluekurin siivittämänä.

Erityisesti suurempi palkkaiset ovat kiinnostuen heränneet, mihin heidän työstään saamiaan rahoja yhteiskunnassa käytetään. Yhteiskunta - valtio ja eduskunta jakavat rahaa periaatteella; sinun puolue saa jotain, sinun maakunta jotain ja sinun ryhmä saa myös jotain. Verovarat jakautuvat erittäin pienen vähemmistön määräyksellä. Tässä tehtävässään ollaan toistaiseksi onnistuttu melko hyvin, koska juuri nyt Suomella menee keskimäärin taloudessa hyvin.

Jokaisella suomalaisella on omat harrasteet, tavat, arvostukset ja kiinnostuksen kohteet. Kaikki eivät pidä oopperasta, kaikki eivät käytä moottoriteitä ja moni ei halua tuettuja kannattamattomia palveluita syrjäseuduille tai pienen pienille vähemmistöryhmille. Osa ihmisistä haluaa kantaa yhteiskuntavastuun ja osa on kiinnostunut myös haja-asutussuomesta. Jokaisella on oma kansalaisen mielipide, mihin hänen verorahansa käytetään. Kaikkien viimeisten eduskuntien aikana on sellaisia verokohteita, jotka eivät saa rahaa kansan haluammalla tavalla.

Olisikin mielenkiintoista tehdä nyt, kun tietotekniikka ja tietoliikenneyhteydet sen sallivat, tutkimusta kokeellisesti esim. veroilmoituksen yhteydessä kyselyllä, kuinka käyttäisit esim. 33% / X euroa maksamistasi veroista. Kyselyssä voisi olla joitain pääluokkia kohteista ja ihmiset saisivat ruksailla haluamiaan. Lisäksi varattaisiin mahdollisuus antaa täysin oma mielipide.

Olisikin innostavaa nähdä, kuinka tämä kansalaisten oma ”veronjakotoimisto” päätöksiään tekisi. Kysely ja myöhempi tiedustelu, jopa määräys verojen käytöstä verottajalle ei ole tekninen mahdottomuus. Tulevaisuudessa kansalaisten korvamerkitsemät rahat suuntautuvat suoraan eduskunnan hallinnassa oleville aihealuetileille, jolloin budjetin laatiminen näiltä osin on helppoa ja suoraviivaista - spekulointi ja politisointi jäisivät vähemmälle. Ehkä kansanedustajien määrääkin voidaan samalla vähentää 98:een.

Yhteiskunta muuttuu. Kansalaiset aktivoituvat. Nuoret erityisesti uskovat suoraan kansalaisvaikuttamiseen, ei niinkään perinteelliseen puoluepolitiikkaan. Kuluttaja, joka maksaa koko aparaatin, on oikeutettu ilmaisemaan, ainakin osin, tahtonsa hankkimiensa rahojen verokäytöstä. On uskottavaa, että kansalaiset laajasti päättäen suuntaavat täsmäohjatusti verovaroja koko yhteiskunnan hyväksi, sillä niin rikas kuin ”köyhäkin” osallistuvat kulutukseen ja se edellyttää työntekoa, joista nämä verot maksetaan.

Päättäjien olisi uskallettava ottaa askel kohti suorempaa kansalaisvaikuttamista. Yhteiskunta on aina kansalaistensa näköinen ja varatkin voitaisiin osittain jakaa tämän ”ulko- ja sisänäön” mukaisesti.

Ilkka Luoma
[27092006]

Suomi juhli pari vuotta sitten 90 - vuottaan taloudellisesti vahvana, mutta henkisesti jakautuneena. Suomessa oli ja on vaurautta, osaamista ja kykyä, mutta myös yksinäisyyttä, osattomuutta ja vailla tunnustusta ja hyväksyntää olevia. Tänään rauhanaikana koemme suuremmat uhat kuin miesmuistiin. Tarvitsemme sitä samaa yhteishenkeä kuin 1939-40 ja 1944 kesällä yhdessä Saksan Kolmannen Valtakunnan aikana.

Suomi oli yhtenäisempi kuin koskaan kylmänä loppuvuonna 1939. Tuolloin suomalainen sisu loi maailmalle maineen Suomesta, josta puhutaan vieläkin. Suomalainen taisteli itselleen uhan edessä vapauden jatkumisen - ensin yksin ja 1944 kesällä liitossa Saksan kanssa. Itsenäisyys oli pelastettu.

Suomi on juuri niin hyvä, kuin se suomalaiselle kuuluu ollakkin. Vain suomalainen osaa ja haluaa puolustaa omaa maataan sydämellä ja tahdolla [mukailtu edesmenneen sinivalkoisen äänen, kenraali A. Ehnroothin lauseista].

Suomen kansa ei halua suurena enemmistönä sotilasliittokytköksiä - ei itään eikä länteen. Suomi on arvostettu sotilaallisesti puolueettomana. Suomen pitää olla myös vahva ylläpitääkseen uskottavaa puolustusta idän ja lännen vedenjakajalla.

90- ja myöhemmin 95-vuotiaan itsenäisen Suomen kansakunnan kolme merkittävintä itsenäisyyteen liittyvää asiaa ovat: Vaalia ja huolehtia sotiemme veteraanit, niin miehet kuin naiset. Huolehtia varusmiespalveluksen laadun parantamisesta sekä maanpuolustushengen nostamisesta.

Kolmanneksi Suomen Puolustusvoimat tarvitsee rahaa - meidän on huolehdittava riittävästä henkisestä, materiaalisesta kuin itsenäisyyshenkisestä valmiudesta kohdata vapaana ja puolueettomana kaikki ne haasteet ja uhat, mitä rajojemme ulko- ja sisäpuolelta voi ilmaantua.

Huolehtikaamme lähimmäisistämme, sillä koskaan ei tiedä, milloin juuri Sinä itse apua tarvitset.

Juhlallista Veteraanipäivää

Ilkka Luoma

YLE esitti ihmisjohteisen Kruger-luonnonsuojelualueohjelman esimerkiksi tasapainoisesta eliöyhteisöstä. Etelä-Afrikassa sijaitseva Krugerin luonnonpuisto on pinta-alaltaan kaksi miljoonaa hehtaaria. Puistossa kamppaillaan ulkoisten levinnäisten ja sairauksien estämiseksi (kasvit ja eläimet). Ongelmana ovat kasvit ja eläimet, joilla ei ole luontaista vihollista.

Elina yrittää ohjata sormellaan ja ajatuksellaan lämminveristä hevosta, jolla tuntuu olevan oma tahto suunnasta. Ihmisen ja eläimen välinen tunnetaso on luottamusta tai epäluuloa. Eläin, mitä ihminenkin on, rauhoittuu heti saatuaan luottamuksen. Hevonen on Sahalan tilan valiohevosia. Tilan koko on noin 1100 hehtaaria peltoa, metsiä ja muuta maa-aluetta. JPG_10022.jpg. 2,67 Mt. 25. helmikuuta 2006, klo 15:06. Photo by Ilu 2006. nikon D70.

Elina yrittää ohjata islannin ponia hevosten itsensä ohjaamassa laumassa Rautalammin kunnassa Savossa 25. helmikuuta 2006, klo 12:01. Paikka on Sahalan kartano. Tilalla on n. 50 islannin ponia. Ihminen on samalla lailla laumaeläin kuin hevonenkin, meillä on vaan poikkeuksellisen suuri halua vaikuttaa ympäröivään luontoon unohtaen kauniin sanan harmonia. DSC_10964.jpg, 2,67 Mt. Photo by Ilu 2006.

…
Biologit ja tiedemiehet esittivät, että populaatiot (eläin- ja kasvikannat) suurenenvat ja pienenevät ulkoisten tekijöiden tahdittamana. Luontainen vihollinen on yksi ominaisuus, joka säätelee tehokkaasti eliminoiden heikkoja ja elinkelvottomia yksilöitä laumasta tai populaatiosta.

Krugerissä joudutaan etsimään keinotekoisesti luontaista vihollista lajeille, joilla ei ole puistossa sitä oikeasti luontaista vihollista. Vesikastanjoiden liiaksi lisääntymistä koetetaan kahlita ihmisen luontaisella keksimiskyvyllä. Kirvat istutetaan laboratorioissa vesikastanjoihin ja kirvoittuneet vesikastanjat siirretään luonnon populaatioon tuhoamaan hallitsematonta kasvua, joka on vahingoksi mm. virtahevoille ja vesilinnuille vesikastanjoiden peittäessä avointa vesipintaa.

Puiston norsuja siirretään muille alueille, koska norsujen määrän liikakasvu tuhoaa puita ja metsiä norsujen kaataessa niitä saadakseen syötäviä oksia ja lehtiä. Norsulla ei ole luontaista vihollista, ainoastaan salametsästävät ihmiset norsunluuhimo mielissään. Norsusiirroista hyötyvät muut luonnonpuistot saaden uutta geenistöä harventuneisiin norsupopulaatioihinsa.

Ihminen on valloittanut koko maapallon. Meillä ei ole luontaista vihollista. Lisäksi me lisääntymishalussamme yritämme estää kaikin tutkimus- yms. menetelmin luontaisten vihollisten esiintuloa. Ihminen käy jatkuvaa taistelua mm. viruksia ja bakteereita kohtaan, jotka voisivat olla luontaisia vihollisiamme siltä osin kuin emme ole niitä eduntavoittelullamme epäsuorasti manipuloineet.

Aika näyttää, kuinka hyvin teknologiamme ja osaamisemme kykenee torjumaan viruksien ja bakteerien omien populalaumojen etenemisen. Onko luonto järjestämässä harvennusta toimenpiteistämme mutantoituneiden viruksien/ bakteerien mobilisoituessa laajaan yleishyökkäykseen epäluonnonmukaisena vihollisena ihmisen kimppuun?

Mikäli ihminen jostain syystä onnistuisi torjumaan loputtomassa kamppailussaan virukset ja bakteerit, jäisi meille ainoaksi luontaiseksi viholliseksi me itse; eri ihmispopulaatiot ovat kautta-aikojen vahtiessaan reviiriään, mielipidettään, uskontoaan ja suvunjatkantaansa tai muutoin kateudessaan tuhonneet toisiaan koettaen näin hillitä liiallista kokonaislisääntymistämme.

Ilkka Luoma

Suomi on perinteellisen metsäteollisuuden supervaltio. Suomi osaa rakentaa maailman tehokkaimmat paperikoneet ja osaa myös ylläpitää ne parhaiten. Suomi on paperin kuluttajakääpiö. Suomalaiset sellu- ja paperitehtaat piti rakennesaneerata jo 10 vuotta sitten, jolloin oli tiedossa uusien kehittyvien maiden kasvutrendi.

Metsäliiton isännöiman Kirkniemen paperitehtaan omistaa M-Real Oyj. Sinivalkoinen metsälinnake joutuu uuden johtajansa siivittämänä saneeraamaan myös tämän tehtaan, vaikka Kirkniemi tekee tehokkaasti laatupapereita käyttäen maailmanennätysluokkaa vähyydessään vettä paperitonnia kohden. Kuvan pölkyistä hierretään massaa, joista ”kaulitaan” ja puristellaan viirojen läpi meille paperia kirjoitettavaksi ja painettavaksi lehdiksi ja edelleen heitettäväksi luennan jälkeen roskiin ja/tai kierrätykseen. DSC_9150.JPG. 27. syyskuuta 2005, klo 12:06. 1/100s, f9,90mm, 2.7MB. 3008×2000. Photo by Ilu 2005. Nikon D70.

…

Suomalaiset, lähinnä paperiteollisuuden palkkakustannukset ovat huippuluokkaa. Metsäteollisuutemme kunniakkaassa yli satavuotisessa historiassa omistajarakenne on muuttunut dramaattisesti; entisaikojen omistajapatruunoiden suora ”rakkaussuhde” väkeensä ja tuottavuuteensa on kadonnut rajattoman ja maattoman omistajarakenteen loputtomaan osinko- ja pörssiarvon nousukiihkeyteen. Jo vajaa vuosi sitten harvinaisesti metsäteollisuutemme renkipatruunat ilmoittivat yhdestä suusta suomalaisen palkkakustannustason olevan selvästi korkeampi tuotos per nenä ja tonni vertailussa mm. Saksaan nähden. Tuo ilmoitus olisi pitänyt osata tulkita varoitukseksi. Metsäteollisuus itse oli joko ”sokea” näkemään kehitystä viimeisten vuosien aikana tai sitten se kantoi todellista yhteiskuntavastuuta olemalla purkamatta selvää ylikapasiteettia.

Suomi oli metsän jättiläinen ja nousi osaajana maailman huipulle. Suomi kykeni toimittamaan kasvumarkkinoille sen suurimmat paperikoneet elintärkeinä kauppoina Suomen kauppataseen ylläpitämiseksi positiivisena. Suomi on kaupallisen maailman reunamilla ja pitkien kuljetusyhteyksien päässä kulutuksen keskipisteistä. Metsäteollisuuden rakennemuutokset eivät pysähdy UPM:n YT-kierroksiin; jonossa odottavat kaikki muut. Erityisen mielenkiintoinen on viimeinen sinivalkoisen pääoman metsälinnake Metsäliitto. Kuinka Metsäliitto uuden pankkimaailmasta tulleen julkisuutta kaihtavan pääjohtajansa johdolla saneeraa konserninsa.

Paperiliitto voi ottaa nyt sinivalkoisen roolin ottamalla osaa rakennejärjestelyihin alentamalla palkkatasoaan laajasti ja koko rintamalla. Paperilaisilla on tunnetusti keskiarvoa huomattavasti korkeammat palkat. Parempi alentaa maltilla omaa tuloansa ja ehkä näin säilyttää enemmän työpaikkoja kuin lähteä kilometritehtaalle mittaamaan kesämökkitontin omaa metsän kasvua. Yhteiskuntavastuu liike-elämässä on entisen ”eimolaisen” ja nykyisen teräspeikkolaisen Jalo Paanasen sanoin vastuuta liiketoiminnan terveydestä ja tuottoisuudesta. Vain tuottava yhtiö voi tarjota työpaikkoja terveesti. Liike-elämässä kokonaisvastuuseen osallistuvat myös kaikki kulu- ja tuottorakenteet. Työvoima on inhimillinen ja tärkeä tuoton ylläpitäjä. Tämän työpanoksen tulee ymmärtää osansa kokonaisuudesta. Yhteiskuntavastuu on yhdessä luoda terve liiketoimi ja yhteishenki takaamaan laatu ja toimitusvarmuus.

Omistajuus oli ennen yksi mies yksi ääni -periaatetta. Patruunan ääni kuului vähintään viikottain paperitehtaiden salissa. Yleensä puvussa tarkastuskierroksellaan oleva omistaja tunsi henkilökohtaisesti monet duunareistansa, hän piti heistä ja huolehti heistä. Patruuna rakensi talot väellensä, järjesti työterveydenhuollon, junaili jalkapallojoukkueen ja jakoi henkilökuntansa lapsille jopa opiskelustipendejä. Patruunoiden aika on suurteollisuudessa ohi. Omistajiksi on syntynyt aivan uusi luokka; mm. amerikkalaiset eläkeläiset turvaavat ostovoimaansa maailman jättiyhtiöiden välillisinä omistajina osinkoherkkinä ja pörssikurssinousuahneina. Jättiyhtiöt ovat maattomia ja rajattomia omistajuus karanneena maailmalle; uusi patruuna-aikakausi koittaa pienistä yhtiöistä, joissa omistaja on osa tuotantorakennetta ja tuntee henkilönsä ja ymmärtää yhteishengen olevan edellytyksenä menestymiseen.

Suomi on hyvä maa ja sitä puolustaa parhaiten niin sodassa kuin rauhassa suomalainen nainen ja mies, näin totesi edesmennyt Suomen sinivalkoinen Isänmaan ääni jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth, jonka sukulinja oli muuten haara laajassa patruunoiden sukumatrikkelissa. Yhteiskuntavastuu ei ole pelkkä sormenosoitus renkijohtajille; he ovat hampaattomia tekemään kansallisia ratkaisuja; he ovat hallituksen eli omistajiensa marionetteja toteuttaen vain kylmää liike-elämäohjausta asetettujen henkilökohtaisten optioiden saajina ja omistajiensa käskyläisinä.

Todellinen yhteiskuntavastuu lähtee kuluttajista, veronmaksajista ja tavallisen kansan ostopäätöksistä ja terveestä kyvystä nähdä maailman muutos. Meidän liukuhihnatyötehtävien palkkakustannukset ovat yksinkertaisesti liian korkeat maailmalla riehuvaan kansainvälisen uustyönjaon muutostaistelussa. Me joko saneeraamme palkkatasoamme/ nostamme työntuottavuuttamme tai hyväksymme työpaikkojen menetykset.

Suomi on suomalaisena työnä täsmälleen niin kilpailukykyinen ja tehokas kuin tekemiämme tuotteita ostavat henkilöt sen parhaana hinta/ laatusuhteena arvostavat myönteisenä ostopäätöksenä meidän avainlipputuotteillemme.

Ilkka Luoma

[14032006]

[ … YLE eli ajassa kansakunnan iholla etukäteen kertoessaan ajankohtaisohjelmissaan kansalaisliikkeista Koijärviliikkeestä lukien (pe. 23.2.). Pioneerina toiminut Ville Komsi olisi nyt hovikelpoisena valmis uudelleen ottamaan osaa yhteisiin asioihin … ]

Nykymallinen poliittinen eduskunnan suurensalin istumajärjestys jakaa kansalaisia keinotekoisiin blokkeihin, salissa olematta merkittäviä ohjelmallisia eroja huomisen hoitamisesta huomioon ottamisen menetelmillä. Mieluumminkin voitaisiin sanoa yhtäläisyyksistä, joissa vain lauseiden sanallisten pieneroavaisuuksien hiuksen hienot erot erittelevät vasenta oikeasta.

Alkanut kultaisen sian vuosi kiinalaisessa kalenterissa 17. helmikuuta 2007 aloittaa lopullisesti napaisuuden siirron Tyynen valtameren yli Aasiaan ja Kiinaan. Suomen kiinalaiset järjestivät ensimmäisen kerran Uuden Vuoden juhlansa Suomessa. Hyvää ja läheistä yhteistyötä kuvasti meidän ja heidän värein maalatut lohikäärmeet, joita kannattelivat niin suomalaiset kuin kiinalaisetkin. Suomi on uusien kumppanien valintatilanteessa. Suomen Kiina-Suomi seura oli myös kiinalaisten vuosijuhlan järjestelyissä mukana.

Suomalaisille urheilu on tärkeä yhteenkuuluvuuden luoja. Suomen sisäisessä jääkiekko-ottelussa kohtasivat pääkaupunkiseudun rahajoukkue Jokerit ja savolaisten Kalpa. Raha hävisi tällä kertaa yhteishengelle ja tsempille. Savolaiset voittivat rehdillä ja yritteliäällä pelillä kymmenen kertaa rikkaamman helsinkiläisseuran. Voitto lähtee viime kädessä yrittämisestä, yhteenkuuluvuudesta ja päämäärästä sekä halusta saavuttaa päämäärä. Pieni voi mainiosti nujertaa suuren, kuten tässäkin kävi, Kalpa voitti Jokerit 4-1.

Koijärviliike oli uranuurtaja jo pari kymmentä vuotta sitten. Luonto ja taloudelliset oppiarvot eivät juuri koskaan kohtaa. Rahan liikkeet ovat miltei aina vastoin luontoa ja tämän sisäistä harmoniaa. Ihminen on rahan liikkeiden aisankantajana vastoin luontoarvoja. Kuvassa harvinaisen kaunis järvimaisema Espoon Nuuksiosta. Tämä kansallispuisto on monille ihmisille henkireikä talouden juoksupyörästä. Espoo on ymmärtänyt ylläpitää viherkeuhkoa kaikille pääkaupunkiseutulaisille. Mainittakoon, että Sipoo Helsingin itäpuolella voisi olla toinen keuhko meille stressaantuneille kaupunkilaisille. Ville Komsi oli kansalaisaktivismin yksi esikuvista rohkeilla suoratoimillaan virka- ja rahavaltaa vastaan. Maailma on nyt muuttumassa ymmärtämään Villen työn arvon.
…

Tämän päivän painotus on kasvu; hyvinvoinnin kasvu, talouden kasvu, vapaa-ajan kasvu ja elämän helppouden kasvu sekä eniten ihmiseen vaikuttavana tekijänä automaation kasvu. Huomisen kansalaisyhteiskunta suoravaikutteisena korostaa osallistumista, luontoarvoja, henkistä ja alueellista autonomiaa, lähialuetuotantoa, täystyöllisyyttä ja ennen kaikkea hyväksymistä kutakin soveltuvimpaan ryhmään saaden arvostusta olemassa olostaan ja osaamisestaan.

Markkinatalous ajaa globalisaatiota suhteettomine kuljetuksineen ja varastoimisen labyrintteineen. EU-alueella on menossa varsinainen rekkaralli ilman minkäänlaista logiikkaa tai huomioimista kokonaisuutena - mittareina ovat hetkellinen tuotos, kustannukset yhdessä mittauspisteessä ja kustannusten siirto toisille momenteille ja tuotantonumeroille. Raha on nyt ratkaisijan roolissa; raha on hyvä renki, mutta tunnetusti huono isäntä.

Kansalaisvaikutteesta vapaa markkinaorientoitunut valtalehdistö säestää poliittista nykykarttaa kukin tarpeidensa ja tavoitteidensa mukaisesti - täälläkin rakennetaan tämän päivän informaatiota kaupallisten etuisuuksien nimissä. Suuret mainostajat ja markkinoijat, kuten lehtitalojen omistusrakenteet määräävät linjoista, jotka enimmillään ajavat päämääriä suuren kansan mielipiteiden vastaisesti. Valtalehdistössä on menossa ajopuuna syöksy valtapiirien patoränneihin ajaen mm. turvallisuusoppejaan menneisyyden aallonharjoilla.

Huomisen päivän informaatiossa ja mediassa kansakunta ottaa näkyvämpää ja suorempaa roolia keskinäiseen kansalaisviestintään. Kansalaisesta kasvaa kehittymisen myötä varteenotettava tiedontuottaja, johon nykytekniikat langattomuuksina jokaisen taka- ja povitaskusta mahdollistavat. Kansalaisvaikute kasvaa ja yhä useampiin tapahtumiin otetaan osaa suoraan, kuten Ville Komsi pioneerina aloitti Koijärvellä taistelun yhteiskunnan rahamekanismeja vastaan luonnon säästämisen etuja ajaen.

Kansalaisten omistama YLE eduskuntaohjattuna kuroo välimatkaa suoravaikuttamisen iholle. YLE hakee ymmärrystä miksi nykymallisiin talouskärventyneisiin maailman ohjausmalleihin pitää saada paikallisempi, kansalaistavampi ja yhtenäistävämpi kehityksen linja, jossa ihminen toimijana koetaan osaksi luonnonjärjestystä. YLE on astumassa kansan pariin hakien välitöntä yhteyttä ihmisiin, jotka käytännössä jo nyt maksavat koko sen tapahtumaketjun, missä spekulantit kasvattavat ahneuden mekanismeilla omaa yksinapaista kulutuksen madrahokemaa.

Suomi on kansalaistottelevaisuuden mallimaa. Me emme nouse barrikadeille. Me olemme toistaiseksi hyväksyneet vakuuttelut vallassa olevalta hallitukselta, että hyvin menee, tietäen kuitenkin, ettei hyvin mene. Rahalla mittaus on muodostunut sokeuden kulmapisteeksi. Sokeus avautuu todellisuutena rävähtäen silmien eteen alastomana näkynä yksinäisyydestä, osallistumattomuudesta, erakoitumisesta ja päämäärättömyydestä ajopuuajelehtimisena ilman yhteenkuuluvuutta ja joukkoihin kuulumisen tuntua.

Huominen arki avautuu nopeasti, kun menetämme keskimäärin hyvin palkattuina perustyötämme halvempien toverien tehdassaleihin. Seuraavaksi mm. Kiinassa 340.000 joka vuosi valmistuvaa yhtä pätevää insinööriä saapuu osaksi maapalloistuneen markkinatalouden työkentille imaisemaan töitä puolta pienemmällä palkalla. Nämä uhkakuvat ovat todellisia. Me olemme pieni kansakunta, joka turvaa todellisuudessa vain itse itsensä. Me olemme täydellisen riippuvaisia viennistämme (puolet bkt:sta), meidän tuotteiden ja palveluiden tulee olla parempia aina sen mukaisesti, mitä ne ovat kalliimpia.

Huomista ei voida jakaa nyt. Meidät on jo nyt varustettu yhdellä maailman suurimmista ekojalanjäljistä; kulutamme yksinkertaisesti liikaa. Huomisen tie on säästämisen tie - meidän on pakko vähentää kaikkea välitöntä ja välillistä turhuutta. Vastuun ja ymmärryksen kokonaisuudesta on kasvettava mittoihin, jotka sopusointuvat luonnon kantokykyyn.

Me emme ole yksin täällä. Maapalloa jakaa 6,5 miljardia muuta ihmistä. Länsimaat, eurooppalaiset ja amerikkalaiset etunenässä ovat osuutensa jo ottaneet ja nyt jaamme ulkoistumisina, työpaikkasiirtoina ja toimeliaissiirtoina sitä aiemmin ahnehdittua kasvuraaka-ainetta muille kehittyville maille, nyt on heidän vuoronsa.

Pallollamme on menossa maailmanlaajuinen resurssien, raaka-aineiden ja työvoiman täysuudelleenjako. Meille jää nyt sopeutumisen aikakausi - tämä vuosisata on kaukoidän ja Kiinan vuosisata. Kiinalaisilla alkoi erityinen kultainen sianvuosi, joka on vain kerran 60. vuodessa - tunnetusti he ovat enneherkkiä ja uskovat loputtoman positiivisuutensa ratkovan meidän silmissä heidän massiiviset ympäristö- ja kaupungistumisen ongelmat. Suomi lähestyy osaltansa myös uusia valintoja kumppaneiden etsinnässä.

Nykyinen entisen maailman puoluepolitiikka on muutoskyvytön. Se elää menneisyydessä uskoen kaltaisemme taloudellisen hyvinvoinnin kasvuun, elämän automatisoitumiseen helpottamaan työtämme, liikkumistamme kuin myös turvallistamaan lintukotoamme luonnolle tunnistamattomaan muotoon.

Huomisen arvoja ovat osallistuminen, joukkoon kuuluminen ja hyväksytyksi tuleminen. Näillä elämän arvoilla saavutetaan luontaista sietokykyä oppia hyväksymään materia- ja energiakuluksemme alentaminen merkittävästi - sillä maapallollinen vastuunkanto alkaa sieltä, missä tämä talouden materiaalinen kasvukulutus synnytettiin.

Meillä eurooppalaisilla on nyt vastuunkantovuoro, jonka EU aloitti uusilla päästövähennystavoitteilla. Koko EU saa yhtenäisyyden synnytetyksi julistamalla historiallisen yhteiskuntaongelmien tuote- ja palvelukehityksen käyntiin nyt ja heti - sen nostaen maanosamme takaisin osaajien joukkoon, missä massiiviset ympäristöongelmat lieveilmiöineen padottiin, eristettiin ja eliminoitiin.

Huominen politiikka on kansalaisvaikuttamista suoraan - kansa ottaa enemmän ohjia omiin käsiinsä ja rakentaa mekanismit uudelle hallintojärjestelylle. Taloudeltaan yhtenäistyvä Eurooppa ei silti poista kansallisia kokonaisuuksia, vaan oma ympäristö ja kanssaihmiset säilyttävät omaa keskinäisyyttään. Edustamista tarvitaan, mutta huomisen järjestelmissä sillä on jatkuva valvonta ja vaihtotakuu koko kaudeksi. Ja lopulta Maamme laulua on mukava kuunnella.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen haluaa riisua presidentiltä sitä, mitä presidentille kuuluu kansalaisten mielestä. Kokoomuksen ei kannattaisi ”kostaa” äänestäjille heidän valintaansa. Kansa toivoi vaikuttajapresidenttiä. Halosella on nyt valtuuksiensa puitteissa avaimet käsissään. Olisiko Katainen yhtä innokkaana julistamassa valtavähennyksiä, jos työväen presidenttiehdokas Sauli Niinistö olisi saanut enemmistön kansalaisista taakseen? Niinistöä kannatettiin karismaa omaavana ihmisenä yli puoluerajojen ja Kokoomuksella puolueena ei ollut suurta osuutta Saulin menestykseen. Sauli kuitenkin yhdisti Kokoomuspuoluetta yhteishengen nimissä.

Kokoomus on kykyily ja rahapuolue, jossa kulutus ja näyttöhalu on omaa luokkaansa. Kuvan viimeisen päälle hieno huvijahti vie energiaa pienen voimalaitoksen verran. Luonnonkulutus ei voi tapahtua yhden toimesta muiden kustannuksella. Maapallo on yhteinen lähde ja elämisen tyyssija. Kokoomus edustaa ns. hyvin toimeentulevaa väestönosaa. Kokoomuksella ei ole ideologiaa, vaan se markkinatalouden pelikassara. Markkinamekanismi, luonnon varojen ryöstökäyttö ja talouden kasautuminen harvojen taskuihin on kapitalismin päämäärä. Jokainen voi olla rikas, mutta tällöin maapallo puhaltuu tyhjäksi ja elottomaksi.

Vauraus voi olla myös henkistä; Kokoomuksen olisi syytä perehtyä myös henkisiin arvoihin ja luonnon ymmärtämiseen. Kuitenkin on mukavaa näyttää miten meillä ja kuinka hevosella pääsee. Ihmisissä on luontainen näyttämisen halu, kuka milläkin tavalla. Kateus on menestystä ruokkiva ominaisuus ja kateutta esiintyy meillä kuten muuallakin. Kuvan huvijahti lienee Suomen suurin ja äveriäin. Paatti on Helsingin Katajanokalla 26.5.2006. DSC_12186.JPG. Klo 17:07. 1/320s, f9., 82 mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70. Jäljelle jää kysymys aiheellinen: Ostaisinko jos olisi tuohon riittävästi rahaa? …
…
On surullista, että kykyilypuolue tutkailee valtaoikeuksia näkemättä metsää puilta. Kansalaiset eivät riisuisi presidenttiänsä liiaksi vallasta. Monien tutkimuksien mukaan äänestäjät laajasti haluavat vaikutusvaltaista presidenttiä ja ilman valtuuksia pelkkä seremoniallisuus ei riitä.

Kokoomus on markkinapuolue, jonka aate ja ideologia perustuvat tehosekoittimen lailla voittoihin, markkinointiin, mainontaan ja ostovoimaan. Kokoomus on aineellisen elämänlaadun vertailupuolue, joka ei nykyisessä kokoonpanossaan ota osaa aatteelliseen arvokeskusteluun. Kokoomuksen kannattajissa on paljon osaajia, joissa oikeasti kyky kohtaa toisiansa. On liiallista aliarviointia jäsenistöä ja kannattajia kohtaan tempaista puheenparreksi presidentin valtaoikeusvähennykset. Kykyilykin vaatii kaitsijansa liiallisen ahneuden patoamiseksi.

Taloudellinen kasvutuottoisuushokema värittää kaupallista aatekeskustelua, jossa Kokoomus säestää kulutuksen kaikkivoipaisuutta ja tuloskäyrien miehekästä kasvua. Kokoomus on kasvupuolue, jossa äänestäjä herää kysymään sen ideologiaa ja ”kansakuntansa” henkistä kaapin paikkaa. Kansallinen Kokoomus menetti 1970-luvun alussa edesmenneen puheenjohtajansa Juha Rihtniemen myötä kykynsä aatteelliseen keskusteluun. Nyt Kokoomus on materiaalipuolue, jonka päämäärinä ovat kulutuksellinen hyvinvointi ja vertailutalous perhekohtaisesti kunkin ostovoimakyvyistä.

Presidentti tarvitsee lisää valtaoikeuksia ja näin kävisi jos kansa saisi päättää asiasta itse. Tosiasiassa maailmanmeno tarvitsee juuri nyt kansalaisjohtajia poistamaan raakaa vastakkainasettelua talouden tuotoksien ja siihen joukkotyöpanoksia antavien ihmisten väliltä. Kokoomuskin on unohtamassa peruskuluttajan roolituksen markkinamekanismissa. Yksikään tuotantovoitto, yksikään johtajien optio ja palkkio kuin omistajien osingotkaan eivät lohkea, ellei ole suuren peruskansalaisjoukon kysyntää. Kaikki lähtee tavallisesta kuluttajasta. Kiihkeä voittotalousajattelu ei kohtaa Suomessa työntekijää ja kuluttajaa.

Talouselämä ja julkishallinto tehokkuusinnoissaan automatisoi voitontavoittelussa ja tehokkuusdynamiikassa, per tuotosyksikkö, työt koneille, ymmärtämättä, että koneiden takana on kuitenkin ihminen. Helsingin kaupungin päätös ilman kuljettajaa toimivasta metrosta on oiva esimerkki, jossa tuotos-panos ajattelu on tehnyt lyhytnäköisen päätöksen ihmisten työpanoksien kustannuksella. Kokoomus on ollut tehotalouden nykykehityksen vankka kannattaja. Konservatiivinen ja aatteellisesti päämäärätön ostovoimaindividualismi on kohtaaamassa nousevien idän talousmahtien kollektiiviset yhteenkuuluvuusideologiat.

Kokoomuksen kannattaisi kuunnella kansaa ja muotoilla puolueensa keskinäishyvinvointiteesit vastaamaan nykypäivää. Kahtiajako repii kansakuntaamme ja kuilua kuromaan tarvitaan vahvaa vaikuttajapresidenttiä. Presidentin toimintakykyä ei paranna Kataisen julistama seremoniallisuus. Ranska ei ole purkamassa vahvan presidentin valtaa, eikä USA, Venäjä kuin Kiinakaan. Suomea ei tarvitse ”ajaa” Kokoomuksen lailla EU:n ”osavaltioksi”.

Valtion koolla ei ole merkitystä presidentin/ valtiojohtajan valtuuksia määritettäessä. Suomalaiselle mentaliteetille ei sovi presidentittömyys. Suomi tarvitsee johtajaa, joka osaa sanoa painavasti, kun sen aika on. Kokoomukselle on hyväksi katsoa totuutta silmiin ja havaita repeämä ihmisyyden ja talousajattelun välillä. Kaikkea ei mitata rahassa. Keskipisteessä on ihminen itse osana luontoa ja Kokoomusta äänestävä on myös Ihminen luonnosta. Ihmisyyteen kuuluu myös heikomman huomioiminen. Kokoomuksen edellisellä presidentillä, Juho Kusti Paasikivellä oli vahvat valtaoikeudet; aika oli silloin sen arvoinen, kuten se on nytkin, katsomatta presidentin puoluetaustaan.

Ilkka Luoma

Kommunismi on ideaalinen aate eivätkä sen keskeiset teesit sovi nykyihmiselle. Teeseistä tärkeimmät, tasajakoisuus ja yhteisomistus eivät sovi kilpailuhenkeen, yksilökeskeisyyteen ja ostovoiman tavoitteluun. Isänmaaton pääoma, rajaton ostovoimankäyttö ja tuotannon siirtely tasaa itsessään pikkuhiljaa maailmanlaajuisia tuloeroja. Kaikki aatteet ja päämäärät vaativat yhteenkuuluvuusryhmälleen vahvaa johtajaa.

Kuvan Neuvostoihme on ”Tshaikka” (lokki), tuotu Moskovasta joskus. ”Asuu” nyt Marjaniemessä Helsingissä, kuvattu 15.5.2006. Huhu kertoo, että juuri tämä Tshaikka oli kyydittävä peli, kun USA:n presidentti Rickhard Nixon ja Neuvostoliiton pääsihteeri Leonid Brezhnev hurjastelivat yhdessä Moskovan katuja vahvassa miliisisaatossa. Tarinalle ei ole vahvistajaa, mutta se tämän auton omistajalta, jolla on on värikkäät elämänvaiheet jo Neuvostoliiton ajoilta. DSC_12129.JPG. klo 13:16. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

…
Nykypäivän malli hajautetusta hallinnosta toimii hyvin tiimeissä. Ylimpänä oikeudenmukaisuuden valvojana tarvitaan kuitenkin valistunut johtaja, joka on vähäkiinnosteinen omaa pinnallisuutta ja maallisuutta kohtaan.

Suomessa Vasemmistoliitto on vedenjakajalla. Puoluekokous valitsi väliaikapuheenjohtajan. Uusi polvi asettaa vihreän kommunistin Paavo Arhinmäen hartioille painetta seuraavaksi vuodeksi, koska nykymallilla Vasemmistoliitto ei saa haluamaansa eduskuntavaalitulosta. Paavosta tai jostain muusta uudistajasta odotetaan nyt nousua ”kansainvälisen-marssittajaksi”, tai oikeastaan palauttajaksi juurille, taisteluun isänmaatonta pääomaa vastaan. Äärivasemmalla on kykyä ideologiseen dialogiin multilateraalisesti.

Paperiliiton hätiköity ratkaisu panna ”pyllyt penkkiin” oli surullinen virhe. Maksajaksi tulee viime kädessä suomalainen työmies ja -nainen. Kansainvälistä toimintaa vastaan ei voi taistella kuin kansainvälisin keinoin. Jo muinoin kommunistit ymmärsivät ”Kansainvälisensä” myötä rakenteet ja kokonaisvaikuttamisen hyödyt. Edes raha ei voi paeta maapallolta.

Tänä päivänä ei kannata sotia työnantajaansa vastaan, vaan joustaa yhdessä esimiesten, johtajien ja omistajien kanssa. Kestävä toimintamalli on kilpailukyvyn vaalinta suunnittelussa, tuotannossa ja markkinoinnissa sekä kyvyssä nähdä kaikki kohtuulliseen voiton tekoon osallistuvat!

Suurin taistelu käydään aina kuluttajien sieluista. Huomisen vaikute kohdistuu itse kulutuskäyttäytymiseen. Kuluttaja, siis valtaosin tavallinen kansalainen missä päin maailmaa tahansa, on kilpailutilanteen ratkaisija. Laajasti informoitu mobilisaatio yhdessä päätettynä ostoboikottina tai -suuntauksena ovat kovimpia keinoja saada maaton ja rajaton pääoma muuttamaan voitontavoittelun määrää ja kohdistumista. Kehittyvä informaatiologistiikka tulee ratkaisemaan keinot vaikuttaa keskitetyn voiman ostopäätöksiin. Maailma on yksilö- ja perhekeskeinen kulutusostopäätöksissään ja niihin vaikuttavat mainonta, näyttämisenhalu, elonhelpottaminen ja perustarpeet.

Otetaan esimerkki uudesta tavasta toimia: Maailman suurin kommunistinen maa on Kiina, joka elää osin suuremmassa kapitalismissa kuin rahanteon mekka USA. Järjestellään kiinalaiset ostamaan UPM:n Voikkaan tehtaat ja annetaan uudelle yrittämiselle mahdollisuus. Kaupan ehtona olisi suomalainen työvoima yrittäjäperiaatteella. Mikäli kilpailukykyä ei saavuteta suomalaisin voimin, siirretään työvoimaa Kiinasta lisäämään paikkakunnan aktiviteetteja ja toimeliaisuutta. Kaikille osallistujille niin lattiatasolla kuin valkokypäräisille myönnetään samaehtoinen optio-oikeus saavutetusta kohtuullisesta tuloksesta. Kuinka kävisi?

Tämän päivän pääomien voitontavoittelu on modernia toisintoa kommunismin synnyn ajoilta, ainoana erona työtapahtumien ja ostovoiman siirtely rajattomasti. Aikaisemmin tehdas pysyi paikallaan, koska omaa kysyntää oli riittävästi ja työpanokset edullisia. Nyt kysyntä haetaan kasvavista maista, koska meillä on jo ”kaikkea”. Edullisempia työpanoksia haetaan taas siksi, koska me hinnoittelimme itsemme ulos. Ennen pääoma ryösti kehitysmaiden raaka-aineet, nyt ”ryöstetään” kehittyvien- ja kehitysmaiden työvoimaa 10-20:s osa palkalla verrattuna omaamme. Hyötynä saavutetaan hiljalleen kansainvälinen tulontasaus.

Toimeliaisuus lisää vääjäämättä kehittyvien maiden kykyä ostaa ”kaikkea”, kunnes olemme käyttäneet ja kierrättäneet raaka-aineemme loppuun ja muuttaneet elinympäristömme asumiskelvottomaksi. Liika ahneus ja näyttämisen halu ajavat yhteiskunnat mahdottomaan yhtälöön, koska kaikki eivät voi ostaa ”kaikkea”. Suurin kysymys uudelle nousevalle sukupolvelle on turvata luonnon toipumis- ja uudistumiskyky.

Ilkka Luoma

[19052006]

Venäjä on energian supervalta. Siperian kaasuvarat ovat suuremmat kuin kuvitellaankaan. Venäjän pinta-ala suhteutettuna öljyn tiedettyyn jakaantumiseen maapallolla, vihjaa siihen, että Venäjän öljyarsenaalikin on suurempi kuin ”tiedetään”. Iran ei vakavasti rakenna ydinaseita, vaan tietoisina öljynsä nopeammasta loppumisesta huolehtivat oman tulevan energiasaannon uraanista ja samalla ”uhitellen” George W.:lle. Suomi taas tarvitsee Venäjän energiaa. Suomalainen yhteiskunta ei ole valmis ratkaisevaan energian säästämiseen. Kiinassa uskotaan suomalaisten olevan taitavia energiankäytön hyötysuhteen parantajia.

Kivihiilivoimalaitos Helsingin Sompasaaressa, kuvattuna Sörnäisten Rantatien vasemmalta puolelta ajettaessa Itäkeskuksen suuntaan 4. toukokuuta 2006, klo 11:41. Helsinkiläisten energian/sähkön janoa tyydytetään kolmella suurella voimalalla, joista tämä on yksi. Helsingin Energia sai tuomion KHO:sta perittyään liikaa siirtomaksuja asiakkailta, siitä huolimatta se nosti 5%:lla sähkön hintaa (05.2006), ollen miltei monopolissa pääkaupungissamme. Helsingin Energia tuo Helsingin kaupungille sievoiset summat käytettäväksi kunnalliseen toimintaan, mm. vanhusten hoitoon ja lasten leikkipuistoihin. Samoin koko maan kattava Fortum siirtää runsaasti voittovaroja mm. valtiomme kassaan jaettavaksi tulontasauksena kansalaisille. DSC_12008.JPG, 1/400s, f10, 72 mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
…
Venäjä varoitti Putinin suulla heidän energian kelpaavan Kaukoitään, jos eurooppalaisia se ei kiinnosta. Kiina on jo nyt öljynkulutuksessa maailman numero kakkonen käyttäjänä, elintasokohokas ja -mahakas USA kylpee suorastaan bensiinin huuruisessa energiatuhlauksessa, siihen nähden maailman kakkonen on kääpiö. Venäjä on maapallon energiavaranto ja Kiinan maailman liukuhihna. Putin ja Kiinan presidentti Hu Jin Tao sopivat öljyputkesta suoraan Kiinan markkinoille. Hu on varmaan luvannut vastineena jotain, ehkä puunjalostuksen rahoitusta Siperiaan, ollen itse suotuisa ostaja.

Venäjä on maailman suurin maa pinta-alaltaan ja siellä on tutkimattomia alueita runsaasti. Venäläiset tietävät ehkä enemmän kuin arvaammekaan; he saattavat istua valtaisan öljytynnyrin päällä. Presidentti Putin haluaa Venäjästä energian supervaltaa, sillä mm. USA armeija ei toimi ilman tätä ”liikuttelun eliksiiriä”. Siperian kaasuvaranto lienee myös maailman suurin. Kaasu on lähes saasteetonta ja mm. Suomeen Venäjän toimittamalla kaasulla on ollut lähes 100% toimitusvarmuus. Suomi on maksanut kaasusta markkinahintaa vastoin kuin Ukraina.

Maailma valmistautuu energiasotaan, sillä energiaa ei riitä nykymuodossaan kaikille. Elämme taitekohdassa, jossa uusien energiamuotojen todellinen tutkimus- ja tuotekehitystoiminta on käynnistynyt. Nyt ei enää öljyteollisuuden voimat riitä jarruttamaan fuusion ja muiden uusien energialähteiden tutkimustyötä.

Markkinatalous on autoistanut läntiset kansakunnat kohta kaikki omiin autoihinsa. Ruuhkassa henkilöautot kuljettaen yhtä matkustajaa vievät huomattavat määrät tilaa, aikaa, polttoaineita ja hermoja. Maapallon autoistuminen on ylittänyt kaikki sietokynnykset. Nyt kun Kiina ja Intia saavat vielä autonsa, on katastrofi valmis. Kuka voi kieltää autot kiinalaisilta ja intialaisilta? Ei kukaan, sillä heillä on sama yksityisyyden ja nenänkaivuun autuuden oikeus kuin länsimiehillä liikennevaloissa. Raju autoistuminen kiihdyttää alkavaa energiasotaa niin niukkuudesta, saatavuudesta kuin hinnasta.

Energiankäyttö on elintasomittari; me tuhlaamme yhden ydinvoimalallisen energiaa täysin turhaan. Tuhlailevalla sähkönkäytöllä lihotamme vain ansiottomasti sähkökeisareita, joille luonto järjesti mittavimmat tulot ja palkkiot. Jos me emme opi käyttämään tasaisesti ja vain itsellemme lasketun määrän energiaa, tuloksena on maapallon luhistuminen päästökuorman alle.

Jos Venäjä tarjoaa meille sähköä, niin miksi se intohimoistaa tekemään mielikuvituksellisia laskelmia? Kun taas Viro tarjoaa ”palavan kiven” sähköä kolmasosan verran (350MW/1.000MW), ei se saa keskustelua kuin kolmaskymmenesosan. Eikö Viron sähkö aikaansaa mitään investointeja Suomeen? Venäjä tietää, että heillä on energiaa muuallekin myytäväksi ja siitä he ammentavat elintasoansa länsimaalaisella kulutusmadralla. Venäjällä on monia edunvalvontaryhmiä, joiden ideana on mm. myydä Venäjän luonnonvaroja saaden omat siivunsa sievoisesti välistä. Projekti on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa järjestyksenomaisesti nostetaan ihmisten ostokykyä. Projektilla lienee korkea siunaus. Venäläisilläkin on oikeus kaikkeen siihen ”kivaan ja mukavaan”, mihin me olemme itsestään selvyyksinä oppineet. Venäläiset ovat tulleet lopullisesti energiamahdiksi ja Suomella on maantieteellisesti erinomainen asema hyötyä siitä. Meillä on lisäksi paljon myytävää vastapainoksi öljylle, sähkölle ja maakaasulle. Pyöreää puuta Venäjä ei halua enää myydä ale-hinnalla.

Milloin Suomi saa riveihinsä venäläisten kaipaamaan neuvotteluvastineen heidän teräväotteiselle presidentilleen, jota varmaan venäläiset kansalaisjärjestöt pyytävät jatkamaan kolmannelle kaudelle. Ostetaan Venäjältä niin kauan energiaa kunnes opimme oikeasti säästämään sitä ja huomaamaan, että elintason kohotus pelkällä kuluttamisen mittareilla tuhoaa niin luontomme kuin meidät itsemmekin mihinkään tyytymättöminä sieluina vertaillessamme omaa ja naapurin autoa, kesämökkiä, golfsettiä tai muuta mukavaa kerskakulutushömpötystä.

Ilkka Luoma

[03052006]